Kaikilla ihmisillä on hintansa, kaikki voidaan ostaa. En epäile hetkeäkään, etteikö väite olisi totta. Jos lapsiani tai muita rakkaitani uhattaisiin, kaikki kuvitelmat omasta lahjomattomuudestani voitaisiin haudata. En epäröisi hetkeäkään epämoraalisten aseiden käyttöä silloin. Tämän sanon huokaisten.
Omien ja rakkaiden turvallisuuden takaaminen on jokaisen ihmisen tärkeysasteikolla ykkösenä. Tämän kiistäminen on mielestäni tekopyhyyden korkein aste. En siis ihmettele ollenkaan, miksi Israelin valtion toimien kaikkein perimmäisimpänä perusteena käytetään turvallisuuden takaamista. Maan historia antaa tälle hyvän taustan. Kun juutalaisia parin vuosituhannen ajan pompoteltiin halveksien paikasta toiseen päätyen maailmanhistorian kammottavimpaan systemaattiseen rikokseen, natsien suorittamaan joukkotuhoon, voi hyvin kuvitella jokaisen isän ja äidin mielessä elävän kauhun kyvyttömyydestä suojella omia lapsiaan niin, että he päätyvät kuolemaan kaasukammioissa. Mikä mieletön, kautta historian kulkeva häpeä, joka tietenkin on tukahdutettava! On täysin ymmärrettävää, että uusi juutalainen, vastakohtana menneisyyden kyyristelevälle mukautujalle; uusi juutalainen, sabra, tuo Palestiinan polttavan auringon paahtama, lujan ruumiillisen työn karaisema, kibbutzin yhtenäisen veljeyden ja sisaruuden valtuuttama sanoo: ei koskaan enää.
Paljon voidaan jossitella,miten Israelin käymät sodat olisi voitu välttää mutta tosiasia on se, että Israelia ympäröivät valtiot eivät juutalaisvaltioon suhtautuneet lämmöllä ja ymmärryksellä. Israel on kolme kertaa valtiona taistellut olemassaolostaan (sionistien brittejä vastaan käymä terrorisota tapahtui ennen Israelin valtion perustamista). Tämä on luonut sotilaskunniaihanteen, joka on mahdollistanut sotilaiden tehokkaan osallistumisen maan siviilihallintoon aktiivisen sotilasuran jälkeen. Sotilaan näkemystä ja hänen asiantuntemustaan kansallisen turvallisuuden takaamisessa on vaikea vastustaa Israelissa. Kansallisen turvallisuuden suhteen Israel on perinjuurin militarisoitunut. maa.
Sotilas uskoo voimaan, oveluuteen ja tiedustelun tuomaan tietoon eli kovien faktojen valtaan. Sotilasviisauden varaan rakennetun turvallisuusjärjestelmän luulisi siis perustuvan faktoille. Tähän uskoon on Israelin kansa opetettu vaan totuus on toisenlainen. Faktoina ihmisille lapsesta alkaen esitetyt perusteet voivat olla tarkoitushakuista valhetta.
2000-luvun alussa pettymys rauhanneuvottelujen kariutumisesta purkautui väkivaltana sotilaita ja siviilejä kohtaan. Virallinen selitys on, että väkivallan aallon lopetti kuuluisan muurin rakentaminen Israelin ja Palestiinalaisalueiden välille. Tilastojen välittämä tieto näyttää päällisin puolin tukevan tätä väitettä. Itsemurhaiskut vähenivät rajusti sen jälkeen, kun muurin ensimmäinen osa valmistui. Vuosina 2000-2003(alku) 293 israelilaista kuoli iskuissa, muurin valmistuttua 2003-2006 vain 64.
