”Metsän keskellä, kallion uumenissa Jyväskylän Tikkakoskella sijaitsee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, josta juuri kukaan ei tiedä mitään. Sillä on erittäin salainen tehtävä. Suomen sotilastiedustelu.”
Ei, kyse ei ole Ilkka Remeksen trillerin kiihdytyksestä kliimaksiin, jonka jälkeen seuraa sankaritöitä, vieraan vallan vetäytyminen ja Suomen pelastuminen.
Kyse on Helsingin Sanomien selvityksestä otsikolla Suomen salaisin paikka. Sen varjolla lehti on julkaissut STL II –punaleimalla varustettujen paperien tietoja (16.12.).
Pääesikunta teki Keskusrikospoliisille tutkintapyynnön. Tasavallan presidentti puuttui asiaan ja piti sitä vakavana. Toimittaja Laura Halminen alkoi vasaroida kotonaan tietokoneen kovalevyä, joka syttyi savuten palamaan ja palokunta kutsuttiin paikalle. Poliisi sai tiedon asiasta ja teki kotietsinnän, koska oli pelko todistusaineiston hävittämisestä.
_ _ _
Päätoimittaja Kaius Niemi perustelee avoimessa kirjeessään (18.12.) lukijoille salaisten asiakirjojen julkaisemista viitaten lehden 128-vuotiseen historiaa suomalaisen yhteiskunnan rakentajana ja vakuuttaa lehden pyrkimystä kunnioittaa suomalaisten maanpuolustustahtoa.
Hän sanoo, että salaisten asiakirjojen ja luottamuksellisten lähteiden käyttö on toimituksissa arkipäivää. Lukijapalaute osoitti hänelle kuitenkin, että jokin oli mennyt vikaan. Erityisesti sotilastiedustelua koskevien paljastusten yhteys valmisteilla olevaan tiedustelulakiin jäi tekstissä liian vähälle. ”Toimituksellekin on selvää, että on syytä katsoa peiliin.”
Oliko nöyrtyminen vain tilapäistä ja katsottiinko peiliin, kun artikkelin jatko-osa halutaan kuitenkin julkaista myöhemmin?
_ _ _
Onko lukijoiden oikeus tietää riittävä ja ainoa motiivi julkaista tietoa, josta voi seurata pitkiä tuomioita? Valtion turvallisuutta vaarantavien tietojen julkaiseminen voi rinnastua maanpetokselliseen toimintaan.
Tämän päivän Hesarissa entinen päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa, että sananvapautta pitää puolustaa lujasti. ”Ei ole demokratiaa ilman sananvapautta eikä sananvapautta ilman demokratiaa.” Tähän lisäisin, ettei ole demokratiaa ilman itsenäisyyttä eikä itsenäisyyttä ilman uskottavaa maanpuolustusta.
Puolustusjärjestelyihin liittyvien salaisuuksien julkistaminen saattaa vahingoittaa puolustusta. Tätäkö lehti haluaa? Silloin se on viemässä pohjaa myös demokratialta ja sananvapaudelta.
_ _ _
Rohkenen ääneen pohtia, voiko lehdellä olla sananvapauden puolustamisen lisäksi muitakin motiiveja laulaa punaleimaisia tietoja. Otsikointia ja kuvitusta myöten jutulla on aika iltapäivälehtimäinen ilme. Onko pois suljettua, että toimittajilla oli halu sensaatioon, ehkä saada joku arvostettu journalistipalkinto? – Janne Virkkunen viittaa Edward Snowdenin vuotojen julkaisemiseen The Guardian ja Washington Post –lehdissä. Tästä hyvästä ne saivat Pulizer-palkinnon 2014.
Tässä on se ero, ettei Suomen sotilastiedustelussa ole mitään rikollista eikä kansalaisten turvallisuutta uhkaavaa, jonka vuoksi salaista tietoa olisi otettava luupin alle.
