Fuente de Cantos, 1.4.2022
Vuosina 2008-9 kävelin Paula-vaimoni kanssa suosituimman Santiagon tien pyhiinvaellusreiteistä, ns. Ranskan tien, joka kulkee Ranskan-Espanjan rajalta Santiago de Compostelaan. Aloitimme Espanjan puolelta Roncesvallesin pikkukylästä, josta matkaa tuli n. 750 km.
2019 kävelin ns. Portugalin reitin, lähtöpaikkana Porto. Vigossa seuraani liittyivät Paula ja meidän nuorimmaisemme ja iltatähtemme Tuulia eli Tuikku.
2020 oli vuorossa vaihtoehdoista pisin, Via de la Plata, joka lähtee Sevillasta. Reitin pituus on lähes 1.000 km. 5 päivää (102 km) meni hyvin. Sitten olinkin jo espanjalaisen sairaalan leikkauspöydällä suolitukoksen takia. Siitä lähtien olen toivonut voivani vielä jatkaa keskeytynyttä vaellusta. Koronan takia se onnistui vasta nyt.
Kuvio on tällä kertaa erilainen. Minä ja Tuikku kävelemme päivärepun kanssa. Paula kuskaa meidän tavaroitamme paikkakunnalta toiselle.
Kuten viimeksikin, blogeissani on linkki kahteen hyväntekeväisyyskohteeseen, Yhteisvastuukeräykseen sekä Syöpäsäätiölle syöpäsairauksien tutkimiseen. Edellinen on ollut jo vuosia sydäntäni lähellä. Jälkimmäiseen on taas omakohtainen yhteys: Minulla diagnosoitiin 2016 GIST-tyypin sarkooma.
28.3.2022 oltiin sitten niin pitkällä, että pääsin tilaamaan lentoliput. 30.3. Lensimme Madridiin, josta seuraavana päivänä jatkoimme vuokratulla autolla Extremaduran maakuntaan Portugalin rajan tuntumaan. Matkantekoni oli aikoinaan keskeytynyt Monesterion pikkukaupunkiin. Majoituimme nyt kuitenkin Fuente des Cantosiin, joka on parikymmentä kilometriä Monesteriosta pohjoiseen. Sieltä Paula vei meidät tänä aamuna Monesterioon. Ryhmähalin jälkeen alkoi Tuikun ja minun vaellus. Tarkoituksemme on kävellä – jos kaikki menee hyvin – noin 3 viikkoa. Jos pystymme tekemään n. 20 km:n päivämatkoja, pääsemme Salamancaan, josta sitten 20.4. Madridin kautta kotiin.
Monesterion kaupunkialue oli nopeasti kuljettu, ja tultiin korkkitammimetsiköihin. Näitä alueita kutsutaan Espanjassa nimellä dehesas (laidunmaat), koska lehmät ja siat laiduntavat siellä vapaana. Sikoja emme tosin nähneet tänään kuin aidattuna maatiloilla.
Olimme kävelleet noin tunnin, kun Paula yllättäen käveli vastaan. Hän tiesi, että reittimme ylittää maantien, ja oli ajanut sinne Monesteriosta. Söimme eväitä ja sain jalkahoidon. Viimeksi käyttämäni syöpälääke nimittäin teki jalkapohjat helliksi, ja niistä lähti myös nahkaa, mikä kävelemisen kannalta ei ole ollenkaan hyvä juttu. Lääke on nyt tauolla, joten pikkuhiljaa jalkojen pitäisi parantua. Matkani jälkeen päätetään jatkosta. Voi hyvinkin olla, että lääkettä ei jatketa, koska sen teho on ollut kyseenalainen.
Paulan lähdettyä jatkoimme korkkitammimetsissä. Lämmintä oli +17 C. Vähitellen puut alkoivat harventua, ja maisema muuttui pensaikkoiseksi. Tämä oli selvästi kuivempaa seutua, tai sitten maaperä oli köyhempi. Jostakin korkeammasta paikasta näkyi kaukana määränpäämme Fuente des Cantos.
Maisemat muuttuivat avariksi, vilja- ja kynnöspeltojen sekä laidunten mosaiikiksi. Fuente tuli näkyviin, mutta tuskastuttavan hitaasti se lähestyi, varsinkin kun voimat alkoivat vähetä. Yövyimme samassa, vanhaan myllyyn rakennetussa hotellissa kuin edellisenä yönä. Päivälle oli tullut pituutta 21 km.
Puebla de Sancho Perez, 2.4.22
Nautittuamme hotellissa yksinkertaisen aamiaisen lähdimme kävelemään puoli kymmenen maissa. Pienen hiekkatien varrella oli viljapeltoja, viiniviljelyksiä (tähän aikaan vuodesta pelkät rangat) sekä lammas- ja sikatiloja. Pikkulinnut lauloivat todella voimakkaalla äänellä. Paula seurasi meitä vajaan tunnin ja kääntyi sitten takaisin hotellille. Maasto oli aika tasaista ja joutuisaa kävellä. Calzadilla de los Barrosin kylässä pidimme Tuikun kanssa ensimmäisen kunnon tauon. Istuimme penkillä kaupungin talon aukiolla ja otimme muutaman valokuvan.
Pian Calzadillan jälkeen polkumme meni muutaman sata metriä maantien laidassa. Juuri silloin Paula sattui ajamaan ohi ja vilkutteli iloisesti. Hän oli menossa paikkaan, jossa olimme sopineet tapaamisesta mennäksemme yhdessä lounaalle. Juuri sillä kohtaa, missä polkumme erkani maantiestö, oli mahdollisuus pysäköidä auto, ja pääsimme vaihtamaan muutaman sanan.