Valhe-emävalhe-tilasto- sanonta on tietysti puolitotuus sekin mutta terrorismin väheneminen ja turvallisuuden lisääntyminen Israelissa ei johdu muurista. Israelin keskustiedustelupalvelu Shin Betin entinen johtaja Ami Ayolon sanoi ”Gatekeepers”-dokumenttihaastattelussa, että itsemurhaiskujen loppuminen johtui yhteistyön paranemisesta Israelin ja Palestiinalaishallinnon välillä. Tämän taas mahdollisti se, että Palestiinalaishallinto palkkasi militantteja eli väkivaltaisen ratkaisun kannattajia omiin turvallisuusjoukkoihinsa sen jälkeen, kun Länsirannalla kilpailevat ryhmittymät olivat tehneet tulitauon keskenään (Haaretz 02.01.2006). Itsemurhaiskut päättyivät palestiinalaisten omaan kontrolliin ja taktiikan muutokseen.
YK:n heinäkuussa 2013 antaman tiedon mukaan ”turvamuuri” vuotaa kuin seula. Tammikuun ja maaliskuun 2013 välillä 14000 (kyllä: kolme nollaa) palestiinalaista on kulkenut muurin yli ja ohi luvattomaan työhön Israelin puolelle. Luulisi näistä 14000:sta löytyvän edes jokusen itsemurhapommittajan, jos lapset opetetaan väitteen mukaan palavaan vihaan juutalaisia kohtaan. Mutta ei löydy: viimeinen yhden kuolonuhrin vaatinut isku tapahtui yli viisi vuotta sitten. Tilastollisesti Tel Avivissa viime viikolla tapahtunut kammottava tapaus, missä isä surmasi kaksi lastaan ja sitten itsensä, kertoisi, että omia lapsiaan surmaavat israelilaiset ovat suurempi turvallisuusriski kuin palestiinalaisterroristit. Mikään ei ole kauempana totuudesta kuin tällainen tulkinta. Tilastoilla ei siis turvallisuusriskejä voi perustella.
Olin 12.09.2013 todistamassa ”turvamuurin” vuotamista Ad-Dhahiriyan ulkopuolella. Palestiinan puolelta (ottamani kuvan ottosuunnasta siis) avoimelta kukkulalta lähti autolastillinen väkeä kovaa vauhtia kohtilaakson keskellä olevaa raja-aitaa (”Turvamuuri ” on oikea muuri vain 10% osalta pituudestaan. 28% koko ”muurista” on vasta suunnittelun alla heinäkuussa 2013 YK:n mukaan), Israelin puolelta lähti toinen auto ja kun autot kohtasivat, ne vaihtoivat lastinsa eli laittomat työntekijät. Ja sitten valtavalla vauhdilla takaisin. Ei armeijaa,ei poliisia näkynyt missään ja kello oli 14.30. Heitä eivät tällaiset turvauhat kiinnosta.
Sen sijaan armeijaa kiinnostaa turvariskinä päivittäistä koulumatkaansa kulkevat pienet koululaiset. Heidän laukkunsa tarkastetaan ja jopa kynäkotelot avataan, koska ne ovat kuulemma turvallisuusriski. Kun kysyimme kysyimme,miksi he tekevät näin, he vastaavat :”He ovat terroristeja”. Tämä on sotilaille opetettu totuus palestiinalaislapsista ja he tottelevat annettuja käskyjä. Näin tapahtuu jatkuvasti omien havaintojemme mukaan ainakin Hebronissa ja Beit Yatirin tarkastuspisteellä Yattan ulkopuolella. Beit Yatirin tarkastuspisteen tarkkailu kuuluu UNICEF:n ”Access to Education”- ohjelmaan.
Kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen on Israelin kansallisuskonto. Pintaa raaputettaessa vastaan tulee vallan muuta kuin turvallisuuden tavoittelu. Turvamuurin hepreankielinen nimi on häpeilemättä ”Eristysaita” (Geder Ha Hafrada). Pinnan alta löytyy käsitys siitä, miten yksi kansanosa edustaa turvallisuusriskiä. Siksi tarvitaan 110 erilaista lupaa, joilla estetään vapaa liikkuvuus. Siksi tarvitaan miltei täydellinen kielto rakentaa laillisesti mitään yli 60%:lle Palestiinalaisalueista. Siksi kaksi eri lainsäädäntöä kahdelle eri kansanosalle samalla alueella: palestiinalaisille sotilaslaki, mikä mahdollistaa täysin mielivaltaisen lainvalvonnan , israelilaisille Israelin siviililaki, jota ei valvota siirtokuntalaisten osalta. Mikään ei muodosta Israelille suurempaa uhkaa kuin kautta yhteiskunnan kulkeva opetus palestiinalaisista ”toisina” ja ”niinä”, muurin takana lymyilevinä potentiaalisina terroristeina.
Juutalainen Michal Levin kertoi haastattelussani käsityksenään olevan, että ”Israel elää kansakuntana kauan sitten sammuneen tähden valossa, laina-ajalla, kulkemassa kohti itse aiheuttamaansa tuhoa” Tämä näky on vältettävissä, jos valhe väistyy ja totuus ihmisten pohjimmaisesta samankaltaisuudesta ja yhteisistä unelmista saa voittaa sen sijaan, että uskotaan uhkakuviin.
Kovin kaukana tuntuu olevan se aika, jolloin Israel kansakuntana noudattaa omia pyhiä kirjoituksiaan palestiinalaisia kohtaan:
”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi…Hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet” (Jesaja 58 6-7,9)
Tai sitten ei: joskus muurit murtuvat yhdessä päivässä, kun aika on kypsä. Siihen asti on työn ja rukouksen aika.
Hyvät pyrkimykset voivat valitettavasti olla niin puutteellisia pyrkimyksiä, että ne eivät johda toivottuun lopputulokseen.
Lapsena meillä oli Kylli-täti, joka piirsi ja kertoi. Satuja.
Nykyään on sitten EAPPI-setä. Joka ei kylläkään piirrä.
Mutta kertoo satuja.
Blogistin teema sopii mainiosti suomalaiseen diskurssiin.
Suomalaiset ajattelevat vielä tänäänkin, että Suomen turvallisuus suhteessa Neuvostoliitto-Venäjään riippuu Suomen asenteista ja teoista. Suur-Suomi-ajattelun peilikuva. Me ja meidän tekomme…
Niinhän asia ei II MS:n aikanakaan juuri ollut, eikä ole nytkään kun
puhutaan natokortista.
Mehän tiedämme, että NL itse ajoi Suomen sotaan 1939 ja 1941 – jälkimmäisessä tapauksessa välirauhan painostuksella Saksan syliin.
Jos idästä olisi harrastettu todellista ystävyyden politiikkaa, ei mitään suomalaista turvallisuusvajetta eikä mitään murheita Suomen kanssa olisi ollut. Olisi ollut molemminpuolinen luottamus. Mutta, kun piti sisältä päin kumota suomalaista yhteiskuntaa…. sitten ulkoakin päin.
Ei Israel ole uhka Iranille tai Egyptille ja Syyrialle, jos se saisi elää rauhassa ja rakentaa omaa hyvinvointiaan.
Tuntuu siltä Hyrskyä lukiessa, että KUA:uun ei voi luottaa.
”Nykyään on sitten EAPPI-setä, joka ei kylläkään piirrä, mutta kertoo satuja.” Tällä tarkoitetaan nähtävästi valheita. Satujen merkitys tärkeinä totuuksien opettajana unohdetaan usein. Sadut eivät ole palturia. Kylli-täti on edelleen eräs ihanteistani.
Mitä taas Juha Hyrskyyn tulee, häntäkään ei voi syyttää pajunköyden syöttämisestä. Hänen kertomuksensa ovat asiallisia havaintoja ja usein valokuvin vahvistettujakin. Niiden lisäksi hän esittää perusteltuja kantojaan havaitsemiinsa asioihin, joiden perusteltu arviointi on tässä keskustelussa mahdollista.
