Villafranca de los Barros, 4.4.2022
Päätimme jäädä samaan hotelliin, niin vältymme jatkuvalta pakkaamiselta. Paahtoleipä- ja mehuaamiaisen jälkeen Paula vei meidät sinne, mistä oli meidät poiminut edellisenä päivänä, n. 5-6 km kaupungista etelään. Vasta siellä Tuikku huomasi, että hänellä oli jalassa tavalliset kävelykengät ja vaelluskengät olivat hotellilla. Ongelma ei kuitenkaan ollut suuri: Olimme jo aikaisemmin sopineet, että Paula menee odottamaan meitä sinne, missä vaellusreitti tulee kaupunkiin, jotta voimme mennä yhdessä ruokakauppaan ostamaan evästä. Päivän mittaan ei olisi mahdollisuuksia päästä ravintolalounaalle. Paulalla oli siis hyvin aikaa hakea Tuikun kengät.
Näimme kaupungilla pari naisvaeltajaa, joista toinen oli hyytävän kylmästä tuulesta huolimatta pukeutunut shortseihin. Hyvin vähän tuntui vaeltajia olevan liikkeellä. Olimme nähneet vain joitakin yksittäisiä tapauksia.
Paula lähti takaisin hotellille, Tuikku ja minä jatkoimme keltaisten nuolten ja simpukkamerkkien seuraamista. Päästyämme kaupungin ulkopuolelle kävelimme uskomattoman laajojen viiniviljelysten keskellä. Koko seuraavien 15 kilometrin matkalla ei joitakin pieniä oliivipuuryhmiä lukuun ottamatta ollut mitään muuta kuin viiniköynnösten runkoja. Maisema oli tasaista. Jossakin kaukana näkyi vuoria, mutta niille oli matkaa ainakin 10-15 km joka suuntaan. Oli siinä tuulella tilaa puhaltaa. Ja kyllä se puhalsikin. Ei edes vaellustakin huppu meinannut pysyä päässä. Enimmän aikaa oli pilvistä. Lämpötila nousi hädin tuskin 10:n yläpuolelle. Tien varressa oli iso aurinkopaneli ja sen alla pieni koppimainen rakennus, joka ehkä liittyi jotenkin kastelusysteemeihin. Sen takaseinällä oli riittävästi tuulensuojaa, että saimme syödyksi eväitämme.
Iltapäivällä näimme kaksi vaeltajaa, tanskalaisen naisen (tämä oli se Villafrancan shortsinainen) ja saksalaismiehen. He kertoivat aloittaneensa torstaina Sevillasta, eli he olisivat kävelleet 30-40 km päiviä. Heidän päämääränään oli olla Santiagossa 24/4. Todella pitkiä päivämatkoja joutuisivat tekemään.
Nämä vaeltajat lopettivat taukonsa hieman ennen meitä, seurasimme heitä muutama sata metriä perässä. Tulimme hetken kuluttua epäselvästi merkittyyn risteykseen. Kun oikeanpuoleinen reitti näytti menevän aika pahasti väärään suuntaan, ja kun vaeltajaystävämme valitsivat vasemman reitin, seurasimme heitä, he kun olivat kuulemma vaeltaneet Santiagoon jo edellisenä vuonna. Pian löysimme kuitenkin itsemme aivan eri paikasta kuin missä meidän opaskirjan kartan mukaan piti olla. Kuljimme pientä hiekkatietä moottoritien laidassa, kun se sentään meni oikeaan suuntaan. Pian tie kuitenkin loppui, ja jouduimme kävelemään muutama sata metriä savista maata (onneksi ei ollut satanut) viiniköynnösrunkojen seassa, ennen kuin päädyimme poikittaiselle tielle, jolta Paula pelasti meidät paikannusohjelman avulla. Hän vei meidät oikeaan paikkaan, josta kävelimme vielä pari kilometriä uudelle poikittaistielle, josta on sitten helppo jatkaa seuraavana päivänä.
Suurin osa päivän kävelystä oli kovaa hiekkatietä, mikä rasitti kovasti jalkoja ja jalkapohjia, vaikka matkaa ei taaskaan tullut paljon pariakymmentä kilometriä enempää. Kova tie, kova tuuli ja loppuvaiheen sekoilut veivät mehut. Mukava tulla hotellille lepäilemään viiden maissa.
Kuvia neljänneltä vaelluspäivältä:
– Ukrainan sotaan otetaan kantaa täälläkin.
– Evästauko tuulensuojassa.
– Rannatonta lakeutta.
Mérida, 5.4.22
Santiagon tien vaelluksen voi tehdä kävellen, polkupyörällä tai ratsain. Autolla ajo ei ole sallittujen joukossa. Siksi Paula ei ole oikeutettu yöpymään pyhiinvaeltajille tarkoitetuissa majapaikoissa, vaan joudumme majoittumaan pienissä hotelleissa ja majataloissa. Onneksi niitäkin löytyy aika hyvin.
