Viittaan luterilaisiin kahteen sakramenttiin, (lapsi)kasteeseen ja ehtoolliseen. Maininta, ”kirkomme opettaa” pitää sakramentit uomassaan lisäselvityksellä että ovat ”välineoppi”.
Asia ja merkitys menee yli äyräitten kun sakramentit piuhotetaan Jumalaan, maininnalla että ”Sakramenttien avulla Jumala antaa ihmiselle syntien anteeksiantamuksen ja avaa yhteyden Kristukseen”.
Uskovalla ihmisellä on suora yhteys, pääsy kaikkein pyhimpään, Isän sydämelle. Mikään väline tai riitti eli ajallinen, luotu ei avaa pääsyä iankaikkiseen autuuteen, taivaallisiin. Ne voivat toimia vain sielunvihollisen tartuntapintana iankaikkiseen kadotukseen.
Kaste, Johanneksen kasteesta lähtien toimitettiin niille, jotka tekivät parannuksen, mielenmuutoksen. Näin halusi hoviherra, kun hän koki uskoontulon, vt. Apt 8:37, mikä jae sakramenttien suojelun nimissä on poistettu tai mainitaan keksityksi, jälkipolttoisen ikämäärittelyn perusteella. Sen jälkeen Pietari puhuessaan Korneliuksen kodissa uskoontulleille, sitoi jatkumon usko-kaste järjestyksen Apt. 10:34-37.
Uskoontulleet ja sen merkiksi kastetut viettivät Jeesuksen sovitustyön muistoateriaa, kun he kokoontuivat yhteen. Se oli alkuperäinen malli Jerusalemin ensimmäisestä helluntaikokouksesta lähtien.
Jeesus asetti ehtoollisen ja pyysi Johannesta kastamaan, jonka jälkeen, kun he olivat nousseet vedestä Pyhä Henki kyyhkysen muotoisena laskeutui ja kuului ääni ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”, Matt. 3:17.
Kumpaankaan tekoon ei sisältynyt muuttavaa vaikutusta, mikä kohdistus on kuitenkin ”kirkkomme opettaa”- kanta.
Hyvä Reijo M,
Esittämäsi asiat on keksitty Yhdysvalloissa 1800-luvulla, ja myös joitain kertoja aiemmin historiassa.
Kirkko (ortodoksinen) on ensimmäisen Helluntain perinteen suora jatkaja. Voidaan hyvällä syyllä todeta, että muut kristilliset yhteisöt ovat vuosisatojen kuluessa eronneet Kirkosta omille poluilleen. Näin ihmiset ovat käyttäneet Luojan suomaa vapautta uskoa mitä haluavat. En sano tätä arvo arvostelmana vaan historiallisena faktana, jokainen tosi voi uskoa ihan mitä haluaa.
Jari,
Raamatun synty ei ole kehityksen tai kehittymättömyyden tulos. Se on Kirjoitukset, jotka ovat syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta. Niinkuin ne on alkuperäisissä kirjoituksissa ne on sama tänä päivänäkin. Ristiriitaisuuksia ei sen sanomassa ole. Siksi olen toistanut, ehkä liikaakin, että Raamattua on luettava koko ajan kokonaan, muuten ei harmonia tule esiin. Tälläkin foorumilla on usein todettu kuinka Raamattua kirjana ei edes sisällytetä valtion teologisen tiedekunnan opetukseen. Raamattu ei aukea lukemalla kaikki tunnarit ja katekismukset ja muut n. 100 kirjaa, jotka kertovat mitä Raamatussa on kirjoitettu.
Olen mm. käynyt läpi ortodoksisen kirkon lukijan kanssa heidän Kirjoitusten lukuohjelmansa. Eli viikottain luetaan se ja sen verran kuin hyväksi ja oikeaksi katsotaan. Keskustelumme alkoikin siitä kun ajallisten asioitten yhteydessä mainitsin lukevani joka päivä Raamattua. Hän vilpittömästi ihmetteli sitä.
