Kyllä kelpaa köllötellä,
Kullan kanssa eleskellä,
Jeesus Siirakki sen sanoo.
Sanat kauniisti hän punoo.
Totuuksia elämän hän laukoo,
Suunsa viisaasti kun aukoo:
261 Onnellinen se mies, jolla on hyvä vaimo!
Hän saa elinpäiviä kaksin verroin.
2 Kelpo vaimo tuottaa miehelleen iloa,
ja mies on koko elämäänsä tyytyväinen.
3 Hyvä on sen osa, joka saa hyvän vaimon;
se osa annetaan Herraa pelkäävälle,
4 ja hän iloitsee, on hän rikas tai köyhä,
ilo loistaa aina hänen kasvoiltaan.
Sir. 26: 1-4
Mitä kylvät, sitä korjaat
Istutat peltoon perunaa. Korjaat perunaa. Kylvät siihen vehnää, saat sadoksi vehnää. Hernepelto tuottaa herneitä. Hedelmäpuusta poimit hedelmiä.
Maatalon poikana opin tämän jo pienenä. Oli viljelyksiä, oli puutarhaa. Kurkkua sai kurkkupenkistä. Viinimarjoja poimin pensaista. Herneitä söin suoraan hernemaalta. Porkkanoita popsin riveistään. Vettä nostin kiululla kaivosta ja kannoin ämpärillä tupaan. Maitoa sai lehmän tissistä, parhaimmillaan suoraan suuhun suihkuttaen.
Kamerunissa Colette sai kahvin suoraan pensaista ja plantaasilla oli runsas määrä, monia kymmeniä erilaisia kasviksia.
Kun hän alkoi valmistaa ruokaa minulle, niin kahteen kuukauteen en kertaakaan saanut samaa ruokaa. Joka kerta ruoka oli valmistettu eri aineista, eri eläinten lihaa, eri kasviksia jne.
Se sääntö, että mitä kylvää, sitä myös korjaa, tulee esille myös Jeesus Siirakin kirjassa.
Puu kantaa hedelmää hoidon mukaisesti,
puhe ihmisen ajatusten mukaan.
Totuus ja rehellisyys on yhdessäolomme perustavia lähtökohtia. Mikäli sanaan ei voi luottaa, niin mikään ei toimi yhteiskunnassa.
Kaiken perustana on Jumalan oma totuudellisuus. Hänen sanansa on totuus.
Lapsuuteni aikona käytettiin jyvien ja akanoitten erotteluun viskuria. Se lennätti akanat erilleen ja jyvät menivät säkkiin.
Pyhällä maalla Jeesuksen aikaan heitettiin korjattu vilja tuulisena päivänä ilmaan. Jyvät putosivat kasaan ja akanat lensivät tuulen mukana kauemmaksi. Sirakin kirja puhuu tällaisesta erottelusta nykyaikaisen seulan käsittein, saman asian.
Kun seulaa ravistetaan, roskat jäävät siihen,
kun ihminen puhuu, roskapuhe erottuu.
Nykyaikaisessa nettimaailmassa on koko ajan liikkeellä väärää tietoa. Siitä saatavaan tietoon on aihetta suhtautua arvioiden sekä tiedon lähde että sisällön luotettavuus. Kun varmistaa tiedon luotettavuuden, niin netti avaa valtavia näköaloja tiedon välittämiseen suurissa määrin. Mutta jos menee epäluotettavien lähteiden pariin ja seuraa niiden vääristelyä, niin joutuu harhaan.
On siis aihetta erottaa totuus roskapuheesta.
Saven poltto
Kun oli lapsi, niin teimme koulun kanssa vierailun Kultelan tiilitehtaalle. Näimme miten tiiliä tehtiin. Saimme huomata, kuinka poltettavat savitiilet kuskattiin vaunuilla raiteita pitkin uuniin ja kuinka valmiit tiilet tuotiin ulos. Tiilien väri oli muuttunut saven harmaasta punatiilen väriseksi.
Vuonna 1859 valmistuneen Someron kirkon tiilet on valmistettu Kultelan savesta.
Muutama vuosi sitten piispa Matti Repo piti Somerolla vierailunsa yhteydessä Kultelan savipuistossa hartauden ja istutti puun erään uunin läheisyyteen.
Pyhällä maalla savenvalanta oli yksinkertaisempaa, vaikka periaate olikin sama: Savi muotoillaan ja sen jälkeen poltetaan. Sirakin kirjassa todetaan, kuinka väärät sanat hajoavat elämän todellisuuden edessä, mutta luotettavat sanat jäävät kestävinä pitkäaikaiseen käyttöön.
Savenvalajan astiat koettelee uuni,
ihminen koetellaan puheidensa mukaan.
Uskon synty ja hoito
Myös ihmisen uskon synty ja hoito ovat sanan synnyttämiä. Sanan ja sakramenttien välityksellä Jumala ottaa meidät yhteyteensä ja antaa meille Pyhän Hengen lahjan niin, että saamme turvallisina elää koko elämämme Jumalan iankaikkisten käsivarsien tukemana ja kerran käydä taivaan kirkkauteen.
