Viime maanantaina A.D. 25.11.2013 mediapersoona Jari Sarasvuo sai esiintymisellään Kallion kirkossa 1500-päisessä yleisössä aikaan kaaoksen. Oikeastaan koko Kallio meni aivan sekaisin. Kohusaarnaajaan suhtauduttiin kuin uuteen profeettaan. Yksi kuulijakin pyörtyi.
Tällainen oli meno ja meininki arki-iltana helsinkiläisessä kirkossa, ainakin jos on iltapäivälehtiin uskominen. Suositus: Älkäämme uskoko! Sietämättömän heikkotasoista journalismia, joka näkyy siinä, etteivät toimittajat saaneet tilaisuudesta mitään tolkkua. Puhetta ei osattu / haluttu alkuunkaan referoida. Oi, niitä aikoja, jolloin Valtosen Olli oli toimittajana Iltalehdessä. Niitä juttuja kelpasi kyllä lukea. Voi, jospa Olli olisi kirjoittanut kyseisestä tilaisuudesta, niin a vot!
Koska tilaisuus oli jo itsessään mediatapahtuma, niin ei siitä enää olisi pitänyt yrittää tehdä sensaatiota. Moni täyden kirkon ulkopuolelle jäänyt olisi varmasti mielellään lukenut asiallisen selostuksen siitä, mitä kirkkosalissa oikeasti tapahtui. Se yksi parvelle pyörtyjäkin pökräsi huonon hapen takia. Eli ihmisiä oli yksinkertaisestti päästetty liian paljon sisään. Vaadin, että kirkon päiväkirjaan tehdään läsnäolijoitten määrän kohdalle merkintä: 1500=liikaa!
Mitä tuohon blogin otsikkoon tulee, niin se on muistuma menneiltä ajoilta. V. 1966 Beatlesien John Lennon aiheutti myrskyn Yhdysvalloissa sanottuaan englantilaisessa lehtihaastattelussa bändinsä olevan suositumpi kuin Jeesus ”Kristinuskon aika alkaa olla ohi. Se kutistuu ja katoaa. — Me ollaan nyt suositumpia kuin Jeesus, enkä minä tiedä kumpi tulee ensin, rock’n’roll vai kristinusko”.
Tämän kirjoittaja oli 11-vuotias v. 1966. Tuon lausunnon kuullessani pahoitin mieleni, vedin herneen nenääni, revin reppuni, otin pultit, sain hepulin. Nuukana miehenalkuna en kuitenkaan raaskinut tuhota ainoata Beatles-levyäni, Help-singleä, jonka B-puolella oli kappale I’m Down.
Loukkaavimpana tuossa Lennonin möläytyksessä pidin sitä, että joku kehtaakin verrata itseään Jeesukseen, sillä entisenä pyhäkoululaisena olin oppinut, ettei Jeesuksen nimen rinnalle saa nostaa mitään muuta nimeä. Myöhemmin olen tajunnut, että ilman muuta maallisessa suosiossa monikin nuorison idoli voi mennä Jeesuksen ohi. Idoli muuten tarkoittaa epäjumalaa…
Jeesus ei kaipaa ihailijoita vaan todellisia seuraajia. Maallinen ihailu muuttuu helposti vihailuksi. Ensi sunnuntaina (1. Adventtisunnuntai) monissa kirkoissa lauletaan:”Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen…”
Kallion kirkon iltatilaisuus oli järjestetty käyttämällä ihan häpeämättömällä tavalla (onnittelut järjestäjille!) hyväksi julkisuutta. Kannattaa muistaa, että paikalla olivat myös Juha Vain Elämää Tapio sekä Teemu YleLeaks Tammisalo. Tuloksena olikin maallisilla mittareilla mitattu aikamoinen jytky. Näin saaduilla fiiliksillä moni mukana ollut elää varmaan useamman viikon. Kunnes arki aikanaan syö huipputunnelmat. Kirkastusvuorelta on myös tultava alas. Onko silloin edessä pelkkää harmaata latteutta?
Otetaanko uusiksi sama kokemus adventtina? Ilman Sarassvuota, Tapiota tai Tammisaloa? Kallion tilaisuus päättyi ehtoollisen viettoon. Ehtoollisessa itse Kirkon Herra palvelee meitä. Siteeraamassani virressä 15 sanotaan Jeesuksesta:”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus…”
Jos meteliä pitämällä ja julkkiksia kirkkoon haalimalla saadaan ihmisiä ehtoollispöytään, niin ei muuta kuin Aamen ja Halleluja. Jos Jari S. näyttikin kuvissa seisovan kirkon kuorissa aika jäykin jaloin, niin oletan, että Herran Pyhän Aterian hänkin nautti polvensa notkistaen.
En ole varma, pyhittääkö tarkoitus aina keinot, mutta sen tiedän, että moni maallinen menestys saattaa iankaikkisuuden kannalta ollakin loppujen lopuksi menetys. Olipa Ajan Henki mikä tahansa, suosiokysymyksen kanssa kipuilevan kirkon ei missään tilanteessa sovi unohtaa niitä ihmisiä, jotka syystä tai kolmannesta ovat aivan alamaissa (Down) ja tarvitsevat apua (Help).
Hiukan mielipidettä noista Hannun mainitsemien termien käytöstä. Siis en ole kuunnellut saarnaa enkä katsonut videoita, vaan lukenut tuon Mustakallion arvion. En näe syytä tausta tutkimukseen koska arvio on luotettavan oloinen. Oletan näiden uskonnollisten termien käytön kodin perinnöksi. Siis nämä termit opitaan lapsena ja niitä käytetään omina, mutta toki voi oppia uuttakin. Viittaan tällä Mustakallion blogissa viitattuun Tyyne mummoon, koska en tiedä enempää. Emme välttämättä edes itse tajua kuinka paljon kielessämme niitä vilisee. Siis ei Tyyne mummoja vaan uskonnollisia käsitteitä muissa yhteyksissä.
