Kuvassa vartijamme Emmanuel. Kutsuimme häntä suomalaisittain lausuen Emaksi ja ranskalaisittain nimen lyhentäen Emmaksi. Hän toimitti kaikki asioimisemme eri puolille kaupunkia mitä erilaisimmissa toimistoissa. Hän toimitti ne huolellisesti ja tunnollisesti.
Suomeen tultuamme saimme kuulla, että hän oli kuollut hyvin nuorena. Suru täytti mielemme.
Elämässämme kohtaamme mitä erilaisimpia tilanteita. Monista asioista saamme iloita suuresti. Mutta tulee myös suruviestejä. Elämäämme koetellaan.
Juditin kirjassa kerrotaan, miten suuri ahdistus oli kohdannut Bait-Ilajan asukkaita. Vihollinen oli tunkeutunut pyhälle maalle. Hävitys oli valtaisaa. Monia kaupunkeja oli hävitetty. Nyt vihollisjoukot piirittivät Bait-Ilajaa. Vesi alkoi loppua. Kansa eli kuoleman vaarassa. Haluttiin luottaa Jumalan apuun. Silti kaupungin johto oli sanonut, että viiden päivän perästä he antautuvat, jos apua ei tule.
Tuossa tilanteessa Judit niminen leski puhutteli Bait-Ilajan johtajia sanoin, joihin sisältyy syvällinen pohdiskelu Jumalan salatun voiman luonteesta ja Jumalan olemuksen rajattoman kaikkivaltiudesta.
Jotain vastaavaa olen löytänyt Jobin kirjan viisaasta pohdiskelusta ja Paavalin Roomalaiskirjeen kuvauksessa Jumalan valinnan ihmeellisestä armosta.
Jumalaa ei voi komennella.
Kukaan ei voi asettaa itseään Jumalan asemaan.
Kukaan ei voi häntä pakottaa.
Kukaan ei voi panna hänelle ehtoja.
Jumalan aikeet ylittävät meidän inhimillisen kykymme ymmärtää asioita.
Jos me emme voi ymmärtää edes omaa itseämme syvyyksiin asti, niin vielä enemmin on totta, että oma ymmärryksemme ei riitä Hänen suuruutensa tutkisteluun.
Ei pidä kiusata Jumalaa, vaan jättää kaikki hänen käteensä.
Juditin syvälliset pohdiskelut eivät jääneet vain moitteiksi ihmisen uhmakkuutta vastaan, vaan niihin sisältyi myös äärettön luottamus Jumalan hyvyyteen.
Meidän tulee siis huutaa Jumalaa avuksemme ja odottaa, että hän pelastaa meidät. Hän kyllä kuulee meidän rukouksemme, jos katsoo asiamme oikeaksi.
Juditin kirjan Jumalan suuruuden kuvauksesta johdan ajatuksia eteenpäin.
Jumala on salattu. Hän ylittää kaikki meidän elämämme rajoitukset. Hän myös pystyy auttamaan meitä syvemmin kuin kukaan muu. Hänen rajattomasta valtasuuruudestaan seuraa myös, että hänen pelastuksensa on ihmeellisempi ja kokonaisvaltaisempi, kuin koskaan voimme käsittää.
Judit pystyi pelastamaan oman kotikaupunkinsa, mutta Jumala antaa avun koko ihmiskunnalle. Jumalan apu on jopa täydellisempi kuin mikään ihmisen toinen toiselleen antama.
Jumala ei jättänyt ihmiskuntaa yksinään ongelmiensa pariin. Hän itse tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Jeesuksessa Kristuksessa, taivas ja maa ovat yhdistyneet. Hän on Juumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Siksi hänen työnsä Golgatan ristillä oli Jumalan teko koko ihmisen ja kaikkien ihmisten elämän avuksi. Sekoitui koko maailman sovitukseksi.
Sovituksen sanaa saarnataan kaikkialle maailmaan. Jokaisen ihmisen jokaisessa kansassa on saatava kuulla Jumalan äärettömän rikkaasta armon osoituksesta, Golgatan sovintotyöstä Jumalan ja ihmisten välillä.
