Sana ja elämä

Tarja Parkkila otat esille asian jota olen ihmetellyt, tämä siirakin kirja, miksi tätä tuodaan esille eikö Raamattu riitä?

Tuo ihmettelysi ”äpärä” lapsista on todella aiheellinen ja sen kautta kyllä erottaa ketkä todella ovat uskovia ja ketkä ei (siis ei pelkästään se ratkaise), siis jotka tuomitsevat nämä lapset niin ei voi olla todellinen uskova.

Tarja

Kiitos kommentistasi. Kiitos myöskin pohdiskelusta, joka koskettaa monen ihmisen elämää meidän maailmassamme.

Ensinnäkin meidän on huomattava, että meidän nykyinen maailmamme on paljon yksilökeskeisempi kuin ennen muinoin. Vasta 1880 -luvulla individualistinen ajattelutapa tuli maahamme suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa. Suomenkielisessä kirjallisuudessa vasta vähän myöhemmin.

Aikaisempi yhteisöllisempi ajattelutapa tarkasteli monia kysymyksiä, myös avioliittoa yhteisöllisestä näkökulmasta. Pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka antavat tukea yhteiselle yhteiskunnalle. Yksilöiden elämänkohtalo oli näissä pohdinnoissa enemmän sivuasia. Tämän ymmärtämiseksi on nähtävä, miten lasten kuolleisuus oli hyvin yleistä. Esimerkiksi Sakari Topeliuksen , 1818-1898, kuudesta lapsesta kuoli kolme lasta jo lapsena. Yhteiskunnan ylärakenteeseen kuuluminen ei tätä voinut estää. Vuosina 1875–1878 Topeliushan oli yliopiston rehtori.

Aina 1900 –luvulle asti vanhemmat päättivät lastensa avioliitosta. Vasta 1930 avioliittolaissa tuli avioparista tuli miehen ja naisen välinen tasa-arvoinen avioliitto. Sitä ennen suvun kokonaisuuteen kuuluva näkemys miehen ylivallasta vaimoonsa nähden oli lainsäädännön pykäliin kirjoitettu.

Muistanet Aleksis Kiven Nummisuutarien Eskon, jolta määrätietoisesti kiellettiin oman puumerkkinsä tekeminen puhemiesten valtakirjaan.

Yhteisölllisessä järjestelmässä piti olla toisenlaiset säädökset, jotta koko yhteiskunnan yhteinen huolenpito voisi toimia kansan elämää rakentavasti. Siitä jatkossa.

Tarja

Toiseksi on huomattava että seemiläinen ja kreikkalainen ratkaisu olivat erilaisia. Niiden syntyyn vaikuttivat hyvinkin erilaiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset edellytykset, jotka vaativat erilaisia ratkaisuja.

Huomatkaamme myös historian aikakuvioiden vaikutus näiden käsitysten dokumentointiin ja lopuksi, miten nämä punoutuvat Jeesus Siirakin aikaan, ja siihen tulokseen, mikä Sirakin kirjassa tulee esille.

A) Juutalaisessa yhteisössä oli olosuhteiden takia miltei jatkuva tilanne, että naisia oli enemmän kuin miehiä. Miehet kaitsivat lampaita, joiden suojelu susia, leijonia ja muita petoja vastaan oli hyvin vaarallista. Lukemattomia pieniä sotia syntyi erillään olevien ryhmittymien kesken, missä myös moni mies sai surmansa.

Niinpä yhteiskunnassa oli moniavioisuus. Miehen tehtävänä oli huolehtia naisten asunnosta, ruuasta, vaatetuksesta ja sukupuolisesta tyydytyksestä. Jos näistä ei huolehtinut, niin yhteiskunta rankaisi miestä, jos vaimo huomasi jääneensä oikeuksiaan vaille.

Avioliittosopimukset tehtiin useinkin jo varsin varhain. Tämä ”kihlaus” oli voimassa jo tytön kolmivuotispäivästä alkaen. Sitä ennen tehty ei ollut oikeudellisesti sitova. Yhteen meneminen tapahtui useinkin paljon myöhemmin, kun sekä vanhemmat että tuleva aviomies olivat siitä sopineet erikseen.

Jos joku vietteli neitosen ennen tämän ennen avioliittoa, niin tästä seurasi että miehen oli otettava neito vaimokseen. Miehen oli maksettava morsiusmaksu tytön vanhemmille ja miehen oli myös huolehdittava kaikista vaimolle kuuluvista oikeuksista. ( Tämä oli eräänlainen vastine ”ruokkomaksuille” tai ”elatusavuille”.)
Jos tytön isä kuitenkin katsoi ettei mies sopinut hänen tyttärelleen, niin hän saattoi kieltää tämän järjestelyn. Viettelijä maksoi ainoastaan morsiusmaksun, mutta tyttö jäi isänsä kotiin odottamaan uutta isän hyväksymää elättäjäänsä ja lapsen hoitoonsa ottajaa.

Tämä oli yhteiskunnan tapa hoitaa siitettyjen lasten turva jo alusta pitäen. Periaatteessa kukaan ei jäänyt yhteiskunnan suojaverkon ulkopuolelle.

Koska työtä oli paljon elannon saamiseksi, niin jokainen lisäkäsi ja jokainen työvoiman lisäys oli yhteiskunnan edun mukaista.

B) Kreikkalaisessa yhteiskunnassa oli puolestaan ollut jo vanhastaan työttömyyyttä. Järkevää työtä ei aina löydetty jokaiselle ihmiselle. Niinpä kaikki ei toivotut lapset jätettiin kuolemaan heti synnytyksen jälkeen. Tämä oli eräänlaista tuon ajan ehkäisyä.

