Pekka Särkiön sunnuntaista blogia on helppo moittia. Veikko Huoviselta lainattu ilmaisu ”karvakannel soimaan” on valitettavan alatyylinen, esineellistävä ja tekee blogista helpon maalin. Sen muistaa samalla tavalla kuin tuppeen sahatun laudan, lakeerikengät tai pyytämättä ja tilaamatta saadut faksit.
On vahingollista puhua rumia tavalla, jonka muistaa, vaikka kuinka yrittäisi unohtaa.
Särkiö maalailee kuvaa ”kulttuurieliitistä, joka tekee hiljaa työtään rakenteiden murtamiseksi”. Tällaiseen kulttuurieliittiin tai tarkoitukselliseen työntekoon en usko. En myöskään tunne Marxilaisuutta niin, että osaisin arvioida, onko nykyajassamme jotain marxilaisuuden rippeitä, hyviä tai ei-niin-hyviä.
En tässä blogissani kuvaa myöskään kirkkomme vuosikymmeniä kestänyttä huolta arvojen liberalisoitumisesta ja moraalin höllenemisestä erityisesti seksuaalietiikan alueella.
Mutta Särkiön blogi ja siitä käytävä keskustelu heijastelee laajempaa sukupuolikäsitysten murrosta ja kahden vastakkaisen käsityksen jännitettä kirkossa. Sitä muutosta pyrin tässä blogissani kuvaamaan.
Miehen ja naisen avioliitto kuuluu ihmisen perusluonteeseen?
Kirkkomme perheopetus on viime vuosikymmeninä toistanut ajatusta, että Jumala on kirjoittanut luomisessa oman lakinsa ihmisten sydämiin.
Sydämeen kirjoitettua lakia eri asiakirjoissa kuvattu monilla tavoilla. On esitetty, että Jumala on asettanut ainoastaan kultaisen säännön eli lähimmäisenrakkauden periaatteen ihmisen sydämeen, mutta yksityiskohtaisemmat käskyt ja normit ovat kulttuurisidonnaisia.
Joissakin asiakirjoissa miehen ja naisen välinen avioliitto kuvataan osana ihmisen sydämeen luomisessa kirjoitettua järjestystä. Esimerkiksi piispojen puheenvuoro Kasvamaan yhdessä vuodelta 1984 kuvaa kirkon opettamaa perhemallia ihmisten yhteiselämän perusmuotona:
”Perhe, joka perustuu miehen ja naisen pysyvään suhteeseen, avioliittoon, on ihmisten yhteiselämän perusmuoto. Kristillisen uskon mukaan ihminen luotiin nimenomaan perhe-elämää varten. […] Suvun jatkaminen ja perheen muodostaminen eivät Raamatun mukaan ole miehen ja naisen parisuhteen ainoa tarkoitus; mies ja nainen ovat luodut kaikinpuoliseen vuorovaikutukseen, jossa he voivat löytää omaan ihmisyyteensä sisältyvän rikkauden. Perhe, joka on sekä miehen ja naisen että vanhempien ja lasten ja vielä sisarusten keskinäistä yhteiselämää, on kaiken inhimillisen yhteyden perusmuoto ja lähtökohta.” (s. 8)
Vastaavalla tavalla piispojen puheenvuoro Rakkauden lahja kuvaa avioliiton elinikäisyyttä ihmisyyden perusluonteeseen sisäänrakennettuna asiana:
”Avioliiton elinikäisyyden ihanne on sisäänrakennettu ihmisyyden perusluonteeseen. Se on myös osa Jumalan alkuperäistä luomistahtoa.” (s. 70)
Sitomalla avioliittokäsityksensä ja lähimmäisenrakkauden velvoitteen luomisessa sydämeen kirjoitettuun lakiin kirkko on korostanut, että kyse ei ole vain kirkon opetuksesta tai kristittyjen käsityksistä. Kyse on ihmisyyden perusluonteesta. Tästä syystä miehen ja naisen välisen avioliiton korostamista ei ole pidetty lähimmäisenrakkauden periaatteen vastaisena vaan nimenomaan lähimmäisenrakkauden periaatetta toteuttavana kirkon opetuksena. (Suunnilleen näin olen todennut kirkon kannanottoja käsittelevässä väikkärissäni sivulla 126.)
Samaa ihmiselämän ”peruslain” ajatusta jatkaa vuonna 1999 hyväksytty Katekismus. Katekismuksen johdannon mukaan
”Kymmenen käskyä ilmaisee elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä.”
Kirkko on opettanut sukupuolten tasavertaisuutta ja erilaisuutta
Kirkon asiakirjat korostavat ihmisten sukupuolten tasa-arvoa ja erilaisuutta. Esimerkiksi piispojen puheenvuoro Rakkauden lahja vuodelta 2008:
”Mies ja nainen on luotu toisiaan täydentäviksi ja keskenään tasaveroisiksi kumppaneiksi. Sukupuolten välinen erilaisuus tuo rikkautta naisen ja miehen keskinäiseen elämään ja palvelee uuden elämän syntymistä.” (s. 29)
Rakkauden lahja kuvaa myös kahden sukupuolen merkitystä lasten kasvulle kahden vastakkaisen sukupuolen edustajaksi. Alla oleva lainaus on hämmentävä eikä varmaan edusta sukupuolentutkimuksen valtavirtaa:
”Äidin, isän ja lapsen muodostama kolmiosuhde on niin tytön kuin pojan identiteetin kehityksen kannalta ratkaiseva. Lapsi tarvitsee kehitykseensä molempia vanhempia: samaa sukupuolta olevaa vanhempaa samaistumiskohteekseen ja vastakkaista sukupuolta naisen ja miehen roolin vahvistajaksi.” (s. 40)
Vielä vuonna 2013 kirkko on uskonut kahden sukupuolen erilaisuuteen. Kirkkohallituksen hyväksymä Lapset seurakuntalaisina -asiakirja korostaa tyttöjen ja poikien erilaisuutta ja olemusta nimenomaan sukupuolensa edustajina:
”Lapsella on oikeus olla juuri sellainen tyttö tai poika kuin hän on. Jokainen tyttö tai poika on sellaisenaan kaunis, ihana ja pyhä, Jumalan luoma ihme.