Marian ilmestyspäivä kertoo meille, että Jeesus on ikuinen Jumala ikuisuudesta asti, joka otti olemukseensa ihmisen luonnon jo sikiämisestään asti. Näin jo lasta odottaessaan Autuas Maria oli ja yhä on Jumalan äiti.
Marian päivä siis kertoo, että Jumala itse on kaiten tehnyt. Hän meidät yhdisti itseensä. Se on Jumalan oma teko. Hän on ottanut meidät huomaansa tulemalla itse meidän luoksemme. Näin Jumalan armo ja rakkaus on tullut meidänkin osaksemme.
SUNNUNTAI 26.3.2023
Marian ilmestyspäivä
Herran palvelijatar
Juhlapäivän apokryfiteksti Judit 8:11–20, 25–27
Miesten saavuttua Judit sanoi heille:
”Kuulkaa minua, Bait-Ilajan asukkaiden johtajat. Te ette tänään puhuneet kansalle niin kuin olisi ollut oikein puhua vaan veditte Jumalan mukaan ja vannoitte, että luovutatte kaupungin vihollisillemme, ellei Herra määräaikana lähetä teille apuaan. Keitä te oikein luulette olevanne? Noilla puheillanne te koettelette Jumalan kärsivällisyyttä – tehän asetatte kaiken kansan edessä itsenne Jumalan asemaan. Te yritätte päästä selville kaikkivaltiaan Herran aikeista, mutta ei teistä ole häntä ymmärtämään, ei ikinä. Ettehän te edes kykene selvittämään, mitä ihminen syvällä sydämessään tuntee tai mitä hän ajattelee. Kuinka te pystyisitte käsittämään Jumalaa, joka on kaiken luonut, kuinka tavoittaisitte hänen ajatuksensa ja ymmärtäisitte hänen suunnitelmansa? Ette mitenkään!
Älkää siis, veljet, vihastuttako Herraa, meidän Jumalaamme. Vaikka hän ei tahtoisikaan auttaa meitä noiden viiden päivän aikana, hänen vallassaan kuitenkin on, milloin hän pelastaa meidät tai, jos niin haluaa, tuhoaa meidät vihollistemme silmien edessä. Älkää yrittäkö asettaa ehtoja Herran, meidän Jumalamme, päätöksille. Ei Jumala ole niin kuin ihminen, jonka saa tottelemaan uhkailemalla ja joka pyörtää päätöksensä, kun häntä kauniisti pyytää.
Meidän tulee siis huutaa Jumalaa avuksemme ja odottaa, että hän pelastaa meidät. Hän kyllä kuulee meidän rukouksemme, jos katsoo asiamme oikeaksi. Eihän meidän aikanamme enää ole kumarrettu ihmiskäsin tehtyjä jumalia – sellaiseen ei täällä ole syyllistynyt yksikään heimo eikä suku, ei kylä eikä kaupunki. Entisaikoina esi-isämme tekivät niin ja saivat rangaistuksensa: he kaatuivat miekkaan, heidän omaisuutensa ryöstettiin, ja viholliset löivät heidät perin pohjin. Me sitä vastoin emme tunne muuta jumalaa kuin hänet, ja siksi toivomme, että hän ei hylkää meitä eikä ketään kansastamme.
Herra, meidän Jumalamme, koettelee meitä samalla tavoin kuin kantaisiämme; kiittäkäämme häntä kaikesta tästä. Muistakaa, mitä hän teki Abrahamille, miten hän koetteli Iisakia ja mitä tapahtui Mesopotamiassa Jaakobille, kun tämä paimensi enonsa Labanin karjaa. Herra korvensi heidän sydäntään tulella, mutta vain koetellakseen heitä, eikä hän meillekään ole tehnyt tätä kosto mielessään. Kun Herra kurittaa niitä, jotka häneen turvaavat, hän ohjaa heitä oikeaan.”
valma kysyy
”Olisin kovin iloinen, jos Tarja kertoisi viitekehyksensä ja alakulttuurinsa. Ois helpompi ymmärtää. Kahdeksas Jumalan käsky on otettava vakavasti: ”
Alakulttuurinsa ?
Pidätkö totuuden etsintää alakulttuurina ? Ja mikä sitten on yläkulttuuria ?
