Kansan Raamattuseura, KRS, yksi luterilaisen kirkkomme evankelioimisjärjestöistä on vuosien varrella ottanut käyttöön monenlaisia toimintatapoja.
Minä tutustuin tuohon järjestöön omassa rippikoulussani Vivamossa, Lohjalla. Porilaisena seurakuntanuorena osallistuin sen jälkeen monen muun porilaisen kanssa myös Vivamon hiihtoleireille ja kinkereille. Eräänä kesänä toimin isoisenakin kolmella KRS:n rippikoululeirillä, kaksi Vivamossa ja yksi Oronmyllylllä. Luontevaa oli täten opiskelujeni alkaessa liittyä myös KRS:n ylioppilastyöhön Helsingissä. Toimin jopa ensimmäisen opiskelijahallituksen sihteerinäkin.
Kansan Raamattuseuran työssä 60-luvun kesinä aloitettiin monenlaista uutta toimintaa. Yksi työnäky johti Sana-laivan varustamiseen avuksi evankelioimistyössä ja seurakuntien kesätoiminnassa. Laiva kulki sovittuja reittejä lähinnä Saimaan seuduilla, mutta matkat ulottuivat kyllä myös pohjoiseen. Kaksi kesääni kului Sana-laivalla, lauluryhmässä.
Päivisin siirryttiin paikasta toiseen, joskus pysähdyttiin sovitusti osallistumaan jonkun seurakunnan omaan tilaisuuteen, esim rippikouluun tai sairaalavierailuun. Vierailut kokeneiden sairaalapappien kanssa myös psykiatrisissa sairaaloissa opettivat meitä nuorempia paljon. iltaisin pidettiin ensin lastenkokous ja sitten iltatilaisuus yhdessä paikallisen seurakunnan kanssa. Tilaisuuden jälkeen oli mahdollista osallistua pieneen risteilyyn. Aina tarjottiin keskustelumahdollisuus. Siitä vastasivat lähinnä puhujat, jotka viipyivät laivalla pari päivää kerrallaan. Joku meistä nuoremmista puhui myös vuorollaan laulujen ohessa. Lauluryhmäläisten tehtävä oli huolehtia myös siivouksesta sekä ruuanlaitosta ”leirioloissa” pikkukopperossa pienellä kaasuhellalla niistä aineista, mitä matkan varren pikkukaupoista oli löytynyt.
Olimme Pielisellä, kun kipparimme oli yöllä kuunnellut radiosta suoraa lähetystä, jossa kerrottiin Neil Armstrongin astumisesta kuun pinnalle. Eipä herättänyt meitä kuuntelemaan-
”Se, että lapseni ei osallistu, on hänen perustuslaillinen oikeutensa. ”
Samoin on osallistuvien perustuslaillinen oikeus osallistua. Miten nämä oikeudet voidaan nivoa yhteen?
Sehän oli tuossa selitetty:
”Rehtorihan voi halutessaan päättää, että koulu loppuu kello yksitoista ja sen jälkeen kaikki halukkaat opettajat ja oppilaat lähtevät kirkkoon seurakunnan työntekijän johdolla.”
Ei perustuslaissa ole mainittu, että koulun pitäisi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia.
Täällä näyttää jatkuvasti esiintyvän sellaista virhekuvitelmaa, että ihmisillä olisi jokin perustuslaillinen oikeus uskonnon harjoittamisen järjestämiseen peruskouluissa. Opetushallitus on linjannut, että peruskouluissa opetus on uskonnollisesti tunnustuksetonta.
Uskonnon harjoittaminen ei kuulu kouluihin niin kuin ei kuulu jonkin uskontokunnan järjestämät uskonnolliset aamunavaukset olipa niitä järjestämässä enemmistökirkko tai vähemmistökirkko.
Ihmisillä on perustuslaillinen oikeus siihen, että koulussa ei tarvitse osallistua itselle vieraan uskonnon harjoittamiseen. Kouluilla on velvoite järjestää koulutyö ilman tunnustuksellista uskonnon harjoittamista.