Kirkon varhaiskasvatuksessa pyritään sukupuolisensitiiviseen työotteeseen. Tällä tarkoitetaan tyttöjen ja poikien erilaisuuden ja erityistarpeiden tunnistamista ilman, että sukupuoliin liittyviä eroja asetetaan arvojärjestykseen – ja samalla jättäen yksilöllisyydelle tilaa. Lasta tuetaan tunnistamaan omaa syvyyttään, henkisyyttään, hengellisyyttään ja pyhyyttään; myös kehonsa ja fyysisyytensä syvyyttä ja arvoa.” (s. 9)
Vuonna 2016 piispat laativat selonteon kirkon avioliitto-opetuksesta. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kohta, jossa Jumala loi ihmiset mieheksi ja naiseksi, ei piispojen selonteossa julista sukupuolten tasa-arvoa vaan kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta ominaisuuksistaan riippumatta:
”Vaihtelevien elämäntilanteiden keskellä kirkko haluaa tukea ihmisiä ja julistaa hyvää sanomaa pyhästä Jumalasta, jonka edessä kaikki ovat syntisiä ja jonka armoa kaikki tarvitsevat (Room. 3:22–24). Jokainen ihminen on Jumalan kuva (1 Moos. 1:27) riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta. Ihmisarvo ei ole myöskään riippuvainen sosiaalisesta hyväksymisestä, taloudellisesta hyödyllisyydestä, menestyksestä tai saavutuksista.”
Piispat tekevät kontekstuaalista teologiaa. Selonteko, josta lainaus on, on laadittu tilanteessa, jossa piispat kuvaavat kirkon opetusta suhteessa uuteen ns. sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Luulen, että kontekstista johtuen tekstissä mainitaan ”seksuaalinen suuntautuminen” ja ”perhemuodot”. Samassa selonteossa todettiin, että myös samaa sukupuolta olevien parien perheitä tulee kohdella kirkossa perheinä.
Kirkko ei tietääkseni vielä ole laatinut sellaista virallisen toimielimen tai piispakollegion kannanottoa, jossa myös erilaisia sukupuolisuuskäsityksiä edustavat ihmiset toivotettaisiin todella tervetulleiksi kirkon sisälle. Käytännön tasolla näin on tehty jo pitkään.
Ehkä piispojen seuraava kannanotto voisi koskea sukupuolisuutta ja muistuttaa, että jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään, ei jonkun kategorian edustajana.
Uusi raamatuntulkinta korostaa yksilöllisyyttä
Tänä keväänä Facebookin Kirkko Suomessa -sivusto on julkaissut Katekismuksen kymmenen käskyn selityksiä. Kaikki alkavat samoilla johdantosanoilla ja Katekismuksen johdantosanoja lainaten muistuttavat, että ”Kymmenen käskyä ilmaisee elämän peruslain.”
Viisi kuudesta lukemastani päivityksestä lainaa Katekismuksen tekstiä sellaisenaan. Tekstejä on lyhennetty mutta ei editoitu. Kaksi päivitystä lisää pienet mietiskelykysymykset Katekismuksen tekstien loppuun.
Ja sitten se kuudennen käskyn selitys. Sitä on muokattu nykyistä asenneilmastoa ja luultavasti kirjoittajien uskonkäsitystä ja ihmiskuvaa paremmin vastaavaksi. Avioliittoa ei kuvata perheen perustana, ja aviosuhteen sijasta puhutaan ”pysyvästä parisuhteesta”.
Kirkon työntekijöiden ei tietenkään tarvitse opetuksessaan ja päivityksissään toistella Katekismuksen sanoja. Itsenäinen ajattelu ja kontekstuaalinen teologia on sallittua, ja mielestäni kirkon työntekijöiden velvollisuus.
Mutta Katekismuksen ja Kirkko Suomessa -päivityksen erilaiset ilmaisut kuvaavat sitä jännitteistä asetelmaa, jossa monet kirkon työntekijät yhtäältä yrittävät pitää kiinni jostain ns. ”perinteisestä” opetuksesta, kun toiset näkevät ns. ”perinteisen” opetuksen kahleena, josta Kristus meidät on vapauttanut, tai toivottavasti pian vapauttaa.
Tätä jännitettä kai Särkiökin sanoitti ja loukkasi. Jännite tuli hyvin näkyväksi ainakin omassa somekuplassani. Eräs kirkollinen vaikuttaja pohdiskeli yhdessä facekeskustelussa, olisiko Särkiön teksti ymmärrettävämpää jos Särkiö on blogia kirjoittaessaan ollut humalassa tai selvin päin.
Loukattu älykäs ihminen pystyy merkillisiin tekoihin.
En enää löydä kommenttia Facesta, joten en mainitse tätä spekulaattoria nimeltä.
Jännitteiset käsitykset sukupuolisuudesta jakavat kirkkoa
Kun kohu Särkiön blogista aikanaan laantuu, erilaiset käsitykset sukupuolista ja sukupuolisuudesta pysyvät kirkossa.
Ongelma ei ole vain Särkiön teologiassa vaan kirkon opetuksessa. Siinä, että kirkon menneiden vuosikymmenten opetus on suuressa ristiriidassa tämän päivän suomalaisten ihmiskuvan kanssa. Ratkaisuksi yksi voi tarjota kirkon opetuksen muuttamista ja toinen suomalaisten arvomaailman entistä voimakkaampaa kritisointia.
Kirkolla ei ole ollut tapana sanoutua irti vanhoista kannanotoistaan. Esimerkiksi piispojen homoseksuaalisuutta koskevat lauseet vuoden 1966 puheenvuorossa ovat kammottavaa luettavaa.
Tuoreemmissakin teksteissä on paljon huolimatonta tekstiä. Lisäksi on paljon tekstiä, joka on kirjoitettu uhatussa tilassa. Mitä ristiriitaisempi asia, sen varmemmin sanankääntein siitä kirkon kannanotoissa on julistettu.
Mitä synkempi historia, sitä sensitiivisempi on nykyajassa oltava.
Mitä jännitteisempi kysymys, sitä nöyremmin on yritettävä astua heidän paikalleen, joiden elämästä ja kokemuksesta kirjoittaa. Usein olisi parempi jättää kirjoittamatta tai sanomatta.