Joidenkin historian koulukirjojen kuvaukset sparttalaisten urheilu- ja sotilasharjoituksista, ovat itse asiassa vain pieni pala monien kreikkalaisten kaupunkivaltioiden tavasta hoitaa työttömyys siten, että arvottiin ne miehet, jotka saivat töitä ja toiset pantiin urheilu- tai sotilasharjoituksiin. Näin tehokkaan liikunnan harjoitukseen pakottaminen toimi työkunon säilyttämiseen ja antoi kaikille jollakin tavoin yhteisöllistä mielekästä ajankulua, missä huvi ja hyöty yhdistyivät.

Kun tämäkään ei riittänyt pahimpien väenlisäysten aikoina, niin silloin puolestaan arvottiin ikäluokittain, mikä ikäluokka joutui jättämään kotikylänsä ja hakeutumaan toisiin maihin työtä ja toimeentuloa etsimään. Tuo velvoite oli siis kokonaisia ikäluokkia koskeva järjestely. Tämän johdosta kreikkalaisia siirtokuntia alkoi syntyä eri puolille maailmaa koko Välimeren alueelta aina nykyisen Intian länsirajoille asti. Tämän siirtolaisuuden takia kreikkalaisten suurin kaupunki ei ollut nykyisessä Kreikassa vaan Sisiliassa sijaitseva Syrakusa.

Joten Tarja

Puhumasi Platonin ajattelu liittyi tämän kreikkalaista yhteiskuntaa vaivaavaan ongelmaan.

C) Sirakin kirjan erityinen näkökulma liittyy sellaiseen saumaan, missä hän joutui keskellä hellenististä eli kreikkalaisen kulttuurin ja vanhan heprealaisen kulttuurin väliseen saumaan. Takana oli Juudean siirtyminen egyptiläisten vallan alaisuudesta syyrialaisten hellenistien alaisuuteen. Aluksi tämä tuntui vapautukselta. Vasta Sirakin kirjan synnyn jälkeisenä aikana esiin tuli että syyrialaiset valtiaat olivat jos mahdollista vieläkin raivokkaampia hellenistisen kulttuurin pakkosyöttäjiä. Se huipentui Antiokus IV Epifaneen törkeään juutalaisen temppelin häpäisyyn, kun hän asetti sinne epäjumalan kuvan kansan palveltavaksi. Tämä ”hävityksen kauhistus” johti sitten juutalaisten aloittamaan kapinaan Makkabealaisten johdolla, joka johti itsenäisen juutalaisvaltion syntyyn.

Niinpä Sirakin kirjassa on näkyvissä toisaalta pitäytyminen ikivanhaan heprealaiseen perinteeseen. Toora eli Laki on erittäin arvostettu Jeesus ben Sirakin teoksessa. Samaan aikaan hän asettaa tuon opetuksen oman aikansa hellenistien mukanaan tuoman kulttuurin yhteyteen. Monet näistä kreikkalaisperäisistä siirtolaisista ja uudisasukkaista olivat sellaisia, jotka olivat joutuneet lähtemään toisaalla olleen ylikansoituksen takia, jotenka Jeesus Siirakin opetuksessa näkyy sellaisiakin piirteitä joka näyttävät myötäilevät uuden aikakauden uusia aatevirtauksia, vaikkakin niihn reagoidaan vanhan heprealaisen ikivanhan perinteen antaman valtavirran voimasta eteenpäin pyrkien.

Kun tarkastelutapa oli yhteisöllinen, niin yksittäisen lapsen elämää ei tarkasteltu ensisijaisesti tämän omista lähtökohdistaan käsin, vaan siitä käsin, kuinka mahdollisimman moni yhteiskunnan jäsen voisi saada mahdollisimman turvatun toimeentulon.

D) Jeesus Nasaretilaisten seuraajat pyrkivät huolehtimaan omassa keskuudessaan olevista niin hyvin kuin pystyivät. Niinpä Apostolien tekojen kuvaus omaisuuden yhteisöllisyydestä ei ollut nykyajan kommunismia tai sosialismia, vaan suuren suvun keskinäistä huolenpitoa muistuttavan yhteisön huolehtivaa otetta kaikista ryhmän jäsenistä. ”Nämä ovat minun äitini, sisareni, veljeni jne” kuten Jeesus sanoi kuulijoistaan eräässä tilanteessa hengellistä kokoontumista johtaessaan.

Tämä huolenpito jatkui myös tuleviin sukupolviin seuraavina vuosisatoina. Kristityt tulivat tunnetuiksi siitä, että he ottivat hoitaakseen heitteille jätettyjä vauvoja, kodittomia köyhiä ja hautaamatta jääneitä vainajia jne. Tämä lisäsi heidän väkimääräänsä tavattoman nopeasti. Näistä apua saaneista kasvoi kokonaan uusi voima kirkon elämään. Kiitollisuus saadusta avusta synnytti intoa evankeliumin asian edistämiseen.

E) Nykyajan individualistisessa yhteiskunnassa asioiden hoito on järjestettävä uudelle pohjalle, jotta elämää voidaan edistää. Ratkaisut pitää löytää nykyajan ongelmat ratkoen. Yhteistä noiden kollektiivisten yhteisöjen kanssa on se, miten voimme ratkaista asiat niin hyvin, että mahdollisimman moni saisi mahdollisimman hyvät edellytykset elämänsä hoitamisesta.

Ari

Kirjoitat: ” — olen ihmetellyt, tämä siirakin kirja, miksi tätä tuodaan esille eikö Raamattu riitä?”

Vastaus on yksinkertainen. Sirakin kirja on osa Raamattua.

Matias Roto näytä Raamatusta missä kohden tuo ”siirakin kirja” on, ei minun Raamatun sisällysluettelossa sitä mainita?

Ari

Sulla onkin supistettu Raamattu.

Kustannussyistä aikoinaan alettiin kokonaisten Raamattujen sijaan painamaan pelkästään Uusia testamentteja. Kun reformoidut kirkot suppeine raamattukäsityksineen panivat lahjoitustensa ehdoksi, ettei Apokryfikirjoja panna mukaan, niin Pipliaseurassa ajateltiin, että parempi on tällainen supistettu Raamattu kuin ei mitään. Köyhemmällä väellä ei tuolloin vielä ollut varaa ostaa omaa Raamattua, joten apu oli todella tarpeen.

