Kaikilla ihmisillä on hintansa, kaikki voidaan ostaa. En epäile hetkeäkään, etteikö väite olisi totta. Jos lapsiani tai muita rakkaitani uhattaisiin, kaikki kuvitelmat omasta lahjomattomuudestani voitaisiin haudata. En epäröisi hetkeäkään epämoraalisten aseiden käyttöä silloin. Tämän sanon huokaisten.
Omien ja rakkaiden turvallisuuden takaaminen on jokaisen ihmisen tärkeysasteikolla ykkösenä. Tämän kiistäminen on mielestäni tekopyhyyden korkein aste. En siis ihmettele ollenkaan, miksi Israelin valtion toimien kaikkein perimmäisimpänä perusteena käytetään turvallisuuden takaamista. Maan historia antaa tälle hyvän taustan. Kun juutalaisia parin vuosituhannen ajan pompoteltiin halveksien paikasta toiseen päätyen maailmanhistorian kammottavimpaan systemaattiseen rikokseen, natsien suorittamaan joukkotuhoon, voi hyvin kuvitella jokaisen isän ja äidin mielessä elävän kauhun kyvyttömyydestä suojella omia lapsiaan niin, että he päätyvät kuolemaan kaasukammioissa. Mikä mieletön, kautta historian kulkeva häpeä, joka tietenkin on tukahdutettava! On täysin ymmärrettävää, että uusi juutalainen, vastakohtana menneisyyden kyyristelevälle mukautujalle; uusi juutalainen, sabra, tuo Palestiinan polttavan auringon paahtama, lujan ruumiillisen työn karaisema, kibbutzin yhtenäisen veljeyden ja sisaruuden valtuuttama sanoo: ei koskaan enää.
Paljon voidaan jossitella,miten Israelin käymät sodat olisi voitu välttää mutta tosiasia on se, että Israelia ympäröivät valtiot eivät juutalaisvaltioon suhtautuneet lämmöllä ja ymmärryksellä. Israel on kolme kertaa valtiona taistellut olemassaolostaan (sionistien brittejä vastaan käymä terrorisota tapahtui ennen Israelin valtion perustamista). Tämä on luonut sotilaskunniaihanteen, joka on mahdollistanut sotilaiden tehokkaan osallistumisen maan siviilihallintoon aktiivisen sotilasuran jälkeen. Sotilaan näkemystä ja hänen asiantuntemustaan kansallisen turvallisuuden takaamisessa on vaikea vastustaa Israelissa. Kansallisen turvallisuuden suhteen Israel on perinjuurin militarisoitunut. maa.
Sotilas uskoo voimaan, oveluuteen ja tiedustelun tuomaan tietoon eli kovien faktojen valtaan. Sotilasviisauden varaan rakennetun turvallisuusjärjestelmän luulisi siis perustuvan faktoille. Tähän uskoon on Israelin kansa opetettu vaan totuus on toisenlainen. Faktoina ihmisille lapsesta alkaen esitetyt perusteet voivat olla tarkoitushakuista valhetta.
2000-luvun alussa pettymys rauhanneuvottelujen kariutumisesta purkautui väkivaltana sotilaita ja siviilejä kohtaan. Virallinen selitys on, että väkivallan aallon lopetti kuuluisan muurin rakentaminen Israelin ja Palestiinalaisalueiden välille. Tilastojen välittämä tieto näyttää päällisin puolin tukevan tätä väitettä. Itsemurhaiskut vähenivät rajusti sen jälkeen, kun muurin ensimmäinen osa valmistui. Vuosina 2000-2003(alku) 293 israelilaista kuoli iskuissa, muurin valmistuttua 2003-2006 vain 64.
Valhe-emävalhe-tilasto- sanonta on tietysti puolitotuus sekin mutta terrorismin väheneminen ja turvallisuuden lisääntyminen Israelissa ei johdu muurista. Israelin keskustiedustelupalvelu Shin Betin entinen johtaja Ami Ayolon sanoi ”Gatekeepers”-dokumenttihaastattelussa, että itsemurhaiskujen loppuminen johtui yhteistyön paranemisesta Israelin ja Palestiinalaishallinnon välillä. Tämän taas mahdollisti se, että Palestiinalaishallinto palkkasi militantteja eli väkivaltaisen ratkaisun kannattajia omiin turvallisuusjoukkoihinsa sen jälkeen, kun Länsirannalla kilpailevat ryhmittymät olivat tehneet tulitauon keskenään (Haaretz 02.01.2006). Itsemurhaiskut päättyivät palestiinalaisten omaan kontrolliin ja taktiikan muutokseen.
