Tulkaa kaikki -liike on kymmenen toimintavuotensa aikana tuonut lisää avoimuutta kirkolliseen keskusteluun ja päätöksentekoon, totesi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen onnittelutervehdyksessään 10-vuotiaalle Tulkaa kaikki –liikkeelle.
Se on merkittävä saavutus, eikä olisi onnistunut ilman satoja aktiiveja ympäri Suomen. Tulkaa kaikki on ollut mukana luomassa uudenlaista aktiiviseurakuntalaisten kulttuuria, joka ei osallistu vain tapahtumien järjestämiseen vaan myös päätöksentekoon. Täten se on haastanut vallitsevat valtasuhteet.
Suomen demokratian juuret ovat aktiivisessa kansalaisyhteiskunnassa. Suomalaisten koulutustaso on maailman huippua. Kirkollisessa päätöksenteossa tulisi täten ruveta enemmän luottamaan maallikoiden kykyyn hoitaa myös kirkollisia asioita.
Voisi kai sanoa hirtehisesti: sitä saa, mitä tilaa. Vedän ehkä muutaman teologisen mutkan suoraksi, mutta väitän luterilaisen perintömme jopa velvoittavan tähän. Kansankielinen Raamattu, rohkaisu sen itsenäiseen tutkintaan ja tulkintaan ja tässä mielessä kristillinen individualismi johtaa seurakuntalaisiin, jotka ns. ajattelevat omilla aivoillaan.
Vallasta luopuminen on useimmille tuskallista. Kun naiset saavat enemmän päätösvaltaa, miehet menettävät sitä. Kun työorganisaatiota muokataan vähemmän hierarkkiseksi, työntekijät saavat enemmän vaikutusvaltaa esimiesten menettäessä sitä. Kun maallikot pääsevät valtaan, papisto joutuu väistymään.
Demokratia on tunnetuista hallitusmuodoista paras vallanjakomuoto ihmisten valtaosan näkökulmasta. Grahn-Laasonen toteaa onnitteluissaan: ”Toimiva demokratia edellyttää avointa, moniäänistä keskustelua eri tavalla ajattelevien kesken. Näin on myös kirkollisessa demokratiassa.”
Tulkaa kaikki –liike pyrkii omalta osaltaan edistämään moniäänistä keskustelua, ja vahvistamaan eri tavoin vaiennettujen ääniä. Tämä koskee köyhiä, eri tavoin osattomia, seksuaalivähemmistöjä, mutta myös sitä enemmistöä kirkon jäsenistä, jotka kokevat kirkkomme olevan eri tavoin tuomitseva ja syrjivä.
Liikkeelle on myös alusta asti ollut tärkeää kaikkia osapuolia kunnioittava tapa keskustella. Ei se varmasti aina ole onnistunut, mutta siihen aina pyritään.
Minulla on rakas ystävä, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta. Hän tituleeraa itse itseään konservatiivikristityksi. Hänellä on laaja ystäväpiiri, joka edustaa ns. liberaaleja ja konservatiiveja, ja joiden uskonnollinen ja poliittinen tausta on hyvin kirjava. Varsinainen sateenkaarijoukko, sanoisin.
Jos haluaa teologisen jakolinjan tehdä, hän on meistä konservatiivi, ja minä liberaali. Silti hän on meistä se, jolla on mielipiteiltään hyvin monimuotoinen ystäväpiiri. Hänellä on selvästikin taito kunnioittaa toista ja toisen mielipiteitä, mutta pitää hyvällä tavalla omasta arvomaailmastaan ja mielipiteistään kiinni. Se on erittäin ihailtavaa ja tavoittelemisen arvoista.
Siltojen polttaminen tapahtuu nopeasti, niiden rakentaminen on paljon hitaampaa. Lupaukseni on kilvoitella kunnioittavan vuoropuhelun ylläpitämisessä ja lisäämisessä eri tavoin ajattelevien välillä kirkossa. Koska en ole ehdokkaana lähestyvissä kirkolliskokousvaaleissa, sitoudun lupaukseeni vaalikauden jälkeenkin. Toinen lupaukseni on jatkaa työtä kirkollisen vallan uusjaon puolesta.
Matleena Järviö
Kirjoittaja on helsinkiläistynyt susirajan kasvatti, joka toimii aktiivisesti Tulkaa kaikki -liikkeessä
Lukumääräneutraali avioliitto vihreiden nuorten seuraava aloitehanke, kuten Radio Dein hetki sitten päättyneessä keskustelussa toi esille Melissa, joka opiskelee teologiaa. Monta ihmistä liitoissa tai rinnakkaisliitoissa samassa taloudessa eli sateenkaariperheissä. Aloite pystyyn, kun ns. tasa-arvoinen avioliittolaki on saatu 2017 voimaan. Siihen asti odotetaan uuden aloitteen kanssa.
Mitä mieltä tästä aloitehankkeesta on Tulkaa kaikki liikkeen edustajat?
En pysty kommentoimaan kun en ole kuullut koko asiasta aiemmin.
Avoimuus on sitä, että päättäviin elimiin valittujen henkilöiden näkemykset ovat äänestäjillä tiedossa. Tietää siis, mitä ehdokas edustaa. Tämä taas johtaa parempaan luottamukseen vallankäytön oikeutuksesta.
Avoimuudella ei siis pureta päättäjien valtaa. Mutta päättäjien vaihtumiseen se voi johtaa. Avoimuus tekee myös näkyväksi sen, ketkä valtaa käyttävät. Se taas lisää luottamusta koko päätösprosessiin
En tunne tapauksia, joissa toimiva demokratia hallintomuotona on johtanut anarkiaan.