Köyhempi väki sai oman Raamattunsa, tuon supistetun version, vasta silloin kun vihkiraaamattuja alettiin jakamaan vihkipareille.

Käytännön neuvo

Avaa sivusto Raamattu.fi

Valitse sitten käännös 1992

Paina esiin Avaa Raamattu

Katso sieltä joku suppean laitoksen Vanhan testamentin kirja esim Hoosea 10.

Vaihda sitten toinen avattava Raamatun kirja Apokryfeistä valitse esimerkiksi Sirak 27.

Vaihda sitten Uuden testamentin kirja esimerkiksi 1 Kor. 3 ja sen jälkeen vielä Joh. 4.

Näin olet saanut blogini 2. paastonajan sunnuntain tekstit sisältävät luvut esille.

Ari

Kysyt Jumalan sanan kylvön vaikutusta. Otan vastauksena kaksi esimerkkiä

Kun nuorisopappina menin Mikkelin keskusvankilaan pitämään hartautta vangeille, niin tuon vankilan johtaja sanoi, että vain kaksi prosenttia heidän asiakkaistaan oli koskaan elämässään käynyt pyhäkoulua. VAIN 2 %.

Kuitenkin tuon ajan ikäluokka oli sellaista että näiden asiakkaiden ollessa lapsia, koko Suomessa suurin osa lapsista oli käynyt pyhäkoulua. SUURIN OSA.

Jouko Sihvon väitöskirjassa todettiin aikoinaan maamme avioerotilastosta, että

jos mies kuului kirkkoon niin avioeroprosentti oli 16 %,

mutta jos mies ei kuulunut kirkkoon, niin eroprosentti oli yli neljäkymmentä prosenttia. AVIOEROPROSENTTI > 40 %.

Ja huomaapa vielä, että tämän tilaston aikana väestörekisteriin kuuluivat kaikki muut kuin luterilaiset ja ortodoksit. Kaikki pienryhmät laidasta laitaan.

Sanan kylvön merkitys siis oli oman perheen koossapitämiseen noin kolminkertainen varmistus liiton onnistumiseen.

Joten jos osaat vähääkään tilastotiedettä, niin silmiesi pitäisi aueta näkemään, että evankeliumi on todella merkittävä voima aivan arkiseen elämäänkin asti.

Ismo Malinen niin monesti olet ulkoistanut pyhityksen (tai väärin ymmärtäen parannuksen) siis ettei ihminen itse päätä ja tee mitään vaan Jumala sen yksin tekee ja vieläpä sanoitat ”omalla ajallaan”?

Nyt herääkin kysymys eikö Jumala todellakaan halua HETI saada aikaan hedelmää sanansa mukaan vaan antaa lapsiensa tehdä pahaa lähimmäisilleen? Valitettavasti kuvaamasi jumala on sellainen johon en usko, ei maailman paha johdu Jumalasta vaan siitä ettei ihmisillä ole rakkautta.

Ismo

Kiitos kommentistasi! Sinulla on mielekkäitä ajatuksia tekstissäsi.

Ari

1)

Miksi toimit kuin pieni lapsi joka repii ruukkuun kylvettyjen siemenien nostamat taimet irti siemenistä, kun toivoo niiden tuottavan isompia varsia HETI.

2)

Sanotko, ettet usko samaan Jumalaan kuin Ismo?

Jos todella näin väität, niin olet sanoutunut irti elävästä Jumalasta, jonka yhteyteen sinut lapsena kastettiin. Jos pysyt tuossa luopumuksessasi, niin itsepä julistat itsellesi tuomion.

Käy siis toteen Sirakin sana, jonka ylle olen pannut esiin:

Kun seulaa ravistetaan, roskat jäävät siihen,
kun ihminen puhuu, roskapuhe erottuu.

Etkö mitenkään voisi tehdä parannusta roskapuheistasi.Siitä hyötyisit sekä sinä että sinun ajatuksiasi kuulevat. Erittäinkin sinä itse. Pelastuksesi verran.

Pekka toteat minulle:””Arin puheet ovat juuri tuommoista roskapuhetta. Hän on niin oman parannuksensa ja oikeassa olemisensa vangitsema, ettei kykene tajuamaan miten hänen jankutuksensa on pelkkää roskaa.””

Olisi mukava jos selventäisit mitä tarkoitat ”Omatekoisella parannuksellaan””?

Minä luen omasta Raamatusta että Johannes kastaja ja Jeesus julistivat parannusta syntien anteeksisaamiseksi, Jeesus antoi myös käskyn opetuslapsilleen julistaa parannusta Hänen nimessään syntien anteeksisaamiseksi, siis omasta mielestäni parannuksen julistaminen ei ole minun ”keksintöä”.

Sanoohan Pietarikin helluntaina ”tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen…..””

Onko maailmassa yhtään ihmistä jonka ei tarvitse tehdä parannusta ensinnäkin saadakseen synnit anteeksi ja toiseksi päästäkseen Jumalan valtakuntaan (aikuista)? En puhu lapsista koska en heidän kohtalostaan tiedä kun Raamattu ei sitä kerro.

Jeesus sanoo:”

Mark. 2:17
Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”

Luuk. 5:31
Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

Ari

Parannuksen tekoa kyllä osoitetaan kautta Raamatun.

Kokonaan toinen asia on miten se tapahtuu. Itse olet useasti toistanut väitettä, että ihmisen on itse TEHTÄVÄ parannus.

Kuitenkin Raamattu puhuu siitä, että aitoon kääntymykseen kuuluu se, että Jumala itse kääntää kasvonsa meidän puoleemme.

Ja tässä esimerkissänikin sinä -sana tarkoittaa koko kansaa!!!! Koko kansa on tämän JUMALAN puoleen kääntymisen suunta.

4.Mooseksen kirja:

6:24 Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;

6:27 Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja MINÄ siunaan heitä.”