Eli kumpikin katolisuus pitää tärkeänä ettei yksin tule Raamattua luettua. Siitähän on seurannut ankarat seuraamukset ja vasta Vatikaani 2:n jälkeen RKKvirallisesti löysäsi kieltoa klausuulilla, että yksin lukien tulee Saatana sitä tulkitsemaan.
Reijo M,
Esim. Pyhä Johannes Valamolainen (k. 1958, tunnistettu virallisesti pyhäksi 2018) kehottaa lukemaan joka päivä sekä evankeliumia että kirjeitä. Jumalanpalvelusten tekstit ovat eri asia, niiden luvussa on tarkka järjestys. Jos osallistuu kaikkiin palveluksiin vuoden ajan (tosin mahdollista vain joissain luostareissa esim. Athoksella) niin Raamattu tulee luettua melkein kokonaan vuoden kuluessa.
Raamattu on Kirkon kirjoitettua Traditiota, jonka sisällön ovat aikanaan määrittäneet Kirkon Isät Hengen johdattamana. Sen tulkinnassa pitää tietysti oman järjen sijaan tukeutua Kirkon opetukseen. Lukuohjeita on erilaisia, ja ortodoksinen kristitty saa opastusta Raamatun lukemiseen esim. rippi-isältään (rippi-isä on muuten hyvin raamatullinen käytön).
Jari,
Olen käynyt paljon keskusteluja Italiassa, RKK:n ihmisten kanssa. Niin itäinen kuin läntinen katolisuus on kieltänyt Raamatun lukemisen. Vatikaani toisen jälkeen se kielto lievennettiin klausuulilla, ettei Raamattua tule lukea yksin, koska Saatana tuo oman tulkintansa. Seurakunnassani, niin Italian kuin Sveitsin puolella oli monta ihmistä, jotka olivat tulleet uskoon, kun he yksin lukivat Raamattua. He eivät olleet yhteydessä kehenkään evankeliseen, kuten helluntalaisiin, jotka olisivat raamatunlukua suositelleet. Puhun nyt vain omasta kokemuksestani ja henkilöistä, jotka tunnen. Katolisen kirkon huoli oli syystä, koska paljon on tullut uskoon ihmisiä, jotka ovat omatoimisesti Raamattua alkaneet lukemaan.
Kertomuksesi Johannes Valamolaisesta ja mm. 1900-luvun lopun paavin kirjallisesta ohjeesta, jossa on kehoitus lukea Raamattua on vastoin kirkkonsa kieltoa eikä kenenkään tiedossa, vaikka tämä ”salaisuus” minulle kerrottiin. Raamattua ei Suomessa lueta läpi edes teologian opintojen yhteydessä, eikä ole kuulunut luettavien kirjojen luetteloon. Tästä jo mainitsi toisaalla.
Raamatun lukemisesta on mitä ihmeteltävimpiä kertomuksia, kuten, että joku luki sen läpi yli 30 kertaa ennenkuin tuli uskoon. Tätä henkilöä ei kuitenkaan ole löytynyt. Onko kysymys nk. pikaluvusta, jolloin pystytään käymään läpi sadoilla kielillä, joita ei edes osaa. Kaikki poikkeavat kertomukset, eli ihmeet on oltava niin ilmeisiä kuin Jeesuksen ihmeet, joita todisti aina sadat ja tuhannet ihmiset. Itsekseenkoettu ihme on vain itselle, ei levitykseen.
Kun puhumme Raamatusta, niin se on kokonaisuus ja itsensä kanssa harmoninen laitos. Sen keskeisin sanoma on Jeesus, alkulehdiltä lähtien. Raamatussa on kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan, muttei hyödytä kuin uskossa, vt. Hebr. 4:2. Katson yhdeksi kiusallisimmaksi väittämäksi, että Ortodoksinen oppi perustuu aikaan, kirjoituksiin ennen Raamattua ja näin ollen Raamattu on vain yksi osa Jumalan kirjoitettua Sanaa. Tällainen lukupolun seuraaminen ei ole sama kuin mistä mm. Jesaja 35:kertoo,
8 Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ”pyhä tie”: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy-eivät hullutkaan.
