Yli vuorten ja kukkulain
Sana Golgatan kummulta kajahtaa
On maailma saanut sovinnon
Jumalan rauhan ja tulevaisuuden.
Kuvassa näkymä bamileke-alueen vuoristosta.
PERJANTAI 10.4.2020
Pitkäperjantai
Jumalan Karitsa
Ensimmäinen lukukappale: Jes. 53
On Golgatan sanoma ihmeellinen
Se mielen täyttää ja sydämen
Sana sieltä kaikuu syvällinen
On Jumala täyttänyt kaiken sen
Minkä olisin ansainnut syntinen
Minun syntini kantoi hän kärsien
Kaiken poisti hän pahan ja syytöksen
Antoi anteeksi kaiken hän velkani mun
Minut armoonsa otti hän kadotetun
ja elämän tielle hän nosti
Kun verellään kalliisti osti
Minut lunasti lapseksi Jumalan
Toi lahjaksi elon ja autuuden
Tämän kaiken hän ristillä kärsi
Kuollen eloon toi ja pahan särki
On voitto saatu kummulla Golgatan
Jo murtui voima pahan ja Saatanan
Jeesus Rakas Vapahtaja
Ihmiskunnan Armahtaja
Sovitti maailman auutuuden toi
Eteemme uuden tien ja toivon loi
Jokaikisen hyväksi teki hän sen
Teon täytetyn armon ja lunastuksen.
Tässä pitkänperjain ensimmäinen lukukappale:
Kuka uskoo meidän sanomamme?
Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,
kuin vesa kuivasta maasta.
Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.
Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois
– kuka hänen kansastaan siitä välitti?
Hänet syöstiin pois elävien maasta,
hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon.
Rikkaan haudassa hän sai leposijansa.
Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä,
eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.
Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.
Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.
Minä annan hänelle paikan suurten joukossa,
hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa,
koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi
ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.
Hän otti kantaakseen monien synnit,
hän pyysi pahantekijöilleen armoa.
Tässä on luettavissa esittelyä pitkästäperjantaista ja sen teksteistä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/perjantai-10-4-2020/
Långfredagen presenteras och texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/fredag-10-4-2020/
Matias.
Tänä vuonna pitäisi ilmestyä kirja, jossa Jesajaa selitetään heprean kielen, juutalaisen tulkinnan kautta. He ovat asiantuntijoita omissa kirjoituksissaan.
Me olemme vain monien käännösten ja niiden mukana tulevien virheiden tulkitsijoita ja oman itsekkään näkemyksen orjia.
Tarja
Kiitos mielenkiinnosta.
Kiitos myös tiedostasi tuosta uudesta selitysteoksesta.
Sattuuko sinulla olemaan tiedossa, kuka sitä on ollut tekemässä ja mikä sen nimenä on.
Olen elämäni aikana seurannut niin montaa juutalaista tutkijaa, etten hetimiten pysty edes pysymään laskuissa mukana.
Tässä voin mainita yhden. Hyvin usein käytän erilaisia tekstejä valmistellessani juutalaisen perinteen kuuluisimman raamatunselittäjän Rashin tuotantoa hyväkseni yhtenä monien muiden selitysteosten joukossa. Panen tähän netissä olevasta versiosta näkyviin Jesajan kirjan luvun 53 kohdalta.
https://www.chabad.org/library/bible_cdo/aid/15984
Eksegeettisessä tutkimuksessa juutalaiset ovat täysin tasavertaisina yhteisissä tutkimuksissa.
Kerrankin olin 1980 -luvun puolivälissä tehnyt Pappisliiton lehteen ruotsinkielisen tutkielman helluntaiepistolasta alkaen Apostolien tekojen tekstistä ja päätyen juutalaista perinnettä seuraten aina Siinain vuorelle juutalaisen perinteen mukaisin kuvauksin ”maailman kaikkien 70 eri kielisten 10 käskyn julistukseen”, jonka vain juutalaiset ottivat vastaan.
Muutamaa vuotta myöhemmin muuan juutalainen Jerusalemin yliopiston Vanhan testamentin professori tuli pitämään meidän Helsingissä pidettyyn Eksegeettisen seuramme kokoukseen esitelmän, jossa hän minusta ja teskstistäni täysin tietämättä kulki täsmälleen saman loogisen polun, mutta alkaen Siinain tapahtumista ja päätyen helluntaepistolaan. Sama tie kautta linjan, yhtä loogisesti vaihe vaiheelta perinteen historiaa seuraten, mutta vain toisesta suunnasta samaa tietä kulkien.
Tai otetaanpa toinen tapaus, missä juutalainen Jerusalemin yliopiston Uuden testamentin professori tuli pitämään viikon seminaarin Lapinjärvelle. Vapaa-aikanamme keskustelimme hänen kanssaan monestakin asiasta.
Kerran hän luki yhtä romaania ja sanoi minulle, että meillä luterilaisilla papeilla on se ongelma että me luemme liian vähän kaunokirjallisuutta. Tuohon vastasin että juuri tuota kirjaa, joka hänellä oli kädessään, olin lukenut jopa kolmella kielellä.
Suomalaiset eksegeetit eivät ole vain käännösten varassa, vaan menevät aina alkukielisiin teksteihin, kun jotain tutkitaan. Monet meistä käyttävät myös muita vertailevia lähteitä pystyen alkukieliseen tekstin ymmärtämiseen, muutamat jopa hyvin monen eri kielellä julkaistujen tekstien hyväksikäyttöön. Itse olen jossain vaiheessa käyttänyt Vanhan testamentin alkukielten heprean ja aramean lisäksi ainakin jossain määrin myös kreikkaa, latinaa, sumeria, akkadia, syyriaa, heettiä, Ugaritin tekstien muinaiskanaania, egyptiä, koptia, geesiä ja amharia, tässä nyt muutaman mainitakseni. Kotonani on kommentaareja mm suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, hollanniksi, ranskaksi, viroksi, saksaksi, englanniksi ja netistä voin vielä seurata useita erilaisia selityksiä aina sen mukaan miten paljon katson tarvetta kutakin tehtävää varten tutustua.
Lisäksi on huomattava, että eri kielissä sanojen ja ilmausten merkityskentät ovat erilaisia, joten jokaisen käännöksen on otettava huomioon paitsi sanojen perusmerkitys myös niiden käyttö erilaisissa yhteyksissä.
