Villafranca de los Barros, 4.4.2022
Päätimme jäädä samaan hotelliin, niin vältymme jatkuvalta pakkaamiselta. Paahtoleipä- ja mehuaamiaisen jälkeen Paula vei meidät sinne, mistä oli meidät poiminut edellisenä päivänä, n. 5-6 km kaupungista etelään. Vasta siellä Tuikku huomasi, että hänellä oli jalassa tavalliset kävelykengät ja vaelluskengät olivat hotellilla. Ongelma ei kuitenkaan ollut suuri: Olimme jo aikaisemmin sopineet, että Paula menee odottamaan meitä sinne, missä vaellusreitti tulee kaupunkiin, jotta voimme mennä yhdessä ruokakauppaan ostamaan evästä. Päivän mittaan ei olisi mahdollisuuksia päästä ravintolalounaalle. Paulalla oli siis hyvin aikaa hakea Tuikun kengät.
Näimme kaupungilla pari naisvaeltajaa, joista toinen oli hyytävän kylmästä tuulesta huolimatta pukeutunut shortseihin. Hyvin vähän tuntui vaeltajia olevan liikkeellä. Olimme nähneet vain joitakin yksittäisiä tapauksia.
Paula lähti takaisin hotellille, Tuikku ja minä jatkoimme keltaisten nuolten ja simpukkamerkkien seuraamista. Päästyämme kaupungin ulkopuolelle kävelimme uskomattoman laajojen viiniviljelysten keskellä. Koko seuraavien 15 kilometrin matkalla ei joitakin pieniä oliivipuuryhmiä lukuun ottamatta ollut mitään muuta kuin viiniköynnösten runkoja. Maisema oli tasaista. Jossakin kaukana näkyi vuoria, mutta niille oli matkaa ainakin 10-15 km joka suuntaan. Oli siinä tuulella tilaa puhaltaa. Ja kyllä se puhalsikin. Ei edes vaellustakin huppu meinannut pysyä päässä. Enimmän aikaa oli pilvistä. Lämpötila nousi hädin tuskin 10:n yläpuolelle. Tien varressa oli iso aurinkopaneli ja sen alla pieni koppimainen rakennus, joka ehkä liittyi jotenkin kastelusysteemeihin. Sen takaseinällä oli riittävästi tuulensuojaa, että saimme syödyksi eväitämme.
Iltapäivällä näimme kaksi vaeltajaa, tanskalaisen naisen (tämä oli se Villafrancan shortsinainen) ja saksalaismiehen. He kertoivat aloittaneensa torstaina Sevillasta, eli he olisivat kävelleet 30-40 km päiviä. Heidän päämääränään oli olla Santiagossa 24/4. Todella pitkiä päivämatkoja joutuisivat tekemään.
Nämä vaeltajat lopettivat taukonsa hieman ennen meitä, seurasimme heitä muutama sata metriä perässä. Tulimme hetken kuluttua epäselvästi merkittyyn risteykseen. Kun oikeanpuoleinen reitti näytti menevän aika pahasti väärään suuntaan, ja kun vaeltajaystävämme valitsivat vasemman reitin, seurasimme heitä, he kun olivat kuulemma vaeltaneet Santiagoon jo edellisenä vuonna. Pian löysimme kuitenkin itsemme aivan eri paikasta kuin missä meidän opaskirjan kartan mukaan piti olla. Kuljimme pientä hiekkatietä moottoritien laidassa, kun se sentään meni oikeaan suuntaan. Pian tie kuitenkin loppui, ja jouduimme kävelemään muutama sata metriä savista maata (onneksi ei ollut satanut) viiniköynnösrunkojen seassa, ennen kuin päädyimme poikittaiselle tielle, jolta Paula pelasti meidät paikannusohjelman avulla. Hän vei meidät oikeaan paikkaan, josta kävelimme vielä pari kilometriä uudelle poikittaistielle, josta on sitten helppo jatkaa seuraavana päivänä.