Tämän päivän vaelluksesta ei ole paljoa kerrottavaa, vaikka matkaa tulikin 18 km. Ensin kävelimme melkein 10 km viivasuoraa hiekkatietä, jota reunustivat viiniviljelykset edellisen päivän tapaan; oliivipuumetsiköitä oli tosin enemmän. Yöstä lähtien oli satanut, ja hiekkatie paljastuikin savitieksi. Vähän aikaa käveltyämme pinta alkoi pehmetä, ja kenkiin rupesi tarttumaan savimöykkyjä. Kun kengät alkoivat painaa liikaa, pysähdyimme hakkaamaan ylimääräisiä möykkyjä pois kävelysauvoilla. Näimme 3 muuta vaeltajaa. Kaksi eläkeikää lähestyvää naista tarpoi sitkeästi savikossa. Pitkä laiha mies käveli shortseissa, paljaat jalat polviin asti kurassa, kengistä ja sukista puhumattakaan.
Vihdoin tie kääntyi vasemmalle, ja pian oltiinkin Torremejían pikkukaupungin laidalla. Tapasimme Paulan, ja söimme yhdessä lounaan. Seuraavat 7 km kävelimme savisia polkuja tien vieressä, osittain itse tiellä. Onneksi piennar oli leveä. Ja koko ajan satoi; ei rankasti, mutta sen verran kuitenkin, että sadeasu oli tarpeen. Vajaa 10 km ennen Méridaa polku erkani maantiestä. Nyt oli pakko soittaa Paula hakemaan; muuten päivästä olisi tullut melkein 30 kilometrin mittainen.
Siinä aika lähellä oli hotelli, johon majoituimme. Totesimme, että suihkusta ei tullut lämmintä vettä, huoneessa oli 14 astetta, lämmityslaite ei toiminut, ja kylpypyyhkeet olivat vain vähän suurempia kuin mihin olemme tottuneet käsipyyhkeinä. Paras oli kuitenkin vasta tulossa. Emme saaneet auton ovia lukkoon. Niihin tuli todella mystinen vika, jollaiseen en ole törmännyt koskaan aikaisemmin. Takaovet olivat lukossa kuten pitikin, mutta kun vei käden kuljettajan oven kahvalle, kaikki lukot aukenivat. Kahvaa ei siis tarvinnut edes kääntää; riitti, että vei käden kevyesti kahvalle. Soitimme autonvuokrausfirmaan, joka hinautti auton Toyota-korjaamolle Méridaan. Tämä tapahtui illansuussa, joten ainakaan tänään autoa ei saa takaisin, toivottavasti huomenna.
Se hotellihuone muuten, sen saimme vaihdettua.
Näistä linkeistä pääset lahjoittamaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen (vuoden teema: Valoisampi tulevaisuus nuorille) ja/tai Syöpäsäätiölle syöpätautien tutkimukseen:
https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
https://syopasaatio.fi/lahjoita/kertalahjoitus/
Jatkuvan sateen takia otin tänään vain 1 kuvan, nimittäin lounasannoksestani. Vaeltajan ei pitäisi syödä liikaa lounaalla, mutta tänään sorruin paistettuihin kananmuniin, ranskalaisiin ja vasikkaan. Valitettavasti kuvan jälkikäsittely epäonnistui eikä sitä saanut liitetyksi mukaan. Syyksi iPad arveli palvelimen ylikuormitusta.
Luonnonlaki vahvistaa ihmisen sydämeen kirjoitetun luonnonlain, joka kertoo meille luonnostaan joidenkin asioiden olevan moraalisesti vääriä. Lienee turvallista sanoa, että ihminen tietää intuitiivisesti seksuaalisuuden olevan tarkoitettu suvun jatkamiseen. Luonnonlaki ilmoittaa, että seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen suhteeseen, joka on kykenevä tuottamaan uutta elämää.
Useat vetoavat, että onhan homouskin luonnollista, kun sitä kerran esiintyy luonnossa. Usein myös vedotaan homojen rakkauteen – jos he kerran rakastavat toisiaan, mikseivät he voisi solmia suhdetta keskenään aivan kuin heteroparitkin?
Seksin luonnollisuudella ei tarkoiteta sitä, että tietynlaista seksiä esiintyy luonnossa, vaan sitä, mikä seksin luonnollinen (alkuperäinen, varsinainen, olennainen) tarkoitus on. Mikäli homosuhteet halutaan hyväksyä, on samaa järkeilyä seuraten hyväksyttävä myös perheensisäiset seksisuhteet, sekä ihmisten ja eläinten välinen seksi, koska niitäkin esiintyy luonnossa.