Viitekehys ovat ne viitteet joita Raamatusta löytyy, olen tutkija Herran armosta ja kuljen viitepolkuja pitkin.
Alakulttuuri on esim. herätysliike, jonka oppeja opetat. Viitekehys on melkein sama. Voi olla myös isompi ryhmä esim. uskonto, kuten Jehovan Todistajat tai Mormoonit tms. Kuka on kustos tutkimuksillesi tai opponentti? Helsingin Yliopisto, Turun yliopisto vaiko peräti Jerusalemin Yliopisto. Kerro toki. — Usein oppilaani pitivät ominaan mielipiteitä, jotka oli saatu joko vanhemmilta tai jengiltä, kaveriporukoilta tai vain kaduilta. Harvoin meillä on objektiivisia tutkimustuloksia, ihan itse löydettyjä. – Mutta kannattaa silti olla varovainen nimittelyissä, sillä joku voi vaikka haastaa kunnianloukkauksesta oikeuteen, jos ei satu olemaan yhtä kiltti kuin Matias tai minä!
valma
Ihan itse luen, olen oppinut alaluokilla lukemaan ja kirjoittamaan, ei ole lahkoa, eikä opistoa, enkä ole kirkon jäsen, kukaan ei maksa minulle palkkaa, joten minun ei tarvitse laulaa niitä lauluja kenen leipää syön, olen siis vapaa.
Jos sinulla on jotakin sanomista siitä mitä kirjoitan, niin pitäisi pysyä asiassa, eikä mennä henkilökohtaisuuksiin.
Minulle on kyllä sanottu, että minä en ole mikään sanomaan yhtään mitään, ja kuka minä luulen olevani, mutta sen olen tiennyt jo lähtiessäni, että näin tulee käymään. Ja parasta tässä onkin se, että ei ole kukaan, eikä mikään ja siitä huolimatta sanoo mielipiteensä ja tutkii asioita. Pidän itseäni melko rohkeana tyyppinä.
Harvalukuinen ystäväpiirini ei ole ollenkaan kiinnostunut raamatusta, tai uskonnoista, joten ei ole kavereitakaan. Joku joskus aina tykkää myös minun kommenteista, toisin sanoen, joukossa on aina myös valistuneita ja sivistyneitä ihmisiä.
valma
”Mutta kannattaa silti olla varovainen nimittelyissä, sillä joku voi vaikka haastaa kunnianloukkauksesta oikeuteen, jos ei satu olemaan yhtä kiltti kuin Matias tai minä!
Voit sinä viedä oikeuteen, ei se minua haittaa, koska se, että Aabraham uhrasi Isakin on valhetta, niin ei tapahtunut.
Jos sinä opetat sellaista oppilaillesi, niin onhan se valhetta. Kumpi meistä sitten on oikeassa?
Tarja
Turhaan kiivailet kirkkoa vastaan puhuessasi nimitystä ”Iisakin uhri” vastaan. Kun nimittäin katsotaan minkälaisissa piireissä tuota on tulkittu niin, että Iisak olisi todella uhrattu, niin sellaisia ajatuksia on liikkunut muutamissa juutalaisten piireissä. Muualla en ole sellaista löytänyt. Noiden juutalaisten piirien kokemusperäisessä elämäntilanteessa on yleensä esiintynyt vainoja, joissa näin ajattelevat ovat menettäneet jonkun läheisensä. Näin heidän omat kokemukset on voitu ikään kuin rinnastaa Abrahamin kokemukseen. Mutta toisin kuin omissa elämänkokemuksessaan heidän läheisensä, niin heidän kirjoituksissaan Iisak sitten herää kuolleista.
Joten tässä nimiasiassa kaikki ei todellakaan ole kallellaan siihen suuntaan kuin väität, vaan ennemminkin päinvastaiseen suuntaan, vaikkakin vain pienten sirpaleryhmien parissa.
valma
”Alakulttuuri on esim. herätysliike, jonka oppeja opetat.”
Taas valhe, ei ole mitään herätysliikettä minun takananani, jonka oppeja opetan. Olen herännytkin ihan omin voimin.