Ari

Jotta pääsisit vapaaksi omatekoisesta parannus -ajattelustasi, panen tähän kirkkomme tavan ilmaista koko kristikunnan yhteinen parannuksen tekeminen.

Augsburgin tunnustus

XII Parannus

Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.

Matias Roto siis todistelet Vanhalla Testamentilla ja vieläpä tunnustuskirjoilla, mitä nämä nyt kuuluvat evankeliumiin? VT on opetukseksi meille, sieltä löytyy opetus kuinka ihmiset eikä kansakaan pysty tekemään Jumalan tahtoa, kaikki on suljettu tottelemattomuuteen ja tarvitsevat parantajaa, Jeesusta.

Mihin sinä tarvitset/tarvitsit Jeesusta?

Ari

Tunnustuskirjat ovat yhteenveto 1500 vuoden ahkeran Raamatun tutkistelun tuloksena syntyneestä ymmärryksestä. Niiden vastaisten oppien vastakohdaksi panet muutaman vuoden aikana kertyneitä omia kuvitelmiasi. Mieti vähän mittasuhteita.

Asetat täysin väärin Jeesuksen ja Vanhan testamentin vastakkaisiksi. Siinä et viisaasti tee.

Vanha testamentti oli Vapahtajamme KOKO RAAMATTU, samaten opetuslasten ja myös noin kahden vuosisadan aikana ensimmäisten apostolisten isien ja kirkkoisien aikana. Vasta vähitellen Uuden testamentin kirjat levisivät kristikunnan keskuuteen. Jeesuksen perinteen toivat ihmisille piispat ja näiden valtuuttamat papit, jotka huolehtivat todistajien ketjun aukottomuudesta.

Jeesus itse sanoo, että Vanha testamentti todistaa hänestä

Luukkaan evankeliumi:

24:27 Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

24:44 Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.

Johanneksen evankeliumi:

5:39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

Tarja

Mielestäni maahamme tuo tapa ajatella yksinäisistä lapsista on peräisin siitä, että aikoinaan maassamme ruoka on ollut tiukilla. Kun ei ollut isää kantamassa metsästtä riistaa, niin perheellä oli nälkä.

Ei tämä ole mitään kaukaisen menneisyyden juttuja. Kun olin nuori pappi, niin tapasin vielä elossa ihmisiä, jotka olivat syöneet pettuleipää, kun muuta ruokaa ei ollut saatavilla.

Seurakuntalaitos on maassamme luonut sosiaalisen vastuun kaikkein vaikeimmissa oloissa eläneitten auttamiseksi. Sellaiset lapset jotka olisivat kuolleet nälkään tuotiin kirkonkokoukseen ja heidät myytiin huutolaislapsiksi niihin perheisiin, jotka ottivat nämä lapset hoitaakseen. Sitten kuntalaitoksen syntymisen jälkeen näiden huutolaislasten elämän turvaaminen jäi tehdyssä työnjaossa kuntalaitoksen huoleksi.

Kyllä noiden isättömien lasten toisille perheille lisärasituksen tuottaminen oli yksi suurimpia syitä asenteelliseen nurjuuteen. Valitettavasti näissä tilanteissa useinkin se, joka eniten joutui kärsimään oli lapsi, joka oli tapahtuman kulkuun kaikkein vähiten syyllinen.

Puolen vuosituhatta vuotta sitten toimintansa lakanneet luostarit olivat aikaisemmin hoitaneet yhteiskunnan sosiaalisen huollon. Ilman toimeentuloa jääneet lapset oli yleensä otettu luostarien huomaan hoidettaviksi. Kun sitten luostarit lakkasivat, niin siitä kärsi samalla sekä erilaiset sosiaaliset avustusmuodot että nuorison kasvattaminen.

Meidän maassamme tätä ongelmaa lisäsi vielä se, että Kustaa Vaasa oli joutunut nahkansa pelastamiseksi ottamaan lainaa Hansa-liitolta ja sen takaisinmaksu onnistui vain pakko-ottamalla kirkon omaisuutta. Kirkon menetettyä suuren osan omaisuuttaan noissa pakko-otoissa maamme sekä koulu- että sosiaalilaitos kokivat noin sadan vuoden taantuman. Seuraavana vuosisatana sitten puolestaan tuli jatkuvasti sotia toinen toisensa perästä. Tämä rasittin yhteiskunnan taloutta, niin että talonpoikien elämä oli alinomaista puurtamista yhteiskunnan jatkuvien tarpeiden aiheuttamien ylivoimaisten taakkojen alla. Juuri kun luuli pääsevänsä tekemään omia töitään, tuli taas joku ylimääräinen pakkotyö. Erittäin monet talot jäivät vaille vakinaista hoitajaa. Moni ei uskaltanut ottaa vastaan verotilaa, kun pelkäsi ettei jaksaisi kaikkien velvoitteiden alla.
Suurvalta-ajan ongelma oli siinä, että valtakunta näytti loistavalta, mutta kansa voi pahoin.

Tässä vähän taustoja niistä paineista, joiden alla tuo tapahtuman syyttömin osapuoli jäi suurimmaksi kärsijäksi yhteiskunnan paineiden puristuksessa.

Tarja

Vaikka Sirakin kirjassa on selkeästi yritetty löytää tasapaino juutalaisen hurskausperinteen ja kreikkalaisen kulttuurin mukanaan tuoneen hellenismin välillä, niin on Platonin vaikutuksen liioittelua kuvitella että nimenomaan hänen vaikutuksensa olisi tullut näkyviin Jeesus Siirakin opetuksessa.

Jos Platon eli vuosina 427–347 eKr. ja Jeesus ben Sirak vaikutti noin vuoden 180 eKr. tienoilla tuonaikaisen kirjallisen vaikutuksen hidas kulku ei tee tuota vaikutusta todennäköiseksi. Sen sijaan tuon aikakauden yleinen hellenistinen ajattelutapa on selvästi vaikuttanut tuon Joosuan tuotantoon.

