Viime maanantaina A.D. 25.11.2013 mediapersoona Jari Sarasvuo sai esiintymisellään Kallion kirkossa 1500-päisessä yleisössä aikaan kaaoksen. Oikeastaan koko Kallio meni aivan sekaisin. Kohusaarnaajaan suhtauduttiin kuin uuteen profeettaan. Yksi kuulijakin pyörtyi.
Tällainen oli meno ja meininki arki-iltana helsinkiläisessä kirkossa, ainakin jos on iltapäivälehtiin uskominen. Suositus: Älkäämme uskoko! Sietämättömän heikkotasoista journalismia, joka näkyy siinä, etteivät toimittajat saaneet tilaisuudesta mitään tolkkua. Puhetta ei osattu / haluttu alkuunkaan referoida. Oi, niitä aikoja, jolloin Valtosen Olli oli toimittajana Iltalehdessä. Niitä juttuja kelpasi kyllä lukea. Voi, jospa Olli olisi kirjoittanut kyseisestä tilaisuudesta, niin a vot!
Koska tilaisuus oli jo itsessään mediatapahtuma, niin ei siitä enää olisi pitänyt yrittää tehdä sensaatiota. Moni täyden kirkon ulkopuolelle jäänyt olisi varmasti mielellään lukenut asiallisen selostuksen siitä, mitä kirkkosalissa oikeasti tapahtui. Se yksi parvelle pyörtyjäkin pökräsi huonon hapen takia. Eli ihmisiä oli yksinkertaisestti päästetty liian paljon sisään. Vaadin, että kirkon päiväkirjaan tehdään läsnäolijoitten määrän kohdalle merkintä: 1500=liikaa!
Mitä tuohon blogin otsikkoon tulee, niin se on muistuma menneiltä ajoilta. V. 1966 Beatlesien John Lennon aiheutti myrskyn Yhdysvalloissa sanottuaan englantilaisessa lehtihaastattelussa bändinsä olevan suositumpi kuin Jeesus ”Kristinuskon aika alkaa olla ohi. Se kutistuu ja katoaa. — Me ollaan nyt suositumpia kuin Jeesus, enkä minä tiedä kumpi tulee ensin, rock’n’roll vai kristinusko”.
Tämän kirjoittaja oli 11-vuotias v. 1966. Tuon lausunnon kuullessani pahoitin mieleni, vedin herneen nenääni, revin reppuni, otin pultit, sain hepulin. Nuukana miehenalkuna en kuitenkaan raaskinut tuhota ainoata Beatles-levyäni, Help-singleä, jonka B-puolella oli kappale I’m Down.
Loukkaavimpana tuossa Lennonin möläytyksessä pidin sitä, että joku kehtaakin verrata itseään Jeesukseen, sillä entisenä pyhäkoululaisena olin oppinut, ettei Jeesuksen nimen rinnalle saa nostaa mitään muuta nimeä. Myöhemmin olen tajunnut, että ilman muuta maallisessa suosiossa monikin nuorison idoli voi mennä Jeesuksen ohi. Idoli muuten tarkoittaa epäjumalaa…
Jeesus ei kaipaa ihailijoita vaan todellisia seuraajia. Maallinen ihailu muuttuu helposti vihailuksi. Ensi sunnuntaina (1. Adventtisunnuntai) monissa kirkoissa lauletaan:”Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen…”
Kallion kirkon iltatilaisuus oli järjestetty käyttämällä ihan häpeämättömällä tavalla (onnittelut järjestäjille!) hyväksi julkisuutta. Kannattaa muistaa, että paikalla olivat myös Juha Vain Elämää Tapio sekä Teemu YleLeaks Tammisalo. Tuloksena olikin maallisilla mittareilla mitattu aikamoinen jytky. Näin saaduilla fiiliksillä moni mukana ollut elää varmaan useamman viikon. Kunnes arki aikanaan syö huipputunnelmat. Kirkastusvuorelta on myös tultava alas. Onko silloin edessä pelkkää harmaata latteutta?
Otetaanko uusiksi sama kokemus adventtina? Ilman Sarassvuota, Tapiota tai Tammisaloa? Kallion tilaisuus päättyi ehtoollisen viettoon. Ehtoollisessa itse Kirkon Herra palvelee meitä. Siteeraamassani virressä 15 sanotaan Jeesuksesta:”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus…”
Jos meteliä pitämällä ja julkkiksia kirkkoon haalimalla saadaan ihmisiä ehtoollispöytään, niin ei muuta kuin Aamen ja Halleluja. Jos Jari S. näyttikin kuvissa seisovan kirkon kuorissa aika jäykin jaloin, niin oletan, että Herran Pyhän Aterian hänkin nautti polvensa notkistaen.
En ole varma, pyhittääkö tarkoitus aina keinot, mutta sen tiedän, että moni maallinen menestys saattaa iankaikkisuuden kannalta ollakin loppujen lopuksi menetys. Olipa Ajan Henki mikä tahansa, suosiokysymyksen kanssa kipuilevan kirkon ei missään tilanteessa sovi unohtaa niitä ihmisiä, jotka syystä tai kolmannesta ovat aivan alamaissa (Down) ja tarvitsevat apua (Help).