Niinpä esimerkiksi yllä olevassa lukukappaleessa esiintyvä sana nā·śā , נָשָׂא , jonka perusmerkitys on nostaa, kantaa ja ottaa, on uudessa amerikkalaisessa käännöksessä, NASB Translation, saanut seuravia vastineita
accept* (3), accepted* (1), advanced (1), anything been taken (1), arises (1), assisted (1), bear (61), bearer (17), bearers (2), bearing (4), bears (1), become proud (2), bore (9), borne (5), bring (10), bring forth (1), bringing (7), brought (5), carried (45), carries (6), carry (45), carry away (1), carry off (2), carrying (20), contain (1), continued* (1), count* (1), desire (1), desire* (2), direct (1), ease (1), endure (4), endured (1), ever forgive (1), exalt (2), exalted (9), exalting (2), favor* (1), fetch (1), forgave (2), forget (1), forgive (8), forgiven (3), forgives (1), forgiving (2), found (3), grant (1), granted (1), have (1), high (1), honor* (1), honorable* (3), incur (2), laid (2), lift (64), lifted (67), lifts (4), load (2), loaded (3), lofty (1), longing* (1), looked* (2), make (1), married (1), must be carried (1), obtained (1), offer (3), pardon (2), pardons (1), partial* (2), partiality* (8), pick (1), picked (1), picks (3), promoted (1), protest (1), put (1), raise (5), raised (13), receive (2), receive* (2), receives (1), regard (1), released* (1), respected* (1), rise (2), rose (5), sets (1), shield-bearer* (1), shield-carrier* (1), show (5), showed (1), showing (1), shows (1), sing (1), spare (2), stirred (3), suffer (2), supplied (1), support (1), supported (1), sustain (2), swore* (12), sworn* (2), take (49), take away (1), taken (7), takes (3), took (37), towers (1), transporters* (1), upheaved (1), wearing (1), went (1), withhold (1), wore (1), worked (1).
Sana muuten esiintyy hepreankielisessä alkutekstissä 653 kertaa, joten sen merkityskenttä siis voidaan varsin hyvin tuntea ja myös eri yhteyksien vastineet ovat helppoja löytää.
Tässä siis vain muutama näkökohta perusteluna siihen, miksi eksegetiikka on suomalaisessa yliopistotason tutkimuksessa pitkään ollut huippuyksikköjen joukossa.
Tarja
Jotta ymmärtäisit miksi kenenkään ei ole mahdollista seurata kaikkia edes meidän maassamme julkaistuja tutkimuksia, otan tähän esimerkkiksi Åbo Academin tilastoa
Erinomainen blogi, kiitos Matias.
Juha
Kiitos
Matias
Kiitos vastauksesta.
En missään nimessä aliarvioi sinun oppineisuutttasi, kielikokoelmaasi ja yliopistojasi, tai no, ehkä vähän, koska olen usein ihmetellyt sitä, että miten sellaisetkin, kuin aikamuodot, jotka minulle opetettiin jo alaluokilla ovat täysin hukassa papistolla.
Tarkoitan, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Jotakin tapahtui, tapahtuu tai tulee tapahtumaan.
Jesaja eli 2700-vuotta sitten, mutta teillä on tapana Jesaja 53 kohdalla ja muuallakin tulkita, että hän kirjoitti Jeesuksen jälkeen. Että luku 53 puhuu Jeesuksesta.
Han KANTOI meidän kipumme, – OLIVAT hänet lävistäneet, – Herra PANI meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen,- Rikkaan haudassa hän SAI leposijansa,- Koska hän ANTOI itsensä kuolemalle alttiiksi. Herra näki hyväksi, että hänet RUHJOTTIIN.
Nämä eivät viittaa tulevaan tapahtumaan, eivät ole ennustus. Jesaja eli siis 700-vuotta ennen Jeesusta. Joku SAI leposijansa, ANTOI itsensä kuolemalle alttiiksi.
Loppupuolella on hyvä lupaus kärsivälle palvelijalle.
Hän näkee sukunsa jatkuvan ja hän saa paikan suurten joukossa, Hän jakaa saalista mahtavien kansaa, koska hän antoi henkensä alttiiksi.
Tämä viittaa ehkä siihen, että hän nousee osaansa päivien lopussa, koska oli vanhurskas, oikeamielinen, mutta joutui sen takia kärsimään. Saa hyvän osan.
Näin minun mielestäni.
Suuremmassa mittakaavassa se hyvin kuvaa myös kansan kohtaloa ja hyvää lupausta, joka heille on annettu. He ovat kärsineet syyttä ja kantaneet muiden solvausta, pilkkaa ja ivaa ja heitä on surmattu suurin joukoin.
Tarja
Kirjoitat: ”olen usein ihmetellyt sitä, että miten sellaisetkin, kuin aikamuodot, jotka minulle opetettiin jo alaluokilla ovat täysin hukassa papistolla.
Tarkoitan, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Jotakin tapahtui, tapahtuu tai tulee tapahtumaan.”
Vastaukseni:
Eivät aikamuodot suinkaan ole hukassa papistolla, vaan ne ovat täysin hallinnassa, jopa perusteellisemmin kuin sellaisilla, jotka eivät ole saaneet koulutusta huolelliseen kielenkäytöön. Kielenkäytön hienouksien erottelulla voidaan jopa tekstin takaa lukea nykyistä tekstiä edeltäneitten erilaisten palasten keskinäinen järjestys sekä myös päivittää monenkin tekstin kirjoittamisen ajankohta, koska jokainen kieli elää omaa historiaansa ja elää omaa aikaansa ja ilmaisee merkittävällä tarkuudella miltä ajalta mikäkin teos on peräisin.
Tähän muutama lisänäkökohta kielenkäyttöön.
Klassisessa hepreassa usein aikamuodoiksi nimitetyt verbien imperfekti/futuuri ja perfekti eivät ole varsinaisia aikamuotoja nykykielten merkityskenttien mukaisesti, vaan eräänlaisia aspekteja teon luonteesta. Kun nämä sitten varustetaan waw -johdannolla, niin kertomuksessa näitä muotoja käytetään vuoron perään kertomuksen jatkuvuutta ilmaisemaan. Näin siis puhutaan esimerkiksi konsekutiivisesta perfektistä, joka jatkaa edellä olevan imperfekti/futuuri -muodossa olevan verbin ilmaiseman lauseen kertomusta täysin samassa aikayhteydessä.
Toinen kysymys on tekstien liturginen käyttö. Kun liturgiassa käytetään Raamatun tekstiä, niin silloin ei ensisijaisesti kerrota, mitä muinoin on tapahtunut, vaan tuolla aikaisemmalla tekstillä tuodaan esille se, mitä Jumala tekee tässä ja nyt meidän kokoontuessamme yhteiseen messuun, missä lukemattomat enkelit ja koko taivaan joukko yhdessä meidän kanssamme on kokoontunut yhteiseen jumalanpalvelukseen meidän Herraamme ylistämään ja palvelemaan.
Niinpä juutalaisessa liturgiassa esimerkiksi pääsiäisateriassa ei vain kerrota, mitä muinoin tapahuti Israelin kansalle Egyptin maassa, vaan kerrotaan, että sama Jumala, joka silloin vapautti kansansa, on tässä ja nyt Pyhän kansan vapauttaja kaikesta siitä, mikä sortaa nykyhetkessä.