Raamattu sellaisenaan on kartettava kirja. Jokapäiväiseen lukemiseen kehoitus on samanlaista kuin esim Taize’-liikkeessä, jossa pidetään tärkeänä, että vain papiston antamat kohdat luetaan päivittäin ja aina yhdessä. Tämä on kummankin katolisuuden raamatunlukuohjeistus.
”Sakramentit, — merkitys yli äyräitten!” Vaikka en kirjoituksen sisältöön yhdykään, otsikko on tavallaan erinomainen. Sakramenttien merkitys on todella äärettömän suuri. Kiitos siitä Herralle!
Martti,
Jokainen seisoo herransa edessä. Voit kirjoittaa sen myös isolla alkukirjaimella.
Herra on tapana kirjoittaa isolla, kun tarkoitetaan Jumalaa. Hän ei ole vain minun Herrani vaan kaikkien herrojen Herra.
Sorrut omaan ”johdonmukaisuuteesi”.
En muista olisitko näin yli kymmenenä vuotena kirjoittanut mitään mikä ei olisi vinoilua. Ikävä, kyllä sellaiseen olen minäkin joskus sortunut, — kanssasi.
”En muista olisitko näin yli kymmenenä vuotena kirjoittanut mitään mikä ei olisi vinoilua.” Vinosti maailmaa katselevanlevan mielestä taivaanrantakin on kallellaan.
katselevanlevan po katselevan
Surullinen olo tuli Reijo Mänttärin kirjoituksesta , kuinka halpana hän pitää Herramme asettamia armonvälineitä! Tätä keskustelua on käyty vuosikymmeniä Suomen kristillisellä kentällä , mitä tapahtuu siinä pienen lapsen ollessa kastemekossa ? Toiselle se merkitsee että siinä lapsi otetaan otetaan Kristuksen omaksi ja toiselle se ei merkitse mitään ja pitää sitä turhana ja kertoo että hän on tullut uskoon silloin ja silloin . Keskustelu on kuin lukisi romaania ja aloittaisi kirjan jostakin keskivaiheilta ja ei tietäisi mitä on ennen sitä on tapahtunut. Oikea kuva on ottaa esille Kristuksen kuva ristillä ja sen merkityksestä avata asiaa. Kristuksen voitto ristillä synnistä , perkeleestä ja kuolemasta on se josta avautuu niin kaste kuin ehtoollinen ja ne ei ole ”piuhoitettuja” vaan ovat Kristuksen sovitustyöhön kuuluvia . Kasteteessa lapsi kasteetaan Kristuksen kuolemaan siihen voittoon minkä yksin Kristus on tehnyt . Paavali juuri ennen mestaustaan (2tim) vetoaa ennen kuolemaan että varma on tämä sana että jos olemme kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa ,niin saamme myös elää hänen kanssaan .Pieni lapsi ja kuoleva ihminen saa turvata Kristuksen voittoon koska hänet on liitetty kasteessa tähän voittoon . Mitä sitten välillä koko elämämme matka – voi Paavalin tavoin kuten hän sanoi Rooman areopagilla että” en halua tuntea muuta kuin Kristuksen ristiinnaulittuna . Kristuksen sovitustyö on raamatullisen uskon keskus alusta loppuun saakka . Ehtoollisessa se suuri lupaus Jeesuksen sanat ; Joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni pysyy minussa ja minä pysyn hänessä ……Ehtoolisessa julistamme Kristuksen kuolemaa siis sitä voittoa, jonka yksin Kristus golgatalla hankki meille. Kaikki pelastuksessamme on Jumalan suurta rakkautta ja armoa . Siksi evankeliumi tulisi pitää puhtaana eikä lisätä niin ehtoja , joita synergismi haluaa tehdä . Esirippu on revennyt , kuten Reijo kirjoitti ja hebrealaiskirjeen kirjoittajan mukaan sen tilalla on nyt Kristuksen ruumis (heb10) seurakunta on joille on