Suurin osa päivän kävelystä oli kovaa hiekkatietä, mikä rasitti kovasti jalkoja ja jalkapohjia, vaikka matkaa ei taaskaan tullut paljon pariakymmentä kilometriä enempää. Kova tie, kova tuuli ja loppuvaiheen sekoilut veivät mehut. Mukava tulla hotellille lepäilemään viiden maissa.
Kuvia neljänneltä vaelluspäivältä:
– Ukrainan sotaan otetaan kantaa täälläkin.
– Evästauko tuulensuojassa.
– Rannatonta lakeutta.
Mérida, 5.4.22
Santiagon tien vaelluksen voi tehdä kävellen, polkupyörällä tai ratsain. Autolla ajo ei ole sallittujen joukossa. Siksi Paula ei ole oikeutettu yöpymään pyhiinvaeltajille tarkoitetuissa majapaikoissa, vaan joudumme majoittumaan pienissä hotelleissa ja majataloissa. Onneksi niitäkin löytyy aika hyvin.
Tämän päivän vaelluksesta ei ole paljoa kerrottavaa, vaikka matkaa tulikin 18 km. Ensin kävelimme melkein 10 km viivasuoraa hiekkatietä, jota reunustivat viiniviljelykset edellisen päivän tapaan; oliivipuumetsiköitä oli tosin enemmän. Yöstä lähtien oli satanut, ja hiekkatie paljastuikin savitieksi. Vähän aikaa käveltyämme pinta alkoi pehmetä, ja kenkiin rupesi tarttumaan savimöykkyjä. Kun kengät alkoivat painaa liikaa, pysähdyimme hakkaamaan ylimääräisiä möykkyjä pois kävelysauvoilla. Näimme 3 muuta vaeltajaa. Kaksi eläkeikää lähestyvää naista tarpoi sitkeästi savikossa. Pitkä laiha mies käveli shortseissa, paljaat jalat polviin asti kurassa, kengistä ja sukista puhumattakaan.
Vihdoin tie kääntyi vasemmalle, ja pian oltiinkin Torremejían pikkukaupungin laidalla. Tapasimme Paulan, ja söimme yhdessä lounaan. Seuraavat 7 km kävelimme savisia polkuja tien vieressä, osittain itse tiellä. Onneksi piennar oli leveä. Ja koko ajan satoi; ei rankasti, mutta sen verran kuitenkin, että sadeasu oli tarpeen. Vajaa 10 km ennen Méridaa polku erkani maantiestä. Nyt oli pakko soittaa Paula hakemaan; muuten päivästä olisi tullut melkein 30 kilometrin mittainen.
Siinä aika lähellä oli hotelli, johon majoituimme. Totesimme, että suihkusta ei tullut lämmintä vettä, huoneessa oli 14 astetta, lämmityslaite ei toiminut, ja kylpypyyhkeet olivat vain vähän suurempia kuin mihin olemme tottuneet käsipyyhkeinä. Paras oli kuitenkin vasta tulossa. Emme saaneet auton ovia lukkoon. Niihin tuli todella mystinen vika, jollaiseen en ole törmännyt koskaan aikaisemmin. Takaovet olivat lukossa kuten pitikin, mutta kun vei käden kuljettajan oven kahvalle, kaikki lukot aukenivat. Kahvaa ei siis tarvinnut edes kääntää; riitti, että vei käden kevyesti kahvalle. Soitimme autonvuokrausfirmaan, joka hinautti auton Toyota-korjaamolle Méridaan. Tämä tapahtui illansuussa, joten ainakaan tänään autoa ei saa takaisin, toivottavasti huomenna.
Se hotellihuone muuten, sen saimme vaihdettua.
Näistä linkeistä pääset lahjoittamaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen (vuoden teema: Valoisampi tulevaisuus nuorille) ja/tai Syöpäsäätiölle syöpätautien tutkimukseen:
https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
https://syopasaatio.fi/lahjoita/kertalahjoitus/
Jatkuvan sateen takia otin tänään vain 1 kuvan, nimittäin lounasannoksestani. Vaeltajan ei pitäisi syödä liikaa lounaalla, mutta tänään sorruin paistettuihin kananmuniin, ranskalaisiin ja vasikkaan. Valitettavasti kuvan jälkikäsittely epäonnistui eikä sitä saanut liitetyksi mukaan. Syyksi iPad arveli palvelimen ylikuormitusta.