Tarja
Mielestäni olet tulkinnut Valman kysymyksen virheellisesti. Eihän hän yrittänyt panna sinua mihinkään lokeroon.
Hänhän vain selitti kysymystään mitä hän tarkoitti kysymyksessään esiintyvällä sanalla ”alakulttuuri”.
Tästä johtuen syytöksesi: ”Taas valhe”, perustuu
väärinkäsitykseesi.10Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, 11Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: »Abraham, Abraham!» Abraham vastasi: »Tässä olen.» 12
Tässä on valmalle todistus 1 Moos.22
”Herran enkeli sanoi: »Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.»
13Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
14Abraham antoi sille paikalle nimeksi »Herra katsoo». Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan »Herrankatsomavuoresta».
Tarja
Valma tuntee Raamattunsa harvinaisen perusteellisesti.
Se mitä kirjoitat ei ole todistus sille mitä väität, vaan sen suuri sanoma on aivan toisissa ulottuvuuksissa liikkuva valtaisa näköala koko uhriteologiaan niin Vanhan testamentin uhreissa kuin Uuden testamentin teologiassa Jeesuksen sovintouhrin tarkasteluun.
Tarja
Iisakin uhrin merkittävyyttä teologiassa lisää se, että paikka oli Moorian vuori eli siis Siionin vuoren temppelin sijainnin paikka. Näin jo sijainniltaan tämä Abrahamin koettelemuksen uhriliturgian Abrahamin ajan tapahtumasta kulkivat teologiset linjat suoraan Jerusalemissa toimitettujen eläinuhrien toimittamisen liturgioihin.
Pyhällä maalla yksittäiset Raamatussa mainitut tapahtumat eivät juuri koskaan ole irrallaan toisista tapahtumista, joita ne joko ennakoivat tai seuraavat. Vuosisatojen ketjun ulottuvuus on itämaisessa kulttuurisssa erittäin pitkälle kehittynyt. Jostain menneestä kerrotaan etupäässä vain silloin, kun se uudelleen realisoituu kansan elämässä vastaavassa tai sitä jatkavassa toiminnassa.
Ota huomioon, että Salomo tarkoituksellisesti rakennutti temppelin tuolle paikalle, jotta patriarkan elämän suurin koettelemuksen hetken uhriliturgian paikka toimisi tuon noin pyöreästi 700 vuotta myöhemmin rakennetun temppelin liturgiassa.
Jos mietit toimiiko vastaava jossain toisessa kulttuurissa vai eikö, kerrottakoon unkarilaisten haudoille asettamista venettä muistuttavista muistomerkeistä. Niiden sosiologinen alkuperäisympäristö on Uralin toisella puolella Ob -joen rannoilla asuvien ihmisten tapa haudata kuolleensa. Mutta unkarilaisten siirtyminen vuosisatojen kuluessa kauemmaksi alkuperäisiltä asuinsijoiltaan tänne Euroopan puolelle toi tullessaan tuon Obin rannoilta peräisin olevan hautojen merkintätavan. Edes noin 1200 vuoden oleskelu uusilla asuinpaikoillaan ei ole lopettanut tuota tapaa.
Vertaapa tähän unkarilaisten yli tuhatvuotista perinteen siirtymää juutalaisten noin pyöreästi 700 vuoden perinteen siirtymää Abrahamista Salomonin kauteen.
Olisi hyvä jos sinä Tarja kinaamisen sijaan opettelisit huomaamaan pitkien aikavälien ja halki aikausien ulottuvan historian vaikutusta kansan pyhän perinteen kulkeutumisessa sukupolvesta toiseen.
Matias
Minua eivät kiinnosta tässä yhteydessä mitkään piirit, ja heidän tulkintansa, ei edes juutalaiset piirit, vaan se mitä raamatussa lukee. MInä tutkin raamattua
Ja onhan siinä jae Mooseksen kirjasta, joka todistaa sen, että Aabraham ei saanut uhrata Isakia.
Ja joka muuta kertoo, se valehtelee, oli se sitten kirkko, tai yksityinen ihminen. Miksi pitää laskea valheita, sitä minä en ymmärrä, koska totuus selviää lukemalla.
Vähän outoa, että tällainen ryöpytys lentää päälle siitä syytä, että puhuu raamatullista totuutta.