Ja kristillisessä liturgiassa pääsiäisen vietton kokonaisuuteen kuuluvassa pitkänperjantain jumalanpalveluksessa ei vain muistella Jeesuksen riippumista Golgatan ristillä, vaan ristin työ tulee tässä ja nyt todelliseksi Jumalan läsnäoloksi.
Juuri nyt Vapahtajamme ottaa kaikki meidän syntimme kantaakseen.
Juuri nyt meidän syntimme saavat kuolemanrangaistuksen Jeesuksen kuolemassa.
Juuri nyt Jeesuksen uhrin tuoma armahdus tulee meidän osaksemme.
Juuri nyt saamme olla vapautettuja kaikestä mikä voisi tuoda meille syytöksen.
Juuri nyt saamme iloita täytetystä sovitustyöstä ja sen tuomasta rauhasta Jumalan lapsena.
Jne
Kyseessä ei ole kielioppimuotojen rääkkääminen vaan elävän Jumalan todellisen läsnäolon tunnustaminen.
Sama Jumala,
joka on maailmamme luonut,
joka on ohjannut uskon isää Abrahamia,
joka on Mooseksen johdolla vapauttanut kansansa,
joka on Daavidin aikana yhdistänyt eri heimot yhdeksi valtioksi,
joka on puhunut profeetta Jesajan kautta,
joka on Serubabelin aikana tuonut kansansa Baabelin vankeudesta,
joka on lähettänyt Johannes Kastajan
ja joka on tullut meidän keskellemme ottamalla ihmisyyden Jeesuksessa Kristuksessa meidän Vapahtajaksemme ja Golgatan ristillä täyttänyt kaiken, mitä meidän pelastamiseksemme tarvitaan,
on myös ollut ja alati on kansansa kanssa ja tulee alati olemaan sekä viimeisenä päivänä Kristuksen takaisintulon yhteydessä vie omansa, oman kansansa ikuiseen elämään taivaan kirkkaudessa.
Tämä sama Jumala on myös jokaisen jumalanpalveluksen varsinainen isäntä, joka pyhässä liturgiassa puhuttelee meitä ja kertoo meille ikuisesta rakkaudestaan.
Näin ollen lirtugian yhteydessä oleva pyhien tapausten muisteleminen ei ole vain menneen asian uudelleen mieleen palauttamista vaan tässä ja nyt tapahtuva Jumalan työ meidän keskellämme jumalanpalveluksen todellisena toteuttajana ja siihen sisältyvien lupausten täyttäjänä.
Kirjoitat: ”Jesaja eli 2700-vuotta sitten, mutta teillä on tapana Jesaja 53 kohdalla ja muuallakin tulkita, että hän kirjoitti Jeesuksen jälkeen. Että luku 53 puhuu Jeesuksesta.”
Vastaukseni:
Kukaan ei väitä, että Jesaja 53 olisi muka kirjoitettu vasta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen. Tällainen väite on joko väärinkäsitys tai tahallista vääristelyä.
Kun Jesajan kirjan profetiaa sovelletaan Jeesuksen työhön, niin silloin kyseessä on tekstin profeetallinen käyttö. Vanhan testamentin profeetan kirjoittama teksti saa toteutuksensa Jeesuksen elämäntyössä. Jeesus siis on tullut täyttämään ne lupaukset, mitkä Jesajan kirjaan sisältyvät.
Tekstin profeetallinen käyttö siis on kokonaan eri asia kuin väärät kuvitelmat muka tekstin ajankohdan määrittelystä.
Matias
”Sattuuko sinulla olemaan tiedossa, kuka sitä on ollut tekemässä ja mikä sen nimenä on. ”
Kirjan nimi kerrottiin olevan : ” Jesaja; Lopun ajat ja Messias juutalaisuudessa.” Luin tuosta ’Jerusalem post’ lehdestä.
Omana mielipiteenäni sanon, että Kristityt ovat aina kieltäneet Messiaan selllaisena kuin se juutalaisuudessa nähdään. Messiaalle on annettu kreikkalainen nimi ja sen merkitys on muutettu kokonaan.
Tarja
Kiitos vinkistä. Löysin tuon kirjan nimen
Kirjaa ja sen tekijää esitellään näin
The writer is a Boston-born author and technical writer who works at the Western Wall tunnels in the Old City and lives in Jerusalem with his Israeli-born wife and their four children.
His book, ‘Isaiah: End Times and Messiah in Judaism,’ is due to be published by Gefen Publishing House in 2020.
Kirjoittajan päämääriä kuvaa hänen seuraava lausuntonsa
But please be aware: I am not seeking an argument with anyone. Christians of all denominations have their own traditional and fully-developed way of viewing the words and ideas of the ancient prophet. These views are special, having been developed over the generations by people who cared deeply for Isaiah and his message. The goal here is to broaden the understanding of and appreciation for this giant prophet who speaks to the Jewish nation and all humankind alike.
Kirjaa esitellään Jerusalem postin artikkelissa tässä osoitteessa
https://www.jpost.com/Jerusalem-Report/The-Book-of-Isaiah-through-Jewish-eyes-622284
Tarja
Ero kristinuskon ja muun juutalaisperäisen perinteen välillä on juuri kysymys Messiaasta.
Kerran kun pidin luentosarjaa juutalaisuuden ja kristinuskon välisistä suhteista, niin sen valmisteluja varten keskustelin erään erittäin oppneen juutalaisen kanssa. Noissa keskusteluissa totesimme, että nimenomaan kysymys Messiaasta on ratkaiseva kysymys. Juutalaisuudessa vielä odotetaan Messiaan tuloa kun taas kristityille Messias on jo tullut Jeesuksessa.
Kaikki muut näennäisesti jopa suuretkin erot ovat kuitenkin luonteeltaan vain parin vuosituhannen historian eri suuntiin kulkemisen tuomia periaatteessa pienempiarvoisia erilleen kasvamisen tuloksia.
Teologisesti ottaen ei ole mitään eroa siinä käytämmekö Jeesuksesta juutalaisperäistä Messias -nimeä vaiko kreikkalaisperäistä Kristus -nimitystä. Molemmat nimittäin sanovat tasan tarkkaan saman asian samasta henkilöstä.
Ota huomioon että Jeesuksen aikaan Pyhällä maalla asui noin puolitoista miljoonaa, 1 ½ milj. , juutalaista. Heidän arkikielensä oli aramea ja synagogissa käytetty pyhä kielensä heprea. Useinkin heprea tulkittiin arameaksi. Noita suullisia käännöksiä on sitten kirjoitettu muistiin Targumiin. Olen käyttänyt Targumia jo 1971 kirjoittamassani pro gradu työssäni.