Entä voiko lehdellä olla pyrkimys miellyttää jotain tahoa, jonka intresseissä on sotilassalaisuuksien paljastuminen? En välitä viedä tätä ajatuskulkua eteenpäin. Sen sijaan tuon esille sen mahdollisuuden, että lehti noudattaa ansaintalogiikkaansa. Iltapäivälehtimäiset skuupit saattavat lisätä lukijoita ja siten lehden levikkiä. Tässä tapauksessa vaikutus on saattanut olla käänteinen ja lehti menettänyt tilaajia.
_ _ _
Usein on todettu, ettei Hesari julkaissut mitään sellaista, jota vieraan vallan tiedustelu ei jo tietäisi. Onhan Ilkka Remeksen kirjoissa Horna, Jäätyvä helvetti, Kiirastuli ja Vapaudenristi käsitelty samantapaisia aiheita. Remes taisi saada tämän aihepiirin jo käsiteltyä ja siirtyy uusiin aiheisiin. Tärkeämpää kuin nyt julki tulleiden tietojen merkittävyys on periaate, miten suhtaudutaan turvaluokiteltuun tietoon. Jokaiselta pitäisi edellyttää lakien noudattamista tässäkin asiassa.
Jossakin on tietolähde, joka laulaa sisäpiirin tietoa. Tämä on vuoto, joka pitää selvittää ja tukkia. Lähdesuoja suojelee kuitenkin vuotajaa.
Nähtävästi ihmisen yksityisyyteen liittyvät asiat – kuten terveys, uskontokunta, parisuhde – ovat tarkemmin varjeltuja ja sanktioituja salaisuuksia kuin tiedot sotilaallisesta puolustuksesta. Viimeksi mainitut saattavat kuitenkin kovan paikan tullen pelastaa satojatuhansia ihmishenkiä, demokratian ja vielä sen tiukasti puolustetun sananvapaudenkin.
Arvioit oikein ja vastuullisesti HeSa:n tietovuotojuttua. Asetut tällä maanpuolustustahdon ja -hengen muurinaukkoon. Toivottavasti HeSa:n toimittaja Jaakko Lyytinen ei sijoita sinua tämän johdosta ”kiiluvasilmäisten sotilaspappien” joukkoon (HeSa 10.12.). Käytät tässä oikein ja arvopohjaisesti ajatuksen-, sanan- ja sanomisen vapautta.
Kiitos Seppo kommentista. Toimittaja Jaakko Lyytinen saattaa pitää minua kiiluvasilmäisenä sotilaspappina, mutta en anna sen rajoittaa sanomisen vapauttani. Sen sijaan olisin toivonut Lyytisen tutustuvan paremmin sotilaspappi-aiheeseen kolumniaan varten – eihän kyse ollut mistään turvaluokitellusta, punaleimaisesta tavarasta. Se tieto olisi jo kannattanut tarkistaa, että yleensä niissä maissa, joissa on asevoimat on myös sotilaspapisto, Pohjois-Koreaa ja Kiinaa lukun ottamatta. Siksi hänen ajatuksensa sotilaspapiston lakkauttamisesta liittäisi Suomen em. kahden maan kylkeen.
Tämä oli viileä ja asiallinen kirjoitus tästä tunteita herättävästä asiasta.
Toisaalta hyvä suuren yleisön ymmärtää, että kaikista punaleimoista riippumatta tietoa voi valua ulospäin.
Tämä sivu on https-varmenteella suojattu. Varmenne on allekirjoitettu toisella varmenteella, ja ketju voi olla pidempikin. Ketjun lopussa on selaimen tietävä juurivarmenne.
Reaalimaailmassa ei ole olemassa sellaista juurivarmennetta. Ei ole virastoa eikä virkamiestä, jonka takana tieto olisi varmasti tallessa. Siitä ajatuksesta seuraa jotain, kun mietitään mitä tietoja tallennetaan mihinkään.
Niin, ehkä kyseinen vuoto antaa aihetta tarkastella ja parantaa salattavien asiakirjojen turvallisuuskulttuuria.