Kuvaamataidon numeroni oli yläkanttiin seiska, joten tulla verratuksi Kylli Koskeen on minulle suuri kohteliaisuus. Ari Lahtista pyytäisin hieman yksilöimään ne kohdat, joissa olen valehdellut. Olen todella kiitollinen kaikesta keskustelusta, myös siitä, missä olen eri mieltä, mutta suorat syytökset epätosista havainnoista pyytäisin tarkentamaan.
Jos Jorma Ojala on tähän asti luottanut Kirkon Ulkomaanapuun ja minun kirjoitelmieni takia ei sitä enää tee, pyytäisin huomioimaan, että kantani ei ole virallinen KUA:n kanta.
Samoin on Kylli-täti edelleen minunkin ihanteeni. Hänen satunsa eivät olleet propagandaa. Hänen satunsa eivät pyrkineet minkään osapuolen mustamaalaamiseen. Yksipuolisesti, kärjistäen, silmät sokeina toisen puolen teoille.
Kirkko ei myöskään kustantanut Kylli-täden satuilua.
Sala-ampuja murhasi 20-v israelilaisen sotilaan Patriarkkojen luolan lähellä Hebronissa.
”Palestinian sniper shot dead a soldier stationed the Tut Atarek Junction, across from the Cave of the Patriarchs in Hebron on Sunday.
The soldier was named as Gavriel Kobi, 20, from Tirat Carmel. ”
Ari Lahtiselle: EAPPI on sitoutunut väkivallattomuuteen Jeesuksen antaman esimerkin mukaan. Katsotko tämän yksipuolisuudeksi? Jokainen kuolonuhri on surullinen ja valitettava, niin nuori israelilainen sotilas kuin israelilaisen partion surmaamat kolme aseetonta palestiinalaista Qalandiassa pari viikkoa sitten.(Haaretz 26.8.2013)
Ari Lahtinen: pyydän vieläkin: voisitko kertoa, mitkä antamistani tiedoista ovat satuilua eli valhetta? Korjaan mielelläni mielipiteitäni silloin kun osoitetaan, että olen nähnyt väärin. Se on nimittäin aina mahdollista.
EAPPI-ohjelman asettumista palestiinalaisten puolelle Israel-Palestiina konfliktissa on perusteltu sillä, että tilanne on voimasuhteiltaan epäsymmetrinen ja että Israel on konfliktin osapuolista taloudellisesti ja sotilaallisesti voimakkaampi. Sen tähden on moraalisesti oikein raportoida yksipuolisesti miehittäjä-Israelin hallituksen ja turvallisuusjoukkojen toimista, ja jättää samaan palestiinalaisväestöön kohdistuneet PA:n ihmisoikeusrikkomukset huomioimatta. Kysymykseni kuuluu: onko EAPPI:n ohjelman toimintaperiaate lopulta moraalisesti kestävä kristilliselle avustusjärjestölle tai ylipäätään? Oikeuttaako se, että kyseessä on konfliktin heikompi osapuoli, vaikenemaan heidän ihmisoikeusrikkomuksistaan omalla alueellaan? Lakkaako palestiinalaisten ihmisarvo kun he elävät PA:n alaisuudessa tai kun he palaavat töistä Israelin hallinnoimalta alueelta koteihinsa? Palestiinalaisen nöyryyttävä turvatarkastus Israelin tarkastuspisteessä jutun aihe, mutta jos PA:n poliisit kiduttavat saman miehen kuoliaaksi vankilassa, niin siitä ei konfliktin epäsymmetrian tähden tarvitse tai edes saa puhua. Näistä ihmisoikeusrikkomuksista raportoivat kuitenkin Human Rights Watch ja Amnesty. Minun nähdäkseni EAPPI-ohjelmassa on rakenteellinen, moraalinen skolioosi. Tämä koskee siis ohjelman periaatetta, ei blogistia.