Aldeanueva del Camino, 14.4.22
Aamuun sisältyi taas vähän dramatiikkaa. Ovi, joka oli huoneista alakertaan johtavien portaiden alapäässä, oli lukossa. Baarin piti aueta aamiaista varten kello 8, mutta poika tuli töihin vasta 8.15, kuuli ryskytyksemme ja avasi oven. En tiedä, oliko se jäänyt lukkoon vahingossa, vai oliko tämä vakiokäytäntö, etteivät asiakkaat lähtisi maksamatta. Ainakin me tosin maksoimme huoneen jo saapuessamme.
Tänään kävelimme melkein koko matkan dehesalla. Maisemat vaihtelivat puistomaisista hyvin karuihin kallioisiin seutuihin, joissa oli paljon siirtolohkareita. Pohjoisen Euroopan kattanut mannerjää ei ulottunut tänne asti, mutta Espanjassa on sen verran korkeita vuoristoja, että täälläkin on varmaan ollut paksun jään kattamia alueita.
Polut olivat hyviä kävellä, ja aina kun maisemaa näkyi vähän kauemmas, näimme lumihuippuisia vuoria. Opaskirjan karttaan on merkity yksi 1826 metriä korkea vuori, mutta voi siellä olla korkeampiakin.
Ensimmäiset viitisen kilometriä olivat asumatonta seutua; edes talousrakennuksia ei näkynyt. Sitten tuli vastaan yksinäinen suuri maatila (finca), ja sen jälkeen törmäsimme – keskellä dehesaa – roomalaisaikaisen Cáparran kaupungin raunioihin. Niitä on kaivettu esiin hehtaarien laajuiselta alueelta. Riemukaari on säilynyt pystyssä, ja reitti kulkee sen läpi. Itse asiassa se ei ole mikään riemukaari, vaan joku paikallinen mahtimies roomalaisaikaan oli rakennuttanut sen vanhempiensa muistoksi.
Cáparran jälkeen seurasi pari kolme kilometriä pitkä pensaskuja. Lämpötila alkoi lähestyä 20 astetta, ja aurinko paistoi kuumasti. Kujalla ei tuullut, ja selkä alkoi kastua. Onneksi oli sentään alamäki. Heti kun löytyi hyvä paikka, pidimme kunnon tauon, ja söimme eväitä. Ennen matkan jatkamista heitimme takit pois.
Vasta puolen neljän jälkeen tulimme paikkaan, johon pääsi autolla. Menimme syömään myöhäisen lounaan muutaman kilometrin päässä olevaan Zarzan kylään. Sen jälkeen oli vielä tunti tienlaitakävelyä, ennen kuin päätimme lopettaa. Taas on Salamanca parikymmentä kilometriä lähempänä. Saimme 3 hengen huoneen pienestä hostalista Aldeanueva del Caminon kylästä. Huone on erittäin ahdas, mutta tuntui taivaalta, kun pääsi lepuuttamaan väsyneitä jalkoja.
Käydessämme nukkumaan huomasimme, että parisängystä puuttui päällyslakana. Kävin alhaalla pyytämässä sitä. Palatessani huoneeseemme huomasin, että palvelustyttö yritti saada auki huoneen numero 3 ovea. Lukkohela ei ollut kunnolla kiinni, eikä oven avaaminen tahtonut onnistua, vaikka toinen nainen tuli avuksi. Huoneeseen tullessani sanoin, että seuraavaksi valittaa lakanoista huoneen 3 seuraava asiakas. Siellä on nyt 2 palvelustyttöä murtautumassa sinne. Hetken kuluttua naiset tulivat ison liinavaatekasan kanssa. Siinä oli paljon enemmän kuin olin pyytänyt.
Martinamor, 15.4.22
Tänään oli valitettavan paljon tienlaitakävelyä. Aina kun oli mahdollista, kävelimme asfaltin sivussa, ja välillä oli virallinenkin reitti suunnattu tien vieressä kulkevalle hiekkatielle tai polulle.
Ensin meidän piti kävellä ne 8 km, jotka olivat jääneet väliin, kun Paula haki meidät Aldeanuevan eteläpuolelta. Tämä sentään oli hiekkateitä ja maapolkuja laidunmaiden, viljapeltojen ja haja-asutuksen välissä. Kävelimme kaupungin läpi. Muutama kilometri sen jälkeen on tekojärven rannalla leirintäalue, jonka yllättävän hyvässä ravintolassa söimme lounaan, ja sitten taas tien päälle, konkreettisesti.
Vähitellen maasto alkoi kohota. Päivän päätteeksi olimme melkein 900 metrin korkeudessa, kun lähtökorkeus aamulla oli ollut vain 400 metriä. Tänään pystyi kävelemään melkein koko päivän ilman takkia, kun oli lähes tuuletonta, ja aurinko paahtoi yli 20 asteen edestä.
