Kansan Raamattuseura, KRS, yksi luterilaisen kirkkomme evankelioimisjärjestöistä on vuosien varrella ottanut käyttöön monenlaisia toimintatapoja.
Minä tutustuin tuohon järjestöön omassa rippikoulussani Vivamossa, Lohjalla. Porilaisena seurakuntanuorena osallistuin sen jälkeen monen muun porilaisen kanssa myös Vivamon hiihtoleireille ja kinkereille. Eräänä kesänä toimin isoisenakin kolmella KRS:n rippikoululeirillä, kaksi Vivamossa ja yksi Oronmyllylllä. Luontevaa oli täten opiskelujeni alkaessa liittyä myös KRS:n ylioppilastyöhön Helsingissä. Toimin jopa ensimmäisen opiskelijahallituksen sihteerinäkin.
Kansan Raamattuseuran työssä 60-luvun kesinä aloitettiin monenlaista uutta toimintaa. Yksi työnäky johti Sana-laivan varustamiseen avuksi evankelioimistyössä ja seurakuntien kesätoiminnassa. Laiva kulki sovittuja reittejä lähinnä Saimaan seuduilla, mutta matkat ulottuivat kyllä myös pohjoiseen. Kaksi kesääni kului Sana-laivalla, lauluryhmässä.
Päivisin siirryttiin paikasta toiseen, joskus pysähdyttiin sovitusti osallistumaan jonkun seurakunnan omaan tilaisuuteen, esim rippikouluun tai sairaalavierailuun. Vierailut kokeneiden sairaalapappien kanssa myös psykiatrisissa sairaaloissa opettivat meitä nuorempia paljon. iltaisin pidettiin ensin lastenkokous ja sitten iltatilaisuus yhdessä paikallisen seurakunnan kanssa. Tilaisuuden jälkeen oli mahdollista osallistua pieneen risteilyyn. Aina tarjottiin keskustelumahdollisuus. Siitä vastasivat lähinnä puhujat, jotka viipyivät laivalla pari päivää kerrallaan. Joku meistä nuoremmista puhui myös vuorollaan laulujen ohessa. Lauluryhmäläisten tehtävä oli huolehtia myös siivouksesta sekä ruuanlaitosta ”leirioloissa” pikkukopperossa pienellä kaasuhellalla niistä aineista, mitä matkan varren pikkukaupoista oli löytynyt.
Olimme Pielisellä, kun kipparimme oli yöllä kuunnellut radiosta suoraa lähetystä, jossa kerrottiin Neil Armstrongin astumisesta kuun pinnalle. Eipä herättänyt meitä kuuntelemaan-
Muistan erään nuorisotutkimus-haastateltavani kertoneen, että oli koulun välinevarastossa jonkin uskontoon liittyvän tuokion ajan. Uskon, että liika eriyttäminen koulun uskonnossa on ollut aikanaan virhelinjaus. Uskonnollista lukutaitoa tarvittanee tulevaisuuden maailmassa enemmän kuin ikinä. Suomalainen ylpeys koulutuksen korkeasta tasosta saisi tuottaa myös kunnollisen ei- uskontofobisen yleislinjauksen. Kristinuskon perusteitten, historian ja kulttuuristen vaikutusten arvioiminen alkaa olla koulunsa käyneiltäkin hukuksessa. Ei kun tutustumaan ja innostumaan itse aiheesta, positiivisen uskonnonvapauden ymmärtämiseksi ja rakentavamman monikulttuurisuuden löytymiseksi.
Juuri noin, Merja! Jos oppilaat ”periaatteellisista” syistä joutuisivat olemaan koulussa aina poissa, kun käsitellään jotakin asiaa tavalla, joka poikkeaa kodin arvomaailmasta, niin kyllähän siitä soppa syntyisi. Näitä uskonnollisiksi luokiteltavia asioita kyllä riittäisi. Miksi lapset pitäisi eristää olemassa olevista tosiasioista, kun olisi tarve lisätä itse- ja toisten ymmärtämistä? Kaipa kodeillekin pitäisi jättää vastuuta käsitellä lastensa kanssa asioita niin, että ymmärrys lisääntyy. Itse viiden lapsen isänä olen joutunut niin menettelemään lukemattomia kertoja, mutta taidanpa nyt kertoa siitä ensimmäisen kerran.