Jaa-jaa, Hannu. Paras voi olla vielä näkemättä ja kuulematta. Jari Sarasvuohan kävi Kalliossa vain edellä kuin Johannes Kastaja. Torstaina saarnaa Kalliossa Tarja Halonen. Silloin siellä voi kaatua väkeä kuin heinää, joten vastaanottajiakin tarvitaan.
Niin, Niilo, sitä minäkin pahoin pelkään, että ei tämä tähän lopu. Pidot sen kun paranee. Täytynee jatkossa etsiä isompia kirkkoja. Kerimäen kirkko voisi olla sopiva. Tai sitten otetaan Cheekilta mallia ja varataan stadikka…
Olisikohan se niin, että tuonpuoleisuus ei nyt tällä hetkellä oikein myy. Ihmiset kaipaavat leipää ja sirkushuveja ja HETI!
Jos avaa illalla ”tölsyn” sieltä näkee vaikka kuinka paljon mediapersoonia, joiden voi markkinataloudessa arvella olevan suosituimpia kuin Jeesus Kristus. Jos Kallion kirkko tahtoo olla ”kauppahalli”, jolle kirkon yleisömäärä on Jeesuksen merkitystä tärkeämpi, niin mikäpä siinä. Siitä vaan vailla hengellistä koulutusta olevia poliittisia tai kaupallisia mediapersoonia ihmisiä viidyttämään. Viihdettähän sekin on kaiken muun viihdesirkuksen keskellä. On kuitenkin meitäkin, jotka emme koskaan mene Kallion tivolia katsomaan. Meille Ramattu ja Jeesus Kristus merkitsee aivan muuta kuin pelkkää viihtymistä.
Tuula: Näyttäisi siltä, että Sarasvuo saattoi tarjota kuulijoilleen jonkinlaisen henkisen kokemuksen, mutta varsinainen hengellinen sisältö tuli kohti musiikissa ja ehtoollisessa. Niin, ja kyllä kai Tammisalokin Jeesuksesta jonkinlaisen todistuspuheenvuoron käytti…
Muistan kuinka Victor Limenko suomi helluntailaisia siitä, kuinka ne olivat käyttäneet häntä hyväkseen uskon tulon jälkeen. Tätä ongelmaa ei varmaan tule koska kaikki ovat julkisuuden henkilöitä ja tekevät tätä työkseen eikä henkilökohtaisista syistä. Juha Tapio on ihan hyvä artisti, mutta ei sen avulla minua saa kirkkoon houkuteltua. Mieluimmin kuuntelen kotonta kuin happiköyhässä kirkossa. Mietin, että eikö löydy suurempia tiloja. Voihan sitä saranat vaikka jossain kirkon lähellä, että kaikki pääsevät mukaan. Harvoin sitä ilman pääsy maksua pääsee kuulemaan vai pääsikö. Mitenhän minusta on tullut niin kyyninen noita julkkiskokemuksia kohtaan. En kysy paljon niille maksettiin.
Joo, Eija, en minäkään pitänyt itseäni kohderyhmään kuuluvana (joten loistin poissaolollani), mutta 1500 ihmiselle tuo tilanne varmaankin antoi / merkitsi jotakin tyyliin Olinhan siellä minäkin, once in the lifetime.
Jäin kyselemään, oliko tuo ns. saarna sittenkään kaikkein parhain lähestymistapa. Eli olisiko esim. Teemun ja Jarin välinen dialogi sittenkin ollut hedelmällisempi juttu, Heaven knows.
En tiedä, mutta tämä on hyvä. 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=XKtBgNpfwQU
Miksi tuonpuoleisuuden (jos sitä edes on) olisi myytävä ? Onko kirkon yksinoikeus (markkinat) tuonpuoleisuuteen ohi ? Synnillä ja kuolemalla on turha enää myydä mitään.
Tärkein asia ei ole myytävissä, eikä se maksa. Siihen ei tarvita kirkon markkinamiehiä. Rakkaus on olemassa, löydettävissä ja jaettavissa. Tässä ajassa.
Charlotta: Tärkein syy kristittynä olemiseeni on se, että saan uskoa Jeesuksen olevan Ylösnoussut Kuoleman Voittaja ja myös minun Vapahtajani.
Jos olisin vakuuttunut siitä, että elämä ei jatku kuoleman jälkeen, niin silloin en ehkä ihan ensimmäisenä vapaaehtoisesti tarttuisi ristiin ja kantaisi sitä koko elämäni ajan. Silloin ajattelisin varmaan paljon enemmän itseäni ja pitäisin huolen siitä, että varmasti saan, mitä haluan enkä tyytyisi vain siihen vähään, mitä henkeni pitimiksi todella tarvitsen.
All you nees is love, lauleskelivat Beatlesitkin aikanaan. Mutta millaisesta rakkaudesta oikein on kyse? Sellaisestako, millaiseksi se määritellään esim. I. Kor. 13:ssa? Onko se tunnetta, tahtoa, järkeä, saako se sinut liikkeelle, rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi?
Mitähän roolia asiassa näytteli toive kolehtituotoista?