Salmen kuvaamaa etujen ristiriitaa ei ole olemassa.
Auttaisiko asian hahmottamisessa vertaus työelämään? Työelämääkin koskee kansalaisten perustuslaillinen uskonnonvapaus. Se ei kuitenkaan tarkoita vapautta järjestää työajalla hartauksia tai kirkkoreissuja, puhumattakaan työnantajan velvollisuutta järjestää niitä työntekijöilleen.
”Törkeimpiä ovat keskusradion kautta tulevat aamunavaukset…” – Elämme hyvin kansainvälisessä ja monikulttuurillisessa maailmassa. Ja joudumme hyvin usein kohtaamaan toisin uskovia ja ajattelevia ihmisiä. Ei lasta voi suojella uskonnoilta ja vakaumuksilta. Hyvä kysymys on se, kuka lapsen pakottaa käytävään? Miksi lapsi, kirkkoon kuulumattomanakin ei voisi istua luokassa? Oman kokemukseni mukaan seurakunnalliset aamunavaukset ovat hyvin usein kristillistä kulttuuria kuvaavia ja siitä kertovia. Harvoinpa eteen sattuu sellainen aamunavauksen pitäjä, joka lapsia ”parannukseen” kehottaisi.
Ei kyse ole lasten eristämisestä vakaumuksista. Niitä käydään koulussa paljonkin läpi. Kyse on siitä, ettei koulun ulkopuolisista yhteisöistä kenellekään anneta mitään erityistilaa koulun toiminnassa. Koulun ei pitäisi ottaa kantaa yhdenkään yliluonnollisen tahdon tulkinnan puolesta – tai vastaan.
Tarkoittaako Anteron lausunto kääntäen sitä, että koulun tulisi ottaan kantaa vain vapaa-ajattelijoiden tahdon mukaisen tulkinnan puolesta?
Siitähän tässä on kysymys. Ei koulujen pidä lähteä ajamaan noin 2 000 vapaa-ajattelijan agendaa vaan tuke koteja niiden kasvatustehtävässä. Suurin osa suomalaista haluaa edelleen uskontokasvatusta koska uskonto on suurelle osalle suomalaista osa elämää.
Salme, miksi sinulle kaikki on noin mustaa ja valkoista? Eihän koulun pitäisi ottaa kantaa vakaumuksiin. Ja vapaa-ajattelijat eivät tulkitse yliluonnollisia tahtoja vaan perustuslakia.
Jaa, en tiedä mustasta ja valkoisesta. On hyvä omata kyky nähdä pintaa syvemmälle.
Antero, entä sitten maamme historia ja siihen liittyvät perinteet? Suvivirren laulaminen ei edellytä ulkopuolista yhteisöä. Tai kiellämmekö Kesäpäivä Kangasalla -laulun lauamisen? Sen viimeinen säkeistö kuuluu:
Oi taivahan pyhä Herra, sä isäimme armias!
Ah, kuink’ on sun maasi kaunis, kuink’ ihana taivahas!
Sä järveimme säikkyellä suo lempemme tulta vaan!
Oi Herra, intoa anna ain’ maatamme rakastamaan!
Oi Herra, intoa anna ain’ maatamme rakastamaan!
Uuden periaatteen mukaan ko laulun laulaminen on jonkun mielestä pahasta. Minusta on täysin älytöntä edetä yhteiskunnassa pienen äänekkään vähemmistön ehdoilla.
Samaa mieltä Samin kanssa.
Se, että lapsi joutuu käytävään johtuu siitä, että vanhemmat eivät halua altistaa lastaan moniarvoiseen dialogiin, jossa lapsi voisi saada varhaisessa vaiheessa monenlaisia näkemyksiä totuuskäsityksistä. Jeesus muutti koko länsimaisen kulttuurin ja viitoitti tien yksilön kunnioitukseen ja ehdottomaan ihmisarvoon. Lapsen pitää saada kuulla tästä.
Tarkoitatko Sami sitä 27% äänekästä vähemmistöä Suomessa, joka ilmoittaa uskovansa kristinuskon Jumalaan?