Suomen etevin Targum -tutkija Roger Syren on ollut minun työtoverini Kumlingen seurakunnassa, missä olin kirkkoherrana ja hän kanttorina.
Sen sijaan kreikankielisiä juutalaisia asui idässä nykyisen Intian alueelta Parttiasta aina nykyiseen läntiseen Eurooppaan asti Rooman valtakunnassa. Yksistään Rooman valtakunnan alueella näitä kreikankielisiä juutalaisia asui noin seitsemästä yhdeksään miljoonaan, 7 – 9 milj., juutalaista. Rooman valtakunnan puolella heidän arkikielensä saattoi olla paikkakunnasta riippuen kreikka tai latina tai joku muu alueesta riippuen, mutta jumalanpalveluksissa he käyttivät kreikankielistä Septuaginta -käännöstä. Itse käytin myös Septuagintaa yllä mainitsemassani pro gradu työssäni.
Näin ollen kreikka on ollut Jeesuksen ajan eniten käytetty kieli. Näin myös Vapahtajamme Septuagintan mukainen nimi ”Jeesus” oli useamman juutalaisen käyttämä kuin vastaava heprealaisperäinen ”Joosua”, niin hyvin kuin silloin kun puhuttiin Mooseksen seuraajasta tai silloin kun puhuttiin tämän Pyhän kansan perilleviejän kaimasta meidän Herrastamme, joka ristin työllään on sovittanut koko maailman Jumalan kanssa ja näin kertakaikkisella uhrillaan vienyt meidät perille Jumalan lapseuteen.
Mielenkiintoista keskustelua teillä täällä Messiasta,jota en malta olla komentoimatta siteeraamalla itseäni:
”Selvitettäessä eri Kristus-Jeesus-Messias käsitteiden välisisä merkityksiä ja eroja on ensinnäkin ymmärrettävä, mitä kaikkea sekä kreikkalaisessa että heprealaisessa kontekstissaan näiden sanojen etymologiat pitivät sisällään. Kuten eräistä gnostisista evankeliumeista selviää (mm. Philippuksen) merkitsi käsite kristhos syyrian kielessä ´mittaa´, ja kun sen heprealaisena lähtönä on sana masjah eli messias, joka puolestaan on merkinnyt voidetta ja vielä varhemmin kilpeä ja kun masjahin lukuarvo on 345 eli suorakulman tunnus, on käsite kristhos kuvaamassa suojaa antavaa m i t a n täyttävää ihmistä, voideltua kuningasta tai profeettaa, joka pelastaa kansansa tarpeen vaatiessa niin synnistä kuin vihollisen kynsistä. Näin myös nimike iesous tullen kreikan verbistä asija tai egyptin jumalatar-nimestä isis merkitsee myös pelastajaa tai parantajaa. Ylimmäinen pappi, josta käytettiin myös termiä ´voideltu´ olikin myös kansansa ´ylilääkäri´. Nimitys Kristhos Iesous tarkoittaa siis yksinkertaisesti tehtäväänsä voideltua (ylipappi, kuningas tai profeetta) pelastaja-johtajaa.
Nimitys Iesous Kristhos on kristittyjen kynsissä personoitunut molemmin osin henkilönimeksi, mitä merkitystä sen osilla ei alun perin ole ollut. Näin ei ole myöskään ihmeellistä, että kuulun ´ryövärin´ Barabbaan tehtävänimike oli iesous eli pelastaja. Hän ei ollut itseasiassa mikään ´ryöväri´ vaan yksi Roomaan vastaan toimineista kapinajohtajista (lesteksistä) kuten kaimansakin. Toinen oli pappisjohtaja, toinen poliittinen johtaja ja kolmaskin ieous eli profeetta, oli joukossa, joskin tuli tapetuksi jo varhaisessa vaiheessa. (Johannes) Siis Ut. puhuu itse asiassa kolmesta iesouksesta, kuten johdonmukaisuuden nimissä tuli asian ollakin, sillä muinaista Israelia hallitsi troikka (pappi, kuningas, profeetta) Tämä troikka yritettiin saada uudelleen valtaan Israelissa siten, että troikan jäsenet kuluisivat oikeisiin dynastioihin, joihin valtapitäneet roomalaismieliset nukkejohtajat eivät kuuluneet.
Seppo
Sinä sanot: ”Näin ei ole myöskään ihmeellistä, että kuulun ´ryövärin´ Barabbaan tehtävänimike oli iesous eli pelastaja. Hän ei ollut itseasiassa mikään ´ryöväri´ vaan yksi Roomaan vastaan toimineista kapinajohtajista (lesteksistä) kuten kaimansakin.
Vastaukseni:
Barabbas ei ollut varsinainen nimi, vaan sissipiireissä käytetty nimitys, verrattakoon vaikkapa toiseen henkilöön Abu nidal, . Barabbas on aramean kieltä ja merkitsee Abban poika. Abba puolestaan on konkreettisessa merkityksessään isä-sana määrätyssä muodossa, vrt ruotsin sanaa ”fadern”.
Kun Jeesus oli puhutellut Jumalaa aramealaisella puhuttelulla ”Abba”, ”Isä” niin Pilatuksen edessä sattui tuolloin olemaan kaksi ”Isän poikaa”.
Jeesus ei ole tehtävänimike, vaan Joosua nimen kreikankielinen muoto. Koska Joosua oli Mooseksen avustaja ja myöhemmin kansan johtaja Kanaanin maan valtauksen aikana, niin hänen kaimojaan oli juutalaisten keskuudessa hyvinkin paljon ja koska kreikankielisiä juutalaisia oli suurin osa tuon ajan juutalaisista, niin Jeesus -nimi kreikankielisenä nimenä oli vielä yleisempi juutalaisten keskuudessa, vähän niin kuin meillä raamatulliset nimet Pekka, Pete, Antti, Antero, Juho, Juha, Jussi, Jaakko, Jaska, Tuomo, Tomi, Mari, Liisa, Hanna jne. .
Barabbaan varsinaisena nimenä mainitaan yhdessä käsikirjoituksessa nimi Jeesus, mutta tämä ei esiinnyt muissa käsikirjoituksissa. Toki se on on nimen yleisyyden huomioon ottaen teoreettisesti täysin mahdollinen, mutta tätä käsikirjoitusta ei kuitenkaan ole otettu niin todesta että sen tiedonantoa olisi seurattu käännöksiin asti.
Sen sijaan ei kovin monessa, mutta kuitenkin useammassa käsikirjoituksessa on Barabbaan nimenä Barrabbas, joka merkitsee ”Rabbin poika” eli siis ”Rabbin oppilas”, vertaa tähän muslimiliike talibaanit, joidenka nimi myös viittaa (islamin pyhän perinteen) oppilaisiin.