Tuosta kolehtiasiasta en tiedäkään mitään. Kuka esitti ja millaisen kolehtivetoomuksen?
Kallion kirkkoherra tuntee seurakuntalaisensa. Jo riittää, uskonto pois kirkosta, me tapakristityt haluamme elämyksiä!
Hienoa. Mitä Kallio edellä, sitä muu pääkaupunkiseutu perässä. Sarasvuo päihittää mennen tullen Pirkko Jalovaaran: ei rasita kuulijoitaan moderniin urbaaniin kirkkoon kuulumattomilla asioilla kuten Raamatulla tai henkilökohtaisella uskolla, ja on jo valmiiksi rikas.
Kari-Matti: en usko, että tällaisesta jutskasta tulee Must muualla Suomen Siionissa. No, Oulussa ehkä..
Ei tällainen varmaankaan ole pois taviskirkkovierailta. Kaikki tapahtumat eivät ole tarkoitettu yksille ja samoille kirkkovieraille. Mikä sopii Jupiterille, ei sovi härälle…
Mitäs mieltä olet suosittujen iskelmälaulajien pitämistä jouluisista kirkkokonserteista?
Olisivatko pihlajanmarjat jotenkin vähän happamia, kun niihin ei oikein ylety. En voi välttyä tältä tunteelta. Sorry.
Jos 1500 henkeä ahtautuu kirkkoon, on sekin jo jotain. Jospa heistä vaikka sata on kokenut jotain hengellistäkin on se jo suurempi määrä kuin kirkkoväki tavallisina sunnuntaiaamuina.
En ole mikään Sarasvuo fani. En ole edes seurannut hänen ohjelmaansa, mutta minussa herää aina pieni raivon poikanen, kun jotain lyödään kuin vierasta sikaa – ilman, että tiedetään hänen sisintään ja vaikuttimiaan.
May: Voihan asia olla noin tai sitten olla olematta. Mahdollinen happamuus voi tulla siitä, että Saarnasvuo omii muutenkin puheisiinsa ja kirjoituksiinsa runsaasti uskonnollisia termejä, mutta ei käytä niitä raamatullisessa kontekstissa. Ja ken saarnaajaksi ryhtyy, saa totisesti varautua siihen, että henkeä haistellaan tarkoin. Se on sanankuulijan oikeus ja myös velvollisuus.
Aina kun kirkko täyttyy, on se hyvä asia.
Naurettavaa puhua jonkun omaisuudessta, kun rikkaus ei ole synti!
Ihmniset haluavat kuulla särmäpuhetta ja Sarasvuo on hyvä siinä. En ole kuullut hänen saarnaansa, mutta aihe (tuhlaajapoika) oli napakymppi. Juuri tällainen Jumalan rakkaus kiinnostaa, koska se koskettaa meitä kaikkia.
Sarasvuo itse on antanut hyvinkin nöyriä lausuntoja itsestään ja asemastaan kirkossa, joten sekin hyvä. Mielummin itse kuuntelen vilpitöntä julkkista, kuin tasa-arvosta Raamatun ydinkysymystä tekevää feministiä! Vielä kateellisille: Sarasvuo oli puhuja jo ennen rikkauksiaan, joten..
Kristittynä ”ollaan” (lokoisaa). Ei eletä ? Yhtä hyvin ne jotka ovat kristittyjä (ns. uskovat) ”saavat sen minkä haluavat” ja lisäksi varmistavat, että saavat myös tulevassa (epävarmuustekijä on aina olemassa). Risti on kevyt kannettava, sillä voi myös rahastaa.
Jos Sana johtaisi (rakkauden)tekoihin jo tässä elämässä, ei tarvitsisi varmistella mitään, ei nyt, eikä sitten.
Ihan sama. mistä betlemanit lauloivat. Lauluja on monta, rakkaus on yksi.
Sonja: Elän kristittynä, koska olen kristitty. Minä olen kristitty on eräänlainen uskontunnustus. Se on totta, että jos sanamme ja tekomme ovat ristiriidassa keskenään, niin ihmiset uskovat mieluummin tekojamme. Kaikkia ei kutsuta sunnuntaisin saarnatuoleihin, mutta ns. arjen jumalanpalveluksessa me saarnaamme – teoillamme.
Tuota varmisteluideaasi en ymmärä ollenkaan, saahan kristitty ottaa kaiken vastaan Jumalan kädestä.
Rakkauden nimissä voidaan tehdä todella häijyjäkin tekoja, joten sinunkin olisi hyvä määritellä tarkemmin, mitä meinaat tuolla ajatuksella, että Rakkaus on yksi. Esim. kreikan kieli tuntee ainakin kolme sanaa, jotka me käännämme rakkaudeksi:
– eros tarkoittaa eroottista rakkautta
– filos veljesrakkautta
– agape on Jumalan rakkautta, jota määritellään !. Kor. 13:ssa.
Näyttää siltä, että Sarasvuo on Kallion Jeesus. Mitä tuohon Lennoniin tulee… Tässä oiva filmi hänestä. Tekstitykset suomi.
http://www.geniusthemovie.com/