Ilmestyskirjan 7. luku kuvaa perille taivaaseen päässeitten lukemattomien pyhien joukkoa valkeissa vaatteissa. Ilmestyskirjassa valkea vaate on kasteen ja Jumalan vanhurskauden vertauskuva: kastepuku. Sama pitkän, aina jalkoihin asti ulottuvan puvun kuvaus esiintyy jo vajaa kolmesataa vuotta aikaisemmin Sirakin kirjassa,
Jos etsit sitä, mikä on oikein,
tavoitat sen ja puet sen yllesi kuin juhlaviitan.
Jumalan sanan kylvö ei mene hukkaan vaan saa aikaan sen, mitä varten Jumala sen on antanut.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan,
joka minun suustani lähtee:
se ei tyhjänä palaa
vaan täyttää tehtävän,
jonka minä sille annan,
ja saa menestymään kaiken,
mitä varten sen lähetän.
Herra sanoo heille: »Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun Henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta», sanoo Herra, »ei nyt eikä milloinkaan.»
Jes. 55:10-11; 59:21
SUNNUNTAI 12.2.2023
2. sunnuntai ennen paastonaikaa eli Sexagesima
Jumalan sanan kylvö
Apokryfiteksti Sir. 27:4–8
Kun seulaa ravistetaan, roskat jäävät siihen,
kun ihminen puhuu, roskapuhe erottuu.
Savenvalajan astiat koettelee uuni,
ihminen koetellaan puheidensa mukaan.
Puu kantaa hedelmää hoidon mukaisesti,
puhe ihmisen ajatusten mukaan.
Älä kiittele ketään, ennen kuin olet kuunnellut häntä,
sillä puheistaan ihminen punnitaan.
Jos etsit sitä, mikä on oikein,
tavoitat sen ja puet sen yllesi kuin juhlaviitan.
Parannus on sitä että Armon Pyhä Henki osoittaa meille ettemme ole kelvollisia, emmekä kykene mitenkään tätä kelvollisuutta edes saavuttamaan. Jumala on armossaan ratkaisut tämän, niin että saamme uskolla omistaa kaiken Jeesuksen työn ja koko Jeesuksen olemuksen, meidän hyväksemme ja omistaa sen pyhyyden , joka Jeesuksella on. Se saa meidän sisimpämme rakastamaan Jeesusta ja etsimään hänen tahtoaan kaikessa. Näin Jumalan armo vaikuttaa myös sen että alamme surra sitä, ettemme täytä mitään uskovan mittaa, mutta tahdomme pyrkiä yhä parempaan. Näin Jumalan armo vaikuttaa meissä parannuksen armon. Se ei ole meidän ansiomme ollenkaan. Kaikki se on Jumalan armoa. Jos hän ottaa pois meiltä armonsa, niin meille ei jää mitään. Nyt kun omistamme tämän armon ja tiedämme olevamme vain sen tähden uskovia, niin meidän on oikein helppo rakastaa myös toisia kristittyjä, vaikka heidän kristillisyydestäänkin puuttuu vielä paljon parannuksen työtä. Onhan Jeesus heidänkin Vapahtajansa. Heidän kanssa sitten yhdessä olemme taivaassa. Ei siksi että me tai muut olisimme parannuksen tehneitä, vaan siksi että omistamme Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa.
Pekka oletko todella sitä mieltä että parannus on tuota mitä kirjoitat, opetatko lapsille ja nuorille noin?
Siis kun lapsi tai nuori esim rikkoo tavaroita niin onko mielestäsi parannus että tunnustaa ettei pysty olemaan rikkomatta ja voi jatkaa entisellä tavallaan?
Luetko Raamatusta mitä parannus siellä tarkoitti, siis kun israelin kansa oli alkanut tekemään sitä mikä oli Jumalalle kauhistus niin parannus oli selkeästi noista teoista luopumista ja alkaa taas elää Jumalan käskyjen/lain mukaan, eikö vain?
Ari
Kirjoitat: ”— onko mielestäsi parannus että tunnustaa ettei pysty olemaan rikkomatta — ”
Tekstistäsi saa sen käsityksen, kuin että lapsen kolttosilla olisi jotain tekemistä sen kanssa, onko hän Jumalan lapsi.
Tuleepa mieleeni eräs jousiammunnan maali naapurin pojan kanssa. Huomasimme että parhaan paikan maaillle sai naapurin katolle menevien tikkaitten puolien välikköön. Panimme maalin siihen ja minä ammuin ensimmäisenä. Nuoli osui kymppiin. Olin siis tarkka.
Mutta emmepä olleetkaan tulleet ajatelleeksi, että tikkaitten takana oli naapurin ikkuna. Niinpä osumaani seurasi kirkas särkyneitten ikkunoitten helinä. Nuoli löytyi sitten naapurin salista.