Barrabbas ei ollut mikään kansallinen johtaja vaan kuten jo nimensäkin viittaa joku sissipiireihin kuuluva henkilö. Koska noilla piireillä ei ollut muuta rahoitusta, niin yleensä nuo porukat rahoittivat toimintansa ryöstelyllä. Joten nimitys ryöväri ei ollut mitenkään tuon aikaiselle käytännölle vieras vaan ennemminkin niin että hänestä annettu ryöväri -lausunto sopii täysin tuon ajan historialliseen tilanteeseen.
Lestes on yksi hyönteisten suku
Luokka: Hyönteiset, Insecta
Lahko: Sudenkorennot, Odonata
Alalahko: Hentosudenkorennot, Zygoptera
Heimo: Keijukorennot , Lestidae
Suku: Lestes
Jossa sitten ainakin yli 80 eri lajia tässä pari niistä:
isokeijukorento, Lestes dryas
sirokeijukorento, Lestes sponsa,
Seppo
Jatkan tässä
Sinä sanot: ”—merkitsi käsite kristhos syyrian kielessä ´mittaa´, ja kun sen heprealaisena lähtönä on sana masjah eli messias, joka puolestaan on merkinnyt voidetta ja vielä varhemmin kilpeä —
Vastaukseni: Sana Kristus on kreikan kielestä peräisin. Sen taustalla on merkitys ”voidella”, joten siis Kristus tarkoittaa ”Voideltu”.
Se on ollut käytössä jo pitkään kreikankielisten juutalaisten joukossa.
Sen taustalla on heprealainen sana Voideltu, joka meidän kieleemme kääntyy sanalla Messias.
Syyrian kieli on seemiläisiä kieliä ja näiden joukossa aramealaisia kieliä. Syyriankieliset eivät käytä kreikankielisiä nimityksiä.
Heprean sana māšaḥ , מָשַׁח , tarkoittaa ”voidella”.
Sen sijaan ainakin akkadissa on samantapainen sana mašâ—u , joka merkitsee mittaamista, kuten aramean מְשַׁח
Seppo
Jatkan tässä
Sinä sanot: ”—merkitsi käsite kristhos syyrian kielessä ´mittaa´, ja kun sen heprealaisena lähtönä on sana masjah eli messias, joka puolestaan on merkinnyt voidetta ja vielä varhemmin kilpeä —
Vastaukseni: Sana Kristus on kreikan kielestä peräisin. Sen taustalla on merkitys ”voidella”, joten siis Kristus tarkoittaa ”Voideltu”.
Se on ollut käytössä jo pitkään kreikankielisten juutalaisten joukossa.
Sen taustalla on heprealainen sana Voideltu, joka meidän kieleemme kääntyy sanalla Messias.
Syyrian kieli on seemiläisiä kieliä ja näiden joukossa aramealaisia kieliä. Syyriankieliset eivät käytä kreikankielisiä nimityksiä.
Heprean sana māšaḥ , מָשַׁח , tarkoittaa ”voidella”.
Sen sijaan ainakin akkadissa on samantapainen sana mašâ—u , joka merkitsee mittaamista, kuten aramean məšaḥ , מְשַׁח.
Arabiassa voidella ja mitata sanat ovat lähes samanlaisia, vain pienellä erolla.
Sen sijaan kilpi -merkitystä en ole tavannut missään yhteydessä. Tuon täytyy olla jonkun tekemä oikosulkumainen kömmähdys.
Hepreaksi kilpi on mā·ḡên, מָגֵן .
Seppo
Sinä sanot: ”– Näin myös nimike iesous tullen kreikan verbistä asija tai egyptin jumalatar-nimestä isis merkitsee myös pelastajaa tai parantajaa. Ylimmäinen pappi, josta käytettiin myös termiä ´voideltu´ olikin myös kansansa ´ylilääkäri´. Nimitys Kristhos Iesous tarkoittaa siis yksinkertaisesti tehtäväänsä voideltua (ylipappi, kuningas tai profeetta) pelastaja-johtajaa. Nimitys Iesous Kristhos on kristittyjen kynsissä personoitunut molemmin osin henkilönimeksi, mitä merkitystä sen osilla ei alun perin ole ollut. ”
Vastaukseni:
Jeesus -nimi on tullut suoraan hepreasta Joosua -nimen vanhemmasta ääntämistavasta johon on vain pantu kreikan s -pääte. Mitään sen kummallisempaa ei tuon nimen kreikkalaisessa muodossa ole.
Vanhan testamentin aikana öljyllä voitelulla vihittiin virkaansa
kaikki papit, ylipappi heidän mukanaan
kaikki kuninkaat, vastaa siis nykyajan kruunajaisia
kaikki virassa olevat profeetat, kyseessä siis aika pitkälti sama kuin meidän aikamme pappisvihkimys
voitelua käytettiin myös esineiden käyttöönsä siunaamisessa. Vastine nykyaikana Valamon luostarin ensimmäisen tietokoneen käyttöön siunaamisesta. Suurin ongelma ei ollut miettiä mikä kone ja mitkä ohjelmat, vaan millä rukouksella se pitäisi siunata käyttöönsä.
Kaikilla papeilla oli juutalaisessa yhteisössä tehtävänä myös lääkärin toimi. Pappien tehtävänä oli esimerkiksi päättää oliko joku tullut terveeksi vai pitikö vielä pitää eristyksissä jne. Ylipappi ei ollut tässä poikkeus eikä mitenkään erityisasemasa muussa mielessä kuin siinä että hän oli pappien johtaja.
Kun ylipappeus menetti asemansa vuoden 70 jKr. Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen, niin vastaava virka huolehtia kaikkia juutalaisia koskevista yhteisistä asioista perustettiin ylirabbin eli juutalaisten paavin virka, jota kristittyjen puolella vastaavat mm Aleksadrian ja Rooman paavin virat sekä Antiokian, Jerusalemin ja Konstantinopelin patriarkkojen virat.
Rooman muuttuneissa olosuhteissa juutalaisten paavin virka lopetettiin vuonna 429. Tämän seurauksena Pyhän maan juutalaisuus ja Euroopan juutalaisuus jäivät erilleen toisistaan hyvin pitkiksi ajoiksi.
Jeesus Kristus nimitystä käytettiin erotuksena muista Jeesus nimisistä ihmisistä tuon ajan juutalaisessa yhteisössä. Voideltu nimen osuus siis antaa nimitykselle merkityksen Kuningas Jeesus tai Jeesus Kuningas.
On vain ohentuneen teologisen tiedon tulosta tuo, mitä sanot siitä, että ilmaus on muodostunut ikäänkuin yhdeksi nimeksi.