Ja kun kirjoituksessani pääsen tänne loppuun asti, mietin, miksi tämän blogin kirjoitin. Maailma olisi pärjännyt ihan hyvin ilman tätä 42-vuotiaan setämiehen maailmanselitystä.
Linkkejä lainaamiini teksteihin
Pekka Särkiön alkuperäinen blogi on poistettu, löytyi täältä. https://www.kotimaa.fi/blogit/hedelmat-kypsyvat/
Väikkärini https://helda.helsinki.fi/handle/10138/305630
Rakkauden lahja https://evl.fi/documents/1327140/36333525/Rakkauden_lahja_piispojen_puheenvuoro_2008/520a9e43-73d9-8647-311b-ad9302bc3cbf
Katekismuksen johdanto ”Lukijalle” http://katekismus.fi/lukijalle.html
Lapset seurakuntalaisina https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/kasvatus/varhaiskasvatus/lapset-seurakuntalaisina-kehittamisasiakirja
Piispojen avioliittoselonteko 2016: https://evl.fi/documents/1327140/9823846/PK+VALMIS+AVIOLIITTOSELONTEKO+2016.pdf/c1bb8df3-7b77-404a-b05a-f5582b219a36
Kirkko Suomessa -sivuston päivitykset kymmenen käskyn selityksistä. Kuudennen käskyn selitys ensimmäisenä:
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3047536521950086/
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3002307926472946/
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3037228129647592/
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3074719132565158
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3029376860432719/
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/photos/a.291724207531345/3019328658104206/
Katekismus on kirkolliskokouksen hyväksymä ev.lut.kirkon opin tulkinta. Sen mukaisesti tulee kirkossa opettaa. Muut käsitykset ovat yksityisajattelua, jollaiseen papilla ei ole oikeutta ainakaan julkisesti, perimmältään ei oikeastaan edes yksityisesti. Pappi kun on vihkimyksessään sitoutunut edustamaan kirkon oppia aina ja kaikkialla. Katekismuksen tekstiä tietenkin voidaan muuttaa, mutta se voi tapahtua vain kirkolliskokouksen päätöksellä.
Yrjö,
Kyllä, esimerkiksi rippikoulussa tulee kirkkojärjestyksen 3:4§ mukaan opettaa ”hyväksytyn kristinopin mukaisesti”.
Muutoin papit tai muut kirkon työntekijät eivät ole sidottuja katekismuksen teksteihin tai varsinkaan sanamuotoihin, vaan Jumalan sanan mukaiseen oppiin ja evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukseen.
Tuomas toteat, että ”papit ovat sidottuja Jumalan sanan mukaiseen oppiin ja evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukseen.”
Mitä ajattelet sitten siitä, kun ainakin 51 suomalaista pappia ovat kertoneet vihkivänsä avioliittoon kaikki parit vihittävien sukupuolista riippumatta. Pysyvätkö he mielestäsi kirkon opissa ja tunnustuksessa?
Kosti: ”Mitä ajattelet sitten siitä, kun ainakin 51 suomalaista pappia ovat kertoneet vihkivänsä avioliittoon kaikki parit vihittävien sukupuolista riippumatta. Pysyvätkö he mielestäsi kirkon opissa ja tunnustuksessa?”
Kokonaisuutena ajattelen, että aika harvassa kysymyksessä on selvää, mitä ”kirkon oppi ja tunnustus” sanoo.
On selvää, että lapsikaste on kirkkomme opin mukainen, ja pelkkä aikuiskaste on kirkkomme opin vastainen.
Mutta miten kirkossa voi puhua esimerkiksi pelastuksesta tai avioliitosta, se on huomattavan epämääräistä ja epäselvää.
Olen aiemmin blogannut siitä, miten kirkkomme perheopetus on muuttunut vuosikymmenten varrella ja heijastelee kunkin vuosikymmenen kiistakysymyksiä. Kirkkomme perheopetuksessa on lopulta kovin vähän pysyvää ja muuttumatonta edes tällä noin 50 vuoden perspektiivillä. https://www.kotimaa.fi/blogit/piispojen-perheopetus-1960-luvulta-tahan-paivaan/
Yhteisö määrittelee oppiaan ja opetustaan suhteessa ympäröivään todellisuuteen.
Niinpä ajattelen, että päättäessään, nostetaanko samaa sukupuolta olevia pareja vihkineitä pappeja vastaan jonkinlaisia kanteluprosesseja tai onko niillä seuraamuksia, kirkko samalla ratkaisee sen, minkä kannan tämä yhteisö ottaa ja minkä merkityksen sana ”avioliitto” tulevaisuudessa saa. Kyse on siitä, millaisen tulkinnan yhteisö päätyy käytäntönsä kautta tekemään.
Ajattelen, että yhteiskunnallisen kehityksen myötä kymmenen vuoden päästä lähes kaikki kirkkomme papit vihkivät myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Sellaiseen, että Raamatusta voisi aukottomasti johtaa vastauksen ”kyllä” tai ”ei” tuohon kysymykseesi, en usko. Kyse on tulkinnasta.
Jos ajatteluni ja kirkon kannanmuodostus laajemmin kiinnostaa, suosittelen lukemaan väikkäriäni.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/305630
Vaikuttaisi kyllä siltä, että nykyään kirkkomme yksittäinen pappi saa opettaa vaikka nestoriolaista kristologiaa, ilman että piispa tempaisisi lipereitä pois.
Yli vuosikymmenen takaa löytyy tapaus, jolloin pappisvirka otettiin pois harhaoppisuuden vuoksi. Tuolloin kyse oli juutalaisesta vanhurskauttamiskäsityksestä. Mitenkähän vastaavalla tavalla opettavalle kävisi nyt?
”Yli vuosikymmenen takaa löytyy tapaus, jolloin pappisvirka otettiin pois harhaoppisuuden vuoksi.”
Kuka sen tietää mikä lopulta on harhaoppi ja mikä oikea oppi vai onko mikään. Oppiriidoissakin kun on täysin mahdollista että -kuten Qumran tutkija Johan Allegro aikoinaan sanoi- väärä puoli voitti!
Tuomas,
Kaste ja ehtoollinen Kristuksen asettamina ovat varsin yksiselitteisiä, joten niistä vallitsee evlut.kirkossa yksimielisyys luultavasti myös tulevaisuudessa.