Paavalin kirjeet suurimmaksi osaksi kirjoitettu on se paikka jossa syntiset ihmiset saavat saavat käydä iankaikkisuuden lähteelleelle Herran pöytään ja jäädä Kristuksen veren ja ruumiin suojaan .Kristikunnassa on paljon halua sivuuttaa Kristuksen sovitustyö , toisilla se on unohtaa se kokonaan ja toisilla kiire mennä ylösnousemisen tapahtumiin ikään kuin se olis taaksejäännyttä elämää, vaikka Kristuksen sovitustyö on koko Jumalan lapsen elämän ajan se tärkein asia elämässä , siinä on syntiemme sovitus ja iankaikkisen elämän toivo . Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen ei pidetty juhlia synagoogassa eikä Jeesus halunnut juhlia , vaan hän haluaa kerran juhlia yhdessä meidän kanssa , puhdistetun morsiamen kanssa sitten taivaallisissa häissä . Hän kuitenkin jätti mielestäni hyvän esikuvan meille kun hänen ensimmäiset sanat ylösnousemisen jälkeen olivat Marialle ” vaimo mitä sinä itket?”Joka kertoo minulle kehoituksesta kulkea tämä elämän matka toisen ihmisen rinnalla .Ihmisellä on tärkeää että on se toinenkin koti , jossa itse Kristus on päänä , jossa Jumalan armo jaetaan sanan ja armonvälineiden kautta . sillä kaikki on jo lahjoitettu meille niitä ei tarvitse lähteä mistään etsimään , kun Pietarin kirjeessä (piet1) sanotaan että kaikki on jo lahjoitettu Kristuksessa mitä elämiseen ja Jumalisuuteen tarvitaan . Kristus on elämä ja kuolema voitto!
Timo G.,
Ei ole ”armovälineitä”, josta syystä ei Herrammekaan ole sellaisia asettanut. Ne ovat muiden ”herrojen” asettamia”. Tämä on tylyä, muttei rienausta, koska olen kantani perustellut niinkuin muutkin ilman ”välineitä” uskoontulleet.
Jo pelkästään yli miljardi sakramentalisesti- uskovaa määritelmä on omaan jalkaan ampumista. Se, että on monenlaista sakramenttioppi versiota, ei korjaa epäraamatullisuutta. Monesti olen toistanut, että nk. helluntalaiset Etelä-Aemrikassa ovat kaikki sakramentalisesti kastettuja, eikä se ole estänyt mm. Brasilian ”Helluntaipäivän Kastajaliikkeen” voimakasta kasvua. En kuitenkaan tarkoita, että pitäisin arvosteluperustana yhteisöön kuuluvien määrää.
Evankeliumin puhtaana pito on yksiselitteinen ja tiivistetty Ilm. 22:
18 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
19 ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
Olen jo tämänkin blogin yhteydessä maininnut mitä on poisotettu ja mitä lisätty. Viimeisessä Kotimaassa on Heikki Salmelan kirjoitus. Hän edustaa niitä, jotka ovat helluntaiherätyksestä eronneet/erottautuneet.
Lähihistorian ensimmäisiä, kuuluisin ja ”arvostetuin” oli V.M.Kärkkäinen, joka jäähyväishaastattelussaan RV:ssä mainitsi, että olisi jossain helluntaiseurakuntia, joissa kastetaan lapsia. Koskaan ei ole selvinnyt missä niitä olisi. Siis tällainen epätosi jätetään lainnoittamaan ”kristillistä” maaperää. Eli huudetaan ”Herra, Herra” mutta tehdään päinvastoin kuin Jeesus on opettanut ja asettanut kasteen ja ehtoollisen.
Puhut Jeesuksen verestä ja Jeesuksen toisen rinnalla kulkemisesta. Mainitset tärkeästä asiast, perusasiasta, mutta minun blogini aine on sakramentit, ihmisen oppi, ihmisen tie, jotka eivät ole Tie Isän luo. Ei edes lähelle.