Silti ihminen tietää luonnostaan, että nämä suhteet ovat vääristyneitä. Sama pätee rakkauteen – isän ja tyttären välinen rakkaus ei oikeuta heidän välistä seksisuhdetta, eikä ihmisen rakkaus eläintä kohtaan oikeuta eläimiin sekaantumista. Siispä rakkauteen vetoaminen ei ratkaise tasa-arvoa, ei ainakaan avioliitto kysymystä tai mihin moraalinormistoon me uskomme. Miehen ja Naisen välisestä suhteesta syntyy ikuista elämää. Yhteiskunnan tulee edistää ja suojella avioliittoinstituutiota ikuisen elämän näkökulmasta, eikä mistä seksistä kukin tykkää tai on suuntautunut.
Luonnonlailla viitataan fysiikan lakeihin. Ne kertovat luonnossa esiintyvistä systemaattisuuksista eli vaikka siitä, että pudotettu esine tippuu kohti maapallon pintaa kiihtyvyydellä, joka on systemaattisesti sama joka ikinen kerta kun esine tiputetaan. Luonnonlait eivät vastaa eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin.
Enemmistö suomalaisista kannattaa uutisessa mainittua lakimuutosta ja aivan valtaisa enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että ihmisten – jopa homojen – on aivan hyväksyttävää harrastaa seksiä muulloinkin kuin suvunjatkamistarkoituksissa. Lienee turvallista sanoa, että Risto Laineella ei ole hajuakaan enemmistön intuitioista.
Risto Laine voi aivan vapaasti kehitellä tarkoitusta seksuaalisuudelleen, mutta hänen kirjoituksensa ainoa saavutus on se, että se osoittaa – jälleen kerran – että uskovaisten keskustelu lainsäädännöstä ohjautuu lähes magneetin lailla navan alle ja seksin harrastamiseen.
Mielestäni Jyrki Kasvi ei ollut niin kovin väärässä sanoessaan, että uskontoja yhdistää hysteerinen kiinnostus sukuelimiin.
Lunnonlait vastaa ikuiseen elämään, eli kun miehen ja naisen välisestä seksistä syntyy elämää, he jatkavat luonnonlakeihin perustuvaa luonnonkulkua, mutta mies ja mies suhteessa tämä katkeaa.
Seksistähän tässä juuri on kyse, ei suvunjatkamisesta. Sinulla on hiukan romantisoitunut tai harhainen käsitys, että avioliitto on vain taloudellisjuridinen ja pelkkä sopimus. Toki siihen on sisältynyt se oleellinen ja tärkein, eli jälkikasvu. Sen ihmishistoria osoittaa faktaksi.
Olenko koskaan kieltänyt homoja harrastamasta seksiä, en mielestäni ja eikä se edes minulle kuulu mitä touhuat sänkyssäsi, se on yksityisasia.
Kyllä minulla on erinomaiset tiedot, että suurinosa kannattaa homojen oikeuksia, jopa minäkin, mutta aivoliittolaki ei kuulu siihen mitä en kannata, koska se syrjii muita seksuaalivähemistöjä, niitähän on teidän mukaan 16 ja vain homoille nämä oikeudet suodaan.
Valaisetko hieman, miten kehittelen seksuaalisuuden?? onko minulla aukko sivistyksessä?. Kerrotko mitä on Homoseksuaalisuus, eli kysehän on mieltymyksestä miehiin ja heidän kanssa sekstailu, eli olenko ymmärtänyt oikein?
Lienee turvallista sanoa, että Jusu Vihervaara pitää ihmisiä alempiarvoisena.
Mistä moraali tulee Jusu Vihervaara??. Tuskin sitä on 2000 luvulla keksineet humanisti liberaalit, vaan se on sisäänrakennettu jokaiselle ”luonnostaan”. Vai onko nykyhumansimi vasta nyt 2000 luvulla tullut tietoiseksi, että tietyt asiat ovat väärin, kuten murhaaminen, varastaminen, jne. Hiukan suhteellisuudentajua arvon Jusu.
Onko ”uskovaiset” teidän omatunto, kun noin kärkkäästi sitä arvostelet? Paljastaako ”uskonnot” sen todellisuuden..saattaa olla.
Risto,
Syy miksi sinä et kannata homojen avioliittoa, ei ole se, että se syrjii muita vähemmistöjä. Ai mistäkö tiedän? No siitä, että et kannata avioliittoa näille muillekaan vähemmistöille. Olisit edes rehellinen.
Taidan nyt vetäytyä tästä väittelystä. En koe sen johtavan mihinkään.
Luonnonlakien on tarkoitus antaa elämän jatkua luonnon kullekin eliölle tarkoittaman ajan, joskin toinen luonnonlainalainen eliö esim. bakteeri voi saada aikaan average elinajoissa tilastolista poikkeamista. Lunnonlait eivät synnyttäneet aikansa uskovaisiin vaistomaista moraalia, joka olis estänyt heitä poltattamasta kansaihmisään rovioilla ja näin epäluonnolisesti lyhentämästä luonnonlakien ihmiselle tarkoittamaa elinaikaa.