Olenhan minä tuonut esille paljon muitakin valheita, ja sanonut niitä valheiksi. Mikä tässä nyt on niin erikoista, että minusta tulee hyökkääjä, kinaaja ja kaiken maailman alakulttuurien lahkolainen. Ja minä olen sitten se, joka on nimitellyt ja uhkaillaan oikeudella. Miettikää vähän. hohhoijaa !
…………………………………
Monet kansat harrastivat ihmisten uhraamista muinaisina aikoina, itse näen että tarina Aabrahammista ja Isakista opettaa, että Jumala ei hyväksy ihmisen ja tässä tapauksessa Pojan surmaamista uhraamalla hänet jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, tai sisäisen äänen kehoituksesta, ikäänkuin Jumala sitä kuollutta tarvitsisi. Siinä annetaan tilalle eläin, oinas.
Se jatkui esimerkkinä heille, jotka tappoivat lapsia ja vankeja uhreina. Kunnes Kristillinen oppi sepitti tarinan, että Jumala itse uhraa poikansa, ja eläinten uhraaminen loppui nyt kertakaikkiaan. Se palautti ihmisen uhraamisen takaisin. Ja lampaan syöminen muuttui tämän uhratun syömiseksi. Rituaalisesti, eli toistuvana tapana.
Näin se minun näkökulmasta meni, piireistä huolimatta. Minä en hyväksy ihmisuhria, se on pakanallista ja jumalatonta menoa. Moni varmasti ajattelee sitä kauhulla ja eroilee nyt kirkosta ja sen valheista.
Matias
Edellisen kommentin alaosassa on sinulle pitkän aikavälin näkemys Aabrahamiin ja Iisakiin.
Kysyn vielä……………..
Jos teidän piireissä Aabraham todella uhrasi Isakin, ja Isak kuoli, niin kuinka hän sitten perusti perheen Rebekan kassa ja sai vielä pojat Eesau ja Jaakob.
Tarja
Jotenkin ihmettelen sinun johtopäätöksiäsi ilmaukselle ”Iisakin uhri”. Eihän kukaan koko tekstiä lukeva kuvittele, että tuo uhraamisen toimitus meni loppuun asti.
Sen sijaan tuo ilmaus sanoo, että Abraham oli aikeissa uhrata poikansa. Tästä aloitettusta vaikkakaan ei käytännön toteutuksen täytäntöönpanoon asti viedystä touhusta on peräisin tapauksen nimitys ”Iisakin uhri”.
Kysymys siis ei ole itse tapauksen ymmärtämisestä, vaan kielenkäytön tavasta nimittää tapahtuma.
Koen kinaamisesi saman tasoiseksi, kuin kymmenvuotiaan lapsen määritelmän sanasta ”silmiinpistävä”: Se tarkoittaa sellaista, joka pistää neulalla silmään.
Ajatteleppas ilmausta ”panna kintaat käteen”. Jos ajattelee suppeasta, niin voisi kuvitella, ettei kukaan työnnä vanttuitaan käsiensä SISÄLLE. Reaalisestihan käsi työnnetään käsineiden sisälle.
Jos nyt alkaa kinaamaan siitä, että muka valehtelee sanoessaan panevansa kintaat käteensä, niin silloin vain ei ymmärrä illatiivin eli sisätulennon ilmaisevan myös useampia muita kieliopillisia tehtäviä.
Wikipediassa 24.3.2023 klo 8.29 on peräti 11 muuta käyttöä pantu esimerkeiksi muodon käytöstä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Illatiivi
Matias
Kun et vastannut kysymykseen, niin vastaan itse, koska luin tuon Paavalin kirjeen heprealaisille, jossa hän kertoo Isakin uhraamisesta USKON ESIKUVANA.
luku 11
” Usko sai Aabrahamin tuomaan Isakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteille. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset. Vaikka hänelle oli sanottu: ” Isakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi ”
Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen ja niin hän sai poikansa takaisin ylönousemuksen ennusmerkkinä. ”
Toisin sanoen, annetaan ymmärtää, että tässä tapahtui myös ylösnousemus, ylösnousemuksen esikuvana. Ei ole ylösnousemuksen esikuva, kun Isak ei kuollut siinä vaiheessa ollenkaan.