Eija: Sanojen yhtäläisestä sisällöstä minulle tulee hakematta mieleen uskontunnustus. Se lausutaan tai tunnustetaan yhteen ääneen. Siis sanotaan jotakin keskeisen tärkeää yhdessä ja samoin sanoin. Jos kristillisyyden keskeiset käsitteet, vaikkapa pelastus, otetaan sekulaariin käyttöön (näin esim. Sarasvuo), ne menettävät teränsä. Pointti katoaa, kun kyse onkin jostakin vain tämänpuoleisesta. Minä hätkähdän aina, kun taloyhtiöitten pihamailla näen värikkäitä kylttejä, jossa lukee PELASTUSTIE.
Ehtoollisyhteydessä olemme jo aavistelemassa jotakin kuoleman rajan tuolle puolelle ulottuvaa. ”Me olemme ottaneet vastaan Herrammme Jeesuksen Kristuksen. Hän varjelkoon meidän henkemme, sielumme ja ruumiimme, koko olemuksemme iankaikkiseen elämään”. Tuo vanhahtava termi Varjella tarkoittaa tässä samaa kuin Johdattakoon.
”ei missään tilanteessa sovi unohtaa niitä ihmisiä, jotka syystä tai kolmannesta ovat aivan alamaissa (Down) ja tarvitsevat apua (Help).”
Mielestäni olette oikeassa. Ei edes vaikka olisivat rockandrool -epäjumalia.
Suomalaisessa toimittajakunnassa on valitettavasti suuria typeryksiä, joiden tarvitsee ehkä itseänsä tai lehtensä taloutta pönkittääkseen keksiä sensaatioita vaikka mistä. Kirkossa pyörtyminen on käsittääkseni sentään aika tavallinen ilmiö, olen itse pyörtynyt, olen nähnyt vaimoni pyörtyvän ja kaatuvan niin että kirkko kolisi ja silläkään ei ole mitään tekemistä jp:n sisällön vaan pikemminkin sisäilman tai muun hengen kulun kanssa.
Oppikoulun alaluokilla seisoimme jonoissa aamuhartaudessa juhlasalissa joka aamu. Kun silloin tällöin joku pyörtyi ja sitten opettaja kehotti paria luokkatoveria auttamaan pyörtyneen käytävään, niin mehän kehitimme ihan vuorolistan siitä, kuka milloinkin pyörtyy ja ketkä kaksi pääsevät hänen siivellään käytävään istuskelemaan aamuhartauden ajaksi.
Kiitos Ilkka kommentistasi, joka toi mieleeni myös minulle tutut pyörtymiset oppikoulun aamuhartauksien aikana. Joskus lähdettiin jopa kotiin saattamaan pyörtynyttä. On todella kornia nuo uutisoinnit. Kirkossa en ole vielä pyörtynyt, mutta alhaisen verenpaineen vuoksi jatkuvien ylös pomppimisien takia joudun nojaamaan edessä olevaan tuoliin ja suuntaamaan katseeni visusti lattiaan.
Ilkka: Luulen, että jutut kirjoittaneet iltapäivälehtien toimittajat eivät itse pääse vaikuttamaan juttujensa rupriikkeihin tai ingresseihin. Lööppimaakarit ainakin ovat ihan oma kastinsa, sen tiedän varmasti. Nuoret toimittajat ovat luku sinänsä: Väärien tietojen ja väärinkäsitysten lisäksi myös oikeakielisyysasiat ovat pelottavan usein sitä luokkaa, ettei lukija oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Mitä taas tulee noihin kouluissa tapahtuneisiin aamuhartauspyörtymisiin, niin olihan se todella huono aamu, jolloin ei yhtään tyttöä mennyt nurin eikä ensimmäistäkään kumahdusta kuulunut.
Tapiolan yhteiskoulussa opparin ekalla luokalla, jolloin Raittilan Anna-Maija oli mun ussamaikkani, oli kauheaa nähdä, kun keväällä juhlasalissa lakituspuhetta pitänyt rehtorimme kuoli silmiemme edessä sairaskohtaukseen. Anna-Maija kirjoitti päiväkirjaansa tuosta tapauksesta riittävän epämääräisen merkinnän, sellaisen, mikä tuskin aukesi muille kuin meille tuon tilanteen järkyttämille.
Hannulle
En nyt tiedä missä vaiheessa on tuo kotimaisen kielten keskuksen Vanhan kirja suomen sana kirja. Sitä todennäköisesti tullaan julkaisemaan netissä. En tiedä tarvitaanko siihen jotain oikeuksia. Lähteet ovat ja ovat olleet kirkollisia, hengellisiä ja laki tekstejä. Pohjana on Mikael Agricolan luoma kirjakielen sanasto ja raamattu. Muitakin teoksia on tietysti hyödynnetty. Siis tähän saarna aiheeseenkin liittyen siitä voisi olla hyötyä teologille. Ainakin sen olen havainnut, että kiinnostusta herättää lapsen nimen tausta. Ihan uskontotunnillakin tulee näistä, kuinka uskonnollisen aiheen sananparret tai sanat on arkikielessä. Niitä oli tosi paljon, mutta en saa niitä ongittua muististani enää.
Laitan taas linkin, jos viestin sattuu lukemaan joku, jota tämä aihe kiinnostaa.
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=150