Perinteitä meillä on mutta pitää hyväksyä, että ne saattavat muuttua. Koulu on kovin erilainen kuin muutama sukupolvi taaksepäin. Kansa on nykyään kovin maallista ja suurinta osaa suvivirsi ei varmaan haittaa mutta on koko ajan enemmän perheitä, joissa ei lasten toivota laulavan minkään Jumalan ylistystä. Miksi se on niin vaikea hyväksyä?
Tämän on tarkoitus myös suojella sitä vähemmistöä, joka uskoo kristinuskon Jumalaan. Heitä ei tulevaisuudessa tarvitse erotella ryhmistä, jos sattuisikin joku muu kuin mieluinen yliluonnollisen tahon tulkinta olemaan yhteiskunnassa vallalla.
Onko kyse koulun ongelmasta vai isän ongelmasta? Italiassahan se yksi suomalaisnainen kyykytti koko yhteiskuntaa samankaltaisilla ajatuksilla. Suomessa asian voisi hoitaa mitä luultavimmin yhteistyöllä. Onko isä ottanut kouluun yhteyttä sopiakseen asioista vai heti kirjoittanut ilman yhteydenottoa valituksen? Asenne ei kuitenkaan jutun perusteella vaikuta kovin keskusteluhalukkaalta.
”Kantelijan mielestä asian ratkaisisi, jos uskonnonharjoituksen järjestäisi seurakunta eikä koulu.”
Jaa jaa,muta silloinhan seurakunta joutuisi myös maksamaan kulut…kouluissa homma menee ateistisenkin
veronmaksajan piikkiin. Tästähän kenkä oikeasti hiertää.
”…kouluissa homma menee ateistisenkin veronmaksajan piikkiin..”
No mutta hyvä tavaton. Jos asiaa nyt vähän laajentaa, niin kustannammehan me kaikki veroissamme toistemme vakaumuksia!! Höh. Nythän vapaa-ajattelijat paljastavat motiivinsa tälläkin alueella. Tuota, onko tuo huolehtivaa lähimmäisenrakkautta isolla kirjaimella kirjoitettuna?
Kristillinen arvopohja on kuitenkin kaikitenkin kasvattanut toisista huolta pitämisen aatetta. Tälläkö se nyt maksetaan, että halutaan suitsia pois muutamien eurojen tähden se, josta itse toisaalla hyödytään?
Kylläpä koululaisten tasapuolinen kohtelu (etten sanoisi lapsen etu) ohitetaan kovin kevyin perustein. Haastattelussakin esitettiin mallia, jolla koulun tehtävät, joihin uskonnon harjoittaminen ei kuulu, mutta uskonnon opettaminen sen sijaan kuuluu, voitaisiin järjestää siten, että kaikki voivat osallistua vakaumukseen tai sen puuttumiseen katsomatta. Tämä on täysin normaali toimintatapa yhteiskunnassa eikä keskustelua käydä siitä, mikä rooli uskonnonharjoittamisella ja uskonnollisilla yhteisöillä on työpaikoilla, kuinka usein eri uskonnolliset yhteisöt järjestävät uskonnonharjoitusta kaikille työntekijöille valtion virastoissa jne. Miksi tämän saman periaatteen noudattaminen kouluissa, koululaisten työpaikoilla, herättää näin kovaa vastustusta ja asiattomia syytteitä ”uskonnon häätämisestä”.
Nythän ei ole kyse mistään kuvitteellisista tilanteista ja tulevasta kehityksestä vaan vallitsevasta todellisuudesta. Koululaisia heidän uskonnollisesta taustasta riippumatta pitää pyrkiä kohtelemaan tasapuolisesti ja koulun toiminta on pyrittävä järjestämään siten, että kaikki oppilaat voivat osallistua yhtäläisesti. Sen asian takaaminen pitäisi olla keskustelun ytimessä ja juuri se on kysymys, joka pitää pystyä ratkaisemaan. Uskonnolliset yhdyskunnat eivät oppilaita, joiden etua pitäisi valvoa.