APULAISOIKEUSKANSLERI SYRJII KRISTITTYJÄ.
SUOMI ON JA PYSYY KRISTITTYNÄ MAANA!
Meillä on sopimusvapaus ja yhdistymisvapaus, mutta silti ammattiyhdistyliike vaatii liittoon kuulumattomiakin noudattamaan muiden sopimia työehtoja yleissitovuuden nimissä.
Siksi uskonnon puolella on otettava käyttöön myös yleissitovuus. Kun Suomen kansasta yli 80% on jäseninä kristillisissä kirkoissa ja seurakunnissa, on verovaroilla tapahtuva toiminta oltava kaikkialla kristillistä. Näin ollen kaikkien päiväkotien ja koulujen oppilaiden on yleissitovuuden nimissä osallistuttava kaikkiin koulujen kristillisiin tilaisuuksiin! Silloin kukaan ei joudu vanhempiensa pakottamana ”seisomaan käytävällä”.
ei ole kristittyjen syrjintää se että kouluissa lopetetaan pakko uskonto.suomi ei käytännössä ole ole kovinkaan uskonnollinen maa(ei ole ollut enää pitkään)neuvostoliiton lapsiakin olisi syrjitty jos heille ei olisi opetettu uskonnon kaltaista ideologiaa,jonka varmaan useimmat vanhemmat hyväksyivät.2000-luvun suomessa ei pitäisi olla neuvostoliiton kaltaista opetusta.selvää on että tulevaisuudessa koulu-uskontoa pidetään yhtä halveksittavana kuin neuvostoliiton vastaavaa käytäntöä.se että suurin osasuomalaisista(vielä)kuuluu kirkkoon johtuu vain siitä että heidät on pakotettu kirkon jäseniksi.kyllä uskovaiset voisivat ruveta kunnioittamaan lasten uskonnon vapautta.
Keskustelin aiheesta pitkään lähetystyötä Keniassa tehneiden ihmisten kanssa ja he sanoivat suoraan, että tässä asiassa Kenialla oli annettavaaa Suomelle. Ymmärrys eri tavalla uskovien ja ei uskovien kesken on Suomea paljon suurempaa ja on paljon tilanteita, ”jossa koulussa kaikki osallistuvat kaikkeen”. Ilman mitaan leimaantumisen tai saastumisen pelkoa.
Joskus suoritin koulutoimenjohtajan tutkinnon. Kyllä koululaeissa edellytetään, että koulu toimii vanhempien kanssa yhteistyössä. Jos muistan omaa 33 vuotista opetuskauttani, vain yksi Jehovan todistajan lapsi joutui olemaan poissa tunneiltani. Monet eri kirkkokuntiin kuuluvat, ehkä parhaiten helluntailaisten lapset olivat innokkaimpia uskonnon opiskelijoita ja saivat myös parhaat numerot uskonnossa ja yo-kirjoituksissa. Tosin ihan parhaat tulivat suurten herätysliikkeitten alueilta, minähän opetin täällä Itä-Uudellamaalla, jossaa on valitettavan paljon uskontoihin välinpitämättömästi suhtautuvia vanhempia.
Mitäs jos äiti antaisit lapsellesi ja itsellesi luvan avartua kuuntelemaan. Eihän se ainakaan pahenna lapsen tilnnetta.
Nimittäin aina kasvamme jossain ’arvoverkossa’. Emme pääse sellaisesta koskaan pakoon. Sellainen ajatus on yli-idealistinen ja epärealistinen.
Voisihan tällaisten teilanteiden myötä antaa lapselle mahdollisuuden kehittyä aate- ja arvovirtausten vertailijaksi.
Sanoisitko Helinä näin jos suurin osa koulun oppilaista olisikin muslimeja ja uskonnonharjoitus koulussa islamilaista? Näinhän voi käydä, jos suurin osa koulun oppilaista jossain onkin eri uskossa kuin ev. lut. Alkaisiko yhdenvertainen koulu kiinnostaa silloin?
Mielenkiintoinen ja voisi sanoa, että hassunkurinenkin juttu. Kun tarkemmin ajattelin, huomasin, että kaikki noina kahtena kesänä lauluryhmissämme olleet tytöt menivät myöhemmin pappien kanssa naimisiin…