Entäpä sitten mainitsemasi kysymys pelastuksesta ja avioliitosta, joista puhuminen on mielestäsi ”huomattavan epämääräistä”.
Yksimielisyyden ohjeessa kohdassa 3. käsitellään Jumalalle kelpaavaa uskonvanhurskautta. En ota tähän siitä lainausta, koska tiedät muutenkin mitä tuossa kohdassa kirjoitetaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sinänsä pelastus ja miten se tapahtuu ei ole vaikea asia, koska se tapahtuu yksin uskosta Kristuksen ansioon. Se mikä tekee asiasta vaikean on meidän epuskomme ja se, kun uskoa seuraa risti sanan varsinaisessa merkityksessä, jossa uskomme tulee koetelluksi, kuten Raamatun henkilöiden osalta voimme todeta.
Toteat, että avioliitossa on kyse tulkinnasta. Miten mielestäsi Kristus tulkitsi avioliiton osallistuessaan häihin Galilean Kaanassa. Eikö Kristus siellä vahvistanut Jumalan luomissteon. Mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.
Siksi myös yhdyn Lutherin rukoukseen.
“Herra Jumala, sinä joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmää ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.”
Ajattelet, ”että yhteiskunnallisen kehityksen myötä kymmenen vuoden päästä lähes kaikki kirkkomme papit vihkivät myös samaa sukupuolta olevia pareja,”
Näin voinee tapahtua, mutta ota huomioon, mitä Jumala sanoo epäjumalanpalveluksesta VT:ssa ja kuinka ankarasti Paavali siihen suhtautuu. (1Kor6:9) Me ajattelemme tästä asiasta eri tavalla. En voi kuitenkaan kirjoittaa omaatuntoani vastaan tässä asiassa. Ymmärrän kuitenkin sinun kantasi.
Tuomakselta:
”Ongelma ei ole vain Särkiön teologiassa vaan kirkon opetuksessa. Siinä, että kirkon menneiden vuosikymmenten opetus on suuressa ristiriidassa tämän päivän suomalaisten ihmiskuvan kanssa. Ratkaisuksi yksi voi tarjota kirkon opetuksen muuttamista ja toinen suomalaisten arvomaailman entistä voimakkaampaa kritisointia.”
En tiedä, mitä asiaa kohdennetusti suomalaisten ihmiskuvasta tarkoitat, mutta itse ajattelen, että se ihmiskuva pohjautuu faktoihin. Ei ole kyse arvomaailmasta, ei päätöksestä tai halusta sitoutua jonkinlaiseen tiettyyn ihmiskuvaan, vaan siihen tosiasiaan, että raamatunmukainen käsitys miehestä ja naisesta mustavalkoisesti ajateltuna ei ole yksinkertaisesti totta.
Lääketieteellisesti voidaan perustella ihan faktalla, että naisen- ja miehenkuvan väliin mahtuu lukematon määrä eri variaatioita. Tässä ei pelitä arvomaailmat ja mielipiteet.
Kristillinen ja pyhä avioliitto, niin kuvankauniilta kuin se kuulostaakin, miten usein se itse kenenkin arjessa on totta? Ehkä monen käsitys avioliitosta on murentunut just esimerkiksi näkemiensä ja kokemiensa ikävien esimerkkien kautta. Itse olen pitkässä avioliitossa ja minulle se on tärkeä ja rakas asia, mutta samaa eivät voi kaikki sanoa.
Nyt ihmiset uskaltavat valita haluamallaan tavalla. Enää ympäristö eikä yhteisöt pysty vaikuttamaan yksilön valintoihin samalla tavalla kuin ennen. Kuitenkin ennenkin on ollut ihan varmasti niitä, joille se sinkkuus tai muu vaihtoehto kuin avioliitto olisi ollut se parempi juttu.
Kristillinen avioliitto on ollut lukemattomille totta ja on vieläkin. Mainitsemasi käsitykset ovat tulleet kirkkoon feministiteologian ja sen mukaisen pappeuden myötä. Tämän näki useat kyllä jo ennakolta, mutta heitä ei kuunneltu.
Samuel Kettunen, meidän pitäisi ensin tahoillamme hieman avata, mitä ymmärrämme termillä kristillinen avioliitto, jotta voisimme jatkaa aiheesta keskustelua.
Ainakaan se, että papin ja mahdollisesti myös seurakunnan/läheisten edessä käydään sanomassa aamenet, kuten Luther seremoniaa ohjeisti, ei takaa sitä, etteikö sen aamenen jälkeen voisi liitossa tapahtua paljonkin pahaa ja etteikö yhteiselo voisi olla ilman väkivaltaakin vaikeaa.
Olen myös sitä mieltä, että kirkko jäsenineen saa olla näistä asioista mitä mieltä haluaa ja jos se ei jollekin passaa, niin lähtee sitten kirkosta pois. Kenenkään elämä eivätkä valinnat pidä olla riippuvaisia siitä, mitä kirkko niistä ajattelee.
”Enää ympäristö eikä yhteisöt pysty vaikuttamaan yksilön valintoihin samalla tavalla kuin ennen.”
Väärin. Informaatioteknologian vuoksi ympäristö vaikuttaa yksilöön nyt enemmän kuin koskaan tunnetun historian aikana. Paradoksaalinen esimerkki on tuo kommentti, joka on ympäristön syöttämä ajatus tämän aikakauden erinomaisuudesta, ihmisen ja maailman kehittymisestä koko ajan paremmaksi. Vaikka mitä ilmeisimmin niin ei ole. Nythän ihmisten arvomaailmaa, käyttäytymistä, asenteita, uskomuksia jne. ohjaillaan ja muokataan aivan uskomattomalta vauhdilla. Pelkästään 20 vuoden aikana – joka on kuin silmänräpäys historiassa – on muokattu ja muokataan kerralla kymmenien miljoonien yksilöiden ajattelua yhteen suuntaan. Koko länsimainen kulttuuri on muuttunut ja muuttuu sitä myötä niin paljon, että muutos ennen tätä teknologiaa olisi vienyt satoja vuosia. Yhtenäiskulttuuri on saanut uudet muodot ja laajat mittasuhteet.