Jos nyt sinun teologiasi, sikäli kuin sitä olen ymmärtänyt, olisi totuudenmukainen, niin tuon naapurini olisi pitänyt todeta, etten enää ole Paavon ja Esterin poika, koska olin tehnyt pahojani, rikkonut ikkunan.
Mutta enhän minä sitä tuomiota saanut, vaan jatkossakin olin noille naapureillemme heidän naapuriensa Paavon ja Esterin lapsi. Olin edelleenkin tervetullut heidän poikansa kanssa leikkimään. Naapurin pojasta kehittyi sitten myöhemmin yliopistomies, Tukholman yliopiston biologisen laitoksen johtaja.
Joten ota opiksesi tästä, äläkä ihmeessä mene nimittelemään toisia luopioiksi eli Jumalan lapsen aseman menettäneiksi vain siksi, että tyhmyydessään tekevät typeryyksiä elämässään.
Kuinka saatat olla näin itsekeskeisen ajattelun vallassa oleva, että toisia tuomiten jätät kokonaan huomiotta meidän Jumalamme armon ja laupeuden, jonka hän on meille osoittanut Jeesuksen Kristuksen sovitustyön turvissa.
Ari
Ensinnäkin
Tunnen Pekan vuosikymmenien takaa. Jo tuolloin iloitsin hänen aidosta kristillisestä elämästään. Oli ilo elää samoissa ympyröissä hänen kanssaan. Aina terveitä ajatuksia ja miellyttävä käyttäytyminen, kuten taitavalle virkamiehelle kuuluukin.
Toiseksi
Milloin lopetat tuon ikävän tyylisi tölväistä toisia kanssaihmisiäsi kyseenalaistamalla heidän kristillisen elämänsä. Ainakin minusta käytöksesi vaikuttaa kuin yrittäisit pönkittää omaa epäuskoista mieltäsi noiden tökeröitten henkilökohtaisuuksiin menojesi avulla.
Ensinnäkin Ari en opeta ketään nuoria. Lastenlapset meidän kanssa on yllättävän kilttejä. Eivät he tahallaan riko mitään ja vaikka rikkoisivatkin, niin silti ovat meille yhtä rakkaita kuin sitä ennen. Isältäni sain hyvän kasvatusneuvon, kun pikkupoikana otin tulitikut käyttööni. Isä ei tarttunut piiskaan vaan pohti asiaa ensin monta päivää. Sitten sain kutsun keittiöön. Isä oli kirjoittanut lupauksen: ” minä Pekka Veli Pesonen en enää ota tulitikkuja ilman lupaa. Jos sen kuitenkin teen, niin antaudun ilman muuta piiskattavaksi”. Tuo paperi piti minun sitten allekirjoittaa. Oman etunimen kun jo osasin raapustaa siihen. Rangaistus toimi monia vuosia, kunnes äiti sanoi, ettei enää tarvitse pyytää lupaa. Oli jo ikää kai riittävästi.
Jos lapsi tahallaan rikkoo jotain, niin se kertoo vain siitä, että hän sillä teollaan hakee aikuisen huomiota. Jollei aikuinen osaa siihen rakkaudella suhtautua, niin tilanne menee vain pahemmaksi. Eilatissa sain usein nähdä sen miten siellä kasvatusasia hoidettiin. Täällä Suomessa on totuttu siihen, että jos lapsi kiukuttelee sitä torutaan ankarasti ja jopa rangaistaan. Siellä kun joku pienimmistä sai kännkäränkän, niin perheen isä otti lapsen käsittelyyn. Lasta hellittiin suukoteltiin ja pidettiin isän sylissä hellästi ja suurella rakkaudella. Kunnes känkkärnkään lapsella ei ollut enää mitään tarvetta.
Tuo rakkaudellinen tapa ole paljon tehokkaampi kuin rankaiseminen. Lapsi saa kokea että hän on rakastettu silloinkin kun tekee väärin. Näin Jumalakin toimii meidän kanssamme. Meissä syntyy suuri halu toimia Jumalan tahdon mukaan , kun tiedämme olevamme Jumalalle suunnattoman rakkaita. Eikä Hänen rakkautensa vähene silloinkaan kun olemme tehneet väärää.
Pekka
Kitos viisaista sanoistasi
Se syvä hurskaus, jonka jo vuosikymmeniä sitten sinussa opin tuntemaan, on näissä teksteissäsi entisestään kypsynyt syvälisen rakkauden ilmentymäksi.
Pekka toimiiko vielä tuo ”kirjoitettu lupaus” jutska elämässäsi eli esim vaikka kun hermostut pahasti jollekulle niin eikö olisi hyvä tehdä samoin kirjoitettu lupaus ettet enää hermostu? Näinhän voisi toimia kaikkien syntien kanssa ja avot olisit matkalla kohti synnittömyyttä iso pino lupauksia reoussa.
Tuo ajatuksesi ”olemme suunnattoman rakkaita Jumalalle”, mistä se tulee, siis ketä Jumala rakastaa, miksi Jumala laittaa kadotukseen ihmisiä, onko nyt samoja tekoja tekevät eriarvoisessa asemassa vai kuinka selität kadotuksen?