Show alkoi, kun meidän piti saada itsellemme majapaikka. Soittelimme läpi kaikki lähitienoon hotellit ja hostellit, mitä netistä löysimme, ja toisissa kävimme jopa paikan päällä kysymässä, mutta kaikkialla oli täyttä. Espanjassa ihmisillä on 4 päivän pääsiäisloma, ja kun useimmilla ei ole mökkiä, ja isovanhempien tms. luona ei ole yleensä tilaa, kun asunnot ovat pieniä, niin pääsiäinen vietetään usein hotellissa. Hotellin etsimiseen meni 2 tuntia. Jouduimme ajamaan yli 60 kilometrin päähän, ennen kuin saimme huoneen noin 20 km ennen Salamancaa.
Martinamor, 16.4.22
Tänään siis jouduimme ajamaan yli 60 km takaisin etelään, ennen kuin olimme paikassa, johon kävely oli loppunut edellisenä päivänä. Laskeuduimme, Paula mukana meitä saattamassa, jokilaaksoon todella pitkää huonokuntoista hiekkatietä ja sitten taas ylöspäin La Calzada de Béjarin kylään. Olimme 800-900 metrin korkeudessa, ja kevät oli täällä vasta alkamassa. Lehtipuut olivat hauskannäköisiä, kun ne olivat muuten kuolleen ja lehdettömän näköisiä, mutta vihreän muratin ympäröimiä.
Tämä oli vaelluksemme tähän mennessä kuumin päivä. Lämpömittarini näytti iltapäivällä 24 astetta, ja saattoipa välillä olla kuumempaakin. Meillä kummallakin alkoi jalkoja särkeä, varsinkin minulla, kun olin aamulla pannut epähuomiossa jalkaan kävelylenkkarit vaelluskenkien sijasta. Maisemat olivat kuitenkin kauniit. Lumihuippuiset vuoret kohosivat oikealla puolella.
Lounas jäi tänään eväiden varaan, kun Paula, joka oli monena päivänä löytänyt meidät mitä ihmeellisimmistä paikoista, vaikka autossa ei edes ollut navigaattoria, meinasi eksyä. Loppuiltapäivästä löysimme kuitenkin toisemme ja otimme pienessä kyläbaariss kylmät kokikset ja pientä purtavaa. Päivän päätteeksi ajettiin taas Salamancan lähellä olevaan hotelliin.
Tänään kävelimme 23 km. Salamancaan on vielä 60 km, ja aikaa 3 päivää.
Hyväntekeväisyyslinkkien osoitteet
Näistä linkeistä pääset lahjoittamaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen (vuoden teema: Valoisampi tulevaisuus nuorille) ja/tai Syöpäsäätiölle syöpätautien tutkimukseen:
https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
https://syopasaatio.fi/lahjoita/kertalahjoitus/
Kuvat (ajan puutteen takia joudun liittämään parin viime päivän kuvat seuraavaan artikkeliin):
– Korkkitammi, josta on otettu kaarnaa.
– Cáparran vanhan roomalaiskaupungin riemukaari.
– Santiagon tiellä on myös hitaita vaeltajia.
– Matkalla kohti Aldeanueva
hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu tässäkin asiassa uskovaisia pitää koskea samat pelisäännöt kuin muitakin ihmisiä.vaikka paljon pahempaa onkin poika lasten törkeät pahoinpitelyt.
Nupposelle tiedoksi: suurin osa maailman eläimistä teurastetaan perinteisellä tavalla: terävä veitsi kaulalle, suonet poikki, taju kankaalle ja veret ulos ja lihat murentumaan..
Tällä teurastustavalla ei välttämättä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Pikemminkin kyse on inhimillisestä ajattelusta, jossa eläin halutaan säästää turhalta kärsimykseltä ja kaksinkertaiselta tappamiselta (ensin pulttipistoolilla aivovaurio, sen jälkeen vielä tappaminen ja verenlasku).
silloin kun tällainen teurastus tapa on sallittu se on sallittu luonnollisesti myös uskovaisille.mutta jos laki taas vaatii eläimen tainnuttamista se koskee myös uskovaisia.taas kerran:uskonnon vapauteen ei kuulu eri-oikeuksia eikä uskonnon vapautta loukata sillä että uskovaisia vaaditaan elämään samojen pelisääntöjen mukaan kuin muidenkin.uskonto ei ole perustelu eri-oikeuksille muuten kuka vain voi perustaa uskonnon ja siihen vedoten vaatia itselleen eri-oikeuksia.