Vuokko:
”Ei ole kyse arvomaailmasta, ei päätöksestä tai halusta sitoutua jonkinlaiseen tiettyyn ihmiskuvaan, vaan siihen tosiasiaan, että raamatunmukainen käsitys miehestä ja naisesta mustavalkoisesti ajateltuna ei ole yksinkertaisesti totta.
Lääketieteellisesti voidaan perustella ihan faktalla, että naisen- ja miehenkuvan väliin mahtuu lukematon määrä eri variaatioita. Tässä ei pelitä arvomaailmat ja mielipiteet.”
Näinhän se on. Ja tunnemme historian, jossa vastasyntyneistä on leikkauksin tehty tyttöjä tai poikia. Sitä käytäntöä on pidetty oikeana, mutta nykyään ymmärretään tällaisen toiminnan väkivaltaisuus. Esimerkiksi kuukausiliite uutisoi tästä muutama vuosi sitten. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002876933.html
Mutta nähdäkseni moni tulkitsee edelleen todellisuutta niin, että sukupuolia on kaksi ja vain kaksi, ja että se on Jumalan alkuperäinen luomisjärjestys.
Käytät ilmaisua ”raamatunmukainen käsitys miehestä ja naisesta mustavalkoisesti ajateltuna”. Ehkä itse ajattelen niin, että ajatus kahdesta ja vain kahdesta sukupuolesta on totuttu lukemaan Raamatun lehdille.
Missäänhän Raamatussa ei määritellä sukupuolta tai ihmisyyttä. Eli kun Jumala ”loi ihmisen mieheksi ja naiseksi”, me täytämme oman kokemusmaailmamme kautta sen, minkä merkityksen annamme sanoille ”mies” ja ”nainen” tuossa tekstissä.
Vajavaiset ruumiimme eivät koskaan ole täydellisiä. Vielä vähemmän asiat toteutuvat ihanteidemme mukaan.
Seikka että biologisesta naisesta ja biologisesta naisesta on useita variaatioita eikä kakkia ihmisiä voida selkeästi määritellä joko mieheksi tai naiseksi ei tarkoita sitä, etteikö Jumala aikojen alussa luonut juuri perustyypin biologiselle miehelle ja biologiselle naiselle. Variaatioiden moninaisuus ei sitä pois selitä.
Ristiriita ulkoisesti havaittavan biologisen sukupuolen ja henkilön kokemuksellisen sukupuolen välillä on tuntemuksena aito, eikä sitä voida pois pyyhkiä. Realismissa objektiivinen todellisuus perustuu kuitenkin ulkopuolisesti havaittaviin seikkoihin, eikä sisäisesti koettuihin seikkoihin.
”Kristillinen avioliitto on ollut lukemattomille totta ja on vieläkin.
Kukaan ei estä edelleenkään ketään kristittyä menemästä niin halutessaan kristilliseen avioliittoon. Mistä nämä mädät olkinuket oikein sikiävät?
Kosti Vasumäki. Mutta nuo ainakin 51 pappiahan ovat suvaitsevaisia liberaaleja, joille näyttää olevan sallittua vaikka mikä. Toista ne ovat nämä jotenkin konservatiivit ja ikävästi raamatulliset papit. Heidän tekemisiin ja sanomisiin on puututtava lujalla kädellä. Eikös se ole jo opittu?
Niin, eikä kenttäpiispa Särkiön tapausta ole todennäköisesti vielä käsitelty loppuun saakka.
Minun kansani käskijät ovat lapsia. Ja naiset sitä hallitsevat. Jes 3:12
https://youtu.be/ozKWSeo9ZTI
Voimia kenttäpiispalle.
Werner,
Tuossa Jesajan kirjan lainauksessa on mielestäni oiva esimerkki siitä, miten sanat muuttavat merkitystään. Sana ”nainen” kantaa tuossa sellaista alentavaa ja loukkaavaa sävyä, jota ei enää kannattaisi toisella.
Kai luit myös jakeen Jes. 3:14 jossa Jumala vaatii miehet tilille nimenomaan kansansa alistamisesta ja hyväksikäytöstä?
Onko oikeasti sana Nainen jo loukkaava?
Jes 3:16 Varoitus Jerusalemin koreileville naisille. On vielä laajempi, kuin tuo jae 3:14. Miten siihen pitää suhtautua?
Werner: ”Onko oikeasti sana Nainen jo loukkaava?”
Sanassa ”nainen” ei ole minusta itsessään mitään loukkaavaa. Mutta tuossa asiayhteydessä naiset ja lapset niputetaan yhteen, heidät kuvataan kelvottomina johtajina ja tällä kuvataan Israelin rappiotilaa.
Siksi tällaisen raamatunjakeen toistaminen tässä asiayhteydessä on loukkaavaa.
Aiemmassa kommentissani muotoilin tämän huolimattomasti, kiitos kun pyysit tarkentamaan.
Me kaikki ihmiset olemme tasa-arvoisia syntyessämme tänne maailmaan. Tämä Korkeimman arvostus säilyy elämmekö yksin, avoliitossa, avioliitossa ja kenen kanssa tahansa. Ja vaikka sukupuolemme vaihtuu jne. Olemme ihmisinä samanarvoisia.
Tässä on kirkon opilla paljon kehitettävää.
Kiitos Tuomakselle rakentavasta ja asiantuntevasta puheenvuorosta.
Tuomas kirjoittaa; ” Lääketieteellisesti voidaan perustella ihan faktalla, että naisen- ja miehenkuvan väliin mahtuu lukematon määrä eri variaatioita.”
Näitä variaatioita ei nyt kovin montaa ole. Jos näitä on lukematon joukko olisi mukava tietää mitä tämä lukematon joukko on.
Tuomas kirjoittaa; ” Mutta nähdäkseni moni tulkitsee edelleen todellisuutta niin, että sukupuolia on kaksi ja vain kaksi, ja että se on Jumalan alkuperäinen luomisjärjestys.”
Raamatussa kuitenkin tämä on todellisuutta on mies on nainen.
Tuomas kirjoittaa: ” Missäänhän Raamatussa ei määritellä sukupuolta tai ihmisyyttä. Eli kun Jumala “loi ihmisen mieheksi ja naiseksi”, me täytämme oman kokemusmaailmamme kautta sen, minkä merkityksen annamme sanoille “mies” ja “nainen” tuossa tekstissä.”