Joosuan eli Jeesuksen nimi ei ole peräisin egyptiläisestä Isis -jumalan nimestä. Nimittäin Isis, Ἶσις, Îsis, on kreikkalainen muoto vanhasta egyptinkielisestä sanasta ”eset”,valtaistuin.
Seppo
Sinä sanot: ”Siis Ut. puhuu itse asiassa kolmesta iesouksesta, kuten johdonmukaisuuden nimissä tuli asian ollakin, sillä muinaista Israelia hallitsi troikka (pappi, kuningas, profeetta) Tämä troikka yritettiin saada uudelleen valtaan Israelissa siten, että troikan jäsenet kuluisivat oikeisiin dynastioihin, joihin valtapitäneet roomalaismieliset nukkejohtajat eivät kuuluneet.”
Vastaukseni:
Uudessa testamentissa puhutaan viidestä Jeesuksesta:
1. Kreikankielisessä Jeesus muodossa Joosuasta, Mooseken avustajasta ja seuraajasta, Apt. 7:45 ja Hepr. 4:8.
2. Jeesus, Elieserin poika, Luuk 3:29 .
3. Jeesus, Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, esim. Matt. 1:21, 25 ja Luuk. 1:31; Luke 2:21 jne hyvin monta kertaa, usein yhdistetty yhdessä sanojen kyrios, κύριος tai Kristus, Khristos, Χριστός kanssa.
4. Jeesus Barabbas, Βαραββᾶς, jota käytetään yhdessä käsikirjoituksessa.
5. Jeesus, lisänimeltään Justus, juutalainen Paavalin seuralainen evankeliumin asialla, Kol 4:11.
Juutalainen hallinto ei ollut järjestäytynyt troikaksi.
Tässä teoriassa on roomalaisten keisareiksi pyrkivien hallitsijoitten lroikka -liittoutumat virheellisellä tavalla luettu juutalaiseen yhteiskuntaan, johon ne eivät alkuunkaan kuuluneet.
Juutalaisessa yhteiskunnassa oli hyvin selkeä järjestys.
Ylipappi oli täysin pomo kaikessa mikä hänen valtaansa jäi roomalaisten miehityksen jälkeen vuodesta 63 eKr alkaen. Antipater, hänen poikansa Herodes ja heidän jälkeläisensä laskettiin lähinnä roomalaisten valtapiirin kuuluviksi.
Suuri neuvosto oli ylipapin toimen rinnalla merkittävä vaikuttaja juutalaisten keskuudessa, mutta profeetan virka oli jäänyt pois jo juutalaisen kuningasajan päätyttyä jo noin puoli vuosituhatta aikaisemmin, koska kuninkuuden päätyttyä ei myöskään enää tarvittu hänen neuvonantajakaartiaan.
Vasta juutalaissotien aikana tämä tukeva hallinto rakoili, kun erilaiset kapinallisryhmät alkoivat nostaa päätään ja syntyi pieniä sisällissotia juutalaisten eri ryhmien välillä. Nämä onnettomat tapahtumat lopulta johtivat siihen, että roomalaiset katsoivat olevansa pakotettuja rauhoittamaan maa, koska pelkäsivät elintarviketoimitusten Egyptistä Roomaan häiriytyvän. Seuraus oli valtaisa tuho ympäri maata aina Galileasta alkaen Jerusalemin temppelin hävitykseen.
Meidän Vapahtajamme ei näihin tämänkaltaisiin kapinaliikkeisiin ryhtynyt, koska noissa oloissa niihin ryhtyminen olisi ollut täysin itsetuhoon tuomittuja. Päin vastoin Jeesus auttoi roomalaisia tai heidän kanssaan yhteistyössä olevia.
Mm.
Jeesus paransi sadanpäämiehen lapsen
Jerikon tullioikeudet ostaneen Sakkeuksen hän kohtasi ilman ennakkoluuloja. Myöhemminhän Sakkeukssta tuli Kesarean piispa. Ensimmäinen Kesarean piispa oli Kornelius, josta kerrotaan Ap.t. 10 – 11 luvuissa.
Matias,kenellehän taas mahdat oikeasti kirjoitta,sillä kyllä sinä tiedät että minä tiedän esim.Barabbaan merkityksen .Isän poikana’ Itseasiassa olen kirjoitanut asiasta paljon jo kauan sitten ja mm. kysellyt mitä nämä kaksi Isän poikaa merkitsevät ns. typologisen raamatuntulkinnan kannalta, sillä juurikin vapaaksi päästetty syntipukkihan se kantoi kansan synnit erämaahan. Eli oliko Barabbas its e asiassa se oikea syntien poiskantaja?
Ja vitsailuusi lesteksesen merkityksestä: tiedät aivanhyvin.että Josefus käyti lestes sanaa zelooteista eli itsenäisyystaistelijoista, joita voidaan verrata vaikapa Suomen jääkäreihin, jotka tuskin olivat mitään’ryöväreitä.’
Täsä mielessä onaivanloogista että Barabbas on nimenomanolut juurikinmyös Jeesus Barabbas eli Vapauttaja Isänpoika. Nimen poisjättäminen on minusta sensuuria. Mikä muu vain kerran esiintyvä etunimi olisi otettu mukaan!
Ja voit siis vaihta sana syyria sanaksi akkad, olenaista on että masha voi viitata mittaamiseen. Kuten verbi kaan’kin: ”Olen mitannut miehenJehovan…”. Tämä mittamine näyttee Utssa suurta roolia varsinkin Ilmestyskirjasa,missä on mies mittaruoko kädessään.
Kun puhuin kolmesta Jeesuksesta ymmärsit hyvin, että tarkoitin niitä Jeuksia,jotka asiayhteytensopivat. Asialisest kansajohdosa olivat kuningas, ylipapi ja porodfetta. On turha saivarrela mitenkokrea yhtesöllistäjärjestyneisyyasteta tuo käytäntöä edellytti.
Nimen Iesous ei tarvitse välttämättä johtua hepreasta,se voi aivan hyvin tulla vaikkapa isiksestä, isiksen oma varhaisempi etymologia ei tässä merkitse mitään. Myös nimi Jason on erittäin merkittävä,Jerusalemin edessä on heprealainen Jasonin pyramidihauta…
Jason oli syntynyt 195 eKr. Jerusalemissa, toimi ylipappina 170 ekr. Jerusalemissa, tullut surmatuksi n 150 eKr. Jason oli zadokiitti. Hänellä oli veli Onias III. Jaasonin haudassa on kirjoitus, joka puhuu sielun astraalisesta kuolemattomuudesta egyptiläisen Osiris-tarussa kuvastuvaan tapaan. Jason ja Onias olivat molemmat paossa Egyptissä.
Motiivi on nähtävissä Aleksandrialaisissa Osiris-mysteereissä.Jaasonin haudan oli rakentanut jo aiemmin luultavasti Simon Oikeamielinen. Hauta on Osiris-hautatyyppiä.