YK:n heinäkuussa 2013 antaman tiedon mukaan ”turvamuuri” vuotaa kuin seula. Tammikuun ja maaliskuun 2013 välillä 14000 (kyllä: kolme nollaa) palestiinalaista on kulkenut muurin yli ja ohi luvattomaan työhön Israelin puolelle. Luulisi näistä 14000:sta löytyvän edes jokusen itsemurhapommittajan, jos lapset opetetaan väitteen mukaan palavaan vihaan juutalaisia kohtaan. Mutta ei löydy: viimeinen yhden kuolonuhrin vaatinut isku tapahtui yli viisi vuotta sitten. Tilastollisesti Tel Avivissa viime viikolla tapahtunut kammottava tapaus, missä isä surmasi kaksi lastaan ja sitten itsensä, kertoisi, että omia lapsiaan surmaavat israelilaiset ovat suurempi turvallisuusriski kuin palestiinalaisterroristit. Mikään ei ole kauempana totuudesta kuin tällainen tulkinta. Tilastoilla ei siis turvallisuusriskejä voi perustella.
Olin 12.09.2013 todistamassa ”turvamuurin” vuotamista Ad-Dhahiriyan ulkopuolella. Palestiinan puolelta (ottamani kuvan ottosuunnasta siis) avoimelta kukkulalta lähti autolastillinen väkeä kovaa vauhtia kohtilaakson keskellä olevaa raja-aitaa (”Turvamuuri ” on oikea muuri vain 10% osalta pituudestaan. 28% koko ”muurista” on vasta suunnittelun alla heinäkuussa 2013 YK:n mukaan), Israelin puolelta lähti toinen auto ja kun autot kohtasivat, ne vaihtoivat lastinsa eli laittomat työntekijät. Ja sitten valtavalla vauhdilla takaisin. Ei armeijaa,ei poliisia näkynyt missään ja kello oli 14.30. Heitä eivät tällaiset turvauhat kiinnosta.
Sen sijaan armeijaa kiinnostaa turvariskinä päivittäistä koulumatkaansa kulkevat pienet koululaiset. Heidän laukkunsa tarkastetaan ja jopa kynäkotelot avataan, koska ne ovat kuulemma turvallisuusriski. Kun kysyimme kysyimme,miksi he tekevät näin, he vastaavat :”He ovat terroristeja”. Tämä on sotilaille opetettu totuus palestiinalaislapsista ja he tottelevat annettuja käskyjä. Näin tapahtuu jatkuvasti omien havaintojemme mukaan ainakin Hebronissa ja Beit Yatirin tarkastuspisteellä Yattan ulkopuolella. Beit Yatirin tarkastuspisteen tarkkailu kuuluu UNICEF:n ”Access to Education”- ohjelmaan.
Kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen on Israelin kansallisuskonto. Pintaa raaputettaessa vastaan tulee vallan muuta kuin turvallisuuden tavoittelu. Turvamuurin hepreankielinen nimi on häpeilemättä ”Eristysaita” (Geder Ha Hafrada). Pinnan alta löytyy käsitys siitä, miten yksi kansanosa edustaa turvallisuusriskiä. Siksi tarvitaan 110 erilaista lupaa, joilla estetään vapaa liikkuvuus. Siksi tarvitaan miltei täydellinen kielto rakentaa laillisesti mitään yli 60%:lle Palestiinalaisalueista. Siksi kaksi eri lainsäädäntöä kahdelle eri kansanosalle samalla alueella: palestiinalaisille sotilaslaki, mikä mahdollistaa täysin mielivaltaisen lainvalvonnan , israelilaisille Israelin siviililaki, jota ei valvota siirtokuntalaisten osalta. Mikään ei muodosta Israelille suurempaa uhkaa kuin kautta yhteiskunnan kulkeva opetus palestiinalaisista ”toisina” ja ”niinä”, muurin takana lymyilevinä potentiaalisina terroristeina.
Juutalainen Michal Levin kertoi haastattelussani käsityksenään olevan, että ”Israel elää kansakuntana kauan sitten sammuneen tähden valossa, laina-ajalla, kulkemassa kohti itse aiheuttamaansa tuhoa” Tämä näky on vältettävissä, jos valhe väistyy ja totuus ihmisten pohjimmaisesta samankaltaisuudesta ja yhteisistä unelmista saa voittaa sen sijaan, että uskotaan uhkakuviin.
Kovin kaukana tuntuu olevan se aika, jolloin Israel kansakuntana noudattaa omia pyhiä kirjoituksiaan palestiinalaisia kohtaan:
”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi…Hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet” (Jesaja 58 6-7,9)
Tai sitten ei: joskus muurit murtuvat yhdessä päivässä, kun aika on kypsä. Siihen asti on työn ja rukouksen aika.
kiitos näkökulmasta!
Toinen osapuoli olisi myös voinut rakentaa omaa turvallisuuttaan.