Tässäkin haastattelussa on esitetty *ratkaisuja* tilanteeseen. Näyttää siltä, että niistä ei olla valmiita edes keskustelemaan.
Eilisessä keskustelussa jäi täällä ja laajemminkin mediassa vähemmälle se, että Euroopan ihmisikeustuomioistuin EIT on Perusopetuslain vuoden 2002 perustuslakivaliokuntakäsittelyn jälkeen tehnyt useita Euroopan ihmisoikeusoikeussopimukseen (http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063) perustuvia ratkaisuja, joita apulaisikeuskansleri ratkaisussaan huolellisesti selostaa ja arvioi (http://www.okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf). Suomi on 1999 sitoutunut ihmisoikeussopimukseen ja sitä kautta myös EIT:n päätösten noudatttamiseen. Suomessa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta, ja siinä laillisuusvalvojilla, kuten ikeuskanslerilla ja eduskunnan oikeusasiamiehellä on tärkeä merkitys.
On ollut huolestuttavaa havaita, että OIkeuskanslerinviraston päätöstä on pyritty leimaamaan suurin piirtein mielipidekirjoitukseksi tai kevätkeskustelun alustukseksi. PIkemminkin kysymys on merkittävästä oikeudellisesta ratkaisusta, johon sekä itseään kunnioittavien keskustelijoiden että varsinkin median olisi paikallaan paneutua ihn kunnolla – ja jopa avoimin mielin. Se, että EIT:n ratkaisuja ei ole niin tunnettu Suomessa, ei ole kovin fiksu peruste taivatella tätä oikeudenvalvojan päätöstä. Kun on paljon puhuttu ”Eurooppaan menemisestä”, kannattaa huomata, että eräin osin olemme jo siellä… Ja Eurooppa on täällä.
No tuon linkin alla perusteltuja kantoja:
https://www.kotimaa.fi/apulaisoikeuskanslerin-kannanotto-myrkkya-monikulttuurisuudelle-suvivirtta-voitava-laulaa-jatkossakin/
Perusopetuslakiin 2002/2003 ei tullut mitään pykäliä uskonnonharjoituksesta (jumalanpalvelukset, hartaudet). Todettiin että perustuslakia voi soveltaa suoraan. Opetushallitus sitten muistio-ohjeessaa sovelsi sitä sellaisella tavalla, että sitä on nyt perus- ja ihmisoikeuksien nykyaikaisten, 2000-luvun EIT-tulkintojen mukaan (ja erinäisten kanteluiden vuoksi) muuttaa. Uskonnonharjoitus ei kuulu Perusopetus- ja Lukiolakien mukaan koulun lakisääteisiin tehtäviin, ja opetuksen tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta. Isoimmalla puolueella ei ole esikoisoikeutta pitää koulutyöhön liitettyjä aamunavauksia ja poliittisia herätyskoukouksia.
Koulun yhteisten juhlien ”yksittäiseen virteen” perustuslakivaliokunta 2002 otti kantaa, mutta kuten edellisessä viestissä mainitsin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sen jälkeen tehnyt ratkaisuja, joita on nyt harkittu ja tulkittu uudella tavalla. Että traditiot voisivat jopa muuttua…
On toki ymmärrettävää, että muutos herättää enemmän keskustelua kuin tuo toinen – tai ensimmäinen – asia, kysymys suoranaisen tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen (koululaisjumalanpalvelus, aamuhartaus) lopettamisesta. Siitähän ei niinkään ole tullut mediassakaan ihmetystä ja kritiikkiä, vaan laajaa tukea.
Esa: Lapset, jotka opetetaan välttämään ja pelkäämään kysymystä perimmäisistä kysymyksistä opetetaan sellaisiksi myös aikuisina. Lapsena opittu luonnollinem ja neutraali asioiden käsittely luo aidon pohjan perustella näkemyksensä ja valintansa arvojen ja totuuden suhteen.
