Luterilaisen teologian mukaan ei ole olemassa kirkollista avioliittoa. On vain valtiollinen avioliitto, jota esivalta säätelee. Kirkko voi arvostella valtiollista avioliittoa, mutta se ei voi siitä päättää. Kirkkojärjestyksessä ja kirkkolaissa nojataan luterilaisen teologian mukaisesti avioliiton määrittelyyn yleisessä laissa.
Samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat laillisia avioliittoja 1.3.17 lukien. Jos kirkko kohtelee niitä muina kuin avioliittoina, se rikkoo lakia. Entä kirkollinen vihkiminen? Kirkon ei ole lain mukaan pakko vihkiä kaikkia pareja, vaan se voi asettaa vihkimiselle rajoituksia.
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkon jäsenelle kuuluu oikeus solmia kirkollinen avioliitto: ”Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti.” (KJ 1, 4§) Kirkkojärjestys myös toteaa, että ”kirkon jäsenen tulee solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla”. (KJ 1, 5§)
Ensinmainitusta kirkkojärjestyksen kohdasta käy ilmi, että rajoitukset avioliittoon vihkimisestä kuten muistakin toimituksista annetaan kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä. Jos kirkko haluaa rajoittaa samaa sukupuolta olevien oikeutta kirkolliseen vihkimiseen, asiasta on otettava selkeä määräys kirkkojärjestykseen. Kirkkokäsikirjan intentio ei ole antaa näitä rajoituksia. Tulkintaa ei kirkon omien säädösten mukaan voi myöskään hakea suoraan Raamatusta, tunnustuskirjoista, katekismuksesta, virsistä yms. Niitä voidaan tulkita monella lailla.
Samantyyppinen tilanne oli toisen maailmansodan jälkeen, kun kirkko halusi rajoittaa eronneiden avioliittoja. Asiasta olisi tullut ottaa nimenomainen määräys kirkkolakiin. Samantyyppinen tapaus oli myös 2000-luvun alussa, kun todettiin, että jos kirkko haluaisi rajoittaa työntekijöidensä oikeutta solmia rekisteröity parisuhde, asiasta tulisi säätää kirkkojärjestyksessä tai kirkkolaissa. Näissäkään tapauksissa tulkintaa ei voinut hakea suoraan Raamatusta, tunnustuskirjoista, kirkkokäsikirjasta ym.
Kirkkojärjestykseen otettava rajoitus, jonka mukaan papit eivät vihi samaa sukupuolta olevia, vaatisi suuren yksimielisyyden eli ¾ enemmistön kirkolliskokouksessa. Tällainen yksimielisyys ei ole näköpiirissä. Tästä seuraa, että kirkossa ei ole oikeudellista rajoitusta samaa sukupuolta olevien vihkimiselle (kuten ei ole eronneiden vihkimiselle eikä parisuhteensa rekisteröineiden toimimiselle pappeina).
Kirkko pääsee vähimmillä vaurioilla, jos se itse toteaa mainitun ”oikeudellisen nykytilan” (termi parisuhdelakikeskusteluista). Mielestäni kirkon olisi syytä todeta samaa sukupuolta olevien oikeus tulla kirkollisesti vihityiksi paitsi oikeudelliseksi realiteetiksi myös teologisesti perustelluksi asiaintilaksi. Jos jälkimmäinen on tässä tilanteessa liikaa, voidaan tyytyä oikeudellisen tilanteen toteamiseen.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Kari-Matti, ei ainakaantässä keskustelussa kukasn ole sanonut homoseksuaslisuutta sauraudeksi.
Eiköhän tämä nyt nennyt muutenkin saivarteluksi. Transsukupuolisuus on joka tapauksessa ns tautiluokituksessa. Sinä voit pitää sitä ihan minkälaisena tilan tahansa. Kun lääketiede tutkii eri adioita, tuskin kukaan maallikoillta kysyy kuka mitäkin mieltä on. Onko synnynnäinen diabetes sairaus vai sokeritasapainon häiriötila?
Tämä menee nyt blogin aiheen vierestä, mutta sanoisin vaan, että intersukupuolisuus (jossa ihmisellä on aiheita sekä miehen että naisen sukupuolielimistä tms.) on eri asia kuin transsukupuolisuus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Transsukupuolisuus
Ja sellainen asia vielä, että homoseksuaalisuus ei nykytiedon mukaan ole perverssio (tai oire jostain häiriöstä yms.), kuten ei heteroseksuaalisuuskaan. Myös heteroseksuaalisuus voi kuitenkin saada ns. perverssejä muotoja, samoin kuin homoseksuaalisuus. Mitään jakoa terveisiin heteroihin ja häiriintyneisiin (kaikkiin muihin) ei voi tehdä.