Korjaus ed. Siis Pietarin kirjeen lainaus on toisesta kirjeestä : Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin
Kerrotaanko missään raamatussa, onnistuiko ihmisten ”parannuksen” teko, vai oliko se vain hetken huumaa ? Ja mistä se tehtiin ? ”Huonosta” elämästä, ”huonoista” tavoista, vai oman itsen ”huonoudesta” ? Elämänkokemus on opettanut, että vaikka ihminen päättää ”tehdä parannuksen” vaikka mistä synniksi kokemastaan asiasta, se ei onnistu. Suomessa olisi lukematon joukko ihmisiä, jotka voisivat tehdä parannuksen ruokatavoissaan, sillä lihavuus lisääntyy hälyttävästi ja vie kohta kaikki soten rahat ja voimavarat ja johtaa tietysti ennenaikaiseen hautaan. Jos vaikka aloittaisimme tästä arkipäivän ongelmasta. Siitä voisi pitää saarnoja niin helluntaitemppeleissä kuin kirkossakin. Olisi kerrankin jotain konkreettista. Seuraavaksi lähisuhdeväkivalta.
Charlottan kommentti , vie ajatukset syvimmillään ihmisen syntisyyteen ja siihen että kuinka avuton ihminen lopulta on . Mitään syntiä ihminen ei ole koskaan voittanut vaan yksin Kristuksen sovitustyön kautta ne saadaan uskoa anteeksi . Parannus , yhteistyönä Jumalan kanssa ohjaa ihmisen lain tielle ja ihminen ei pääse vapauteen ja rauhaan . Raamatullinen parannuksen teko on tulla Kristuksen luo ja tunnustaa syntinsä . Ihmisen rikkinäisyys , jota me kaikki kannamme on moninaista . Seurakunta on syntisten ja sairaiden yhteisö jossa täytys olla viisaus johdattaa ihmisiä myös niihin hoitoihin jotka eivät ole yksin hengellisiä vaivoja ja jota Srk yhteys ei voi parantaa . Ja Jumala on antanut ihmisille viisautta hoitaakin ihmisen riippuvuusongelmia . Kun vaan löytää hyvää hoitoa ja monet ongelmat myös johtuu siitä että ihminen ei tule kohdatuksi vaan vie ihmisen käpertymään itseensä , yhteisöllisyyttä tarvittaisi enemmän .Evankeliumi on vapauttavaa kun tahdomme siinä hengessä kohdata ihmisiä ja nähdä lähimmäisemme Jumalan kuvana ja arvokkaina. Taakkoja ja vaatimuksia alaspainuneet eivät tarvitse vaan lähimmäisen rakkautta kulkea rinnalla .
Mitä ruoka merkitsee ihmiselle, joka mättää sitä liikaa ja joka syö epäterveellisiä herkkuja ? Puuttuuko toimeentuloa, turvaa, rakkautta, ystävyyttä ? Ihminen käsittää kyllä tekevänsä itselleen vahinkoa, mutta ei jaksa välittää, koska ei koe itseään arvokkaaksi, eikä ole ketään, joka sanoisi sen ? Tai sitten ei yksinkertaisesti ole varaa laadukkaampaan ruokaan. Tämän hallituksen päätösten jälkeen ongelma(t) räjähtävät. Kirkosta voi erota ja käyttää senkin rahan omaan terveyteensä. Jumalaan saa suoran yhteyden niin halutessaan.
Toivon, ettet pahastu kun kysyn: Oletko sinä saanut suoran yhteyden Jumalaan tai/ja sen saatuasi olet sen menettänyt?
Ette te nyt niin kauhean syntisiä ole, teidät on ainaostaan manipuloitu uskomaan että olette.
Minä esimerkiki, olen liian laiska tekemään edes syntiä, ja siihenpä onkin vastaus, että laiskuus onkin syntiä.
Eli teitpä niin nain näin, on stn. jota myös satanukseksi kutsutaan, aina syyttämässä ja tarjoamassa pelastusta, jos vain kumartaa häntä.
Pelastus on ollut jo alussa valmistettu, kun mitään ikuista helevettiä ei luotu, mutta ihmiset halusivat uskoa valheen ja nyt rakastavat helvettiä niin paljon ja hartaasti, että ovat vaipumassa jo hiljaisuuden mereen, kun kukaan ei enää usko heidän antamaansa pelastukseen helvetistä, jota ei edes ole.
”….pelastukseen helvetistä, jota ei edes ole!”