Ari

Kysymyksesi sisältää sisäisesti ristiriitaisen oletuksen. Erotat kasteen ja parannuksen toisistaan näkemättä, että juuri kastte on Jumalan lahja, jolla hän ojentaa parannuksen ihmisen elämään.

Ensinnäkin. Jumalan lapseksi tullaan kasteen välityksellä.

– Kaste antaa syntien anteeksiantamuksen

– Kaste antaa iankaikkisen elämän osallisuuden eli siis vapauttaa kuoleman vallasta

– Kaste siirtää ihmisen paholaisen vallasta Jumalan omaksi eli siis liittää meidät Kristukseen

– Luonnollinen syntymä antaa ajallisen elämän, joka on katoavainen, mutta kaste antaa iankaikkisen elämän

– Kaste siirtää meidät Jumalan ja hänen sanansa piiriin eli siis uskon osallisuuteen. Kysymys on Jumalan lupauksista ja niiden varaan heittäytymisestä. Kasteen takia meillä on turvallinen uskon yhteys Jumalaan.

Vähässä katekismuksessa tämä jo on sanottu kauniisti

MITÄ KASTE ANTAA JA HYÖDYTTÄÄ? VASTAUS:

Ne, jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

Toiseksi. Kaste vaikuttaa koko elämän ajan ja vie ikuisuuteen.

Huomaapa Ari että kaste ei ole vain yksi toimitus jonka vaikutus olisi vain jossain menneisyydessä, vaan sellaisen Jumala -yhteyden syntyminen, joka uudistaa meidät jokaisena päivänä. Kasteen voimasta saamme joka päivä käydä kohtaamaan kaikki päivän haasteet Kristuksen voimasta. Meidän syntimme puhdistetaan joka päiväisellä anteeksiannolla. Joka päivä saamme elää ylösnousemuksen voimasta eli siis Jumalan antamaa elämää Kristuksen yhteydessä.

Tämä arkisen elämän päivittäinen uudistuminen Jumalayhteyden varassa muuttuu kerran taivaaseen siirtyessämme uskosta näkemiseksi, vajavaisuudesta täydellisyyteen, Jumalan rakkaudessaan antamista lupauksista niiden täyttymykseen, tämän ajan vaivoista iankaikkiseen iloon.

Ei siis pidä jämähtää vain johonkin menneisyydessä tapahtuneen muisteloihin, vaan elää juuri tätä päivää turvallisesti Jumalan lapseutta todeksi täysin rinnoin ja rohkeasti eteenpäin katsoen avoimesti ja rohkeasti olivatpa elämän ulkonaiset olosuhteet minkälaisia tahansa. Kristus kulkee kanssamme juuri tänään, kun yhdessä Jumalan kansan kanssa kuljemme elämässämme eteenpäin Jumalan kansalle eli kirkolle ojennettua elämää Jumalan yhteydessä.

Vähä katekismus sanoo tämän seuraavasti.

MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:

Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”

Suosittelen, että otat opiksesi sen, mitä yhteinen kristikunta opettaa kasteesta ja kuinka tämä Jumalan kansan yhteinen usko ilmaistaan meidän kirkkomme opetuksessa kasteen suuresta merkityksestä meidän elämäämme niin täällä ajassa kuin iankaikkisuudessa.

Katekismuksen esistys alkaa tästä ja jatkuu muutaman kohdan verran.

https://katekismus.fi/sakramentit/kaste.html

Matias >oto vähä katemismuksessa on myös seuraava ohje papeille:

”” Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.”” (https://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html)

Ari

Kiitos puheenvuorostasi

1) Opetuksen järjestelystä

Sama muoto joka kerralla on opettajalle hyväksi. Näin oppilaat oppivat paremmin asian ulkoa. Eräiden tärkeimpien opinkohtien, kuten käskyjen, uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen opettelussa on hyvä että ihmiset osaavat ne ulkoa. Nämä kolme kohtaa ovat perinteisen katekismuksen kaikki kolme pääkappaletta.

Sitten Lutherin kirjoittamisen edellä vain muutamaa vuotta aikaisemmin tuli muutamia niin jumalattomia ihmisiä, että he alkoiat puhua, ettei lapsen kaste muka pelasta tai ettei Jeesus ihan oikeasti ole läsnä Herran pyhässä ehtoollisessa. Tällaisten jumalattomien opettajien takia Luther lisäsi katekismukseen kastetta ja ehtoollista käsittelevät kohdat, samaten myös rippiä koskevan kohdan ja muutamnia aivan keskeisimpiä perhehartauden rukouksia ja ohjeita kunnon perhe-elämään.

Juuri tämän kohdan perusteella esimerkiksi Isaacus Rothoviuksen aikana tuli sääntö, että kirkollisen avioliittoon vihkimiseen tarvitsi osata käskyt, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous.

Sitten syntyi vähitellen myös rippikoulu, missä annetttin vähän perusteellisempaa opetusta uskonopista. Tämä koulutus puolestaan herätti tarpeen yleisempäänkin kansan kouluttamiseen, mikä vähitellen kasvoi kansakouluksi ja niin edelleen.

Lutherin puheet erilaisista rangaistuksista olivat sellaisia, että niitä voidaan verrata kouluttajaani asevelvollisuuden alkuaikoina. Hän sanoi, että jos joku ei tottele sitä ja sitä käskyä, niin sellainen ammutaan aamunkoitteessa. Kaikki ymmärsivät tuon liioittelevaksi puheenvuoroksi eikä kenellekään milloinkaan tullut edes ajatelleeksi, että sitä olisi ajateltukaan muuksi kuin vitsikkääksi liioitteluksi: Älkää hyvät ihmiset unohtako noudattaa tätä ohjetta.

Kuulakin ajalla on omat kasvatustapansa. Lutherin aikana ne olivat erilaisia kuin nykyisin, mutta jos tuo käännettäsiiin nykyajan ilmaisutavaksi, niin siinä sanotaan, että jokaisen perheen kasvattajan on todella hyvin ja taidollisesti huolehdittava jälkikasvunsa hengellisestä hoitamisesta.