Kiitos täsmennyksestä. Keskustelijoille menee toisinaan käsitteet homoseksuaalisuus, transseksuaalius, trassukupuolisuus ja intersukupuolisuus sekaisin. Väärinymmärrys johtaa väärinkäsityksiin.
Intersukupuolisuus on siis sikiöaikainen biologinen kehityshäiriö, jonka edessä ihminen on Herran edessä yhtä pienellä paikalla kuin mudenkin kehityshäiriöiden suhteen. Emme tiedä miksi Herra sallii joidenkin ihmisten syntyä ilman käsiä, ilman jalkoja tai vaikkapa ilman selkärankaa. Miten sitten tietäisimme miksi Herra sallii ettei joidenkin ihmisten sukupuoli kehity niin kuin Herra sen alun perin luomistyössään ihmiselle tarkoitti.
On jokseenkin loukkaavaa kehitysvammaisuutta kohtaan käyttää intersukupuolisuutta keppihevosena keskusteltaessa sukupuolieettisistä kysymyksistä. Yhtä lailla kuten ihmisellä kuuluu olla kaksi toimivaa kättä ja jalkaa, kaksi aistivaa silmää ja korvaa, ihmisellä kuuluu olla yksi biologinen sukupuoli ja biologinen suvunjatkamiskyky. Kaikilla vain ei ole niin. Kaikki eivät myöskään ole heteroseksuaaleja, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Arvoisille keskustelijoille sitaatti transtukipisteen sivuilta:
”Länsimaissa on nykyisin olemassa kaksi erilaista näkemystä siitä, mitä intersukupuolisuus on. Intersukupuolisia tiloja voidaan pitää joko sukupuolen kehityksen häiriöinä tai sukupuolen kehityksen, anatomian ja fysiologian luonnollisena vaihteluna ihmisillä. Jälkimmäinen käsitys on vahvistumassa.”
Olen tuon jälkimmäisen käsityksen kanssa samaa mieltä.
http://transtukipiste.fi/intersukupuolisuus/
Tässä häiritsi lähinnä heti oltiin vauhkoilemassa jos ei muista jotain temiä oikein. Muistan vielä ajan kunpuhuttiin vain seksuaalisesta suuntautumisesta j sukupuolivähemmistöistä. Nykyään pitää perään liittää kaikki litaniat.
Kovaa peliä Tulkaa Kaikki -liike pelaa. Siinä pelissä ei merkitse mikään muu mitään, kuin vain se, että saadaan Kirkko alistettua Jumalan mukaan Jumalan tahdon vastaiseen menoon.
Kuriositeettina kuitenkin huomauttaisin kirkkolain 1§:n sisällöstä ja sen viittauksista Raamattuun ja tunnustuskirjoihin. Tunnustuskirjat joka tapauksessa ovat aviopuolisoiden sukupuolten suhteen yksiselitteiset. Kuinka on mahdollista, että kirkon virassa oleva pastori julkisesti ajaa kirkkoon sen tunnustuksen vastaista oppia. Eikö pappislupauksella ole mitään merkitystä julkilausuman antajalle, eikö se häntä koskekkaan?
Korjaus: ” …Kirkko alistettua JUMALAN SANAN LAUSUMAAN Jumalan tahdon vastaiseen menoon.”
Jos intersukupuolisuus ei ole seksuaalisen kehityksen häiriö niin sovitaan samalla että esimerkiksi syöpä ei ole sairaus. Se on vain luonnollista vaihtelua. Mitä ne olemme sanomaan että syöpäsolut pitää tuhota. Jo nyt aikuinen ihminen voi kieltäytyä syöpähoidoista mutta tämä ei riitä. J
Jokaisella pitää olla oikeus pitää syöpäsolujaan vain solujen luonnolliseens vaihteluun kuuluvana asiana .Kellään ei ole oikeutta sanoa että kyse on sairaudesta. Niinpä ei riitä että tautiluokituksessa on poistettava vain intersukupuolisuys vaan koko tautiluokittelu on lopetettava.
Kiitos kaikille kirjoitukseni lukeneille ja sitä kommentoineille. Asian teologisia ulottuvuuksia tarkastelen lähemmin tekstissäni ”Näkökohtia luterilaisesta avioliittokäsityksestä”, joka ilmestyy Teologisessa Aikakauskirjassa 3/16 lähiaikoina. Erilaisia keskustelijoita ja erilaisia näkemyksiä kunnioittava keskustelu jatkukoon, nyt on sen aika.
Vesa Hirvonen