Professori Jukka Kekkonen sai valmiiksi selvitystyönsä Jehovan todistajien asevelvollisuuskysymyksestä. Minua kiinnostaa tämä, koska se liittyy Jehovan todistajien yhteisön sisällä harjoitettuun hengelliseen väkivaltaan. Jehovan todistajien johtajat rankaisevat aseelliseen palvelukseen menevää yhteisön jäsentä karkottamalla hänet yhteisöstä: kartetun kanssa ei saa puhua, eikä häntä saa tervehtiä. Myös omaisten kuten omien vanhempien ja sisarusten pitää karttaa erotettua. Rangaistus on hyvin ankara yhteisössä kasvaneelle. Monet menettävät kaikki läheisensä yhdellä kertaa. Jäähyväiset ovat usein dramaattisia kuten nähtiin äskettäin TV:ssä esitetyssä ruotsalaisessa sarjassa Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Rangaistus jatkuu koko elämän ellei kartettu ano pääsyä takaisin seurakunnan jäseneksi. Mielestäni kyse on vakavasta ihmisoikeusongelmasta.
Jukka Kekkosen raportti ei mainitse Jehovan todistajien johtajien langettamia karttamisrangaistuksia. Minusta se olisi tärkeää taustatietoa esimerkiksi arvioitaessa sitä kuinka monet Jehovan todistajat valitsevat aseellisen tai siviilipalveluksen nykyään tai tulevaisuudessa mikäli laki muuttuu. Erityisen merkittävää tämä on, koska vuoden 1996 jälkeen siviilipalveluksen suorittajaa ei ole enää Jehovan todistajien johtajien taholta rangaistu. Vuoteen 1996 saakka myös sivarin suorittajaa rangaistiin karttamisella. Suhtauminen siviilipalvelukseen on siis muuttunut, mutta saavutetusta edusta on vaikea luopua.
Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen toteaa Kotimaa24:n haastattelussa siviilipalveluksen suorittavista Jehovan todistajista: ”Leinosen mukaan heitä ei rangaista tästä ja päätös on oma asia. Siviilipalveluskin jää kuitenkin lähes aina suorittamatta, koska sillä on käsitteellinen kytkentä maanpuolustukseen.”
Siviilipalveluksella on aina joku kytkentä maanpuolustukseen. Siviilipalvelus on suunniteltu vaihtoehdoksi niille, jotka eivät omantunnon syistä voi suorittaa aseellista palvelusta. Jehovan todistajat Etelä-Koreassa vaativat tällä hetkellä, että heille järjestetään siviilipalvelus ja siten he välttyisivät vankeusrangaistuksilta. Heille kelpaisi varmaan sellainenkin laki, jossa mainitaan sana maanpuolustusvelvollisuus (Lähde: USCIRF’s 2013 Annual Report on the State of International Religious Freedom, sivut 299, 300).
Voidaankin kysyä, jääkö siviilipalvelus Jehovan todistajilta Suomessa suorittamatta, koska sillä on ”käsitteellinen kytkentä maanpuolustukseen”, kuten Jehovan todistajien johtajat kertovat toimittajille ja selvitysmiehille, vai jääkö se suorittamatta siksi, että Jehovan todistajat on vapautettu siviilipalveluksen suorittamisesta? Jos Jehovan todistajia ei olisi vapautettu asevelvollisuuden suorittamisesta Suomessa, he olisivat luultavasti alkaneet suorittaa siviilipalvelusta vuodesta 1996 lähtien kun Jehovan todistajien maailmanlaajuisen toiminnan johtajat Yhdysvalloissa hyväksyivät siviilipalveluksen suorittamisen. Ainakin Kreikassa Jehovan todistajat alkoivat suorittaa sivaria, miksei siis Suomessakin. Ei kai Kreikan sivari ole jotenkin selkeämmin erossa maanpuolustuksesta?
Jehovan todistajien johtajille ilmeisesti käy Jukka Kekkosen ehdotus, jossa perustus-, siviilipalvelus- ja asevelvollisuuslakien sanamuotoja muutetaan. No hyvä, vaikka käsittääkseni perustuslain muuttaminen ei ole kovin yksinkertainen prosessi.
Asevelvollisuudesta vapauttava laki on ollut Jehovan todistajille mieluinen, koska se on tarjonnut kannustimen pysyä Jehovan todistajana ja aktiivisena saarnamiehenä. Tällä hetkellä Suomen laki vaatii 17–29-vuotiaiden Jehovan todistaja -miesten toimittavan kolmen vuoden välein seurakunnan vanhinten allekirjoittaman todistuksen siitä, että he ovat aktiivisia seurakunnan jäseniä. Käytännössä tämä tarjoaa vanhimmille mahdollisuuden ”kannustaa” nuoria miehiä osallistumaan aktiivisesti ovelta ovelle tapahtuvaan pian alkavan maailmanlopun julistamiseen. Saarnaamistyöstä tulee antaa vanhimmistolle kuukausittainen raportti. Jos raportteja ei tule, vanhimmat voivat vihjata, että asevelvollisuudesta vapauttavaa lappua ei välttämättä tule myöskään. Eikä tarvitse edes vihjata, nuoret miehet tietävät tämän muutenkin.
Jehovan todistajien asevelvollisuuskysymystä on Suomessa pohdittu jo ainakin 60 vuotta. Paljon paperia, painomustetta ja minunkin näppis on kulunut. Draamaan saadaan varmaankin vielä useita jatko-osia.
Joni Valkila. Onko siis armeijaan menemisen pelko jehovantodistajille (miehille) suurempi pelko kuin yhteisön harjoittaman karttamisen pelko?
@Markku! Tilanteet vaihtelevat. Yhteisöstä eroaminen ja kartetuksi tuleminen on erityisen vaikeaa sellaisille jotka ovat olleet yhteisössä tiukasti mukana eli uskoneet asiaan, viettäneet yhteisössä pitkän ajan kuten lapsuudestaan saakka ja joiden kaikki läheiset ovat yhteisössä. Toisessa ääripäässä joku on yhteisön jäsen vähän aikaa ja omaiset eivät ole jäseniä tai henkilö ei usko asiaan kovinkaan paljon.
Yhteisöstä eroa harkitsevalle asevelvollisuuden suorittaminen voi olla iso kynnys. Jos perhe ja asuntolaina on hankittu, yhteisöstä eroamisen aiheuttaman stressin ja kriisin lisäksi asevelvollisuuden suorittaminen voi tuntua kovalta palalta. Yhteisöstä eroavat eivät ole ehtineet suunnitella asevelvollisuuden suorittamista, ovat huonosti perillä yhteiskunnan tarjoamasta tuesta asevelvollisuuden suorittajalle, eivätkä tiedä, että monet suorittavat asevelvollisuuden myöhemmin kuin 18-19-vuotiaana.
Yhteisön jäsenyys ja yhteisöstä eroaminen on joillekin niin traumatisoivia kokemuksia, että voimia ei jää jäljelle asevelvollisuuden suorittamiseen. Vapautustahan voi tietenkin hakea ja usein se on varmaankin suositeltavaa tällaisessa tilanteessa.
Tuollaiset totalitaariset yhteisöt ovat yksilön mielenterveydelle vaarallisia, ainakin mikäli uskomme Joni Valkilaa. En tunne henkilökohtaisesti ainuttakaan noin täydellisesti yksilön leimaavan kultin jäsentä joten täytyy turvautua noista kulteista jotakin tietäviin. Miksi nuo kultit ovat pääsääntöisesti uskonnollisia?
Lisätietoja karttamisesta Jehovan todistajien julkaisuista. Ettei tarvitse luottaa vain Joni Valkilan sanaan: http://johanneksenpoika.fi/asiaa_karttamisesta.html
Minulla oli sivarikaveri, joka oli mukana Jehovan todistajien toiminnassa, mutta ei vielä jäsen. Hänen sallittiin siis valita siviilipalvelus – mikä oli varmaan oikea ratkaisu, koska hän oli perheellinen mies. Kävi kotona joka viikonloppu.
Palveluspaikkamme oli vankila, jossa toimin opettajana ja kaverini lähettinä. Vankilan puolella oli myös ainakin yksi Jehovan todistaja. Mikäli oikein ymmärsin, meitä sivareita pidettiin ihan tuottavana investointina, kun taas vangista oli lähes aina enemmän kuluja kuin tuottoa. Ilmeisesti juuri tästä syystä valtiovalta halusi päästä eroon kyseisestä vankiryhmästä.
Uskovaisen ”moraalista” kertoo paljon se että ihmisarvot eivät kuulu kaikille, ainoastaan heille ja siinä mitassa minkä uskovainen hyväksyy.
Sellainen on uskovaisen ”moraali”
Vapaakirkon johtajalla on terveempi kanta kuin ev.lut kirkon arkkipiispalla. Onneksi meidänkin kirkossamme on piispojakin, joilla on terve kanta tähän asiaan.
Täten julistetaan kommentointirauha!
Ensi perjantain äänestys (tasa-arvoisesta avioliittolaista) eduskunnassa tuntuu nostattavan Kotimaa24:n kommenttiketjuissa ylivirittyneitä äänensävyjä. Myös kielenkäytössä on toivomisen varaa.
Ylläpito toivoo asiallisuutta ja malttia. Ikävä sanoa, mutta eräät viimeaikaiset keskustelut eivät välttämättä ole kunniaksi kaikille niihin osallistuneille.
Kiihkeimpien keskustelijoiden olisi hyvä joskus tarkastella mielenilmauksiaan ikään kuin ulkopuolisen silmin. Se saattaa hillitä epäonnistuneimpia sanavalintoja ja ajatuksenkulkuja.
Kotimaa24:ssä on viimeisen 30 päivän aikana ollut (Google Analytics) noin 115 000 eri kävijää. Epäsiallisen kommentoinnin näkee moni silmäpari.
Asiallisuutta!
Malttia!
Ja toisten keskustelijoiden kunnioittamista – oli heidän mielipiteistään mitä mieltä tahansa.