Jatkossa Paavali vielä väittää, että ”uskon tähden, tulevaisuus mielessään, antoi Isak siunauksensa Jaakobille ja Esaulle. ”
Kun ei antaut molemmille, vaan antoi ainoastaan Jaakobille. Esau ei sitä arvostanut vaan möi siunauksen Jaakobille.
Tarja
1) Heprealaiskirje ei ole Paavalin kirjoittama. Vasta lähempänä vuotta 400 esiintyy käsikirjoituksia missä hänen väitetään kirjoittaneen teoksen. Tyyli ei kuitenkaan ole Paavalin, joten nuo myöhemmät tiedot eivät sovi todellisuuteen.
2) Itämaisessa ajattelussa asian ilmaiseminen sanoina on teon varsinaisin yhdin. Sen tekeminen sitten on vain seurausta tästä sanasta.
Saman itämaisen mallin mukaisesti Jumalan antama tehtävä uhraamisesta oli koko jutun ydin. Kun sitä lähdettiin toteuttamaan, niin jo siinä koko teon syvin intentio oli toteutunut. Näin siis Heprealaiskirjeen kirjoittaja saattoi puhua Iisakin uhrista ylösnousemuksen esikuvana.
3) Sekotat Iisakin antaman siunauksen Eesaun myymään esikoisoikeuteen. Näissä on kuitenkin kysymys kahdesta eri asiasta.
Esikoisoikeus oli taloudellinen juttu perinnönjaossa. Tuohon aikaan perinnön jaossa esikoinen sai kaksinkertaisen annoksen perintöä toisiin perinnönsaajiin verrattuna. Tämän taustalla oli sellainen esikoisen hallinto-oikeus kaikkiin sisaruksiinsa että hänen on pidettävä huolta kaikista sisaruksistaan isän poismenon jälkeen. Jos joku joutui vaikeuksiin niin esikoisen oli tätä autettava.
Tämän hallinnon ja tarvittaessa auttamisen mahdollistamiseksi esikoiselle annettiin kaksinkertainen annos muutoin tasan jaettavasta perinnöstä.
Tämän Eesau siis myi Jaakobille.
Siunaus puolestaan ei ollut vain joku hyvän onnen toivotus, vaan todellinen JUMALAN siunauksen ojentaminen siunattavalle. Iisak siis välitti kätten päälle panemisessa tämän todellisen siunauksen Jaakobille. Näin Jaakobista tuli koko suvun saaman siunauksen edelleen kantaja ja täytäntöön panija.
Siunauksen lukeminen ei ole vain joitakin sanoja, joita lausutaan, vaan JUMALAN TEKO. HÄN ITSE SIUNAA.
Matias
”Koen kinaamisesi saman tasoiseksi, kuin kymmenvuotiaan lapsen määritelmän sanasta ”silmiinpistävä”: Se tarkoittaa sellaista, joka pistää neulalla silmään.”
No joo.
Olipa kerran kaksi kankuria, jotka kulkivat levittämässä uskoa, että ovat valmistamassa maailman hienointa pukua Keisarille, kangas on läpinäkyvää ja hyvin kallista.
Kun puku oli valmis, järjestettiin suuri juhla ja Kuningas ratsasti juhlakansan keskelle.
Kaikki taputtivat ihaillen, vaikka näkivät kuninkaan alasti ratsastavan, kukaan ei uskaltanut sanoa mitään, koska he pelkäsivät, että heillä ei ole uskoa ja siksi eivät näe kuninkaan hienoa pukua.
Tuli lapsi, joka ei ollut ottanut uskoa vastaan, ei ollut uskon vanki, ja hän huusi:
” Keisarilla ei ole vaatteita ” Nyt keisari itsekkin uskalsi nähdä itsensä alasti ja ajoi kankurit maasta ulos.
Sellaisia ne silmiinpistävät ovat.
Tarja
Kejserens nye klæder af H.C. Andersen ilmestyi ensi kerran vuonna 1837.
Olen lukenut sen myös alkukielellä tanskaksi.