Joten sisältälukemisen taidosta vielä jatkoa: Ei riitä yksistään, että osaa sanat, on myös ymmärrettävä, mitä siinä sanotaan.

Matias Roto valheen sanoja joutuu selittämään eli kun ne luetaan niin niitä ei voi ottaakkaan niinkuin ne on selkeästi kirjoitettu.

Valhetta selittäessäsi joudut nyt itse myöntämään ettei niin kovasti mainitsemasi ”sisälukutaito” olekkaan tärkeää vaan pitää osata myös selittää valhe ”valkeaksi”.

Sanoppa kuinka opetat lapsiasi kun kerran se mitä he lukevat Raamatusta(kin) ei pidäkkään paikkaansa vaan selkeä kirjoitettu teksti tuleekin tuoda sinulle selitettäväksi?

Ari

Kuten kirjoitin, niin toistan että eri aikoina monet elämäntilanteet hoidettiin eri tavoin kuin nykyisin.

– Ethän sinäkään kulje nykyisin aasilla ratsastaen.

Joten ensimmäisekti: Älä sotke eri aikojen ja kulttuurien tapoja keskenään.

– Eri yhteyksissä sanat tai sanonnat ilmaistaan eri tavoin.

Esimerkiksi englannin kielen sanonta kovasta sateesta: ”It rains dogs and cats.” ei käänny suomeksi: ”Sataa koiria ja kissoja”, vaan: ”Sataa rankasti.”

– Toiseksi. Huomaa tekstin varsinainen tarkoitus.

Kielen monipuolisen käytön takia ei ole mielekästä tarttua tuijottamalla joidenkin sanojen tai ilmausten ulkokohtaiseen merkitykseen, vaan katsoa koko ilmauksen todellinen aikomus ja sen varsinainen tähtäyspiste.

Esimerkiksi filosofi Wittgenstein on sanonut: ”Don’t ask for the meaning. Ask for the use.” Hän siis sanoo, ettei pidä käpertyä vain filosofiseen pohdiskeluun ilmausten erilaisten sanojen täsmällisestä määritelmästä, vaan paljon tärkeämpää on nähdä, mitä ajatuksen esittäjä sillä varsinaisesti haluaa sanoa. Hän mm sanoi Russelin matemaattisesta mallista, että se kylläkin on loogisesti johdonmukaista, mutta sen mukana matematiikka lakkaa olemasta matematiikkaa niin, ettei se enää palvele matematiikalle asettettua käytännön tehtävää.

Tässä siis joitakin huomautuksia sellaista kuvitelmaa vastaan, että vain oikosulkumainen yksittäisiin sanoihin tarttuminen muka olisi asiakirjan ainoa oikea TOTUUS.

Täsmällisyys on hyve, kun sitä käytetään oikein.

Sen sijaan voinen kertoa, että tarvittaessa on hyvä ottaa teksti jopa kirjaimen tarkkuudella todesta, jotta voisi nähdä siihen sisältyvät ratkaisevat historiallisen muutoksen tuomat uudistukset.

Otetaanpa vertailuun Hammurabin lain ja Liiton kirjan lain erilainen tulkinta sellaisesta tilanteesta, että orjan isäntä orjaa kurittaessaan lyö tämän orjan hengiltä.

Hammurabin tässä kohdin sanotaan, että isännän pitää korvata menetys orjan omistajalle. Tuon lain ajattelutavassa siis orjan elämä on ainoastaan omaisuuden luokkaan kuuluva. Korvaus hänen kuolemastaan koskee vain tilanteen vaikutusta toisen ihmisen omaisuuden suojaan.

Vastaava pykälä Liitonkirjassa puhuu OMAN orjansa lyömisestä kuoliaaksi. Mikäli näin käy, niin omistaja rangaistaan kuoleman tuottamuksesta, josta suurin mahdollinen rangaistus oli kuolemantuomio.

Tuo ilmaus, että kyseessä on isännän oma orja ilmaistaan alkukielellä hepreaksi yhdellä kirjaimella,

wav -kirjaimella.

Voimme siis todeta että yhden kirjaimen avulla oli ilmaistu kokonainen vallankumous: Orjan asema oli muuttunut esineoikeuden toimipiiristä henkilöoikeuden piiriin eli siis pelkkänä omaisuutena olemisesta ihmisenä olemiseksi.

Tämän toin näkyviin eräässä 1971 julkaisemassani tutkimuksessa. Silloin tutkin tuota Hammurabin lakia akkadiksi ja Liiton kirjaa hepreaksi, arameaksi, kreikaksi ja vähän latinaksikin. Tuon työn aikana tuli myös esille, miten alkukielen kirjaamisen ajan ja noiden käännösten tekemisten aikojen välillä heprealaisen ja juutalaisen oikeuskäytännön muutamat ilmiöt olivat kehittyneet vuosisatojen kuluessa. Kukin käännös käyttää oman aikansa tapaa ilmasta sama pykälä.

Nykymaailmassamme on edelleen noin 60 miljoonaa orjaa eli puolilla maailmaa. Meidän maassamme orjuus on kiellettyä. Joten nuo historian aikaiset orjan asemaa olleet pykälät ovat meidän suomalaisessa tilanteessamme ainoastaan historiaan kuuluvaa todellisuutta, mutta niihin sisältyvä menneitten aikojen yhteiskuntarakenteiden tuoma vaiva edelleenkin on eri puolilla maailmaa mitä valitettavin ongelmakenttä.

”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis” lukee Maija Sarakontu latinan vihkostaan. Suomeksi se tarkoittaa, että ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.

Matias Roto nyt edelleenkin joudut menemään yhä syvemmälle ja syvemmälle selittelyjen suohon, ei evankeliumin käsky rakastaa lähimmäistä niinkuin itseä ole muuttunut miksikään eli jos haluaa että itse jäisi ruuatta jos ei halua opetella Raamatun lauseita ulkoa niin ei siinä mitään, mutta rakkautta se ei ole kun tekee toiselle niin.