Juutalaisilla oli ollut siirtokunta Elefantinessa Egyptissä, ylipappi Onias perusti temppelin Leontopolikseen: Leijona-kaupunkiin. Leijona oli aurinkosymboli. Pyramidin muoto viittaa myös auringon alaspäin leviäviin säteisiin, joiden alla haudattu uinuu.
Matias
”Kun Jesajan kirjan profetiaa sovelletaan Jeesuksen työhön, niin silloin kyseessä on tekstin profeetallinen käyttö. Vanhan testamentin profeetan kirjoittama teksti saa toteutuksensa Jeesuksen elämäntyössä. Jeesus siis on tullut täyttämään ne lupaukset, mitkä Jesajan kirjaan sisältyvät.
Tekstin profeetallinen käyttö siis on kokonaan eri asia kuin väärät kuvitelmat muka tekstin ajankohdan määrittelystä. ”
Profeetallinen käyttö siis tarkoittaa sitä, että jos jotain on tapahtunut, se tapahtuukin vasta toisessa uskonnossa satojen vuosien kuluttua. Rohkenen epäillä ja pidän väitettäsi täysin tuulesta temmattuna. Vaikka joku juutalainen, joiden kanssa käymiin keskuteluihin aina viittaat, sanoisi noin, en usko sittenkään.
Teillä on selvät asiat sekaisin, kuin Jokisen eväät.
Jumala, Jumalan poika, Ihmisen poika, Messias, Joosefin poika, Daavidin poika, Herra, Herra , Joosua, pelastus, viisaus, kärsivä palvelija, Jehovan todistajien mielestä myös Arkkienkeli Mikael on Jeesus.
Matias
”Vanhan testamentin profeetan kirjoittama teksti saa toteutuksensa Jeesuksen elämäntyössä. Jeesus siis on tullut täyttämään ne lupaukset, mitkä Jesajan kirjaan sisältyvät. ”
Ei pidä paikkaansa, Jesaja puhuu pelastuksesta joka on Sionissa. Kansaa ei koottu Jeesuksen aikana, eikä temppeliä rakenettu, vaan päinvastoin.
Tarja
Väitteesi siitä, että kristinusko muka olisi toinen uskonto kuin se mitä Vanhassa testamentissa on kysymys ei tee oikeutta kristillisen sanoman perusteille:
1) Koko Raamattu on Jumalan sana. Tähän kuuluvat kaikki Vanhan testamentin kanoniset tekstit joihin kristinuskossa kuuluvat myös kreikkalaisessa Septuagintassa olevat deuterokanoniset kirjoitukset. Nimenomaan Septuagintan muodossa kirkon alkuajoista alkaen kristikunta on julistanut Kristusta Vanhan testamentin ennustusten toteutumana.
2) Myös itse Jumala -uskosta lähtien voimme todeta, että Abraham on kristikunnalle uskon isä. Vanahn testamentin Jumala on sama Jumala kuin meidänkin aikanamme. Ei ole olemassa kahta Jumalaa. Jumala on yksi.
Siis väitteesi on ristiriidassa oikean elävän Jumalan todellisuuden käsittämisen kannalta
3) Tapasi käsitellä profetioita ei tee oikeutta oikealle Raamatun selityksellekään. Apostolien aikana käytettiin rabbien joukossa samoja tulkintamenetelmiä kuin mitä kirkko on myöhemmin Raamattua tutkiessaan käyttänyt.
Esimerkiksi Paavalin opettajan Gamalielin isoisä Hillel oli kuuluisa juutalainen oppinut, joka mm on esittänyt Jeesuksenkin seuraaman rakkauden käskyn, tosin kumpikin käytti vähän eri sanoja, mutta itse asia oli sama.
Hillel myös opetti kasteen välttämättömyydestä ja puhui silloin Punaisen meren ylityksestä kasteen esikuvana. Myöhemmin Paavali käytti samaa opetusta kristillisen kasteen esikuvana, opettajansa Gamalielin välityksellä saamansa perinteen mukaan, että koko kansa sai kasteen Punaisessa meressä. Hillelin menetelmän mukaan siis Paavali kertoi menneestä tapahtumasta tuon oman aikansa tilanteeseen soveltaen.
Juutalaisessa perinteessä mennyt ja nykyisyys ovat olleet sisäkkäisiä, eivät toisiaan pois sulkevasti yksioikoisen ”menneet ovat menneitä -ajattelun” mukaisia.
Joten aivan turhaan sinä kuvittelet sellaista mallia, missä profeetallisuus on pantu syrjään jonkun mekanistisen maailmankuvan pakkopaidan vaatimuksiin sopiviksi ja mitäänsanomattomiksi halkaistuiksi ajatussäikeiksi.
Matias
”Niinpä juutalaisessa liturgiassa esimerkiksi pääsiäisateriassa ei vain kerrota, mitä muinoin tapahuti Israelin kansalle Egyptin maassa, vaan kerrotaan, että sama Jumala, joka silloin vapautti kansansa, on tässä ja nyt Pyhän kansan vapauttaja kaikesta siitä, mikä sortaa nykyhetkessä.”
Tottakai näin, mutta tässä puhutaan Jumalasta pelastajana. Todellisuudessa kansa on itse tehnyt työn pelastumisensa eteen, asuttanut maahanmuuttajat ja rakentanut modernin valtion. Jos Jumala on antanut tapahtumalle onnistumisen siunauksen, niin onpa hän toteuttanut lupauksensa. Joten hän on luotettava.
Tarja
Kehitys on todellakin mennyt valtavasti eteenpäin Israelissa. Tästä voimme olla samaa mieltä. Se mikä turkkilaisvallan alla joutui rappiolle, kun ihmiset verotusta välttääkseen hakkasivat puita maahan (vero maksettiin puiden mukaan pitkän aikaa 1600 luvulta alkaen) on valtavilla istutuksilla ja kastelujärjestelyillä saatu jälleen kukoistavaksi.
Sen sijaan ihmisten omien tekojen asettaminen Jumalan asemaan ei kestä teologista tarkastelua ei sen paremmin juutalaisessa kuin kristillisen kirkon perinteessäkään.
Otan tähän Hesekielin kirjasta muutaman jakeen, missä Jumala lupaa kukoistuksen kauden kansalleen, mutta perustelee sen nimeomaisesti oman hyvyytensä ja laupeutensa vuosi tapahtuvaksi kansan väärinteoista huolimatta.
Matias
Tuossa ei puhuta Juudan heimosta, vaan Israelin heimosta.
Israelin pelastus on Juudasta, kuten muistamme sanotuksi.
Minä en tiedä miten Israelin heimo olisi häpäissyt Jumalan nimen, mutta enhän minä tiedä mitä Hesekielin aikana on tapahtunut.