Ari
Jeesuksen sanoma on sitä, kuinka pääsemme vapaiksi kadotuksesta.
Ikuinen tulihan on tarkoitettu Saatanan ja sen enkeleitten rankaisemiseksi.
Ilmestyskirja kertoo, että Saatana on kirkon eli Karitsan vaimon vastustaja. Koska se tappelee Kristusta ja hänen omiaan eli siis kirkkoa vastaan, niin se tulee saamaan täydellisen ja ikuisen rangaistuksen, niin ettei se enää milloinkkaan pääse häiritsemään Jumalan omien ikuista iloa taivaissa.
Kirkko eli kastettujen joukko on pelastetettujen joukko, niin suuri joukko kaikista kansoista, ettei kukaan pysty sen määrää laskemaan. Ilm. 7. luku.
Olen tässä vuoden aika saanut kokea niin valtavan ihmeellistä Jumalan huolenpitoa ja rakkautta. Siinä Jumalan armo Jeesuksessa meidän Herrassamme on avautunut aivan uudella tavalla. Viikon päästä tulee vuosi siitä, kun urologi soitti ja kertoi että minulla on aggressiivinen eturauhasyöpä ja sen kiireellisyys on 9. Joten jo olin varma ettei aikaa ole paljon jäljellä
Urologin vastaanotolle halusin päästä pari kuukautta ennen, kuin seuraava verikoe piti ottaa.( BSA kun tässä iässä on hyvä jatkuvasti kontrolloida.) Sillä olin Jumalan johdatuksen tähden saanut tietää, että tietty näyte kannattaa ottaa. Leikkauksen jälkeen sain kuulla, että jos olisin odottanut ne pari kuukautta, niin syöpä olisi ehtinyt levitä. Kaikki on siis tapahtunut juuri oikeaan aikaan.
Nyt sain lainaksi jatkoajan ja palautuspäivästä en tiedä.
Pekka
Kiitos puhuttelevasta puheenvuorostasi.
Olen kiitollinen, että Jumala on sinulle antanut aikaa jatkaa näitä keskusteluja kanssasi. Osaat taidollisesti jakaa elämänkokemuksiasi meille toisille.
Matias Roto tuot esille seuraavaa parannuksesta:
””Augsburgin tunnustus
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että KIRKON tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.
Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa.
Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa.
Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta.
Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.””(Matias Roto)
Siis eihän tuossa ole mainittu kastetta eli miten ihmeessä sulla on kaksi erilaista parannusta?
”Tehkää parannus” on sinulle ensin vauvan kaste ja sitten se onkin tuo yllämainittu, ota tästä selvää?
Näytä nyt omista ”pyhistä kirjoituksistasi” (tunnustuskirjat) kuinka siellä on parannus liitetty kasteeseen?
Ari
Opettele lukemaan sisältä.
Sinä sanot: ”Siis eihän tuossa ole mainittu kastetta –”
Mutta tekstissä todetaan, että KASTE ON KAIKEN LÄHTÖKOHTA:
”Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat
K A S T E E N
jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että KIRKON tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin
PALAAVAT ( KASTEEN ARMOON ) tehdäkseen parannuksen.—”
Joten ota pois rätit silmiltäsi, ettäs näet mitä sanassa seisoo.
Matias Roto lueppa sinä nyt kunnolla eli toin esille juuri kasteen jälkeisen parannuksen jossa ei ole mainittu kastetta eli se onkin saman sanan erilainen ”tulkinta” eli toinen tapa saada/tehdä parannus.
Sinulta jäi vielä tuomatta se kohta tunnustuskirjoista missä vauvakasteeseen liitetään parannus?
Ari
Voi sinua tyhmeliiniä, kun olet kuin pieni lapsi, joka kinaa äidilleen, ettei tämä ole häntä synnyttänyt, vaan hän on IHAN ITSE syntynyt ilman äitiä.
Juuri näin on sinun vääristynyt näkemyksesi kristikunnan alkuperäistä oppia vastustaessasi Pyhän Hengen työtä kirkon toimittaman kasteen välityksellä .
aloittakaamme vaikkapa saman Augsburgin tunnustuksen toisesta artiklasta.
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät
KASTEEN JA PYHÄN HENGEN VOIMASTA SYNNY UUDESTAAN.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.
Ari
Edelleen tässä todetaan, että PYHÄ HENKI ANNETAAN SANAN JA SAKRAMENTTIEN VÄLITYKSELLÄ eli siis kirkon saarnaaman evankeliumin sekä kasteen, ripin ja ehtoollisen välityksellä.
V KIRKON VIRKA
Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.
Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).
Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla.
Tästä siis huomaat että Pyhä Henki annetaan kirkossa armovälineitten välityksellä.
Matias Roto et edelleenkään näytä missä tunnustuskirjoissa puhutaan että parannus tulisi vauvalle kasteessa, siis tätä en ole lukenut missään muualla kuin sinun kirjoituksissasi, oletko ihan itse tuon keksinyt?
