Pekka Särkiön sunnuntaista blogia on helppo moittia. Veikko Huoviselta lainattu ilmaisu ”karvakannel soimaan” on valitettavan alatyylinen, esineellistävä ja tekee blogista helpon maalin. Sen muistaa samalla tavalla kuin tuppeen sahatun laudan, lakeerikengät tai pyytämättä ja tilaamatta saadut faksit.
On vahingollista puhua rumia tavalla, jonka muistaa, vaikka kuinka yrittäisi unohtaa.
Särkiö maalailee kuvaa ”kulttuurieliitistä, joka tekee hiljaa työtään rakenteiden murtamiseksi”. Tällaiseen kulttuurieliittiin tai tarkoitukselliseen työntekoon en usko. En myöskään tunne Marxilaisuutta niin, että osaisin arvioida, onko nykyajassamme jotain marxilaisuuden rippeitä, hyviä tai ei-niin-hyviä.
En tässä blogissani kuvaa myöskään kirkkomme vuosikymmeniä kestänyttä huolta arvojen liberalisoitumisesta ja moraalin höllenemisestä erityisesti seksuaalietiikan alueella.
Mutta Särkiön blogi ja siitä käytävä keskustelu heijastelee laajempaa sukupuolikäsitysten murrosta ja kahden vastakkaisen käsityksen jännitettä kirkossa. Sitä muutosta pyrin tässä blogissani kuvaamaan.
Miehen ja naisen avioliitto kuuluu ihmisen perusluonteeseen?
Kirkkomme perheopetus on viime vuosikymmeninä toistanut ajatusta, että Jumala on kirjoittanut luomisessa oman lakinsa ihmisten sydämiin.
Sydämeen kirjoitettua lakia eri asiakirjoissa kuvattu monilla tavoilla. On esitetty, että Jumala on asettanut ainoastaan kultaisen säännön eli lähimmäisenrakkauden periaatteen ihmisen sydämeen, mutta yksityiskohtaisemmat käskyt ja normit ovat kulttuurisidonnaisia.
Joissakin asiakirjoissa miehen ja naisen välinen avioliitto kuvataan osana ihmisen sydämeen luomisessa kirjoitettua järjestystä. Esimerkiksi piispojen puheenvuoro Kasvamaan yhdessä vuodelta 1984 kuvaa kirkon opettamaa perhemallia ihmisten yhteiselämän perusmuotona:
”Perhe, joka perustuu miehen ja naisen pysyvään suhteeseen, avioliittoon, on ihmisten yhteiselämän perusmuoto. Kristillisen uskon mukaan ihminen luotiin nimenomaan perhe-elämää varten. […] Suvun jatkaminen ja perheen muodostaminen eivät Raamatun mukaan ole miehen ja naisen parisuhteen ainoa tarkoitus; mies ja nainen ovat luodut kaikinpuoliseen vuorovaikutukseen, jossa he voivat löytää omaan ihmisyyteensä sisältyvän rikkauden. Perhe, joka on sekä miehen ja naisen että vanhempien ja lasten ja vielä sisarusten keskinäistä yhteiselämää, on kaiken inhimillisen yhteyden perusmuoto ja lähtökohta.” (s. 8)
Vastaavalla tavalla piispojen puheenvuoro Rakkauden lahja kuvaa avioliiton elinikäisyyttä ihmisyyden perusluonteeseen sisäänrakennettuna asiana:
”Avioliiton elinikäisyyden ihanne on sisäänrakennettu ihmisyyden perusluonteeseen. Se on myös osa Jumalan alkuperäistä luomistahtoa.” (s. 70)
Sitomalla avioliittokäsityksensä ja lähimmäisenrakkauden velvoitteen luomisessa sydämeen kirjoitettuun lakiin kirkko on korostanut, että kyse ei ole vain kirkon opetuksesta tai kristittyjen käsityksistä. Kyse on ihmisyyden perusluonteesta. Tästä syystä miehen ja naisen välisen avioliiton korostamista ei ole pidetty lähimmäisenrakkauden periaatteen vastaisena vaan nimenomaan lähimmäisenrakkauden periaatetta toteuttavana kirkon opetuksena. (Suunnilleen näin olen todennut kirkon kannanottoja käsittelevässä väikkärissäni sivulla 126.)
Samaa ihmiselämän ”peruslain” ajatusta jatkaa vuonna 1999 hyväksytty Katekismus. Katekismuksen johdannon mukaan
”Kymmenen käskyä ilmaisee elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä.”