”Sen sijaan ihmisten omien tekojen asettaminen Jumalan asemaan ei kestä teologista tarkastelua ei sen paremmin juutalaisessa kuin kristillisen kirkon perinteessäkään. ”
Mutta tosiasia kuitenkin on, että Juudan heimo on maan rakentanut. Kasvien kasvu ja hedelmien runsaus riippuu säästä, ja sää ei ole meidän käsissä.
Tarja
Huomaa, että Pohjoisen valtakunnan eli Israelin tuho tapahtui jo 722-720 eKr. aikana, mutta Hesekiel kansansa korkeimpaan papistoon kuuluvana juutalaisena oli viety pakkosiistolaisuuteen jo aikaisemmassa vaiheessa, jolloin vietiin vain pieni ylimystö vuonna 597 eKr., mutta siteeraamani luvun 36 teksti on kirjoitettu vasta suuremman kansan siirron 587/586 eKr jälkeen.
Joten tässä on osviittaa että sanaa Israel käytetään aatteellisessa merkityksessä eikä sitä enää ajatella konkreettisena valtiona.
Asetat tietoteoreettisesti väärin vastakkain Jumalan työn ja ihmisen työn ikään kuin Jumalan työ olisi vain sitä mitä ihminen ei käsillään tee. Oikeaan uskon käsitykseen kuuluu että ihmisen työllä on rajansa, mitä hän tekee ja mitä hän voi tehdä, mutta Jumalan työllä ei ole tällaisia rajoja. Jumalan työ ei rajoitu ihmisen työn ulkopuolelle, vaan hänen työhönsä kuuluu sekä se mitä ihminen tekee tai voi tehdä että myös se mitä ihminen ei voi tehdä. On väärää rajausta sulkea pois Jumalan työ siltä osin mikä on meidän työtämme.
Näin ollen voimme antaa Jumalalle kunnian kaikesta sekä siitä missä ihmiseet ovat olleet Jumalan työkaluna tekemässä omaa osaansa Jumalan työssä että niissä olosuhteissa missä ihminen ei ole omalta puoleltaan mitenkään ollut tapahtumaan vaikuttamassa.
Raamattu
Koivuniemen Raamattuhaku ja Nettiraamattu
PikahakuLaaja hakuLue RaamattuaKäyttöohje
Hae Raamatusta Käännös:
hänessä me
Paavali sanoo puheessaan Areiopagilla Jumalasta:
Apostolien teot:
17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa.’
Hesekiel näyttää olevan pakkosiirtolaisten keskuudessa.
Kaldean maassa Kebarjoen varrella. Eli Assyriassa. Pitäisi lukea koko Hesekielin kirja että tietäisi mitä tuo häpäisy terkoittaa.
Tarja
On ihanaa jos luet koko Hesekielin kirjan läpi. Se on todella suuremmoinen teos.
Jotta kuitenkin lukijamme voisivat saada välittömästi lainaamaani kohtaan vaikuttaneesta Hesekielin kuvaamasta häviäistyksestä niin vastaus löytyy samasta luvusta
Hes. 36:
Syynä siis oli verenvuodatus ja epäjumalain palvelus, jotka olivat saastutuksen syinä.
Matias
”Asetat tietoteoreettisesti väärin vastakkain Jumalan työn ja ihmisen työn ikään kuin Jumalan työ olisi vain sitä mitä ihminen ei käsillään tee. Oikeaan uskon käsitykseen kuuluu että ihmisen työllä on rajansa, mitä hän tekee ja mitä hän voi tehdä, mutta Jumalan työllä ei ole tällaisia rajoja. Jumalan työ ei rajoitu ihmisen työn ulkopuolelle, vaan hänen työhönsä kuuluu sekä se mitä ihminen tekee tai voi tehdä että myös se mitä ihminen ei voi tehdä.”
Minulla on silmät, ja lisäksi valo, jonka ansiosta silmä näkee. Minulla ei ole teoreettinen uskonkäsitys asioista, enempää kuin filosofinenkaan, vaan hyvin arkipäiväinen. Arki on parasta. Voin lukea teorioita ja filosofioita niiden tarttumatta minuun määrittelemään kuinka minun kuuluu ajatella. Ihmisen työllä on rajansa, se on selvää. Ihminen ei ole Jumala, mutta ihminen osaa latoa tiilen toisen päälle ja laittaa laastia väliin. Jos ajattellemme, että Jumala on henki, niin henki ei voi nostaa tiilenmurikkaa, mutta voi antaa sisua ja voimaa ihmiselle, joka sen tekee. Hän voi myös antaa ideoita ja ajatuksia uuden luomiseen heille, jotka haluavat parantaa maailmaa.
Eräs pappi sanoi minulle netissä, että maallinen Israel ja Jerusalem eivät merkitse heille mitään.
Heillä Jerusalem on taivaassa ja laskeutuu sieltä alas joskus, kun Jeesus tulee takaisin. Oli jalokivi portit, ja kristallikadut ym. hyvin kullanhohtoista ja kimaltelun kirkasta krumeluuria pukuna ja päällä. . Uuden Jerusalemin arvo ei ollut vanhoissa kivissä ja pitkässä historiassa, sen piti olla taivaassa rakennettua pling plingiä.
Jeesuksen ruumiissa kasvaa kaikenlaisia kukkasia outoinen satuinneen.
Tarja
Kun Jumala toimii maailmassamme, niin yleensä hän tekee työnsä tämän maailman lainaloisuuksien mukaisesti. Eiväthän luonnonlaitkaan ole mitään Jumalan työstä irrallaan olevia valtoja, vaan ne kuvaavat kuinka säännömukaisesti ja johdonmukaisesti hän maailman huolenpitoaan hoitaa. Se on niin säännönmukaista, että voimme mm luonnontieteissä laskea valtaisan määrän vuosimiljaardien takaisiin avaruuden tapahtumiin. Kaikki tämä tapahtuu ja pysyy voimassa siksi, että Jumala jokaisena mikrosekuntina pitää kaikesta huolta.
Tämän mukaisesti Jumalalle on yhtä helppoa hoitaa työnsä niin, että ihmiset hänen käsinään ja jalkoinaan tekevät nuo mainitsemasi tiilien latomiset toinen toisensa päälle. Noissa muurarien ja muiden rakentajien, Vapahtajamme kolleegojen, ahertamisissa toteutuu Kaikkivaltiaan huolenpito meidän maailmastamme ja meistä ihmisistä, kuten kauniisti sanot elämän konkretiasta ja meidän tarpeistamme huolehtia jokapäiväisen elämän kulusta.
Muutoin.
Kiitos mielenkiinnosta keskusteluun ja mielipiteiden vaihtoon näin minunkin blogieni pohjalta.
Kiitos aktiivisuudestasi!