Katkelma Mihail Bulkagovin kirjasta – Saatanaa saapuu Moskovaan -, kun kaksi ateistia kohtasivat vieraan miehen puistonpenkillä.
”…. eikö paholaistakaan siis ole, kysyi Woland runoilija Ivan Nikolajevitsilta ? – Ei paholaistakaan…Älä väitä vastaan, elehti Berlioz Ivanille huulilaan ”professorin” selän taitse ja väänteli naamaansa. – Mitään paholaista ei ole olemassa! Ivan Nikolajevits huusi hämmentyneenä kaikesta pelehtimisestä.”
”Silloin professori puhkesi äänekkääseen nauruun; No onpas teillä täällä omituista, kysyi mitä tahansa, niin mitään ei ole!!!”
Reijo Mänttäri. Otat taas kantaa asiaan, josta Sinulla ei näytä olevan kovin paljon tietoa, mutta ennakkoluuloja ja virheellisiä oletuksia on sitäkin enemmän. Tietysti oma hengellinen taustasi selittää tätä paljon.
Luterilaisessa kirkossa puhutaan armonvälineistä, joita ovat sana ja sakramentit. Ne ovat Jumalan antamia asioita, jotka tuovat pelastuksen meidän luoksemme ja tukevat meitä kristittyinä elämisessä. Sana sakramentti on apukäsite, jonka tehtävänä on auttaa meitä kristittyjä puhumaan samoista asioista ilman että koko ajan pitää määritellä erikseen jokseenkin itsestään selviä asioita. Sakramenttioppi vakiintui vasta keskiajalla, mutta itse asia tulee varhaisimmasta kirkosta ja Jeesukselta itseltään, kuten Jari Haukka totesi. Yksityiskohdat ja eri kirkkokuntien näkemykset sakramenttien lukumäärästä riippuvat siitä, kuinka sakramentti määritellään. Luterilaisen käsityksen mukaan sakramentit ovat Jeesuksen itsensä asettamia ja niissä on sekä Jumalan käskemä aine sekä niitä koskevat sanat. Sakramentit otetaan vastaan ja niitä käytetään nimenomaan uskossa. Ne eivät kilpaile rukouselämän kanssa vaan sakramenteilla ja rukouksella on erilainen tarkoitus ja tehtävä.
Olet oikeassa sikäli, että luterilaisessa kirkossa esiintyy nykyaikana erittäin omituisia näkemyksiä sakramenteista, mutta se on erillisen keskustelun asia.
Armonväline ei tarkoita, että se olisi ihmisen väline napata Jumalan armo. Se on Jumalan väline ojentaa armo ihmiselle.
Marko,
Olen paljon ollut yhteydessä eri uskovaisten ryhmien kanssa. Vaikka jo toisen tai kolmannen kerran ”paljastat” ettei minulla ole tietoa, niin olen tullut siihen tulokseen, että paljastuksesi perustuu pahaan tahtoosi ”Helluntaipäivän Kastajaliikettä” kohtaan, (myöh. HKL).
Viittaan siis Apt. 2-lukuun, jolloin ensimmäinen paikallisseurakunta perustautui. Kertomus on alkuperäisessä muodossa suomalaisissa raamatuissa, aina KK38 laitokseen asti. Tällä viittaan Apt. 2:
38 ”… niin te saatte Pyhän Hengen LAHJAN.” KK92 kirjoitaa ”Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”
Samaan viittasi Paavali kun hän kysyi Antiokassa opetuslapsilta olivatko he saanneet, Apt. 19:3-6 ja tästä jae 6:
6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä/kr. epi Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. KK38
6 ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat KK92
Kun viittaat tietoni vähyyteen (”ei kovin paljon”), niin tarkoitatko sitä, etten tulkitse tai vääntele kieliopillisesti kreikkaa sakramentteja tukevasti. Kaikissa yhteyksissä kun Pyhän Hengen kasteeesta puhutaan, niin se on niinkuin kaste, päälle, ylle eli ”epi”.