Ari
Lasten kastaminen oli käytössä jo vuosisatoja ennen Vapahtajamme syntymää juutalaisten kääntymyksen kasteessa. Jos perhe ajatteli jättää yhdenkään perheen jäsenen Jumalan valtakunnan ulkopuolelle eli siis ilman kastetta, niin rabbi ei saanut antaa lupaa ainoallekaan koko perheessä. Ei nimittäin voitu ajatella sitä että saatanan palvelija olisi jäänyt häiritsemään muutoin Jumalan yhteyteen otetun perheen elämää.
Kastehan on maailman yleisin Saatanan ulosajon eli exercition toimitus. Siinä pahoilaisen omasta tulee Jumalan lapsi.
Tunnustuskirjat seuvaavat kirkon alkuperäistä opetusta jo Vapahtajamme ja apostolien käytössä ollutta koko perheen kastamista.
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.
Ari
Miksi tappelet Jumalaa vastaan kieltämällä hänen sanansa lupauksen, vauvojen kaste antaa lapselle syntien anteeksiannon ja Pyhän Hengen lahjan eli siis kääntymyksen. Luukkaan teologiassa parannuksen antamisen väline on KASTE. Tämä lahja annetaan kasteessa täysin kastettavan iästä riippumatta.
Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiSEKSI, NIIN te saatte Pyhän Hengen lahjan.
2:39 Sillä teille ja teidän
L A P S I L L E N N E
tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Alkukielen lapsi sana kreikaksi on teknon, joka tarkoittaa sitä, mikä äidistä tulee ulos synnytyksen tapahtumassa, eli eli siis vastasyntynyttä pienokaista.
Muista ettei Paavalikaan saanut silmiään auki Damaskon tiellä, vaikka kohtasi Vapahtajamme ilmestyksen. Vasta Ananiaan toimittamassa kastetoimituksessa pannessa kätensä Saulin päälle tämän silmät aukenivat. Vasta kasteessa hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi.
Tämä on tasan tarkkaan Jeesuksen oman kastekäskyn mukaista. Siinähän Jeesus sanoo, että KAIKKI KANSAT TEHDÄÄN OPETUSLAPSIKSI KASTAMALLA.
Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastaMALLA heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Isäkuva vaikuttaa meidän kuvaan siitä, millainen Taivaallinen Isä on. Jos isä oli kovin ankara, niin Jumalakin koetaan ankarana. Eräille tunnetuille Jumalan suurille pyhille on käynyt niin etteivät he edes halunneet käyttää Jumalasta sanaa ” isä” . Juuri sen tähden, että se sana toi heidän mieleensä väärän kuvan Jumalasta, jopa sen irvikuvan.
Ari saattaa kuulua näihin suuriin Jumalan pyhiin, koska kovin ankarasti meitä kaikkia kohtelee.
Ari ei näytä ollenkaan tuntevan hellää ja rakastavaa Jumalaa, jonka rakkaus ihmisiä kohtaan on meille kaikille käsittämättömän suuri. Ari ei osiota mitään rakkautta niitä kohtaan, jotka hänen mielestään ovat väärällä tiellä. Jeesus toimi aivan toisin. Hän niitä rakasti juuri erityisen paljon ja antoi kaikki synnit anteeksi, vaikka he ei osanneet edes sitä pyytää. Arin käytös osoittaa sen, ettei hän itse ole oikealla tiellä. Sitä hän ei tietenkään voi tunnustaa, eikä uskoa, koska ei anna Jumalan armon hengen tehdä työtään hänessä. Jos antaisi, niin hänestä tulisi oikein armollinen kaikkia kohtaan. Varmasti yhtä armollinen, kuin hän nyt on tuomitseva ja ankara.
Pekka esinnäkin isäni oli todella rakastava, hän ei hermostunut minulle ensimmäisten 20 vuoden aikaan kertaakaan vaikka tekojeni tähden joutui antamaan piiskaakin muutaman kerran, onneksi hän ei ollut ”uskonnollinen” että olisi opettanut kirkko uskoa minulle vaikka olimme tietysti luterilaisia ja toimimme sen ”oppien” mukaan.
Kun rakkaus ilman rangaistusta /vitsaa) on kasvatus menetelmänä niin lapsilta jää juuri todella tärkeä osa kasvatuksesta pois, teoista seuraa jotain, pahoista rangaistus, jos tätä ei ymmärrä niin mennään juuri tähän kaikenkattavaan armoon niin iloisesti sisälle, aivan kuin Jumala olisi jotenkin muuttanut synti käsitetystään ja hyväksyisi omalle kansallleen kaikenlaiset synnit.
Sananl. 13:24
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
Ari
Miten sitten on ymmärrettävä sellainen perinteen muutos, että rakastavan isän lapsesta on tullut ympärille tuomion sanoja laukova ja piiskan käyttöä puolustava persoonallisuus?
Olen poistanut Arin kommentin sopimattoman kielenkäytön vuoksi.