Teemu, samaa mieltä, asioita voi käsitellä mm. elämänkatsomusiedon tai uskonnon tunneilla… Käsittelen ”perimmäisiä kysymyksiä” artikkelissani ”Luonnollisuuden hyväksyminen vapauttaa elämään”, Vapaa Ajattelija 2/2011, sivu 18-23, ks. http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/vapaa-ajattelija-2011-02.pdf
Onko muuten oikein, että lapselle kerrotaan edesmenneen pappan olevan jo taivaassa, vaikka totisempien opinkappaleiden mukaan pappa vasta odottelee viimeistä tuomiota?
Hiukan mietin, että tehdään härkäsistä kärpäsiä. Sinänsä aamun avaukset ovat lakisääteisiä. Koulun on pakko niitä järjestää. Miksi?
Mitä keskusradioon tulee, niin useimmiten ne tekee ihan muuta kuin kuuntelee. Aamun avauksen voi kiertää, niin että se on aikaisin aamulla ja näin voidaan monta tilannetta välttää. Tähän varmasti löytyy joka koulusta välineet.
Itse olen halunnut pitää joulupukit, tontut ja pullaposki enkelit pois kodistani. Tämä onnistuikin niin kauan kunnes lapseni menivät kouluun. Aloinko hankalaksi. En vaan tein erilaisuudesta rikkauden. Säilytin oman vakaumukseni, mutta joustin. Kyllä ne tietää, mitä minä ajattelen.
http://www.youtube.com/watch?v=_sMns8ODSOA
Kiitos Eija, tosi kaunis laulu.
No nuo vapaa-ajattelijaisän perusteet ovat aivan kummia. En viitsi käyttää vahvempaa sanaa. Miksei hän ja muut vaparivanhemmat lähde koulun kanssa järjestämään lapsilleen tolkullista ja tasokasta tekemistä kun muut ovat vaikka kirkossa? Kyllä se varmaan onnistuisi ilman apulaisoikeuskanslerin sekaantumista. Huh-huh!
Ja kaikkien Suomen koulujen pitäisi lopettaa Suvivirren laulaminen kun vaparit eivät ole kyenneet järjestämään lapsiensa koulujen kanssa asiaa?! Anna mun kaikki kestää.
Opetuksen ulkoistaminen kansalaisjärjestöille on myös resurssikysymys. Kirkko käyttää yli 350 miljoonaa euroa ,lapsi- ja nuorisotyöhön, ja siihen sisältyy, että pastorit ovat valmiudessa menemään kouluihin aina kun pääsevät ja myös pitämään jumalanpalveluksia aina kun rehtori sellaiseen väkeä syöttää. Vapaa-ajattelijain valtionapu on 23 000 euroa. Tuhansien pappien ”vastapainona” on yksi osa-aikainen projektikoordinaattori, kun muuten tehdään vapaaehtoistyötä.
No, kyllähän Raha-automaattiyhdistys avustaa esim. sosiaali- ja terveysalan järjestöjä yhteensä noin 300 miljoonalla eurolla, mutta ei niiden tehtäviin ole sisältynyt koulujen tunnustuksettomien tilaisuuksien pitäminen. Veikkausvoittovaroin tuettuja kulttuuri-, liikunta- ja nuorisojärjestöjä asia toki voisi koskeakin…
Jos kunnilla ja kouluilla olisi halua ja varaa pyörittää kahta rinnakkaista ohjelmaa, sekä uskonnonharjoitusta että sille rinnakkaista ohjelmaa, siis vastoin Oikeuskanslerinviraston kantaa, varmaan yhteistyö sekä kansalaisjärjestöjen että kunnan hallintokuntien (nuoriso-, kulttuuri, liikunta-, vapaa-aika…) kanssa voi tulla kysymykseen vaihtoehtoisten tilaisuuksien laadun olennaiseksi parantamiseksi.
Selkein ratkaisu on, että koulu ei organisoi minkään uskonnon jumalanpalveluksia, koska niitä on tarjolla riittävästi kaikissa kunnissa ja seurakunnissa.
Siis aina kun pääsevät = aina kun saavat mennä…