Miksi oikeastaan pitäisi olla edes ihanne tai tavoite, että pysytään yhdessä koko elämä?
Tästäkin on tullut jo kommenttia, mm. eräs vanhempi pariskunta, joka oli menossa naimisiin, molemmat toista kertaa, erään lehden haastattelussa sanoi etteivät aio ottaa mitään paineita siitä että ”tämän pitäisi nyt kestää koko elämä”.
Kysymys ei ole nyt siitä onko avioliittolain muutos ”keneltäkään pois”, vaan MIKÄ avioliitto on? Ja MIKSI avioliitto on? Mikä sen merkitys ja tarkoitus on? Jokainen saa toki muodostaa oman käsityksensä. Yleinen yhteiskunnallinen avioliittokäsitys näyttää sitten sen kuinka pitkälle se kantaa avioliittoa. Kuinka kauan se ylipäätään säilyy ja kestää.
Sari Weckhrot, voithan Sinä antaa avioliitolle ihan minkä tarkoituksen itse tykkäät. Ei ko käsitteellä,joka on varsin myöhäsyntyinenkin, mitään universaalia kaikille yhteistä täsmällistä merkitystä ja tarkoitusta ole.
Tässä asiasa merkitystä on vain sillä, että po. liittoja kuvataan objektiivisella käsitteellä, jonka sanakuori
on s a m a kaikille ja joka ei siis lähtökohtaisesti saa aikaan asenteellisia suhtaumisia liitoissa oleviin.
Jokaisen olisi hyvä miettiä omalla kohdallaan miten käsittää avioliiton ja avioliiton merkityksen. Näitä käsityksiä voi sitten vertailla. Voi miettiä mitä tarkoittaa niill ”oikeuksilla” ja ”velvollisuuksilla” joista aiheen yhteydessä puhutaan, usein niitä mitenkään määrittelemättä.
Mitä ovat nämä oikeudet ja velvollisuudet, ja mistä niissä on perimmältään kyse?
Minun käsitykseni on vain minun käsitykseni. No DUH! totta kai on. Mutta jokaisen tulee vastata kysymyksiin omalta osaltaan. Ja sen pohjalta perustella mihin avioliittoinstituutiota lopulta tarvitaan.
Lopetan toistaiseksi. Mutta kukaan ei ole saanut, eikä saa, minua muuttamaan käsityksiäni ja mielipidettäni itkemällä joidenkin ”oikeuksien” perään. Koska pidän velvollisuuksia tärkeämpänä.
Sari,
Kirjoitat pitkästi enkä ehkä pysty kommentoimaan jokaista lausettasi. Kiitän kuitenkin näkemyksistäsi ja vastaan tässä osaan niistä.
Suosittelen, että lopetat puhumasta avioliiton alkuperäisestä tarkoituksesta. Avioliittoinstituutio on muuttunut vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana niin paljon, että on kovin provosoivaa tehdä omasta avioliittokäsityksestä se aito ja alkuperäinen ja täten yrittää tällaisella retoriikalla hakea omille ajatuksille katteetonta arvonnousua. Kukaan meistä ei voi väittää puolustavansa avioliiton alkuperäistä tarkoitusta, mutta sen sijaan voimme argumentoida siitä, miten kukin meistä avioliiton ymmärtää. Keskustelusta tulee sovinnaisempaa, jos lähdetään tasaväkisestä asetelmasta.
Minä en jaa kanssasi ajatusta siitä, että avioliitto eläisi viimeisiä aikojaan. Jo pelkästään tämä keskustelu, homojen halu solmia avioliitto ja tiettyjen ihmisten halu pitää homot mahdollisimman kaukana avioliitosta, osoittaa ettei instituutio ole ihmisille yhdentekevä. Mielestäni käytät ajatusta avioliiton lopunajoista pelotellaksesi ihmisiä siitä, että avioliitto tuhoutuu, jos 3-5% ihmisistä saa oikeuden sen solmia. Minusta tämä pelottelu menee sinulta propagandan puolelle, koska sille ei ole mitään perusteltuja syitä.