Raamatussa määritellään mies ja nainen kummatkin ovat sukupuoliolentoja ja ihmisiä. En päässyt ihan sisälle tähän Tuomaksen esittämään ajatukseen. Joten siksi vastasin näin lyhyesti.
”Jumala “loi ihmisen mieheksi ja naiseksi”.
Miten tämä liittyy mitenkään sukupuolirooleihin?
Varmaa on, että Aadam ja Eeva olivat terveitä eikä heillä ollut silmäsairauksia, koska lähtökohta oli virheetön. Mutta geneettiset muutokset ovat tuoneet mukanaan myös silmäsairaudet, jotka sokeuttivat mm. Iisakin ja Jaakobin. Siten geneettiset muutokset ovat tuoneet mukanaan ehkä miljoonia erilaisia variaatioita sukupuolesta. Ei puhdasta miestä ja naista voi edes olla olemassa, mikäli lähtökohtana pidetään laboratorio oloissa luotua Aadamia ja hänen verestään kopioitua naista.
Superuskovien logiikka on samaa kuin superpuhtauteen pyrkivässä natsismissa. Koetetaan palata olotilaan, johon ei ole paluuta. Ja jos paluu ei onnistu hyvällä, niin sitten pahuudella kieltämällä transsukupuolisuus ja kriminalisoinalla se. Sellaisia ovat kirjaimen tappamat kristityt. He eivät voi hyväksyä sitä, että Jumala salliessaan geneettiset muutokset, on sallinut transukupuolen. Ketä vastaan te taistelette? Jumalan luomistyötä vastaan, kun kiellätte sen, miten luomistyö muuttuu.
Kirjaimen tappamien sokeus on käsittämätöntä todellisuuspakoisuudessaan. Toisaalta ei se muuta voi ollakaan.
Köyhät ovat aina keskellämme ja samoin ovat transukupuoliset. He ovat todisteena ihmisten pahuudesta ja oman voiton tavoittelusta. Kristillinen gloria on oman voiton tavoittelua, oman aseman ja oman opin ja oman maailmankuvan nostamista tikun nokkaan. Siitä oli kenttäpiispan blogissakin kysymys. Mitään kristillistä en siitä löytänyt siinä merkityksessä, mitä pidän kristillisenä pyhien kirjoitusten perusteella.
Ymmärrän Raamatun luomiskertomuksen viestin niin, että molemmat sukupuolet ovat ihmisen ominaisuuksia, toisiaan täydentäviä ja lisääntymisen mahdollistavia. Se ei tarkoita, että ominaisuudet eivät voisi lainkaan sekoittua toisiinsa.
Tuomaala. ”Superuskovien logiikka on samaa kuin superpuhtauteen pyrkivässä natsismissa.”
Huh heijaa, Tuomaala. Et anna minulle lupaa puhua luomistyöstä miehenä ja naisena. En ole superuskova, vaan armosta armahdettu syntinen ihminen.
’Superuskovien’ – keitä mahtavat ollakaan – tulkinta mieheksi ja naiseksi luodusta ihmisestä lienee, että vain naisellisia piirteitä vailla olevat miehet ja miehisiä piirteitä vailla olevat naiset ovat Jumalan tahdon mukaisia. Kaikki muut versiot ovat tällaisen ajattelun mukaan seurausta syntiinlankeemuksesta. Tällaiset ’superuskovat’ ovat toivoakseni vain teoreettinen malli.
Kiitos Tuomakselle ansiokkaasta blogista. Mielestäni on tärkeää, että asioista voidaan käydä kirkossa asiallista keskustelua. Kirjoitit, että et tunne marxilaisuutta niin hyvin, että voisit arvioida, onko ajassamme tai kirkossamme vaikuttamassa marxilaisia virtauksia. Olen itse yrittänyt selvittää juuri tätä puolta sukupuoleen, tasa-arvoon ja vähemmistöihin liittyvässä keskustelussa. Olen törmännyt kuitenkin siihen, että marxilaisuudesta puhuminen leimataan ”foliohattuiluksi”. Sanotaan, että ei meillä ole oikeasti ketään kulttuurimarxilaista tai muutakaan marxilaista. Hämmästelen tätä ehdotonta kieltoa, kun itse olen havainnut ns. uusmarxilaisen (käytän termiä uusmarxilaisuus mieluummin kuin kulttuurimarxilaisuus, sillä se on filosofian historiassa yleisesti hyväksytty termi) kielellisen antropologian vaikuttaneen hyvinkin paljon erityisesti Raamatun akateemiseen tutkimukseen. Uusmarxilaisuus on laaja ja vaikutusvaltainen yhteiskuntatieteitä, historiaa ja antropologiaan yhdistävä teoreettinen viitekehys tai paradigma, jonka juuret ovat yhtäältä Yhdysvaltojen ns. Frankfurtin koulukunnassa ja toisaalta 1960-luvun Ranskan (jälki)strukturalismissa. Ehkä yhteyttä uusmarksilaiseen teoriaan ei aina tunnisteta, vaikka yhteys on ilmeinen. Raamatun tulkinnassa saatetaan puhua esim. postkolonialistisesta kritiikistä mainitsematta, että kyseessä on lähtökohtaisesti uusmarksilaisen kriittisen metodin soveltaminen Raamatun ja Lähi-idän historian tutkimiseen. Samoin Raamatun feministinen kritiikki juontaa juurensa uusmarxilaisesta paradigmasta ja kielellisestä antropologiasta. Uusmarksilaisuuden vaikutuksesta ajatteluumme kertoo jo se, että sanan ”ideologia” käyttö – joka tässäkin keskustelussa on joissakin kommenteissa vilahtanut – yhdistää meidät tietämättämme diskurssiin, jonka juuret ovat uusmarksilaisessa teoriassa. Tietysti voimme puhua ideologiasta tai ideologioista eri tavoin, mutta lähtökohtaisesti sanan juuret sen modernissa merkityksessä löytyvät Marxin ja Engelsin kirjasta ”Saksalainen Ideologia”, jonka uusmarksilaisen ja kielellisen vallankumouksen hengessä kirjoitta Lous Althusser vuonna 1969. Tämä pitkähkö kommentti, joka kaikesta huolimatta jäänee aivan liian pinnalliseksi, haluaa ainostaan alleviivata sitä, että uusmarksilainen teoria eri versioineen elää ja voi hyvin sekä kirkkomme pappeja ja teologeja kouluttavassa yliopistossa, että koulutusjärjestelmässämme yleisemminkin. Soisin, että keskustelu ei jäisi kenttäpiispan puuskahduksen tasolla tästäkään asiasta, ja voisimme avoimemmin keskustella siitä, millaisia teoreettisia ja filosofisia lähtökohtia erilaisten Raamatun tulkintojen taustalla on. Uusmarksilaiseen retoriikkaan kuuluu nimittäin se, että kaikki muu on eliitin etuja ajavaa ideologiaa, mutta he edustavat puhdasta tiedettä.