Nuppola unohtaa, että po. uskonnot (juutalaisuus ja islam) ovat olleet maailmassa jo kauan ennen nykyisen lainsäädännön syntymistä – ja itse asiassa ovat olleet luomassa pohjaa nykylainsäädännölle (mm. kymmenen käskyä).
Mitään erioikeuksia ne eivät ymmärtääkseni ole vaatimassa, vaan ainoastaan voimassa olevien ihmisoikeuksien, kuten uskonnonvapauden, kunnioittamista.
Erikoista on, jos eläinten oikeuksia puolustamalla poljetaan ihmisoikeuksia. Sellainen logiikka ei minulle avaudu.
on yhdentekevää kuinka kauan uskonnot ovat olleet olemassa.jos jos jokin uskonnollinen juttu kielletään maallisin perustein sen pitää koskea myös uskovaisia.eri asia sitten jos jotain kiellettäisiin vain uskovaisten kiusaksi(niinkuin he antavat ymmärtää)mutta siitähän ei ole kyse.ihmisoikeuksia ei poljeta sillä että vaaditaan uskovaisilta samaa kuin kaikilta muiltakin.
”Tanskan maatalousministeri Dan Jørgensen taas sanoo eläintenoikeuksien olevan uskontoa tärkeämpiä.”
Mielenkiintoista. Missä vaiheessa eläinten oikeudet ovat menneet ihmisoikeuksien edelle..?
Vai eikö juutalaisilla ja muslimeilla olekaan enää perusoikeutenaan uskonnonvapautta..? Jos on, kuinka on mahdollista, että eläinten oikeudet menevät näiden ihmisten perusoikeuksen edelle..?
Sitä paitsi, onko kukaan kysynyt teurastustavassa eläinten mielipidettä..? Pulttipistoolilla kalloon, aivovaurio ja taju kankaalle vai terävällä veitsellä taju kankaalle ja veret suoraanpihalle..?
Ensimmäisessä tapauksessa eläin pitää vielä erikseen tappaa ja laskea veret pihalle, jälkimmäisessä noutaja tulee veren paetessa eläimestä eikä erillistä tappamista ja verenlaskua enää tarvita.
Kumpi mahtoikaan olla se ”inhimillisempi” teurastustapa..?
Ongelman ydin on siinä, että tanskalaiset ovat katselleet liikaa piirroselokuvia, joissa eläimetkin saavat puhekyvyn ja inhimilliset tunteet..
Voi hyvänen aika. Aikuisten oikeastiko täällä ollaan sitä mieltä, että rituaaliteurastus on eläimen kannalta parempi vaihtoehto? Nyt tuntuu taas mopo keulivan.
Rituaaliteurastus on eläinrääkkäystä ja sehän on juuri tästä syystä Suomessa lailla kielletty. Ainoa poikkeus on se, että eläinlääkärin valvonnassa uskonnollisista syistä sen saa tehdä. Eli Suomessa uskonnonvapaus menee eläinten hyvinvoinnin edelle.
Jos rituaaliteurastus olisi eläinten kannalta parempi vaihtoehto, ei ole epäilystäkään siitä, että siitä tehtäisiin pakollinen keino kaikkeen teurastamiseen. Uskonnoton kun voi syödä lihansa riippumatta siitä millaisella koreografialla eläin on kuollut, mutta ainakin minä toivoisin ihan eettisistä syistä että syömäni eläin on kärsinyt mahdollisimman vähän.
”po. uskonnot (juutalaisuus ja islam) ovat olleet maailmassa jo kauan ennen nykyisen lainsäädännön syntymistä – ja itse asiassa ovat olleet luomassa pohjaa nykylainsäädännölle (mm. kymmenen käskyä).”
Huoh. En ota kantaa eläinten tappamistapoihin, mutta lienee syytä muistuttaa, että suomalainen (ja tanskalainen) oikeuskäytäntö on säädösoikeudellinen ja perityy roomalaisesta oikeudeskäytännöstä.
Jotta asia tulisi varmasti selväksi, niin väännän rautalangasta; Kymmenen käskyä EIVÄT ole olleet lainsäädäntömme pohjana. Oikeuskäytäntöömme EI ole myöskään mitenkään merkittävästi vaikuttaneet juutalaisuus tai islam.
Ymmärrän kyllä, että jos asiaa toistetaan riittävän monta kertaa, joku saattaa uskoa sen. Se ei tee asiasta silti yhtään todenpaa.
”suomalainen (ja tanskalainen) oikeuskäytäntö on säädösoikeudellinen ja perityy roomalaisesta oikeudeskäytännöstä. ” Ruusunen
Mistä käytännöstä se roomalainen oikeuskäytäntö periytyy? Ettei vain….?