Kuri tulee sanasta joka kuvaa aitaa, jolla karjaa on johdatettu oikeaan suuntaan.
Lehmiä joita itse paimensin ei saanut yhtään lyödä, jotta ne eivät pelänneet Kyllä ne tottelivat aivan hyvin ilman piiskaa. Sama koskee ihmisten lapsia. Jos lapsi kokee olevansa rakastettu, niin kyllä häntä ohjaa myös kurinalaisuus. Voi kyseessä olla tietysti joku kovapäinen, joka ei suostu tottelemaan, mutta rangaistus ei tarvitse olla ruumiillinen.
Saamani rangaistus. Eli lupaus, jonka allekirjoitin oli myös kuria. Se toimi paremmin, kuin piiska.
Niinpä Jumalan rakkauskin toimii paremmin kuin rangaistuksen pelko. Pahin este uskolle on juuri se kuva Jumalasta, jossa Jumala nähdään ankarana ja armottomana tuomarina. Emme kai Ari tahdo omalla toimilla antaa Jumalasta sellaista kuvaa Jumalasta muille.
Minä-keskeisen ajattelun soveltumisesta uskonelämään
Hyvin voimakkaasti yksilökeskeistä uskonkäsitystä edustavat eivät aina ole huomanneet, että heidän voimakas omakohtaisuuden kokemuksen varaan rakentuva ajattelunsa on viime vuosikymmenien aikana esiintynyt muotivirtaus, joka ulottuu jopa kirjallisuuteen asti.
Panenpa tähän esimerkkinä keskustelua ranskalaisesta minäkirjallisuudesta teoksesta Tarinoiden paluu. Esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta. s.28. ISBN 978-952-5524-53-6.
Päivi Kosonen esseessään Minäkirjallisuuden renessanssi tuo esiin, että Milan Kunderalle tunnustuksilla leikittelevä nykyromaani on epäkirjallisuutta:
”On romaaneiksi naamioituja tunnustuksia, reportaaseja, välienselvittelyjä, omaelämäkertoja, sähläilyjä, vihjailuja, politiikan luentokursseja, aviomiehen tuskia, isän tuskia, äidin tuskia, impeyden menetyksiä, synnytyksiä.” (Kundera 2001, 24.)
Kaiken kaikkiaan saa sen vaikutelman, että tässä kirjallisuuden suunnassa on muotia tarkastella vain omaa itseään ja kirjoittaa siitä sitten tavalla tai toisella.
Jotenkin minulle jää vaikutelmaksi, että tuon suuntainen aikamme ajatusvirtaus tempaa mukaansa myös sellaisia, jotka Raamatun käteensä saatuaan peilaavat Raamatun kertomuksia vain omien mielikuvitustensa valossa.
Jos tämä jäisi vain tuollaisen lukijan omaksi elämykseksi, niin tuohan olisi mitä soveliain Raamatun tekstin herättämien ajatusten sopeuttamista kyseisen henkilön omaan kokemuskenttään. Näin se saisi merkittävyyden juuri tuolle lukijalle.
Mutta jos tällaisten omien ajatustensa tekstiin sisään lukemisten varassa alkaa kinaamaan toisten ihmisten kokemuksia vastaan ja mitätöidä näiden toisten ihmisten kokemia ajatuksia virheellisiksi, niin tuollainen on toisten ihmisten kokemien elämysten ja ajatusten arvoa loukkaavaa toimintaa.
Historian näkökulma
On huomattava, että eri aikakausilta peräisin olevien tekstien todistusarvo on suhteutettava kulloisenkin tutkittavan ajankohdan tilanteeseen. Opetuslapset eivät ajaneet bussilla Galieasta Juudeaan, vaan silloin käveltiin tai paikoitellen ratsastettiin.
Tarkoitan tällä sitä, ettei tarkkaan historian tilanteiden ymmärrykseen riitä yksistään meidän aikamme elämysten varassa tapahtunut. Eihän nykyajan pikajunien kyytien käyttäminen sovellu tuon aikaisen matkanteon vaivojen kuvaamiseksi. Jokaisen ajan olosuhteet on suhteutettava oman aikansa historiallisten lähteiden antamassa valossa mitattavaksi ja arvioitavaksi.
On keskustelun vääristymää yrittää kinata menneitten sukupolvien elämäntilanteesta kuvitellen, että pari vuosituhatta sitten juomavettä olisi tullut tiskipöydän hanasta, vaan on nähtävä, että esimerkiksi Sykarin Jaakobin kaivo oli yli 30 metriä syvä ja sieltä piti vesi jollakin keinoin käsin nostaa käytettävissä olevalla ruukulla.
Matias Roto toteat:””On keskustelun vääristymää yrittää kinata menneitten sukupolvien elämäntilanteesta kuvitellen, että pari vuosituhatta sitten juomavettä olisi tullut tiskipöydän hanasta, vaan on nähtävä, että esimerkiksi Sykarin Jaakobin kaivo oli yli 30 metriä syvä ja sieltä piti vesi jollakin keinoin käsin nostaa käytettävissä olevalla ruukulla.””