Tuokin on totta, mutta varsinaisesti kirjoitin eri asiasta.
Vuoto antaa aihetta miettiä mitä tietoja ihmisistä tallennetaan yhtään mihinkään.
Niinkin, mutta näissä nyt julkaistuissa asiakirjoissa ei tainnut olla kyse henkilötiedoista.
Viime vuosina on sananvapauteen vedottu etupäässä niillä tahoilla, jotka ovat tehneet sanomisillaan vahinkoa. Ne, jotka käyttävät sitä hyvänä ja arvokkaana vapautena, eivät koe tarvetta vedota siihen.. Sen sijaan vihapuhujat, uskonrauhan rikkojat ja rasistit ynnä fasistit vaativat itselleen vastuusta vapaata lupaa suoltaa mitä pimeästä mielestä suinkin löytyy. Nyt on näköjään Hesarikin liittynyt joukkoon.
Aivan käsittämätöntä hölmöilyä.
Kiitos Teemu kommentista. Edellinen muistamani keskustelu sananvapaudesta liittyi uskontoa pilkkaaviin pilakuviin, joiden julkaisemista puolusteltiin sananvapauteen nojaten – välittämättä siitä, että provosointi kiihotti eri uskontoa edustavia väkivaltaan. Muistan edesmenneen Hesarin toimittaja Ilkka Malmbergin todenneen teemasta ”En taida olla Charlie”. viitaten ranskalaisen pilalehden ei-niin -rakentavaan-sisältöön. Sananvapaudella on kuitenkin mielestäni erittäin tärkeä merkitys, etenkin kun sitä käytetään demokratian, rauhan ja ihmisten keskinäisen yhteyden rakentamiseen.
Suomella ,niinkuin kaikilla muillakin valtioilla, oli sodan aikana hyvin toimiva SINGINT systeemi.
Se että tällainen laitos löytyy nykypäivinäin Suomesta on ollut kaikkille asiasta kiinnostuneille avoimista tietolähteistä. Ainoa mikä voi olla todella salaista on tiedustelutoiminnan yksitysikohdat joista naapuri voisi rivienvälistä lukea sen kuinka tehokasta suomalainen tiedustelu on.
Hs ei ole paljastanut mitää sellaisia salaisuuksia. Suuren yleisön on hyvä tietää että Suomellakin on ennakkovaroituksiin pystyvä sotilaallinen tiedustelu.
Toivon että heidän kapasiteettinsa on sitä luokkaa että ennakko varoitus on mahdollista. Toivon edelleen , että naapuri on tästä tietoinen ja harkitsee kahdesti sitä, että kannattaako yrittää strateegista yllätystä Suomen suhteen.
Tämä jupakka on ihan samaa juurta, kuin tuo kirkon homoparien luvaton vihkiminen.
Siinä papit antoivat esikuvan ja toimintamallin.
Miltei samoin sanoin näitä molempia ylilyöntejä puolustellaan. Ikään kuin lakia ja oikeutta ei tarvitsi aina noudattaa. Kunhan vain itse uskoo olevansa oikealla asialla.
Jossain tekstissäni jotain tämän kaltaista arvelinkin tulevan vastaan.
Pekka-kaima, totta kyllä, että jotain samaa näissä kahdessa esimerkissä on: yksilön oma harkinta ylittää lain ja normit. Myös kirkon piirissä jotkut papit ovat perustelleet sananvapaudella tai omantunnon vapaudella poikkeamista kirkon opetuksesta tai kirkon yhteisistä päätöksistä.
Kiitän Pekkaa asiallisesti kirjoitetusta blogista, vaikka joudunkin olemaan jälleen osin erimieltä. Kysyä yhtälailla voisi, eikö tällaiset tietovuodot, ja asioiden, joita halutaan salata, paljastamiset nimenomaan kuulu demokratiaan? Entä se, että poliisi teki erityisen kotietsinnäin rikkoakseen lähdesuojan? Samalla toki voi kysyä vuotajan motiiveja, ne harvoin ovat kovin ylevät.