Haetteko arvostusta lyöttäytymällä kiinni arvoinstituutioon, joka on ansainnut nimensä ja paikkansa?
Tuskinpa haetaan ylimääräistä arvostusta,mutta pyrittänee kylläkin estämään eri nimikkeiden aiheuttamaa aliarvostusta. Papereissa oleva termi ’pariliitossa’ kun toimii psykologisesti tiettyjen tyyppien havaintokentässä samoin kuin pakollinen keltainen tähti aikanaan ihmisten vaatteissa.
Ihan jonnin joutavaa vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia vetoamalla kristilliseen avioliittokäsitykseen, mies+nainen. Kristillisen aviokäsityksen mukaan avioliitto on myös ikuinen ja kuitenkin kirkko vihkii eronneita uusiin avioihin. Minkä jumala on yhdistänyt, sitä ei ihnehmo voi erottaa!
Toki kirkko tässäkin nyppii rusinat pullasta ja jättää erot mallisen vallan, maistraatin huoleksi ja tehtäväksi.
Konservatiivi pappi Miika ”melkein piispa” Ruokanenkin on kolmatta kertaa pappia kyydissä, naimisissa, ei tunnu häntä eikä kannattajiaan haittaavan. Miika on kristillisessä katsannossa varmistetusti ainakin kaksinkertainen kaksinnaija, tai paremminkin avion rikkoja, huorin tekijä.
Jos kuulostaa tylyltä niin älkää mua syyttäkö, en minä ole kristillistä aviokäsitystä määritellyt, enkä sitä edes jaa. Kunhan vai kerron millainen se on, ja sovellan sitä esimerkinomaisesti Ruokaseen.
Kirkko hyväksyy ajanoloon mitä tahansa, jos se on sen yht.kunnallisen aseman/kansalaisten enemmistön hyväksynnän säilyttämisen, kirkosta eroajien määrän kurissa pitämisen ja taloudenpidon kannalta oleellisen tärkeää.
Niihän kristillinen pappeuskäsityskin sai väistyä. Jos nicepappeutta ei olisi hyväksytty kirkolla olisi tänään selvästi alle 4 miljoonaan jäsentä, jos eronneita ei vihittäisi kirkon toimesta avioon, niin kirkollisten häiden osuus olis nykyisen. 50%:n sijasta kenties 10-20%:n luokkaa.
Osaako kukaan lonkalta heittää kuinka suuri osa uusista avioliitoista nykyisin on sellaisia, joissa ainakin toinen osapuoli on ollut jo aikaisemmin naimisissa?
Olet oikeassa. Avioero rikkoo avioliiton ihanteen, vaikka syynä olisikin hylkääminen tai aviorikos. Syntisiä varten Jumala tulikin maailmaan ja antaa anteeksi niille, jotka katuvat ja tekevät parannuksen.
KANTOLA KANNATTAA VARMAAN MONIAVIOISUUTTAKIN, JOS JOKU SITÄ HUOMAISI EHDOTTAA.
Mikäs ihme – Auranen – jos Kantola moniavioisuutta kannattaisi kun itse Jumalakin näyttää sitä kannattaneen kun antoi Daavidille jopa lisää vaimoja…
Mutta Homoutta on pidetty koko ihmishistorian, ei toivottuna seksuaalimuotona. Ennen moosesta ja jeesusta, egyptin kuninkaat allekirjoittivat yhteiset käyttäytymisnormit ja arvot. Ne ovat hiukan laajemmat, kuin raamatun 10 käskyä, mutta sisältö saman suuntainen. Kuninkaiden kirjasta löytyy kohta ” en makaa miehen kanssa”.
Risto Laine, Daavidin ja Joonatanin berith eli ’naisen rakautta ihanampi’ liitto on ilmiselvästi homoeroottinen ja Jumalan hyväksymä.
Taitaa homoerotiikka olla Seppo Heinolan silmässä enemmän, kuin Daavidilla ja Joonatalla.
http://www.orthodoxytoday.org/articles8/Gagnon-Lisa-Miller-Of-Newsweek-Against-Scripture-And-Jesus.php
Jos mies sanoo miehelle rakastavansa tätä ’naisen rbakauta ihmeellisemmin’, näen lausessa todellakin homoeroottisen vivahteen. Joka ei näe ei näe ilmeisesti oikein juuri mitään muutakaan . Uskon silmälasit kun ovat sangenusein sumeat.
Kuninghas Saul näkee asian samoin, kun hän raivostu poikien suhteesta ja haukkuu poikansa äidin ’perverssiksi’. Saulin sananvalinta on paljon puhuva!