Sen se on jättänyt tekemättä. Voi sitä ainakin kysyä, mikä Syyrian tilanne olisi nyt, jos Damaskoksessa olisi vihan ja uhon sijasta hyväksytty YK:n päätöslaiselma ja Israelin valtio?
Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu…..
Libanonin tilanne olisi varmaankin toinen, jos Juudeasta ja Samariasta lähteneet olisi asutettu tasavertaisina kansalaisina. Sieltä jostakin he olivat aikoinaan lähteneetkin.
Tämänpäiväisen Haaretz-lehden artikkelin mukaan Israelin armeijan upseerit moittivat, että palestiinalaishallinnon turvallisuuden ylläpitotoimet ovat heikentyneet viimeisimpien viiden kuukauden aikana. Kirjoituksen mukaan useita terrori-iskuja on estetty, mutta estäjinä ovat olleet Israelin turvallisuusviranomaiset. Heikentynyt turvatilanne ilmeni esim. viime viikonloppuna kun kaksi Israelin armeijan sotilasta murhattiin Hebronin tienoilla. Israelilaisarvioiden mukaan väkivallan eskaloituminen ei ole kuitenkaan ainakaan vielä sillä tasolla, että kolmannen intifadan aika olisi pian koittamassa.
Kiitos, tämä oli ajatuksia herättävä blogi.
Ehkä turva-aidalla on ollut kuitenkin jonkinlainen vaikutus terroristi-iskujen vähenemiseen. Mielestäni sen vaikutusta ei voi totaalisesti kiistääkään. Mahdollisesti turva-aita jopa pakotti tietyt militantit palestiinalaisjärjestöt muuttamaan strategiaansa.
Jäin miettimään tuota Jesajan kirjan kohtaa. Juha, millä perusteella ajattelet, että Jesajan kirjan profeetallis-eskatologinen teksti on relevantti ohje Israelin valtion politiikan arvioinnissa? Tässä ollaan nimittäin Israel-kysymyksen ytimessä: onko nykyisellä Israelilla oikeus olemassaoloon maallisena juutalaisvaltiona, joka perustelee yhteiskunnallisen järjestelmänsä poliittisesti, vai onko se lähtökohtaisesti uskonnollinen hanke, jolta edellytetään raamatullista ”pyhyyttä” ja johon kohdistetaan profeetallisia odotuksia kuten kristillisessä sionismissä?
Ja mitä köyhiin ja nälkäisiin tulee, niin niitä ei tarvitse etsiä Israelin ulkopuolelta: suhteellisesti mitattuna Israelissa on enemmän köyhiä kuin esim. Meksikossa, Turkissa, Espanjassa tai Kreikassa. Köyhyysongelma on iso ongelma Israelissa.
Risto Auvinen kirjoitti oleellisen kysymyksen Jesajan kirjan apokalyptisen näyn soveltamismahdollisuudesta Israelin valtioon. Kun kirjoittaja tekee sen siinä sävyssä, jossa EAPPI-blogistina sen tekee, on varsin vaikea välttyä vaikutelmalta, että kirjoittaja katsoo itsellään olevan kyvyn ja mahdollisuuden arvioida toisen, tässä tapauksessa entiteetti Israelin valtion kykyä raamatullisen moraalin mukaiseen käyttäytymiseen. Tässä tullaan siihen, että samalla kun useissa Israeliin kriittisesti suhtautuvissa näekemyksissä korostetaan, ettei nyky-Israelila ole mitään tekemistä raamatullisen Israelin kanssa, niin erikoisesti toisesta ovesta liu`utetaan sisään raamatullinen kritiikki Israelia kohtaan. Tästä syntyy mielestäni epäuskottavuuselementti esitetyn kaltaiselle Israel-kritiikille. Toisin sanoen poliittinen kritiikki muuntuu silmänkääntötemppua muistuttavalla tavalla hengellisen saarnan kaltaiseksi, jonka tarkoituksellinen kohde saattaa sinänsä olla vaikkapa kristillinen sionismi, mutta kritiiikki kuitenkin kohdistetaan Israelin valtioon. Mutta näin se tämänkaltaisessa esityksessä yleensäkin taitaa mennä.
Mina olen yksinkertainen ihminen enka paljon perusta mistaan profeetalliseskatologisista tulkinnoista silloin, kun kyse on ihmiselta ihmiselle tapahtuvasta toiminnasta. Mina luen Jesajani enemman tilanteena tassa ja nyt, tietenkin tulevaisuusperspektiivissa, kuten kristittyjen tuleekin tehda. Lupaukset siita, mita pitaisi tehda tassa maailmassa voidaan aina vaistaa ja totuuden julkituomista voidaan valtella, koska oma uskonrakennelma on rakennettu oman kasityksen varaan.