Luen kommenteistasi, että pidät avioliittoa ennen kaikkea lapsien hankkimista ja heidän tasapainoista kasvua tukevana instituutiona ja korostat sitä, että avioliiton solmimisen keskeisimpänä syynä ei pitäisi pitää puolisoiden keskinäistä rakkautta ja halua elää yhdessä. Totta kai näin saa ajatella. Uskallan kuitenkin väittää, että tämä ei vastaa edes kristinuskon opetusta avioliitosta saati yhteiskunnassa vallitsevaa ajattelua.
Avioliiton vihkikaavassa on lukuisia rakkauteen viittaavia kohtia. ”Tänään on teidän suuri juhlapäivänne. Jumala on antanut teidän löytää toisenne. Nyt sitoudutte elämään yhdessä toisianne rakastaen ja kunnioittaen. Me iloitsemme teidän kanssanne ja rukoilemme liitollenne Jumalan siunausta… tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesti ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?”. Vihkikaava perustuu läpi elämän kestävään uskollisuuteen ja rakkauteen, ei niinkään jalkikasvujen tehtailuun.
Kysyt minulta, mitä oikeuksia homopareilta puuttuu. Vastaan, että niitä on neljä keskeistä: (1) Eri niminen instituutio leimaa ja altistaa syrjinnälle, (2) sukunimen maksullisuus rikkoo yhdenvertaisuutta, (3) adoptio ja (4) avioliiton vaikutus juridisen sukupuolen vahvistamiseen. Viimeksi mainittu ei tosin varsinaisesti liity homoihin vaan transsukupuolisiin. Toivoisin, että nyt lukisit tämän kommenttini, etkä kysyisi minulta tätä samaa kysymystä yhä uudestaan ja uudestaan.
Laki rekisteröidystä parisuhteesta määrittelee, että siihen sovelletaan samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliittoon. Poikkeuksena on nuo edellä listaamani kohdat (2) ja (3). Instituutiot ovat siis jo tänään lähes identtiset keskenään ja niiden yhdistämisessä yhteisen ”avioliitto”-nimen saavuttamisella on merkittävästi suurempi symboliarvo kuin sillä, maksaako sukunimestä kerran elämässään 90 euroa. Ja aivan vastaavalla tavalla hanketta vastustavien osalta tuon instituution nimen luovuttaminen on se suurin kynnyskysymys, koska mitään konkreettista haittaa asiasta ei ole eikä se käytännössä muuta mitään nykyisiä oikeuksia. Homoille ei siis olla oikeastaan antamassa mitään konkreettista uutta, ainoastaan uusi nimi parisuhteelle.
Tästä näkee, että tämä päätös tehdään paljon enemmän tunnepohjalta kuin että sillä olisi mitään konkreettisia vaikutuksia. Adoptioita on Ruotsissa ollut kymmenessä vuodessa 1 kappale ja harvaa homoliittoja vastustavaa haittaa se, että homot eivät jatkossa kartuttaisi valtion kassaa vajaalla satasella naimisiin mennessään jos haluavat nimensä vaihtaa. Kyse on siis ylipäätään siitä, pitääkö seksuaalivähemmistöjen parisuhteita yhdenvertaisina valtaväestön parisuhteiden kanssa. Ei tuo parisuhteen nimi muuten olisi niin suuri kynnyskysymys. Se nimi on kuitenkin se ainoa konkreettinen muutos nykytilaan verrattuna.
Annan suuren arvostukseni Ilkka Kantolan kannanotolle !
Me ihmiset synnymme tänne maailmaan täysin tasa.arvoisina. Kukaan meistä ei voi vaikuttaa omaan syntymäänsä. Korkein, Jumala, antaa jokaiselle saman ihmisarvon.