Kirkko on opettanut sukupuolten tasavertaisuutta ja erilaisuutta
Kirkon asiakirjat korostavat ihmisten sukupuolten tasa-arvoa ja erilaisuutta. Esimerkiksi piispojen puheenvuoro Rakkauden lahja vuodelta 2008:
”Mies ja nainen on luotu toisiaan täydentäviksi ja keskenään tasaveroisiksi kumppaneiksi. Sukupuolten välinen erilaisuus tuo rikkautta naisen ja miehen keskinäiseen elämään ja palvelee uuden elämän syntymistä.” (s. 29)
Rakkauden lahja kuvaa myös kahden sukupuolen merkitystä lasten kasvulle kahden vastakkaisen sukupuolen edustajaksi. Alla oleva lainaus on hämmentävä eikä varmaan edusta sukupuolentutkimuksen valtavirtaa:
”Äidin, isän ja lapsen muodostama kolmiosuhde on niin tytön kuin pojan identiteetin kehityksen kannalta ratkaiseva. Lapsi tarvitsee kehitykseensä molempia vanhempia: samaa sukupuolta olevaa vanhempaa samaistumiskohteekseen ja vastakkaista sukupuolta naisen ja miehen roolin vahvistajaksi.” (s. 40)
Vielä vuonna 2013 kirkko on uskonut kahden sukupuolen erilaisuuteen. Kirkkohallituksen hyväksymä Lapset seurakuntalaisina -asiakirja korostaa tyttöjen ja poikien erilaisuutta ja olemusta nimenomaan sukupuolensa edustajina:
”Lapsella on oikeus olla juuri sellainen tyttö tai poika kuin hän on. Jokainen tyttö tai poika on sellaisenaan kaunis, ihana ja pyhä, Jumalan luoma ihme.
Kirkon varhaiskasvatuksessa pyritään sukupuolisensitiiviseen työotteeseen. Tällä tarkoitetaan tyttöjen ja poikien erilaisuuden ja erityistarpeiden tunnistamista ilman, että sukupuoliin liittyviä eroja asetetaan arvojärjestykseen – ja samalla jättäen yksilöllisyydelle tilaa. Lasta tuetaan tunnistamaan omaa syvyyttään, henkisyyttään, hengellisyyttään ja pyhyyttään; myös kehonsa ja fyysisyytensä syvyyttä ja arvoa.” (s. 9)
Vuonna 2016 piispat laativat selonteon kirkon avioliitto-opetuksesta. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kohta, jossa Jumala loi ihmiset mieheksi ja naiseksi, ei piispojen selonteossa julista sukupuolten tasa-arvoa vaan kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta ominaisuuksistaan riippumatta:
”Vaihtelevien elämäntilanteiden keskellä kirkko haluaa tukea ihmisiä ja julistaa hyvää sanomaa pyhästä Jumalasta, jonka edessä kaikki ovat syntisiä ja jonka armoa kaikki tarvitsevat (Room. 3:22–24). Jokainen ihminen on Jumalan kuva (1 Moos. 1:27) riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta. Ihmisarvo ei ole myöskään riippuvainen sosiaalisesta hyväksymisestä, taloudellisesta hyödyllisyydestä, menestyksestä tai saavutuksista.”
Piispat tekevät kontekstuaalista teologiaa. Selonteko, josta lainaus on, on laadittu tilanteessa, jossa piispat kuvaavat kirkon opetusta suhteessa uuteen ns. sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Luulen, että kontekstista johtuen tekstissä mainitaan ”seksuaalinen suuntautuminen” ja ”perhemuodot”. Samassa selonteossa todettiin, että myös samaa sukupuolta olevien parien perheitä tulee kohdella kirkossa perheinä.
Kirkko ei tietääkseni vielä ole laatinut sellaista virallisen toimielimen tai piispakollegion kannanottoa, jossa myös erilaisia sukupuolisuuskäsityksiä edustavat ihmiset toivotettaisiin todella tervetulleiksi kirkon sisälle. Käytännön tasolla näin on tehty jo pitkään.
Ehkä piispojen seuraava kannanotto voisi koskea sukupuolisuutta ja muistuttaa, että jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään, ei jonkun kategorian edustajana.
Uusi raamatuntulkinta korostaa yksilöllisyyttä
Tänä keväänä Facebookin Kirkko Suomessa -sivusto on julkaissut Katekismuksen kymmenen käskyn selityksiä. Kaikki alkavat samoilla johdantosanoilla ja Katekismuksen johdantosanoja lainaten muistuttavat, että ”Kymmenen käskyä ilmaisee elämän peruslain.”
Viisi kuudesta lukemastani päivityksestä lainaa Katekismuksen tekstiä sellaisenaan. Tekstejä on lyhennetty mutta ei editoitu. Kaksi päivitystä lisää pienet mietiskelykysymykset Katekismuksen tekstien loppuun.
Ja sitten se kuudennen käskyn selitys. Sitä on muokattu nykyistä asenneilmastoa ja luultavasti kirjoittajien uskonkäsitystä ja ihmiskuvaa paremmin vastaavaksi. Avioliittoa ei kuvata perheen perustana, ja aviosuhteen sijasta puhutaan ”pysyvästä parisuhteesta”.
Kirkon työntekijöiden ei tietenkään tarvitse opetuksessaan ja päivityksissään toistella Katekismuksen sanoja. Itsenäinen ajattelu ja kontekstuaalinen teologia on sallittua, ja mielestäni kirkon työntekijöiden velvollisuus.
Mutta Katekismuksen ja Kirkko Suomessa -päivityksen erilaiset ilmaisut kuvaavat sitä jännitteistä asetelmaa, jossa monet kirkon työntekijät yhtäältä yrittävät pitää kiinni jostain ns. ”perinteisestä” opetuksesta, kun toiset näkevät ns. ”perinteisen” opetuksen kahleena, josta Kristus meidät on vapauttanut, tai toivottavasti pian vapauttaa.
Tätä jännitettä kai Särkiökin sanoitti ja loukkasi. Jännite tuli hyvin näkyväksi ainakin omassa somekuplassani. Eräs kirkollinen vaikuttaja pohdiskeli yhdessä facekeskustelussa, olisiko Särkiön teksti ymmärrettävämpää jos Särkiö on blogia kirjoittaessaan ollut humalassa tai selvin päin.
Loukattu älykäs ihminen pystyy merkillisiin tekoihin.
En enää löydä kommenttia Facesta, joten en mainitse tätä spekulaattoria nimeltä.
Jännitteiset käsitykset sukupuolisuudesta jakavat kirkkoa
Kun kohu Särkiön blogista aikanaan laantuu, erilaiset käsitykset sukupuolista ja sukupuolisuudesta pysyvät kirkossa.
Ongelma ei ole vain Särkiön teologiassa vaan kirkon opetuksessa. Siinä, että kirkon menneiden vuosikymmenten opetus on suuressa ristiriidassa tämän päivän suomalaisten ihmiskuvan kanssa. Ratkaisuksi yksi voi tarjota kirkon opetuksen muuttamista ja toinen suomalaisten arvomaailman entistä voimakkaampaa kritisointia.
Kirkolla ei ole ollut tapana sanoutua irti vanhoista kannanotoistaan. Esimerkiksi piispojen homoseksuaalisuutta koskevat lauseet vuoden 1966 puheenvuorossa ovat kammottavaa luettavaa.
Tuoreemmissakin teksteissä on paljon huolimatonta tekstiä. Lisäksi on paljon tekstiä, joka on kirjoitettu uhatussa tilassa. Mitä ristiriitaisempi asia, sen varmemmin sanankääntein siitä kirkon kannanotoissa on julistettu.
Mitä synkempi historia, sitä sensitiivisempi on nykyajassa oltava.
Mitä jännitteisempi kysymys, sitä nöyremmin on yritettävä astua heidän paikalleen, joiden elämästä ja kokemuksesta kirjoittaa. Usein olisi parempi jättää kirjoittamatta tai sanomatta.
Ja kun kirjoituksessani pääsen tänne loppuun asti, mietin, miksi tämän blogin kirjoitin. Maailma olisi pärjännyt ihan hyvin ilman tätä 42-vuotiaan setämiehen maailmanselitystä.
Linkkejä lainaamiini teksteihin
Pekka Särkiön alkuperäinen blogi on poistettu, löytyi täältä. https://www.kotimaa.fi/blogit/hedelmat-kypsyvat/
Väikkärini https://helda.helsinki.fi/handle/10138/305630
Rakkauden lahja https://evl.fi/documents/1327140/36333525/Rakkauden_lahja_piispojen_puheenvuoro_2008/520a9e43-73d9-8647-311b-ad9302bc3cbf
Katekismuksen johdanto ”Lukijalle” http://katekismus.fi/lukijalle.html
Lapset seurakuntalaisina https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/kasvatus/varhaiskasvatus/lapset-seurakuntalaisina-kehittamisasiakirja
Piispojen avioliittoselonteko 2016: https://evl.fi/documents/1327140/9823846/PK+VALMIS+AVIOLIITTOSELONTEKO+2016.pdf/c1bb8df3-7b77-404a-b05a-f5582b219a36
Kirkko Suomessa -sivuston päivitykset kymmenen käskyn selityksistä. Kuudennen käskyn selitys ensimmäisenä:
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3047536521950086/
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3002307926472946/
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3037228129647592/
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3074719132565158
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3029376860432719/
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3019328658104206/
Hyvä ja tärkeä kirjoitus! Sisälsi suorastaan uutisen, johon Kotimaa toivottavasti tarttuu.
Sukupuolia on meillä kaksi vain ja ainoastaan lisääntymisen varmistamiseksi. Olemme osa eläinkuntaa emmekä poikkea muista kuin kyvystämme keksiä ongelmia asioista, jotka eivät niitä kaipaa. Seksuaalisuudella ei siten myöskään ole mitään muuta funktiota kuin tuo lisääntyminen. Seksuaalisuuden jatkuva korostaminen johtuu vain asiaan liittyvästä addiktiosta.
Tämä lienee se uutinen suomalaisille.
> Seksuaalisuudella ei siten myöskään ole mitään muuta funktiota kuin tuo lisääntyminen.
Yksi tämän keskustelupalstan seuraamisen suurista haasteista on tietää, milloin kommentoija on tosissaan ja milloin hän parodioi konservatiivistä kristillisyyttä.
Blogin otsikon jännite jatkuu. Kuinka kauan Raamatun, ”yksinkertaiseen”, ”lapselliseen” opetukseen miehestä ja naisesta tukeutuvat kristityt jaksavat tässä kirkossa pysyä ja uusia tuulia kuunnella ”vapaalla sydämellä”? Joku ”heikko” kirkon jäsen voi vielä kuvitella, että sukupuolia on vain kaksi?
Toreilla, baareissa, ravintoloissa, kristinuskosta vieraantuneet kansalaiset näkevät naisen ja miehen erilaisuuden, poikkeuksia tästä ei katukuvassa näy. Ovatko tähän, vanhaan näkemykseen perustavat ihmiset vain sivistymättömiä ja ymmärtämättömiä, teologinen ymmärrys puuttuu? Kuka saa heidät vakuutettua, että kirkossa kannattaa pysyä, vaikka kirkko on alkanut opettaa uudella tavalla? Missä on se kuuluisa maalaisjärki?
Jos ei näe perinteisistä sukupuolimalleista poikkeavia katukuvassa, ei ole opetellut niitä huomaamaan. Siellä ihmisvilinässä he kuitenkin kulkevat. Eiväthän he itseään yleensä korosta, miksi heidän pitäisikään.
Tavalliset ihmiset kun ei järjestä meluisia ja sopimattomia suurmarsseja itsensä esiintuomiseen, saatikka nimeäisi sen ylpeydeksi. Ylpeys halveksii ”tavallista” ja normeja.
Tavallisilla ihmisillä ei ole tarvetta puolustaa oikeuksiaan. Heitä ei kukaan häpäise heidän tavallisuutensa vuoksi. He näyttävät tosin kokevan tavallisuudesta poikkeavien vaatimukset uhkaksi ja käyvät niitä vastustamaan. Sitäkin sopinee nimittää ylpeydeksi.
”Tavalliset ihmiset kun ei järjestä meluisia ja sopimattomia suurmarsseja itsensä esiintuomiseen”
Kuulehan nyt, nämä henkilöt eivät järjestä marssekja itsensä esiletuomiseksi kuten eivät tod.näk. tee Jeesusmarssijatkaan. Tai työväenliikkeen ja Greenpeacen marssijat Näitä Pride-marsseja jäljestetään näiden ihmisten pojettujen oikeuksien ajamiseksi, ja esim. luonnon suojelemiski.
Hynynen, blogisti. ”Ja kun kirjoituksessani pääsen tänne loppuun asti, mietin, miksi tämän blogin kirjoitin. Maailma olisi pärjännyt ihan hyvin ilman tätä 42-vuotiaan setämiehen maailmanselitystä.”
Aivan, komppaat setämiehenä uutta maailmanselitystä. Uusi on yleensä voittanut vanhan ja voittaa jatkossakin? Raamatun opetuksen mukaan kerran selviää, oliko uusi käsitys naisesta ja miehestä oikea vai väärä? Tämän kysymyksen ratkaisu avautuu lopussa? Toiset uskovat kaiken päättyvän kuolemaan, toisilla on usko ylösnousemukseen. Kukaan ei ole tullut kertomaan mitään rajan takaa. On vain Raamatun ilmoitus, joka ei kaikkea kerro.
Paukkunen: ”Aivan, komppaat setämiehenä (blogisti) uutta maailmanselitystä. Uusi on yleensä voittanut vanhan ja voittaa jatkossakin?”
Miten meni juutalaisuudessa, kun Jeesus julisti uutta maailmanselitystä Mooseksen laista? Miten uskonnollinen yläluokka isineen ja tunnustuskirjoineen ja katekismuksineen reagoi uuteen?
Miksi jokin olisi siitä muuttunut?
Ei tosin liity blogin aiheeseen, mutta…….
Verkkouutiset 24.06.2020
”Black Lives Matter -liikkeessä kysytään, onko valkoinen ylivalta kristittyjen todellinen uskonto.
Yhdysvalloissa on nähty liike, jossa myötämielisillä paikkakunnilla katuryhmät ovat tuhonneet vanhoja rotusortajiksi väitettyjen historiallisten henkilöiden patsaita. Heitä poistetaan myös muun muassa katujen nimistä.
– Kyllä, minusta sen heidän Jeesukseksi nimittämänsä valkoisen eurooppalaisen patsaat on myös revittävä alas. Ne ovat yksi valkoisen ylivallan muoto. Ovat aina olleet, Shaun King twiittaa.
– Kaikki muraalit ja lasimaalaukset valkoisesta Jeesuksesta, ja hänen äidistään, ja heidän valkoisista ystävistään pitäisi myös kaataa. Ne ovat törkeä valkoisen ylivallan muoto. Luotu sorron välineiksi. Rasistista propagandaa, King kirjoittaa.”
Jeesuksesta ja apostoleista onkin annettu länsimaisessa taiteessa usein liian ’eurooppalainen’ kuva. Tällä on varmaan ollut vaikutusta rasismin syntymiseen ja säilymiseen siellä, missä sille on ollut maaperää. Kuvainraastaminen on tuskin oikea keino asian korjaamiseksi. Parempi olisi asettaa esille afrikkalaisen, aasialaisen tai vaikkapa oseanialaisen näköisiä kuvia Kristuksesta. Onhan niitä tehtykin.
Omituinen ja ehkä vaarallinenkin trendi tämä ajattelu, että kun joku ON jotakin, häntä tai heitä voi arvostella ja jopa tuomita, siis ihonvärin, sukupuolen, seksuaalisuuden, uskonnon, puolueen tai minkä milloinkin tähden. ”Ne ovat kaikki sellaisia”. Eivät ole. Pahoista teoista voidaan lain mukaisesti tuomita, ei siitä, että olet jotakin eikä missään tapauksessa yleistäen.
Kukin kirjoittaa mieliaiheistaan ja siten tulee sokeaksi sille mistä oikeastaan on kyse. Blogisti tekee erinomaisen kirjoituksen avioliittokäsityksestä mutta Särkiön kohdalla ei ole kyse teologiasta vaan jostain muusta. Särkiö palaa jälleen kerran kansalliseen ongelmaan jota hän tarkastelee sotilaan silmin eikä teologina.
Hänen näkemyksensä mukaan Suomen turvallisuuden suurin tulevaisuuden ongelma on lasten syntyvyyden vähyys. Se tulee heikentämään maan puolustuskykyä. Lääke tähän on syntyvyyden kasvu ja hänen oletuksensa mukaan sellaista voisi saada aikaan jos palattaisiin vanhoihin erhearvoihin.
Olen varma että hän todellakin kunnioittaa sekä naisia että homoseksuaaleja. Hän toivottaa varmasti naiset tervetulleeksi armeijaan ja ehkä suosisi naisten asevelvollisuutta Israelin tapaan.
Siis ; Hänen yliarvonsa on isänmaan puolustaminen ja silloin muuta arvot voivat jäädä vähemmälle huomiolle ja jopa huolimattomasti muotoilluksi.
Hirn: ”Blogisti tekee erinomaisen kirjoituksen avioliittokäsityksestä mutta Särkiön kohdalla ei ole kyse teologiasta vaan jostain muusta.”
Näkisin, että kyse on nimenomaan teologiasta, koska se määrittelee, miten hahmottaa ”jotkin muut” arvot. Naiset olivat blogissa synnytyskoneita, joita pitäisi virittää kansallisen maanpuolustuksen nimissä. Siitä puhe, mikä on arvojen ykkönen. Särkiön kohdalla kehitys pikku hiljaa eteni siihen pisteeseen, jossa ylimääräinen korsi katkaisi kamelin selän. Kenelle hänen blogejaan lukeneelle tilanne tuli yllätyksensä?