Hostal Mirabel, 12.4.22
Aamulla herätessämme huoneessa oli 16-17 astetta. Yöllä emme kuitenkaan palelleet, kun oli monta peittoa päällä. Illalla olimme todenneet, että yövalojen hehkulamput olivat palaneet, ja aamulla, että hiustenkuivaaja ei toiminut. Kaikkiin puutteisiin nähden 60 € tästä huoneesta oli ylimitoitettu. Vastapainona isäntä oli ystävällinen ja kohtelias.
Olen ollut paljon Espanjassa, mutta ensimmäistä kertaa eläessäni pääsin maistamaan churroja. Se on perinteinen espanjalainen ehkä hieman munkkeja muistuttava tuote. Hotellin lähellä oli churreria, jossa niitä paistettiin ja tarjoiltiin muiden baarituotteiden ohella. Tilasimme aamiaiseksi 4 reilunkokoista churroa, 2 paikan päällä appelsiineista puristettua mehua (1 lasiin tarvittiin 9 appelsiininpuolikasta), persikkamehun, teen, Colacaon (kaakaojuoma) ja kahvin. Laskua maksaessa tilauksen vastaanottanut mies ei ollut paikalla, joten tyttö kysyi, mitä olin tilannut. Laskua tuli 9,50 €. Huoneessamme muistin, että olin unohtanut persikkamehun, ja kävin maksamassa sen erikseen (1,80 €).
Aamulla oli jonkin verran tihkusadetta, joten lähdimme Tuikun kanssa kävelemään sadevaatteet päällä. Tuttu hollantilaisrouva kertoi, että lähikylien majoituspaikat alkoivat olla täynnä, sillä pääsiäisviikolla ulkomaalaisten lisäksi monet espanjalaiset kävelevät Santiagon tietä, vaikkapa vain pätkän. Maasto oli taas tyypillistä dehesaa (laidunta) korkkitammineen ja laiduntavine lehmineen. Monista korkkitammista oli kerätty kaarnaa. Maasto oli varsin tasaista, ja polut maapohjaisia ja hyviä kävellä.
Enimmäkseen lehmät olivat aidan takana, mutta eräässä paikassa oli iso sonni ja muutama lehmä aivan polun vieressä. Meidän edellämme kävellyt poika pysähtyi odottamaan meitä ja kysyi, saako hän kulkea kanssamme. Kun sonni ja lehmät olivat jääneet taaksemme, hän lähti taas menemään omaa vauhtiaan. Hänellä oli ollut aikaisemmin epämiellyttävä kokemus polulle aidan takaa päässeen lammasvahtikoiran kanssa.
Puolenpäivän maissa söimme eväitä, ja kun sää näytti hyvältä, heitin sadevaatteet pois. No tästä seurasi tietysti, että varttitunnin päästä alkoi sataa, ja tällä kertaa vähän rankemmin. Ei kun sadevaatteet uudelleen päälle.
Reitti ylitti maantien, ja Paula kävi hakemassa meidät lounaalle Hostal Mirabeliin, jonka hän oli huomannut tullessaan meitä noutamaan. Se oli maantien varrella, eikä lähellä ollut muuta asutusta. Ravintola piti myös hostellia. Päätimme majoittua, ja kun 3 hengen huoneita ei ollut, otimme kaksi 2 hengen huonetta, joista maksoimme 25 €/henkilö, eli yhteensä 75 €. Lounaaksi otimme jokainen ison munakkaalla täytetyn sämpylän, joista maksoimme 3,70 €/kpl.
Meillä oli Tuikun kanssa vielä menohaluja, joten Paula vei meidät taas tien laitaan, ja kävelimme viimeisen muutaman kilometrin pätkän Galisteon 1.000 asukkaan pikkukaupunkiin. Siellä tämän päivän urakkamme päättyi. Matkaa oli taitettu 22-23 km. Ihailimme vielä hetken kaupunginmuureja, jotka arabit olivat rakentaneet 800-luvulla, ja palasimme hostellille. Keittiö avattiin vasta klo 21, mikä ei ole Espanjassa ollenkaan epätavallista, joten ruokailu meni aika myöhään.