Matias
”3) Sekotat Iisakin antaman siunauksen Eesaun myymään esikoisoikeuteen. Näissä on kuitenkin kysymys kahdesta eri asiasta. ”
En sotke, kyse on samasta asiasta, eli esikoisen siunaamisesta ja esikoisoikeuden luovuttamisesta linssikeotosta.
”Esau oli isänsä Iisakin, hänen veljensä Jaakob taas äitinsä Rebekan lempilapsi. Rebekka ohjaili sokean Iisakin myöntämään esikoisoikeuden Esaun sijasta Jaakobille; Raamatussa ei tosin tarkemmin kerrota, mitä aineellisia tai henkisiä etuja esikoisoikeus merkitsi. Palattuaan eräänä päivänä metsästysretkeltään Esau pyysi veljeltään linssiateriaa. Jaakob vaati vastineeksi esikoisoikeutta, mihin Esau suostui. Aikanaan Jaakob sai Iisakilta esikoispojalle kuuluvan siunauksen ja pakeni heti tämän jälkeen kodistaan äitinsä neuvosta. Kuultuaan tapahtuneesta Esau raivostui ja päätti tappaa Jaakobin.” Wikipedia
Tarja
Käytän wikipediaa useinkin, mutta olen myös erittäin kriittinen sen tietoihin
Esikoisella oli moniakin näkökulmia, joita ei pidä sekottaa keskenään.
Esikoisoikeuteen kuuluu perintöosa, joka on sekä etu että velvoite. Tästä puhuin edellä.
Isän antama siunaus Jumalan nimessä eli siis siunaus, jonka varsinainen antaja on Jumala, on toinen jota ei suinkaan pidä sekottaa esikoisen erityisasemaan perinnönjaossa.
Edelleen esikoinen oli myös sisarussarjan JOHTAJA. Mikäli tarvittiin jotain edustajaa sisarussarjan asioita hoitamaan, niin esikoinen oli silloin se joka toimi koko sisarussarjan puolesta.
Viittasin jo aikaisemmin Raamatun ensimmäiseen sanaan ”alussa” ja sen käyttöön rabbinistisen menetelmän mukaan. Tähän sisältyy myös se, että samoin kirjaimin kirjoitettiin myös sana ”esikoinen”, se joka on syntynyt sisarussarjan ensimmäisenä.
Tästä esikoinen -merkityksestä seuraa rabbinistisen menetelmän mukaan, että Jumala loi taivaan ja maan ESIKOISESSA. Tähän esikoisen tehtävien kuvaukseen kuuluu että esikoinen sisarussarjan JOHTAJA, päämies.
Tämän mukaisesti päädyttiin siis siihen, että Jumala loi maan ja taivaan MESSIASSA eli siis Jumalan valtakunnan hallitsijassa, joka on esikoinen koko Jumalan kansan keskellä eli siis kirkossa ( <– kreikaksi ilmaus kyriake ekklesia = Herran kansa).
Tässä vain muutama rivi laajemmasta tekstistä, jossa on käyttänyt rabbien raamatunselitysperinteen mukaista menetelmää Raamatun ensimmäisen sanan käytöstä ja sen taustalla olevasta juutalaisen teologian aihetta käsittelevästä aineistosta. Tämä ensimmäisen sanan selitysmalli tulee sitten esille lukuisissa kohdissa Uutta testamenttia, myös sellaisissa missä tuota ei voi huomata ellei ole perehtynyt tuonaikaiseen juutalaiseen ajattelutapaan.
Valma Luukka:””Kuka on kustos tutkimuksillesi tai opponentti? Helsingin Yliopisto, Turun yliopisto vaiko peräti Jerusalemin Yliopisto. Kerro toki. — Usein oppilaani pitivät ominaan mielipiteitä, jotka oli saatu joko vanhemmilta tai jengiltä, kaveriporukoilta tai vain kaduilta.””
Mielenkiintoinen kommentti, siis mihin perustuu hänen oma ”mielipiteensä, eikö oman kirkon oppiinsa?