Lisätään vielä, että erityisesti presidentti Niinistön reaktiot tuntuvat täysin ylimitoitetuilta. Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen johtaja tri Juhana Aunesluoma kyseli tänään twiitissään, onko ”Suomi nyt Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön ohjeistamana kulkemassa Unkarin ja Puolan osoittamaa tietä”?
Puolustusministeri Niinistö epäili Helsingin Sanomien olevan nyt epäisänmaallinen lehti. Aika kovaa kieltä puolustusministeriltä, jonka etunoja Atlantin yli on sitä luokkaa, että mäkihypääjä olisi jo tehnyt kuperkeikan.
Poliisin kotietsintä oli ilmeisesti tarkoitettu esitutkintamateriaalin pelastamiseksi hävittämiseltä, ei välttämättä lähdesuojan rikkkomiseen.
Kiitoksia jälleen hyvästä blogista Pekka Särkiö.
On siis tapahtunut vuoto joka pitää yleisen turvallisuuden vuoksi tukkia.
Luettuani artikkelin pääsin omalta osaltani arviomaan mistä oikein on kyse. Viestikoekeskuksen olemassaolo ei sinällään ole salaisuus. Sellainen kuuluu puolustusvoimain organisaatioon. Salaisuus piilee siinä, mitä viestikoekeskus tekee. Ei sekään toki ole ollut täysin julkisuudelta pimennossa ennen Hesarin artikkeliakaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Viestikoekeskus
Hesarin artikkelissa oli paljon sellaista, jonka jokainen hyvin koulutettu viestisotilas voi päätellä ihan yleisten tietojensakin pohjalta. Jokaisen viestimiehen tulee tietää elektroninen sodankäynti eli elson perusteet, jotta osaa sisuojautua. Varsinainen Elso -henkilöstö koulutetaan toki erikseen.
http://varusmies.fi/erikoisjoukot/elektronisen-sodankaynnin-koulutus
Seikka että Suomella on käytettävissä rajojemme takaisista alueista elektroninen tilannekartta ei sekään ole salaisuus. Täytyyhän meidän olla asiassa ajanhermoilla, jos aiomme ylläpitää uskottavaa puolustusta. Salaista tietoa on se ketkä, missä ja millä strategialla Suomessa toimitaan.
Viime sotien aikaan Suomalainen radiotiedustelu oli maailman huipputasoa, olisi noloa, jos osaamista ei oltaisi pidetty yllä.
https://yle.fi/uutiset/3-7218262
https://www.pkymasehist.fi/radtied.html
http://web.archive.org/web/20060928074050/
http://www.ilmavoimat.fi/index.php?id=68
Se ei siis ole salaisuus, että Suomessa osataan ja kyetään. sitä vastoin yksityiskohtaiset tilannetiedot ja yksityiskohtaiset tiedot käytössä olevasta teknologiasta olisi tullut pitää tiukasti piilossa. Seikka joka useimmille lukijoista voi vaikuttaa kuriositeetilta, voi alan ammattilaiselle olla avain sellaiseen salaisuuteen, jota ei ollut tarkoitus paljastaa.
https://yle.fi/uutiset/3-9985201
Tässä yhteydessä pitäisi ehkä miettiä virkojen määräaikaisuutta.Jos ihminen tulee siviilistä ja pukee korkeat kaluunat tai saa ylennyksen,jonka tietää kestävän vain esim 5 vuotta,onko henkilö orientoitunut asian henkeen.
Sodanajan kokoonpanossa luonnollisesti päämajassa tehdään suunnitelmia, joita kaikkia ei koskaan toteuteta, mutta ei niitä kai myöskään laitettu lehteen: Suunnittelemme Muurmannin radan katkaisemista!
Nyt täytyy huomata, että juttuni ei koske kenttäpiispaa, koska hän jatkaa samaa työtä mitä on tehnyt ennen uutta pestiä ja tuntee viran vaatimukset.
”Eftervärd, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp.”
Augustin Ehrensvärd