Hostal Asturias, 13.4.22
Tämänkin luvun paikkakunnaksi olen laittanut edellisen päivän tapaan hostellin nimen, koska tämäkin sijaitsee maantien varrella eikä missään varsinaisessa kylässä. Mirabelissa nautitun paahtoleipäaamiaisen jälkeen ajoimme Galisteon kylään, ja aloitimme päivän urakan. Paula saatteli meitä puolisen tuntia. Valitettavasti koko aamupäivä oli tienlaitakävelyä, toistakymmentä kilometriä Carcabosoon asti. En ollut tästä ollenkaan mielissäni, sillä viime yönä särki molempia kantapäitä. Onkohan tullut venytellyksi pohjelihaksia riittävästi. Tänään olen yrittänyt muistaa sen.
Kevät on edistynyt kovasti näiden vajaan 2 viikon aikana. Sen näkee lähinnä siitä, että maisema on paljon vihreämpi. Uusia lintuja on tullut kuoroon. Olen huono tunnistamaan lintuja laulun perusteella, mutta olen erottanut monia muuttolintuja, jotka saapuvat Suomeen vasta 1-1,5 kuukauden kuluttua.
Saavuimme Carcabosoon sopivasti lounasaikaan. Paula oli jo katsellut meille ravintoloita. Kun jatkoimme matkaa lounaan jälkeen, Paula saatteli meitä taas vähän matkaa. Päivä oli aurinkoinen, mutta tuuli yllättävän kylmä, ja lämpötilat jäivät vähän alle 20 asteen. Siitä huolimatta kävelin paljon ilman takkia. 50:n suojakertoimesta huolimatta iho alkaa tummua.
Suurimman osan iltapäivää kävelimme dehesaa, joka oli ehkä kaunein tähän asti näkemistämme. Ajoittain maisema oli melkeinpä puistomainen. Vihreää ruohoa kasvoi tammien välissä, ja maassa kasvoi kaikenvärisiä kukkia. Laiduntavia lehmiä oli runsaasti. Vaikka olen maalaispoikana tottunut lehmiin, niin kun julmetun iso musta lehmä seisoi ihan polun vieressä vasikoineen ja tuijotti meitä epäluuloisena, niin kyllä siinä teki mieli laatia mielessään pikainen vetäytymissuunnitlma.
Jälleen kerran tuntuivat kovin pitkiltä viimeiset kilometrit ennen maantietä, josta Paula meidät nouti. Tämän päivän urakka oli taas sellaiset 22-23 km. Olemme nyt kävelleet Monesteriosta n. 280 km, Salamancaan on vielä n. 120 km.
Hyväntekeväisyyslinkkien osoitteet
Näistä linkeistä pääset lahjoittamaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen (vuoden teema: Valoisampi tulevaisuus nuorille) ja/tai Syöpäsäätiölle syöpätautien tutkimukseen:
https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
https://syopasaatio.fi/lahjoita/kertalahjoitus/
Tässä muutama kuva. Huomatkaa viimeisessä kuvassa lumihuippuiset vuoret taustalla.
Eilen olin [taas kerran] yhden työkkäri-kela-sossu -Bermudan kolmiossa ajelehtivan lievästi vammaisen nuoremman ikäluokan edustajan tukena, kun hän yrittää haparoiden etsiä tässä puoluepoliittisessa byrokratiaviidakossa oikeudenmukaisuutta ja oikeutta olemassaololleen. Ei se oikeastaan ole ihme, että eduskunnasta poisjääville on maksettava sopeutumiseläkettä, että he oppisivat taas elämään kuin ruohonjuuritasolla elävät ihmiset ja hyvä on tietysti sekin, että heillä on julkisella sektorilla ”hyviä yhteiskuntasuhteita”, jotka ”tukityöllistävät” heitä konsultteina, että he oppisivat taas tekemään oikeata työtä.
Siinä on vakka kantensa löytänyt. Ilmeisesti KUA:n antisemitistinen linja senkun jatkuu, ja vahvistuu!
Onhan se sinänsä kiva, että syrjäytynyt pienituloinen työtön ministeri saa hommia. Mutta kunpa muistaisi, ettei ole omistajaohjaamassa kirkkoa.