Ari

Edelleenkään ei näytä menneen perille viestini siitä, että tapakulttuuri entisinä aikoina ei suinkaan ollut sama kuin meidän aikamme Suomessa. Eikä meidän aikanammekaan eri kulttuurien parissa mielikuvat oikeasta käyttäytymisestä ole samoja kuin meidän yhteiskunnassamme.

Eri aikakausista

Luther eli 10.11.1483 – 18.2.1546 Saksassa. Jos sinä olisit 1700 -luvun puolivälissä Ranskassa esittänyt näissä keskusteluissa esiin tuomiasi näkemyksiäsi, niin olisit sen jälkkeen viettänyt loppuelämäsi vankilassa. Vielä 1800 -luvun Suomessa muuan pappi kertoi, miten hän vankilassa sielunhoitoa toimittaessaan kohtasi sellaisia ihmisiä, joilla oli erilainen oppi kolminaisuusopista kuin vallalla oleva käsitys. Tuon takia tämä oli vankilassa.

Pakistanissa 1960 -luvulla kastettiin kolme ihmistä kristityksi. Kaksi näistä tapettiin. Kolmas pääsi pakoon ulkomaille ennen, kuin hänet saatiin kiinni.

Kerran luin 16 japanilaisen kirjailijan teoksia. Yksi näistä kertoi kahdesta nuoresta 1600 -luvulta , jotka olivat ihastuksissaan päätyneet sukupuoliyhteyteen. Sen tehtyään he tajusivat elämän päättyvän nopeasti, koska heitä odotti kuolemanrangaistus. Se oli tuon ajan tuon yhteiskunnan rangaistus luvattomista suhteista.

Kaikissa näissä tapauksissa nuo täytäntöön pannut tuomiot koettiin omina aikoinaan koko yhteiskuntaa varjelevina toimina eli siis yhteiskunnan kannalta hyviksi teoiksi.

Eri kulttuureista

Eri kulttuurien eroista johtuu myös sellainen, että eräskin Suomessa kristityksi kääntynyt ihminen sai kotimaastaan omalta veljeltään uhkauksen, että tämä tappaa hänet kohta kun saa käsiinsä. Veli koki Suomessa kristityksi kastetun pettäneen sukunsa, maansa, kulttuurinsa, uskonsa ja koko alkuperämaassa asuvan perheensä . Veli siis kokee tekevänsä hyvän teon luopion tappaessaan.

Muutama vuosikymmen sitten erään arabimaan prinsessa tuomittiin kuolemaan avioliiton ulkopuolisen seksin takia. Uutinen ei kertonut, tapahtuiko se vapaaehtoisesti vaiko väkisinmakaamisena.

Kerron tämän että ymmärtäisit eri kulttuurien ja eri aikakausien aikoina vallinneen täysin toisenlaisten ihanteiden. Ihmiset ovat kuvitelleet tehneensä tai tekevänsä hyvää tehdessään meidän tapakulttuurimme kannalta tuomittavia tekoja.

Joten Ari. Yritä nyt hyvä ihminen huomata, ettei sinun kritiikkisi kohdistu maaliinsa, vaan ainoastaan kertoo näkökulmasi rajallisen tarkastelukulmasi.

Oikean kristillisyyden lähtökohtana ei ole se, mitä me teemme, vaan se, mitä Jumala tekee. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Erilaisten aikakausien yli ja erilaisten kulttuurien keskuudessakin hän elää ja vaikuttaa luoden uskoa, toivoa ja rakkautta aina kun puhdasta evankeliumia saarnataan sielujen vapaudeksi.

Matias Roto toteat minulle:””Joten Ari. Yritä nyt hyvä ihminen huomata, ettei sinun kritiikkisi kohdistu maaliinsa, vaan ainoastaan kertoo näkökulmasi rajallisen tarkastelukulmasi.””

Vai on minulla rajallinen tarkastelukulma, mietippä nyt mitä kirjoitat, siis ilmeisesti ymmärrät mitä ns ”kristityt” ovat puuhailleet aikojen kuluessa ja silti etsit heidän opeistaan rakkautta, et löydä sen voin sanoa.

Ajatteleppa nyt ihan Jeesuksen aikaa, kuinka Hän toimi silloin, ei Hän yllyttänyt väkivaltaan ja yrittänyt puolustaa evankeliumia väkivallalla, joten jos ymmärrät sen ajan kulttuuria ja kuinka Hänet vaiennettiin niin eikö se todista juuri siitä että todellisten kristittyjen ei tule missään eikä milloinkaan tehdä väkivaltaa kenellekkään.

Ari

Raamatun opettelu koko ikänsä on hyvä asia. Myöhemmin elämässään mieleen palautuvat helpoiten ne asiat, jotka on oppinut lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Siksi Lutherin neuvon varsinainen tähtäyspiste, että varsinkin lapsille ja nuorille Raamatun opettelu on koko elämää siunaava hyvä toimi.

Siksi olen onnellinen, että jo pienenä lapsena sain kuulla hyvän sanoman Vapahtajamme suuresta rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Kansakoulun eka luokan joululomalla pohdiskelin, mitä hyötyä syyskaudesta oli ollut minulle. Suurimmaksi hyödyksi noissa syvissä pohdiskeluissani totesin, että olin oppinut monia Raamatun tapahtumia ja saanut lisää tietoa Jeesuksesta, johon uskoin jo aivan pienestä pitäen.

Isän ja äidin Vihkiraamattu oli ahkerassa käytössäni jo pikkupojasta lähtien aina siihen asti kunnes sain oman Raamatun ja myöhemmin lukuisia Raamattuja monillakin eri kielillä.

Joten minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Tähän lauseeseen voidaan tiivistää Lutherin kehotus opettaa katekismusta ja Raamatun sanaa lapsille.

Matias Roto kun tulin uskoon ja ennen kastettani toimin omasta mielestäni innokkaasti seurakunnassa ja kävin lasten evankeliointi kurssin (pidin yhden tytön kanssa lasten Raamattu piiriä), sitten tämän kurssin jälkeenkään en opettanut lapsia, ihmettelin kyllä miksi, nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt että olisin valehdellut lapsille että Jumala rakastaa heitä kasteen perusteella, ei se niin mene, en löydä kaikenkattavaa sanontaa että Jumala rakastaisi kaikkia ihmisiä vaan se mitä Raamattu sanoo on:

Joh. 14:21
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”

En voi opettaa lapsille koska heiltä puuttuu kyky (Pyhä Henki) ottaa sanaa vastaan, enkä myöskään teitä aikuisia en pysty opettamaan juuri samasta syystä.

Siis jos vauvakaste antaisi Pyhän Hengen niin silloin pienerstä pitäen lapset ottaisivat vastaan Jumalan sanan ja se kasvaisi hedelmää, mutta nyt sitä kasvua ei näy, vai näetkö?

Ari

Valitettavasti olet eksynyt pois lapsuuden uskostasi.

En tiedä, kuka sinuun on istuttanut valheen siemenen viettelemään sinut pois lapsen uskosta ja elävän Jumalan kanssasta eli kirkosta.

Mielestäni puheenvuorossasi toimit täysin Jumalan sanan vastaisesti, kun menet väittämään ettei lapset muka saisi Pyhää Henkeä. Vaikuttaa että oppisi Pyhästä Kolminaisuudesta on täysin pielessä, kun kiellät Jumalan kolmannen persoonan Pyhän Hengen voiman toimia, missä HÄN tahtoo ja milloin. Tämän Jumalan Hengen voiman kieltäminen tulee esille siinä, että kiellät HÄNEN toimintansa lapsissa. Joko väität häntä epäjumalaksi tai sitten kuvittelet että HÄN olisi joku ajatustesi tai tunteittesi tai tahtosi elämyksen mukainen ihmisen oma kikki.

Huomaapa miten Pietari helluntain juhlasaarnassaan vastaa käsittämättömän suurelle väkijoukolle, että että PYHÄ HENKI annetaan KASTEEN VÄLITYKSELLÄ kaikille, myös LAPSILLE.

Apostolien teot:

2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä KASTEen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiSEKSI,

TÄMÄ lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

Tässä Pietari toistaa jo profeetta Hesekielin akoinaan yli 600 vuotta aikaisemmin saaman profetian lupauksen, että PYHÄ HENKI annetaan VEDEN PISAROIDEN vuodattamisen välityksellä KOKO KANSALLE, siis lapset siinä mukaan lukien.

Hesekiel:

36:25 Ja minä (JUMALA) VIHMON teidän päällenne puhdasta VETTÄ,

36:27 Henkeni (persoonallinen PYHÄ HENKI) MINÄ annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Ari

Viittaat Johanneksen evankeliumin puheeseen rakkaudesta.

Saanen kysyä, kuinka pahasti elämä on sinua kolhinut, jos et kerran ymmärrä pienen lapsen antamaa rakkautta vanhempiaan kohtaan.

Monista nimenomaan lapsilta saamastani rakkaudesta kerron kaksi esimerkkiä.

Kun Kumlingen kirkkoherrana pidin ensimmäisen sarjan lapsiani lähelläni niin luin heille lasten kirjoja sekä ruotsiksi että suomeksi. Ennätys oli 18 kirjaa yhdeltä istumalta. He halusivat istua lähelläni, yksi sylissä ja toiset kaksi kummallakin puolellani hyvin lähellä minua minua vastaan painautuen.

Toisen sarjan lapsista kerron tapauksen Ranskalaisen klubin käynneistäni. Kun nuorempi koki 29 asteisessa vedessä polskuttelun liian kylmäksi, niin hän tuli luokseni ja käpertyi minua vastaan lämpöä hakemaan.

Eräs äskettäin kuollut naapurini kertoi aikoinaan, että lapsen katse on sellainen että lasta jaksaa katsoa vaikka kuinka pitkään. Sekä hän että hänen vaimonsa olivat niin ystävällisiä naapureita, että tyttömme koulusta tultuaan poikkesivat heidän luonaan lähes päivittäin ennen kotiin tuloaan. Tyttömme kutsuivat heitä mummikseen ja ukikseen. Afrikasta tulleet tyttäremme saivat kokea aitoa naapurinrakkautta ja niin tyttäremme myös vastasivat näille ihanille naapureillemme.

Joten onko elämä potkinut sinua niin kovasti, kun et huomaa lasten rakkauden olevan kaikkein aidointa ja syvintä rakkautta?

Ari

Tässä lauseessasi mitätöit Pyhän Hengen aseman iankaikkisena Jumalana. Sinun teologiassasi hänestä tulee luodun ihmisen ominaisuus, Luoja muuttuu luoduksi, Jumalan sijaan teet hänestä epäjumalan:

”En voi opettaa lapsille koska heiltä puuttuu kyky (Pyhä Henki) ottaa sanaa vastaan,—”

Sen sijaan koko kristikunta eli siis kaikki Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kasteen kautta hänen yhteyteensä otetut tunnustavat Pyhän Hengen Jumalan kolmanneksi persoonaksi.

Augsburgin tunnustus kertoo tästä yhteiseen kirkon perinteeseen kuuluvasta uskosta, ja mitä rajuimmin tekee mitä jyrkimmän pesäeron kaiken sellaisesta mielettömästä vääristelystä, jossa Jumala Pyhä Henki ei saa täyttä Jumalan kunniaa, Hänelle kuuluvaa asemaa Jumalana, vaan häntä kuvitellaan vain ihmisen omien mielenliikkeiden ilmiöksi.

I Jumala

Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Pyhästä Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä.

Papiston paaston kauden alettua tänään päivän pääateriani oli keitettyä lanttua lautasella, kädessäni leivän asemasta muutama keräkaalin lehti ja mukissani hyvää lehmän maitoa.