Kuka erottaa meidät toisistamme ? Käytännöllisesti katsoen ainoastaan kirkot erilaisine oppisuuntineen. Onneksi yhteiskuntien kehitys on realistisesti kohti meidän kaikkien ihmisten tasa-arvoa. . Tästä saamme lukea infoa jatkuvasti alkaen USA.n osavaltioista. Myös katolinen kirkko tulee perässä ajan kanssa.
Toivottavasti meidänkin fundamentalistinen valtiomme nykyaikaistuu.
”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” – Heprealaiskirje 13:4
Kun lähdemme muuttamaan tät toiseksi pyhintä liittoa; suhde miehen ja naisen välillä, on hyvä miettiä mitä varten se on tuhansia vuosia ollut miehen ja naisen välinen. Avioliitolla on jo nyt monia rajoja; lukumäärä, ikä, sukulaissuhde, sukupuoli jne.. Kuten voimme rajoista havaita, niin sen tarkoitus on ennen kaikkea tukea perhettä yhteisönä, jonka kykenee luonnostaan muodostamaan vain mies ja nainen.
Avioliitto perustuu sille antropologiselle tosiasialle, että miehet ja naiset täydentävät toisiaan, sille biologiselle tosiasialle, että suvunjatkuminen on riippuvainen miehestä ja naisesta, ja sille sosiaaliselle realiteetille, että lapset tarvitsevat isää ja äitiä.
Avioliitto on olemassa tuodakseen miehen ja naisen yhteen aviomiehenä ja aviovaimona vaimona olemaan isä ja äiti lapsille, joita heidän liittonsa tuottaa. Avioliitto on valtiota vanhempi instituutio. Se on ihmissivilisaation perusrakennuspalikka. Avioliiton julkinen merkitys ylittää siihen liitetyt henkilökohtaiset merkitykset.
Jos lähdemme tälle maailman miellyttämisen suunnalle, niin silloin auttamattomasti joudumme myöntymään muissakin asioissa, kunnes kristilliset arvot ovat tuhottu kokonaan viimeistä pyhää asiaa myöten. Homoavioliitto ei tule jäämään viimeiseksi avioliittoa muuttavaksi aloitteeksi, jos se hyväksytään. Pirulle ei tule antaa pikkusormea, sillä tiedämme hänen haluavan koko käden…
”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.” – Sananlaskut 29:25
Mattila voisi ehkä jatkossa laittaa tänne ainoastaan linkin, jotta hänen ei tarvitsisi copy-pasteta tuota samaa liturgiaa yhtä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Keskustelu olisi mielekkäämpää, jos pystyisi esittämään omia ajatuksiaan.
Mattilan kopioimaan tekstiin sisältyy se asiavirhe, että tässä ei olla muuttamassa miehen ja naisen välistä liittoa ja heidän suhdettaan. Kuten kansalaisaloitteen tekstistä käy ilmi, heteromiehellä on jatkossakin täysi oikeus mennä naimisiin heteronaisen kanssa. Ketään ei pakoteta avioitumaan samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Mauno Mattila: Ilahduttava lukea syvää arvokeskustelua eikä pelkkää ”ei keneltäkään pois” vähättelyä
Hetken luulin Teemu Venäläisen kommenttia syvästä arvokeskustelusta sarkasmiksi, mutta hän taitaakin olla tosissaan.
Mauno Mattila, totesit hyvässä kommentissasi: ”Homoavioliitto ei tule jäämään viimeiseksi avioliittoa muuttavaksi aloitteeksi, jos se hyväksytään.” Näin varmasti on.
Samalla myös vapaa seksuaalinen monimuotoisuus lisääntyy, koska Raamatun ihanteet ja Jeesuksen opetukset murretaan pala palalta. Seksiteollisuuskin löytää jatkossa yhä uusia apajia.
Nuorilla, identiteettiään etsivillä, tullee olemaan vaikeinta tuossa ”Baabelin monimuotoisuudessa.”
SYDÄMELLISIÄ TERVEISIÄ ILKKA KANTOLALLE!!