Mietippä mitä evankeliumi on, Jeesuksen sanojen mukaan elämistä, siis ei Jeesus opeta mistään hanavesistä eikä bussimatkoista, koeta nyt ymmärtää että Jeesus puhuu kuinka Jumalan valtakunnassa eletään rakastaen Jumalaa ylikaiken ja Lähimmäistä niinkuin itseä, ei siinnä ratkaise kulkeeko jalan aasilla vaiko peräti mersulla.
Ari
Ensinnäkin vaikuttaa, että olet ymmärtänyt ajatukseni siitä, ettei pidä tuijottaa joihinkin ulkonaisiin olosuhteidden eroihin, vaan kaikessa seurattava Jeesusta.
Tämä on hyvä puoli.
Mutta sitten suustasi tulee mielestäni asiaan kuulumaton kommenttisi: ” —koeta nyt ymmärtää että —” Tuntuu kuin puhuisit jollekin ymmärrystä vailla olevalle. Mikä saa sinut kuvittelemaan, etteivät sinun keskustelukaverisi olisi ymmärtäneet evankeliumin keskeistä sanomaa, että Jeesus on Raamatun keskus.
Lopeta tällainen mieletön nälviminen Kristuksen seuraajia kohtaan.
Toteuta siis itse se mitä puheenvuorossasi sanot. Asetu Jeesuksen seuraajien joukkoon, armahdettujen syntisten joukkoon äläkä enää jää Jeesusta seuraavien ulkopuolella pysyväksi Jeesuksen seuraajien mollaajaksi.
Huomaapa tästä Luukkaan tapauskertomuksesta, että Jeesus oli häntä seuraavien armahdettujen syntisten keskellä, kun itseään pyhiksi pitävät nyrpistivät nenäänsä ja moittivat näitä Jeesusta seuraavia.
Jeesuksen vertaukset, tuhlaajapoikavertaus niiden joukossa, kertovat, että Jeesuksen omien porukka elää armosta autuaaksi julistettuina Jumalan kansanan, kyriake ekklesia, kirkkona. Käy sinäkin kirkon yhteyteen. Jeesus on kirkon keskiössä, armahdettujen syntisten seurassa. Kritisoijat ovat kirkon ulkopuolella olevia.
Luukkaan evankeliumi:
15:1 Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
15:2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: ”Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.”
15:3 Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
Otetaanpa vielä toinen kuvaus Jeesuksen opetuksesta.
Puheessa fariseuksesta ja publikaanista fariseus oli se, joka pyrki täyttämään kaikki elämän ohjeet parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen luettelemansa hyvät teot olivat aikansa kerrontatekniikan mukaan ilmaistuna hänen todellisia hyveitään. Hän siis oli elämäntavoiltaan huippuhyvä.
Publikaani puolestaan totesi tarvitsevansa Jumalan armoa. Hän siis pani kaiken turvansa vain ja ainoastaan sen varaan, että Jumala on hyvä.
Ratkaisevaa tässä yhteydessä oli se, kumman Jeesus julisti vanhurskaaksi. Sen joka luotti omiin hyviin tekoihinsa ja elämänsä hyvään vaellukseen vaiko sen joka pani kaiken toivonsa vain Jumalan armoon.
Toisen MINÄ, MINÄ, MINÄ = ansioilla ja omilla teoilla
ja
toisen JUMALA, JUMALA, JUMALA = uskosta eli Jumalan armon varassa.
Jeesus julisti armosta autuaan vanhurskaammaksi.
Mutta huomaapa tämä. Kumpikin rukoili PYHÄKÖSSÄ. Siis nykyajan olosuhteita ajatellen osallistuivat kirkossa pidettyyn yhteiseen liturgiseen rukoukseen. Liity sinäkin kirkoissamme rukoilevien joukkoon.
Luukkaan evankeliumi:
18:10 ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
18:11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
18:12 Minä —
18:13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.’
18:14 Minä (Jeesus) sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”
Ari
Liittääkseni tuon huomautukseeni kielenkäyttöäsi kohtaan, haluan vielä painottaa sitä, että kun sanot eläväsi nöyryydessä, niin miksi sitten kristittyjä vastaan suunnatuissa hyökkäyksissäsi käytät sellaista kieltä, mikä halveksuu toisten ihmisten uskoa Jeesukseen eli siis käytännössä taistelet ateistisesti ajattelevien rinnalla Jumalan kansaa eli kirkkoa vastaan.
Sanoilla on sanoma. Ei ole yhdentekevää kuinka käytämme sanoja. Niillä voimme joko rohkaista tai loukata, rakentaa tai hajoittaa. Sanat vaikuttavat. Ne kertovat mitä sydämessäsi liikkuu, kuten yllä sanassa seisoo: ”Puhe ihmisen ajatusten mukaan.”