Risto Auvinen tuo aina esiin Israelin poliittisena JA sionistisena projektina. Hyva niin, koska ongelma on todellakin se, etta Israel ei nykytilassaan voi hyvaksya muun kuin kahden valtion ratkaisun, jos haluaa sailya demokraattisena juutalaisenemmistoisena valtiona. Ja Israel on luonut itselleen kuolemanvakavan ongelman, kuten Levin sanoo. Kahden valtion ratkaisu on Israelin toimesta ammuttu alas siirtokuntien vakiinnuttamisella ja Palestiinalaisalueen elinkelvottomaksi pilkkomisella. Mita jaa jaljelle? Palestiinalaisten syyllistamisen ohella siis?
Siinakin Risto on oikeassa, etta muurilla oli alkuvaiheessaan tilannetta rauhoittava vaikutus. Se kenties todellakin oli osasyy siihen, etta militantit palestiinalaiset joutuivat omaksi onnekseen arvioimaan taktiikkansa uudelleen. Mutta enta alkuvaiheen jalkeen? Muurilla ei ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen ollut mitaan turvallisuusvaikutusta vaan nykyaan muuri toimii vain ja ainoastaan vahvistamassa palestiinalaisten elaman hankaloittamista ja helpottamassa palestiinalaisten maiden varastamista. Muurin syvasti epaoikeudenmukaisesta tehtavasta ja sen synnyttamasta katkeruudesta ei Israel todellakaan hyody. Se edistaa sita moraalista romahdusta, jota Michal Levin ennakoi.
On selvää, ettei kukaan hyödy katkeruudesta. Mutta kun blogistin lähtökohtana on Israelin turvalilisuusvalhe, on syytä muistaa, että Israelin toimet (rauha Egyptin kanssa 1979), yksipuolinen vetäytyminen Etelä-Libanonista 2000 ja Gazasta 2005 ovat aina johtaneet huonoihin tuloksiin. Egyptissä tosin nyt Siinai rauhoittuu, kun armeija otti Mursilta vallan. On myös selvää, että Israelin aseman ymmärtäminen olisi paljon yksinkertaisempaa, mikäli siirtokuntia tai turva-aitaa ei olisi. On myös mahdollista, että Israel kulkee kohti moraalista rappiota ja omaa tuhoaan niin kuin jotkut israelilaiset journalistit, tutkijat ja jopa poliitikot ajattelevat. Demokraattisessa maassa he voivat niin tehdä ja ilmaista sen vapaasti. Reaalipoilitiikassa tarvitaan kuitenkin aina myös toinen sopijapuoli. Tästä syystä on myös selvää, että kynällä ja paperilla saatu sopimus on aina kaikkien etu. Tämän vuoksi on toivottava menestystä tämänkertaiselle neuvottelukierrokselle. Israelin kannalta asiaa voisi kuvata sitenkin, ettei tilannetta auta, mikäli Israelin kokemukseksi tulee, että niiin hallitukset kuin kansalaisjärjestötkin olisivat kaiken aikaa pakottamassa sitä polvilleen. YKn selkänoja tässä painostuksessa on ainakin taattu erinomaisella enemmistöllä. Sopimuksen tiellä on kuitenkin monia mutkia eikä niistä pienimpiä ole kuinka Gazan alue sekä Juudea ja Samaria saadaan samaan valtioon.
Kiitos Urpo hyvästä kommentista. En ihan ymmärrä, miten rauha Egyptin kanssa, vetäytyminen Libanonista ja Gazasta ovat JOHTANEET huonoihin tuloksiin. Rauha Egyptin kanssa oli erittäin merkittävä saavutus, josta Sadat sai maksaa hengellään. Etelä-Libanon on rauhoittunut ja Gazan tilanne olisi Israelin kannalta paljon pahempi, jos siirtokuntia ei olisi poistettu ja Israel olisi sotilaallisesti läsnä alueella enemmän. Gazan näkökulmasta tilanne on huonompi, se on totta.
Tarkoitin siis sitä, että, että israelilaisessa mielipiteessä on varsin yleistä ajatella, että Israelin yksipuoliset toimet, vetätyminen Libanonista ja Gazasta, johtivat tai mahdollistivat Hizbollahin vahvistumisen Libanonissa ja Hamasin Gazassa. Ja sitten kun Mubarak syöstiin vallasta, nousi pelko Israelissa siitä, että Siinai menee levottomaksi – nämä ikävät seuraukset tulivat siis yli kolmenkymmenen vuoden viiveellä – ja tämä toteutui. Mutta nyt uusimmassa tilanteessa Egyptin armeija pitää tiukan linjan Gazan rajalla. Eli haen sitä, että voi helpommin ymmärtää israelilaista kantaa, jonka lähtökohta on, että sinänsä hyvistä pyrkimyksistä voi aina seurata ikäviä seuraamuksia.