Risto Auvinen: ”haluaa ainostaan alleviivata sitä, että uusmarksilainen teoria eri versioineen elää ja voi hyvin sekä kirkkomme pappeja ja teologeja kouluttavassa yliopistossa, että koulutusjärjestelmässämme yleisemminkin.”
Hommafoorumissa pyörii samoja juttuja, kuten:
”Vihervasemmistolaiset yliopistot olisivat kusessa ja mahdollisuus neutraaliin opetukseen olisi taas mahdollista jos Jordan pääsee vauhtiin.”
Jordan eli Jordan B. Peterson, jonka akateeminen ajattelu näyttäisi pinnallisesti tarkasteltuna olevan yhtenäistä Auvisen kanssa. Tietyt uskonnollisoikeistolaiset piirit, jotka jakavat Hommafoorumin arvot, pitävät myös ansiokkaasti pystyssä Auvisen kuvaamaa olkiukkoa.
Täytyy sanoa, että en tiedä Tapio, mistä puhut. En ole käynyt koskaan Hommafoorumilla enkä lukenut Petersonin kirjoja. Eivätkä esittämäni asiat mitään ”olkiukkoja” ole, vaan ihan todellisia Raamatun tutkijoita, jotka ammentavat uusmarxilaisesta teoriasta. Alla linkki yhden ”olkiukon” opetukseen liittyen poskolonialistiseen kritiikkin. Latvuksen mainitsema Sugirthajarah ja Said ovat molemmat uusmarxilaisesta teoriasta ammentavia ajattelijoita. Itse asiassa Said oli juuri hän, jonka kautta pääsin ”ilmiön” jäljille, kun yritin ymmärtää tiettyjä Raamatun historiaan liittyviä outoja väitteitä. Voin antaa toki muidenkin ”olkiukkojen” nimiä. Halutessasi voit lukea myös Harvardin uusmarxilaisen professori Giovanni Bazzanan yleistajuisen esityksen uusmarxilaisuudesta ja Raamatun tutkimuksesta. Se on mielestäni hyvä johdanto asiaan. Toissavuonna suomeksi käännetty ”Strukturalismin historia I&II” on myöskin loistava teos. Se käy läpi nimenomaan uusmarxilaisia opettajia ja heidä oppilaitaan, joiden kautta pääsee seuraamaan, miten vaikutteet siirtyivät konkreettisesti eteenpäin ja välittyivät tuleville polville. Alla pari linkkiä. Siunausta opintoihin!
http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tarkastelutapoja/kulttuurivaikutus3.html
https://www.bibleandcriticaltheory.com/issues/vol8-no2/vol-8-no-2-2012-neo-marxism-language-ideology-and-the-new-testament/?fbclid=IwAR23PVwhmhaVk1AApug3JfmKGyEguRuR2FWe4ot61tddT3In73ETYlE6qLk
Jos Tapio kaipaat vielä ”olkiukkojen” lisäksi ”olkiakkoja”, voit tutusta hallituksemme uuteen tasa-arvo ohjelmaan, joka noudattaa sisäministeri Maria Ohisalon mukaan ”intersektionaalisen feminismin tarkastelutapaa”. Kyseessä on siis marxilaisen feminismin tarkastelutapa. On varmaan viestinnän kannalta viisaampaa puhua ”intersektionaalisuudesta” kuin ”marxilaisuudesta”. Näihinkin teoreettisiin lähtökohtiin voit helposti perehtyä akateemisen tutkimuskirjallisuuden avulla.
Auvinen: ”En ole käynyt koskaan Hommafoorumilla enkä lukenut Petersonin kirjoja.”
En ole sellaista väittänyt. Esität samaa ideologiaa tieteenä kuin professori Tapio Puolimatka ja Suomen Perusta tuplatohtori Jukka Hankamäen kirjassa Totuus kiihottaa, joita hommafoorumit fanittavat. Tieteellistä näyttöä löytyy jokaiseen ideologiaan.
Auvinen: ”Sanotaan, että ei meillä ole oikeasti ketään kulttuurimarxilaista tai muutakaan marxilaista. Hämmästelen tätä ehdotonta kieltoa, kun itse olen havainnut ns. uusmarxilaisen — kielellisen antropologian vaikuttaneen hyvinkin paljon erityisesti Raamatun akateemiseen tutkimukseen.”
Jos on mörkö päässä, niin näkee mörkönsä muutoksessa. Marxilaisuuden mörkö asustaa hommafoorumeissa ja soinismissa ja halla-aholaisuudessa ja etenkin fasismissa.
En minäkään tunnista yhtään kulttuurimarxilaista, vaikka olen nuorena kokenut marxilaistyylisen valaistumisen. Olisikin niin kuin kerrot, niin toivoa ihmiskunnalla olisi enemmän tuhokapitalismin vapaassa pudotuksessa. Ja jospa marxilaisuus todellakin vaikuttaisi Raamatun tutkimuksessa, niin ehkä joillekin avautuisi Ut:n kommunistisuus ennen kommunismia.
Alkuseurakunta toimi Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Kaikki myivät omaisuutensa, jotta kaikilla olisi yhtä paljon. On siis luonnollista, että kun mennään tekstin ehdoilla, niin tulkinta on marxilaista eikä se kuitenkaan ole marxilaista, vaan Jeesuksen opetuksen mukaista.