Ranskalainen kirjailija, jonka isä kaatui sodassa ja äiti saksalaisten keskitysleirillä ja jonka suuri elämän sisältö oli pysyä hengissä, Georges Perec kirjoittaa, että sanat eivät ole elämästä irrallaan: ” Elämme puheen, kielen, kertomusten maailmassa.”
Joten otapa tosissasi Jeesus Siirakin sanat yllä esille pannussa tekstissä:
”Puheistaan ihminen punnitaan.”
Matias Roto tuot esille seuraavan vertauksen:””18:10 ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani…..””
Kun najattelee meitä niin kumpi meistä on kumpikin, minä en ole ylistänyt omaa viisauttani vaan olen tuonut esiin kuinka elin pimeydessä liki 40 vuotta tuntematta Jumalaa ja ymmärtämättä Hänen tahtoaan ja sitten huusin Jumalalta apua eli nöyrryin.
Minä ymmärrän tuon vertauksen sen kautta että nöyrille Jumala antaa armon, ylpeitä vastaan on Hän.
Jaak. 4:6
Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
Ari
Se että olet ruokonnut elämäsi on hyvä juttu. Siitä me olemme iloisia.
Sen sijaan minua on huolestuttanut se, että tuon elämäntavan korjaamisen lisäksi olet päästänyt sydämeesi lahkolaisen ajattelutavan, joka saa sinut tuomitsemaan toisia Kristuksen omia muka epäuskoisiksi. Tuon kristikuntaa hajalle repivän ajattelutavan ilmentymänä näen vieraantumisen Jumalan kansasta eli kirkon yhteydestä sekä useampien viime vuosisatoina keksittyjen Raamatun tekstien vääristelyjen vangiksi joutumisen.
Otetaanpa tähän vielä kertauksena tuo Jeesuksen kertomus fariseuksesta ja publikaanista.
Heitä yhdisti se, että he RUKOILIVAT TEMPPELISSÄ.
Jerusalemin temppelissä opettava aikansa oppinein mies Jeesus Nasaretilainen kertoi kahdesta hänen opetuspaikassaan päivän liturgiseen hetkihartauteen osallistuvasta yhdessä toisten Jumalan kansan jäsenten kanssa rukoilevasta miehestä. Tee sinäkin samoin. Seuraa heidän esimerkkiään. Opettele rukoilemaan kirkon liturgiaan osallistuen.
Matias Roto onko maailmassa yhtään ihmisti jonka ei tarvitse tehdä parannusta pelastuakseen?
Luuk. 13:5
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”
Ari
Kysymykseesi vastaukseksi riittänee Paavalin sanat Areiopagilla, kreikkalaisen temppelin ja korkeimman opetuksen tyyssijassa, johon erittäin oppinut kahden kulttuurin, sekä juutalaisuuden että kreikkalaisen, taitaja Paavali oli kutsuttu luennoimaan:
Apostolien teot:
17:22 Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: —
17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Ari
Olen käyttänyt tuota Paavalin Areiopagilla puhumaa lausetta, että kaikkien kaikkialla on tehtävä parannus, puhuessani nuoruudessani lähetystyön tärkeydestä. Liikuin lukemattomilla teinipäivillä lähetystyöstä puhumassa. Myös kaikissa tuon ajan yliopistokaupungeissa kävin puhumassa ylioppilaille, että lähetystyö on tärkeää. Evankeliumin on mentävä kaikkeen maailmaan. Kaikkien kansojen on käännyttävä Jeesuksen opetuslapsiksi.
Luukkaan teologiassahan tuo parannuksen tekeminen saa toteutuksensa juuri kasteen kautta kristityksi tulemisessa. Luukas käyttää nimitystä parannus puhuessaan ihmisen kääntymyksestä kristinuskoon. Tähän kääntymykseen on saatava kaikki ihmiset kaikista kansoista. Se on tavoite Jeesuksen sanoissa Luukkaan evankeliumin kertomassa lähetyskäskyssä.
Luukkaan evankeliumi:
24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Saman lähetyskäskyn on meille säilyttänyt myös Matteus. Hän kertoo tuosta samasta lähetyskäskystä, kuinka ihminen tulee opetuslapseksi. Se tapahtuu KASTEESSA.
Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsiKSENI kastaMALLA heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Matias Roto näihin Paavalin sanoihin on hyvä lopettaa kommentointi kanssasi:
17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Minä ainakin olin täydellisesti tietämätön kunnes tein parannuksen, siis kaikkien ihmisten juuri nöyrryttävä yunnustamaan tietämättömyytensä ja tehtävä parannus.
Siitä se on kuitenkin lohdullista että Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen, se ei ole pakkoa vaan suuri rakkaus vetää parannukseen.
Room. 2:4
Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Ari
Tuo Roomalaiskirjeen kohta, ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen”, on ollut elämässäni erittäin monesti mielessäni. Olen saanut iloita Jumalan suuresta huolenpidosta mitä erilaisimmissa tilanteissa. Kerta toisensa jälkeen olen kiittänyt Jumalaa hänen suomastaan hyvyydestä.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta!