Cadiz, 10.3.2020
Eilen maanantaina tilanteeni muuttui parempaan suuntaan, kun vihdoinkin poistettiin nenäkurkkuletku. Minut irrotettiin myös tiputuksesta. Pystyi kulkemaan huoneessa raahaamatta tippatelinettä jatkuvasti mukanaan.
Sunnuntai-iltana olin saanut kulhollisen lihalientä, ensimmäinen ruoka sitten keskiviikon. Kun maha ei protestoinut, söin maanantain lounaalla jo vähän kiinteääkin ruokaa. Illalla siirryin takaisin soppalinjalle, sillä maha tahtoi pingottua kaasuista aiheuttaen kipuja. Välillä tilanne helpotti, mutta paheni taas yöllä, helpottuakseen joskus viiden maissa tänä aamuna. Olin kävellyt tunnin huoneessa, välillä leväten. Suolisto toimii paremmin, kun se saa liikettä.
Paula ja Tuikku kävivät moikkaamassa eilen sekä aamupäivällä että illansuussa. Hoitava lääkäri oli jo lupaillut poispääsyä seuraavana päivänä.
Pitkiä olivat tunnit tänään tiistaina, kun odottelin lääkärin kiertoa. Hän tuli 2-3 tuntia normaalia myöhemmin, mutta sitten tilanne etenikin nopeasti. Hänellä oli mukanaan täydellinen sairaskertomus sekä hoito-ohjeet. Minulle oli juuri tuotu lounas. Söin keiton ja vanukkaan sekä pikkuriikkisen kiinteää. Sillä aikaa Paula ja Tuikku olivat lounaalla lähistöllä, ennen kuin tulivat hakemaan minut.
Kiittelin lähtiessä sairaalan ystävällistä henkilökuntaa. Kieliongelmista huolimatta oli pärjätty hyvin. Eivätkä ne ongelmat heidän syytään olleet. Mikäs pakko minun oli tulla nimenomaan Espanjaan sairastamaan!
Kävimme vielä paikallisessa apteekissa ostamassa minulle lääkkeitä ja haavasiteitä. Iltapäivä oli aika lailla puolivälissä, kun lähdimme ajamaan kohti etelää.
Naiset olivat ostaneet minullekin lentolipun sunnuntaille. Olisin halunnut päästä kotimaahan mahdollisimman pian. Toisaalta lääkäri ei suositellut pitkää kotimatkaa ennen sunnuntaita, jos tarkkoja ollaan, niin ei ihan vielä silloinkaan. Meillä oli siis muutama päivä käytettävissä. Päätimme ajaa ensin Cadiziin, jonne oli n. 250 km. Kun suurin osa matkasta oli moottoritietä, olimme perillä jo kohta 6:n jälkeen. Täällä 2 yötä, jonka jälkeen Sevillaan tai ehkä pysähtyen matkalla vielä jonnekin. Naisten ratkaisu vuokrata auto Sevillan lentokentältä oli oikeastaan ainoa mahdollinen ratkaisu. Lentomme Sevillasta Frankfurtin kautta Suomeen lähtee sunnuntaina puolenpäivän maissa.
Tässä päättyy nyt yhteinen matkamme, t.s. tämä on viimeinen artikkelini tähän blogiin. Jos Luoja suo, tulen tänne uudelleen, ehkä syksyllä, ehkä joskus myöhemmin. Mielelläni kerron silloin taas kokemuksistani.
102 km ehdin kävellä. Urakkaa jäi vielä vajaat 900 km. Kovasti jäi mieltä kiehtomaan Santiagon tien seuraava osuus Monesteirosta eteenpäin. Opaskirjan mukaan ensin loppuvat korkkitammet, sitten pensaatkin, ja sen jälkeen seuraa parikymmentä km maastoa, jossa horisontti on todella kaukana, eikä palveluita (kaupat, baarit, majatalot) ole kuin vasta Fuentessa.
Minulla ei ole ollut tilaisuutta vastata saamiini kommentteihin ja toivotuksiin. Väsymys on vallannut iltaisin. Kiitos teille kaikille ja muillekin lukijoille mukana olosta. Siunausta elämäänne omilla Santiagon teillänne!
Teuvo Neuvonen
https://www.syopasaatio.fi/lahjoita/
https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