Myönnän, että ilmaisu akateeminen Raamatun tutkimus saa minut näkemäään punaista. Mutta en pidä punaisen näkemistä marxilaisena.
Sattuipas somasti, kun Sakari Timonen kirjoittaa samoin kuin itse olen päätellyt tarvitsematta päättelyyni tieteellistä p*****jauhantaa:
”Jo vuosien ajan äärioikeistolaiset piirit ympäri maailmaa ovat jauhaneet kulttuurimarxismista, jota heidän mukaansa on kaikkialla. Erityisen paljon sitä on kuulemma yliopistoissa. Tarkoituksena on istuttaa kulttuurimarxismin käsite yleiseen kielenkäyttöön, ja siinä on osin jo onnistuttu. Siinä on semmoinen ongelma, että kulttuurimarxismia ei oikeasti ole olemassakaan.”
https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2020/06/26/nakymaton-vihollinen/
Ne. joiden pitäisi varjella laumaansa kirkossa, kuten kenttäpiispa Särkiön, menevät fasismin syöttiin kuin hiiret juuston perässä loukkuun. Näytää aina enemmän siltä, että se, mitä tapahtui 30-luvun Saksassa, toistuu uudestaan. Kirkko oli silloin rähmällään fasismin alttarilla.
”Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”
Näin luonnollisesti on, koska marxismissa ymmärrretään fasismi kaikessa pahuudessaan.
Olen samaa mieltä, että ei pitäisi puhua kulttuurimarxilaisuudesta, vaan uusmarxilaisuudesta. Jälkimmäinen on akateemisesti validi termi. Keskustelumme on kaiketi turhaa, koska et näytä ymmärtävän, mistä on kyse etkä halua edes ottaa selvää. Voit puolestani jatkaa Hommafoorumin ja Apu-lehden lukemista. Epäilen kuitenkin vahvasti, että niistä ei ole apua po. ilmiön hahmottamisen kannalta.
Auvinen: ”Voit puolestani jatkaa Hommafoorumin ja Apu-lehden lukemista. Epäilen kuitenkin vahvasti, että niistä ei ole apua po. ilmiön hahmottamisen kannalta.”
En ole lukenut Hommafoorumia vuosiin, vuosiin. Sen lukeminen aiheuttaa pahoinvointia. Kuukkeli ohjasi sinne, kun etsin johtolankoja näkymättömälle kulttuurimarxilaisuudelle. Uskolla saa ihmeitä aikaan. Kuten näkymättömän kulttuurimarxilaisuuden näkyväksi. Persuajattelijat, mitä se sitten tarkoittaakaan, sekä uskonnollinen äärioikeisto näkevät samoin, joten siltä suunnalta löytyy ilmiön vahvistajia.
Apu-lehteä en ole avannut vuosikymmeniin. Sakari Timonen heitti minut ulos Facebook kavereistaan, kun arvostelin häntä erään asian johdosta. Mutta 95 % olen edelleen samaa mieltä hänen kanssaan. Asioiden ei minusta pitäisi vaikuttaa henkilökemioihin.
Hyvää kesää!
Niin, mitähän tapahtuisi, jos kirkkomme toteaisi reilusti jostain asiasta, että ”me tunnustamme joka tapauksessa Raamatun ja kirkon tradition pohjalta niin & näin ja toimimme sen mukaan tietoisina siitä, että ’tieteen valtavirta’ ajattelee noin & niin.” Koska Raamattu on Jumalan sanaa?
Marko Sjöblom: ”Koska Raamattu on Jumalan sanaa?”
Miten Raamattu voi olla Jumalan sanaa, kun nimenomaan konservatiivit eli perinteisesti oikeistolaiset ovat väärentäneet sen omaan tarkoitukseensa sopivaksi?
Periaatteessa vasemmistolaisuus ja marxilaisuus tekevät, niin kuin Raamattu opettaa. Konservatiivit heistä poiketen lukevat kyllä Raamattua, mutta eivät tee oikeassa elämässä, niin kuin se opettaa. Samasta asiasta Jeesus moitti konservatiivisiä juutalaisia nostaen heidän esikuvikseen portot ja publikaanit. Siis ne, jolle vasemmistolaisuus on lisännyt ihmisarvoa, kuten hankkinut naisille äänioikeuden.
Feminismi on tehnyt lyhyen elinkaarensa aikana enemmän hyvää tasa-arvoisen yhteiskunnan luomisessa kuin kirkko koko historiassaan.
On ilahduttavaa, että muutoksen tuulet puhaltavat kirkkosalaihin huolimatta siitä, että vanha valta koettaa sulkea ovia voidakseen kirkon penkillä rauhassa märehtiä marxilaisia fobioitaan. Hommafoorumeissa taputeen selkään.
Tuomaala. ”Periaatteessa vasemmistolaisuus ja marxilaisuus tekevät, niin kuin Raamattu opettaa. Konservatiivit heistä poiketen lukevat kyllä Raamattua, mutta eivät tee oikeassa elämässä, niin kuin se opettaa.”
Sinä toimit ja teet Raamatun opetuksen mukaan?
Taistele! Kapinoi! Ja Uhmaa!
Herra Tuomaalan esittämää Raamatun mukaan elämistä.
https://youtu.be/XLfvJgJbpgo
Niinpä, blogissa on ajatus:
””Kirkkomme perheopetus on viime vuosikymmeninä toistanut ajatusta, että Jumala on kirjoittanut luomisessa oman lakinsa ihmisten sydämiin.””
Siisjos tuon uskoo niin mihin armoa ja Jeesusta tarvitaan?
Jos ihmine ”tietää” Jumalan tahdon ja tahallaan rikkoo sitä vastaan niin eikö se ole sama kuin Aatamin ja Eevan rikkomus, siis onko rangaistus sama, kyllä.
Nyt on kuitenkin ettei ihminen ymmärräkkään Jumalan tahtoa luonnostaan vaanelää tietämättömänä Jumalan tahdosta (tämän todistaa juuri kyseessä olevan väitteen esittäjä kirkkaasti), siis Jumala armahtaa ihmistä koska tämä ei tiedä mitä tekee ja Jumalan kutsuessa nöyrtyy tunnustamaan syntinsä ja eronsa Jumalasta.
Vasta Pyhän Hengen saatuaan ihmisellä on Jumalan laki sydämessään.