Edellä olevat blogit ovat hyviä kuin kommentit. Samoin ymmärrettävää on Piispallinen huolinta eteenpäin mitä halutaan katsoa eteenpäin.
Kun katsotaan ehtoollisjäsenyyden harjoittavien kirjoa voi kuitenkin kysyä mitä tulevaisuuden asiassa tarkoittaa puhe uudistuvista Messuyhteisöistä.
Miten uudistuvassa kirkossa voidaan puhua Messun edelleen olevan uskonnon harjoittavien keskiössä. Asiahan on Piispallisen kaitsennan keskiössä.
Toivoisin tähän kommentteja, kiitos.
Professori Miikka Ruokanen puhui hyvin tulevaisuuden Messuyhteisöistä mihin ei ole kuitenkaan kausaalista yhteyttä.
Eivät vielä kirkossa olevat välttämättä ota Jeesuksen Uhrin aina uudelleen uhraamista keskiöönsä Vapahtajanjansa muistamisessa.
Näin EnTheos malli hyvin syrjäyttää kirkon ylläpitämän hengellisen akkuraation Jumalayhteyden hoidossa ja ylläpitämisessä.
Hyvää Professori Ruokasen ulostulossa on kirkon substanssien esilletuominen. Hän ei kuitenkaan syventänyt miten substanssit liittyvät kirkon statukseen sen ainoina oikeina oleviin mysteereihin kirkkomme dokmeissa.
Kun on tullut hyvin ja hitaasti kommentteja voisiko joku ystävällisesti syventää seuraavaa.
Papin Ordinaatio ei meillä ole kertakaikkinen sakramentti kuten kaste. Näin meillä Ordinoidaan virkaan tai toimeen.
Mikä on erotetun papin suhde alkuperäiseen pappeuteen saadussa substanssissa. Onko se yhtäkkiä erilainen ja muuttunut, ja yltääkö se yleisen pappeuden tasolle.
Kirkollisen vihkimisen nimike pitäisi muuttaa kirkolliseksi avioon siunaamiseksi.
Samoin hengellistä työtä tekevät työntekijät kirkossa tulisi kaikki siunata tehtäviinsä eikä jäljitellä yhden osan kohdalla katolista vastaavaa.
Näin kirkossa olisi yhteinen diakonaatti mitä ei tahdota nähdä. Vaikuttaisihan se palkkakysymykseen kysyvästi.
Tämä oli vanhaan kysymykseen
vastataavasti.
Sorry, lainasin jo vanhempaa osiota.