Jokaisen sanan takana on itse asia. Eli asia halutaan kertoa. Muuhun Raamatun tekstiin viitaten Jeesus/Jumala asuu uskovassa Pyhän Hengen kautta, eli silloin Hän on meissä, eli ”en”. Kun uskova kastetaan Pyhällä Hengellä se on ”epi”. Luukas viittaa ”vyötetään voimalla”.
Sakramentti-oppi on ihmisoppi, eikä se löydy Raamatusta kuin ”piuhotuksilla”. Tähän rihmoitukseen käytetään määritelmää ”tulkita”, vaikka alkuperäinen teksti pitää tulkata ja tulkinnalta vältytään, kun tunnetaan Koko Kirjoitukset ja Jumalan Voima. Näissä kahdessa esimerkissäni ei tarvita edes Voimaa, vaan voimaton kielen osaaminen riittää.
Jakoa edelliseen:
”Olet oikeassa sikäli, että luterilaisessa kirkossa esiintyy nykyaikana erittäin omituisia näkemyksiä sakramenteista, mutta se on erillisen keskustelun asia.”
En ole maininnut enkä kiinnitä huomiota ”erilaisiin näkemyksiin sakramenteista”. Pysyn vain Evlut ja RKK:n sakramenttiopetuksessa ja tässä tapauksessa näissä kahdessa autuuttavassa armoväline/sakramenttiopissa.
Jos mahdollista, niin kiinnitä huomio noihin kahteen esimerkkiin KK38 ja KK92 välillä. Tässä katson, että toteutuu, ”kun he kehuvat viisaita olevansa, ovat he tyhmiksi tulleet”
Reijo,
Raamattu on osa, hyvin tärkeä, mutta vain osa Kirkon Tradiota. Miten kastetaan, jumalanpalvelusten järjestys, uskontunnustukset jne. ovat myös keskeisiä. Kirkon elämän käytännön piirteet rakentuvat siis Tradition mukaan. Sitten on tietysti erilaisia paikallisia tapoja, kuten virpominen, joita voi noudattaa niin halutessaan.
Markon hyvään kommenttiin vielä lisäisin, että Sana on aina läsnä kasteessa ja ehtoollisessa. Ei siis ole mitään Sanasta erillään olevaa kastetta tai ehtoollista, kuten Reijon käsityksestä voisi helposti ymmärtää.
Reijon käsitykset ovat syntyisin 1500 luvun hurmahengiltä, jotka irtautuivat aikanaan Kirkon traditiosta täysin, uskon puhdistuksen jälkimainingeissa, he alkoivat kastamaan ihmisiä uudelleen ja toimivat ikäänkuin ennen heitä ei olisi mitään oikeaa Kirkkoa ollutkaan. Joskus kuulee vapaiden suuntien edustajilta edelleen, että Luther jätti työn kesken ja vasta sen jälkeen on löytynyt oikea tapa uskoa ja elää oikeaa Kristityn elämää… Tuolloin yhteys Kirkon jatkumoon katkaistiin täysin ja perustettiin karismaattisia liikkeitä ja siitä seurasi myös omia Raamatun tulkintoja ja Ikävä kyllä, monet jo silloin irtaantuvat Raamatun Sana merkityksistä ja eksyivät omissa tulkinnoissaan täysin pois Kristuksen opista.
USA on täynnä aikansa uudisraivaajien ja hurmahenkien jälkeläisiä… ja 1800 luvulla näiden liikkeiden opetukset rantautuivat paljolti länsirannan kautta myös Suomeen ja näin ollen he alkoivat myös mustamaalaamaan Suomen Evl.Kirkkoa ja alkoivat käännyttämään ihmisiä omiin porukoihinsa.
Ei mitään uutta auringon alla, sillä jo Paavali taisteli eriseurojen kanssa, niiden, jotka halusivat erottautua muka paremmalla käsityksellä, siitä, miten Raamattua tulee tulkita… heille ei kelvannut yksin Evankeliumi Jumalan Voimana, vaan he halusivat myös vaatia itseltä ja muilta täydellisesti noudatettavia sääntöjä… Johan Paavali kirjoitti ja varoitti heistä:
”Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.” Gal.4:17