Sari Weckroth, isännän ja minun lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt avioliitto oli lapseton, mutta koko sinä aikana me emme mitenkään tiedostaneet tai kokeneet olevamme jokin poikkeustapaus. Meidän elämämme ja parisuhteemme oli meidän. Miksi meidän olisi pitänyt ajatella olevamme erilaisia?
Sinulle on vähän jäänyt päälle ”avioliiton alkuperäinen tarkoitus”. Kun homoparit eivät sitä täytä, niin ovatko lapsettomat avioparit mielestäsi hieman samassa asemassa? Pykälän verran parempia, koska ovat mies ja nainen, mutta alapuolella kuitenkin.
Merja,
Minusta me voimme olla ihan ylpeitä ja tyytyväisiä siitä, että emme ole joutuneet Sari Wechrothin määrittelemään siitosliittoon.
Avioliiton sinä olet miehesi kanssa päässyt solmimaan ja olen toiveikas, että minä ja mieheni purjehdimme myös avioliiton satamaan lähivuosien aikana. Uskon, että harva suomalainen kokee kumpaakaan meistä Sarin tapaan yhteiskunnan kannalta vähempiarvoiseksi ja jolle sallitaan parisuhde vain armeliaana poikkeuksena kunhan muistaa olla kiitollinen ja tiedostaa oman paikkansa muista sivussa.
Täällä kommentoivien ihmisten halu lähteä mestaroimaan muiden elämää on hämmentävää. Toivotan liitollesi kaikkea hyvää ja pitkää ikää vaikka Saria lainatakseni sen elinikäisyys ei kuulemma saisi olla tavoite ja en ole edes varma, pitäisikö teidän rakastaa toisianne. Minä ainakin rakastan miestäni, vaikka sitten ihan Sarin kiusaksi. 🙂
Ja kiitos Merja siitä, että täällä on teitä normaaleja ihmisiä puolustamassa meitä poikkeavia.
KIITOS, JUSU!
Lain voimaantulon jälkeen kaikilta aviopareilta on saatava vastaus myös siihen onko avioliitto solmittu miehen vai naisen kanssa.
Tämä lisäys on sitten tehtävä kaikkiin avioliittoa koskeviin kyselylomakkeisiin. Näin uusi avioliittolaki heikentäisi kaikkien muiden asemaa. Koska asiasta ei voisi muutoin kenekään kohdalla tietää.
Kerro nyt Pekka kuitenkin ensin, miksi asiasta pitäisi tietää?
Teemu Venäläisen ahkerasti käyttämä hekuma-sana kertoo minkälaiset sanat hänen mielessään liikkuvat ja hänen mieltään ilmiselvästi kiehtovat…
Avioliiton tarkoitus ei ole tarjota moraalista oikeutusta hekuman harjoittamiseen mies- tai naisparille. Avioliiton tarkoitus on kannustaa ehdottomaan ja elinikäiseen sitoutumiseen miehen ja naisen kesken.
Jos kuvittelet, että tällaiset lapselliset heitot, joilla selvästi pyrit loukkaamaan toisia ihmisiä, olisivat paras keino edistää asiaasi, uskon, että olet erehtynyt. Toivoisin, että ottaisit mallia vaikka Salme Kaikusalosta, joka osaa keskustella asiasta fiksusti vaikka onkin eri mieltä ex-piispa Kantolan kanssa.
Minkäs takia luulet Teemu Venäläinen Jumalan luoneet po. vempeleet sellaisiksi että ne tuottavat nautintoa?
Eikö se juuri lisääntyminen ollut hällä mielessä?
Avioliiton ideaalin tahraaminen vaikuttaa sen arvoon. Avioliittoa tulee vaalia erotettuna kaikista muista suhteista. Avioliiton purkaminen fyysisesti ja psyykisesti toisiaan täydentävältä Jumalan kuvalta on valheellinen ja keinotekoinen jäljitelmä.
Tuottaahan ne vempeleet nautintoa ihan ilman siitostapahtumaakin…