Paula oli odottamassa Medina de las Torresiin menevällä tiellä, paikassa, jossa reittimme ylitti tien. Hänen oli helppo tunnistaa paikka, sillä tien ylitys oli merkitty selvästi keltaisin nuolin. Lähin kylä oli juuri tuo Medina, ja oletimme löytävämme sieltä pienen hotellin tai baarin. Ajeltuamme puolisen tuntia ympäri kylää niin kapeita kujia, että kaikkia muita kuin kuskia hirvitti, täytyi vain todeta, että siellä ei ollut ravintoloita, tai olivat sitten hyvin piilossa.
Seuraava kylä oli Puebla de Sancho Pérez, jonne oli vajaa 10 km. Nyt ei tarvinnut etsiä pitkään. Heti saavuttuamme näimme pienen hotellin (espanjaksi ”hostal”), jossa oli myös ravintola. Saimme paitsi lounaan myös majapaikan seuraavaksi yöksi. 3 hengen huoneesta veloitettiin 50 €.
Nyt kun maha oli täysi, oli taas hyvä jatkaa kävelyä. Paula vei meidät samaan paikkaan, josta oli meidät löytänyt. Kävelimme pientä hiekkatietä. Sää oli aurinkoinen ja lämmintä 13-14 astetta, mutta kovan ja kylmän tuulen takia oli pidettävä hattu ja suurimman osan aikaa myös vaellustakin huppu päässä. Maisemat olivat avaria. Ympärillä näkyi viini- ja oliiviviljelyksiä, mutta asuinrakennuksia ei ollenkaan. Maasto oli aika tasaista, mutta kävelyvauhti oli hiipunut aamupäivästä, ja lounaspaikan etsimiseen oli tärväytynyt turhan paljon aikaa, joten olimme hotellilla vasta kuudelta. Keittiö avattiin espanjalaiseen tapaan vasta 20.30. Otin erittäin mureaa ja maukasta kaniinia; naiset söivät vähän kevyemmin. Lauantain kunniaksi otimme myös pullon cavaa, josta veloitettiin peräti 9 €.
Kymmenen maissa lähdimme nukkumaan. Ruokasaliin jäi vielä iloinen lapsiperhe, isoäiti ja -isä sekä heidän 2 lastaan perheineen.
Tänäänkin kävelimme parikymmentä kilometriä. Minun jalkapohjani ovat kestäneet hyvin, kiitos Paulan tekemän jalkahoidon kaksi kertaa päivässä. Jalkalihakset ovat vähän tönköt sekä Tuikulla että minulla. Ei olla vielä ihan totuttu kävelemiseen.
Villafranca de los Barros, 3.4.22
Olimme sopineet, että herätys on klo 7, mutta tänä aamuna heräsimme vasta 7.40. Eilinen päivä taisi vähän väsyttää. Otimme hotellin baarissa paahtoleipää, mehua ja kuumaa juomista. Paula vei meidät reitin varteen sinne, mihin olimme edellisenä päivänä ehtineet.
Kello oli suunnilleen 10, kun aloimme kävellä maantien laitaa kohti Zafraa. Se on tämän alueen kaupungiksi aika suuri, melkein 20.000 asukasta. Välillä harhauduimme reitiltä, mutta pian taas löysimme keltaiset nuolet. Totesimme, että meitähän ei pysty eksyttämään, vaikka yrittäisi.
Paula odotti meitä pikkukaupungissa nimeltä Los Santos de Maimona, jossa olimme sopineet syövämme lounasta. Hieman piti etsiä toisiamme, mutta onneksi kännykän paikannuspalvelu toimi. Paula söi oikein vasikkaa, kun hänen ei tarvinnut kävellä, me Tuikun kanssa valittiin vähän kevyemmät vaihtoehdot.
Kahden maissa erottiin taas omille teillemme. Meillä oli edessä vajaan 15 kilometrin kävely Villafranca de los Barrosiin välillä hyväkuntoisia, loppuvaiheessa aika huonoja hiekkateitä. Maisema oli aika yksitoikkoista, lähinnä oliivi-, manteli- ja viiniviljelyksiä. Asuinrakennuksia ei juuri näkynyt. Kuten edellisenäkin päivänä, sää oli aurinkoinen, mutta tuuli kova ja kylmä, ja lämpöasteita vain 12.
Paula odotti meitä kaupungin ulkopuolella paikassa, jossa reittimme ylitti maantien. Olimme ajatelleet kävelevämme kaupunkiin asti, mutta kello oli jo melkein puoli 6. Sitä paitsi Tuikun jalkaterää oli alkanut hiertää, ja minunkin jalkojani särki, joten totesimme, että kiitti, nyt riitti. Hyppäsimme kyytiin ja majoituimme ensimmäiseen hotelliin, minkä näimme tien laidassa. Taas meni parikymmentä kilometriä, ainakin melkein. Huomenna aloitamme taas siitä, mihin jäimme. Olemme nyt kävelleet n. 60 km. Salamancaan on vielä n. 350 km.
Hyväntekeväisyyslinkkien osoitteet
Näistä linkeistä pääset lahjoittamaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen (vuoden teema: Valoisampi tulevaisuus nuorille) ja/tai Syöpäsäätiölle syöpätautien tutkimukseen:
https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
https://syopasaatio.fi/lahjoita/kertalahjoitus/
Tässä vielä muutama kuva ensimmäisiltä vaelluspäiviltä:
– Vaelluksen alku Monesteriossa
– Vaelluskaverini avarissa maisemissa
– Lepotauko Calzadillassa
– Viiniviljelyksiä tähän aikaan vuodesta
– Oliivipuita
V