Tuossa vaan tulee mieleen ihmisen sokeus omaa perittyä uskontoa kohtaan, ei nähdä eikä kuulla, siis kun Jeesus tuli maanpäälle niin eivät juutalaiset Häntä kuulleet vaan luottivat omaan isiltä perittyyn uskoonsa, samoin tänäpäivänä ”viisaat ja ymmärtäviset” puolustavat omaa kirkkoansa vaikka jokainen joka lukee Raamattua voisi ymmärtää ettei kirkon isät ole oikeita Jeesuksen seuraajia koska samasta lähteestä ei tule kahta eri vettä eli kiitosta ja kirousta, vai voiko tulla?
Ari
1) Nimenomaan perusteellinen Raamatun tutkiminen johtaa ihmisen aitoon Lutherin perinnön löytämiseen. Tämän taustalla on se, että Luther itse oli oman aikansa etevin Raamatunselityksen eli eksegetiikan professori.
2) Mikäli kuvittelet tietäväsi jotain Valman rinnalla, niin ero teidän välillänne on kuin aikoinaan lapsena meidän tyttäremme osallistumisessa pieneen juoksukilpailuun. Siinä vaiheessa kun Elvira oli tullut jo maaliin toiset olivat vasta lähtölinjan lähellä. Niin paljon sinulla on vielä taivalta edessäsi jos pyrit pääsemään edes lähelle hänen tietoaan ja taitoaan Pyhän kirjan tuntemisessa.
Omana aikanaan hän oli yksi kaikkein korkeimmilla arvosanoilla teologisen tutkinnon tehneistä. Opettajana ollessaan hänen ansiostaan hänen opetuspaikkana oppilaiden ylioppilaskokeet juuri hänen opettamiensa aineiden vastausten tähden olivat noin kymmenen prosenttiyksikköä korkeammat kuin mitä oppilasaines olisi edellyttänyt.
Hän sattuu olemaan inkerinsuomalaisen kuuluisan runolaulajan Maria Luukan jälkeläinen, joten etevyys on ollut suvun tuntomerkkillinen ominaisuus jo parin vuosisadan takaa.
3) Jeesus itse seurasi Pyhän kansan parasta perintöä. Hän osasi kirjansa paremmin kuin kukaan muu aikalainen.
Niinpä hän herätti ihmettelyä tämän taitonsa takia
Johanneksen evankeliumi:
7:15 Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä osaa kirjoituksia,
Laki eli Toora ja Profeetat eli Nevi’im olivat tuon aikaiset koko Raamatun osat. Jeesus ei tullut kumoamaan oman aikansa Raamattua vaan täyttämään sen.
Matteuksen evankeliumi:
5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Jeesus oli niin suosittu, että hänen kuulijakunta oli niin suuri, että kateelliset kolleegat sanoivat KOKO MAAILMAN kulkevan Vapahtajamme perässä:
Johanneksen evankeliumi:
12:19 Niin fariseukset sanoivat keskenään: ”Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään”.
Nimenomaan tämä oppineisuus ja viisaus oli edellytyksenä myös kirkon virkaan valitulle alkukirkon aikana. Niinpä Stefanukselle ei kukaan muu tuon ajan Jeesuksen seuraajien ulkopuolinen kirjanoppinut pärjännyt viisaudessa
Apostolien teot:
6:3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
6:10 mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.
Joten suosittelen että sinäkin noudatat Raamatun kehotusta
Sananlaskut:
4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
Ari
Toiseen kohtaan vielä täydennystä.
Miksi toimit yhtä tuhmasti kuin Kalevalassa kerrottu kelvoton Joukahainen, joka tuittupäisyyttään haastoi vanhan viisaan Väinämöisen.
Lopputulos oli, että Joukahaisen piti antautua täysin voimattomana kokeneen ihmisen ylivoimaisesti suuremman viisauden edessä.
https://www.youtube.com/watch?v=KgK4cV4ChiI
Ari
Lauseestasi
” — ettei kirkon isät ole oikeita Jeesuksen seuraajia —”,
voi todeta että sinä julistaudut Kristuksen omien vastustajaksi eli siis tappelet Kristusta vastaan.
Paavali kertoo olevansa esikuva Jeesuksessa eläville. Hänen sanansa siis tyrmää sinun ajatuksesi mielettömänä herjana.
2.Tessalonikalaiskirje:
3:9 ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa, vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme.