Olipa kerran, kauan, kauan sitten, aikojen alussa henki (myöh. Jumala, Luoja tai Kaikkivaltias), joka liikuskeli pelkän pimeän tyhjyyden yllä. Aikansa kuluksi tuo henki päätti luoda vallitsevaan tyhjyyteen ns. maailmankaikkeuden ja tähtiä sen pimeyttä valaisemaan. Yhtä pikkuruista tähteä kiertämään se loi mm. kivisen pallon, jota paljon myöhemmin alettiin kutsua nimellä Tellus. Tuolle Tellukselle henki loi muiden olentojen ja monen sorttisen kasvuston lisäksi kaksi elävää olentoa, joita alettiin myöhemmin kutsua ihmisiksi. Ihmisille Jumala antoi luvan tehdä Telluksella mitä ikinä itse keksivät ja aikaa tappaakseen tahtoivat.
Ainoastaan yhden, ihmisten asuinpaikkaa lähellä olevan, omenapuun hedelmiä ei olisi saanut syödä. Ihmisten kanssa touhutessa jokin kuitenkin meni pahasti pieleen kuten arvata saattoi. Paikalle käveli hengen niin ikään luoma käärme. Käärme kertoi ihmisnaaraalle, että oli vahvasti liioiteltua tuo kelletyn hedelmän kielto. Käärmeen huijaama ihmisnaaras päättikin käydä omppuvarkaissa kielletyn puun omppuja pöllimässä, koska kaikki enemmän tai vähemmän kielletty (myöh. ns. kielletty hedelmä) oli ihmisten mielestä jännittävää ja houkuttelevaa jo tuolloin. Syöttipä ihmisnaaras vielä pahaa aavistamattomalle uroksellekin tuota kiellettyä omppua. Varkaissa käynnistä ja omenan syönnistä kuitenkin kävi käry, jonka johti siihen, että molemmat ihmispolot potkittiin pois ihanilta asuinsijoiltaan ja siinä samassa syntyi Tellukselle myös kokonaan uusi käsite, jonka suomenkieliseksi nimeksi vakiintui paljon myöhemmin “perisynti”. Tapauksen seurauksena myös käärme joutui loppuikänsä liikkumaan mahallaan matelemalla.
Koko synti-käsite sai siis alkunsa ilmeisesti siitä, kun Jumala luopui kaikkivoipasta kaikkivaltiudestaan antamalla vast’ikään luomalleen ihmiselle oman harkintakyvyn ja vapaan tahdon. Kaikkivaltias ei voinut enää ihmisen vapaata tahtoa perua, kun sen kerran oli antanut, vaikka jonkin ajan kuluttua huomasikin, että tuli luotua ihan toivottoman luokatonta sekundaa, johon ei voinut olla lainkaan tyytyväinen. Kävi nimittäin ilmi, että ihminen lisääntyi ja sikaili planeetta Telluksella sen vapaan tahtonsa kanssa kuin porsaat pellossa ihan “ellun kanana” mielin määrin, sen minkä kerkesi. (”ellun kanat”-vertausta ei tosin tuolloin vielä tunnettu),
Kun muuta ei ollut tehtävissä Jumalan oli kehitettävä uusi käsite – “synti” – vielä sen perisynnin lisäksi ja sen tekemiselle sanktioksi ja pelotteeksi piti lisäksi luoda Helvetti niminen paikka (myöh. Kadotus), jonne kaikki joutuisivat kitumaan ikuisiksi ajoiksi maallisen vaelluksensa jälkeen, vaikka olisivat syyttömiä Telluksella tapahtuneeseen esi-isiensä sikailuun ja ihan riippumatta siitä kuinka raskasta syntiä olivat itse Telluksella tallustellessaan tehneet. Tuomio oli aina sama. Aste-eroja ei syntien raskaudessa eikä rangaistuksen pituuksissa tunnettu, eikä armoa. Oletettavaa oli kuitenkin, että joku vanhemmista tai esivanhemmista oli niin rankkaan sikailuun syyllistynyt, että lasten ja lastenlasten oli aina neljänteen polveen asti pakko kärsiä iankaikkisesti Helvetissä sen jälkeen kun oli Telluksen tomut jaloistaan karistanut.
Jumalan piti kuitenkin keksiä porkkana, jota tarjoamalla ihmisten tahtoon voisi vaikuttaa niin, että ylenmääräinen pöhkö sikailu loppuisi ja johon tarrautumalla nämä Telluksen sekundaihmisetkin voisivat välttyä joutumasta Helvettiin. Jumala keksi asettaa säännön ja antoi joidenkin ”bättre folkiin” kuuluville luottohenkilöilleen tehtäväksi julistaa, että jos halusi pelastua Helvetin kidutuksilta, niin piti uskoa, että ihmisnainen (vieläpä nuori neitsyt) on synnyttänyt ihmisen, joka on Jumalan poika. Sitten tämä poika tapatettiin Isä Jumalan toimesta verisesti ihmisten sikailujen hyvittämisesksi, jotta kaikille ihmisille tulisi selväksi, että Jumala ei ole mikään pehmo lälläri, joka voisi ne ihmiten sikailut Telluksella muutoin painaa villaisella, kuin tapattamalla oman poikansa.
Se, että tuon kaiken uskoo ei vielä riitä. Sen lisäksi pitää Jumalalta rukoilla armoa ja anteeksiantoa lakkaamatta päivästä ja vuodesta toiseen koko Telluksella tallustelun ajan ja käydä kirkossa kerran viikossa tunnustamassa syyllisyytensä sellaisiin sikailuihin (synteihin), joita ei tiedä itsensä (eikä vanhempiensakaan) ikinä tehneen. Näin koko elämänsä ajan toimittuaan sitten lopulta selviää Helvetin kidutuksilta ja pääsee maallisen vaelluksensa jälkeen elämään taivaan iloissa ja riemuissa yhdessä toisten samanlaisten uskovien ihmisten kanssa onnellisena iankaikkisuutensa loppuun asti.
Sen pituinen se.
Luin jostain, että kirkkoisä Hieronymos pohti aikanaan ihmisen pelastumisen ja vapaan tahdon ongelmia suurinpiirtein seuuraavaan tapaan: ”Koska kukaan ei pelastu ilman omaa tahtoaan (koska kaikilla on vapaa tahto), Jumala tahtoo meidän tahtovan hyvää, jotta kun tahdomme Hän tahtoo meissä ja itse täyttää oman suunnitelmansa.”
Tämänkö nyt sitten pitäisi vakuuttaa ihminen tahdon vapaudesta? Ärsyttävää ja umpikieroa saivartelua minusta.
Hyvää, onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta 2019 kaikille syntisille ihmiskunnan sikailuista huolimatta.
Mielenkiintoista tekstiä piispa Björn Vikströmin aloitukseen, Raamatusta etsittävä tasa.arvon siemeniä. Vanhan Testamentin tulkinta, että ne ovatkin Marsista peräisin.
Viime muoden lopulla luotain usean vuoden matkan jälkeen päätyi Marsin pinnalle ja lähetti sieltä kuvia, joissa ei ainakaan näkynyt yhtään elävää olentoa. Nyt sen toiminta on keskeytynyt, mutta voitaneen toivoa, että marsilaiset osaavat korjata luotaimen, jolloin taas olemme huomattavasti viisaampia ja realistisempia Vanhan Testamentikin sanomasta, tulkinnasta.
Reijo Suni, bakteeritkin ovat eläviä olentoja. Olosuhtete Marsissa o.vat muuttuneet tuhansienvuosien aikana.
”Australialaiset planeettatutkijat arvioivat, että galaksissamme on satoja miljardeja maapallon kaltaisia planeettoja, joilla voi olla elämälle suotuisat olosuhteet.
Australian kansallisen yliopiston tutkimuksessa sovellettiin runsaan 200 vuoden ikäistä ajatusta tuhansiin Kepler-avaruusteleskoopilla havaittuihin eksoplaneettoihin eli muihin kuin oman aurinkokuntamme planeettoihin.
Tulokseksi tuli, että jokaista tähteä kiertää keskimäärin kaksi eksoplaneettaa niin sanotulla kultakultrivyöhykkeellä eli lämpötilaltaan sellaisella etäisyydellä, että vesi pysyy sulana mutta ei toisaalta haihdu pois.
Voi olla, että elämän kehittymisessä on jokin pullonkaula, jota emme vielä tunne.
– Astronomi Charley Lineweaver
– Tiedämme nyt, että elämälle suotuisia paikkoja on paljon, sanoo professori Charley Lineweaver.
Hän myöntää kuitenkin samalla, ettei avaruus kuhise älykkäitä muukalaisia, jotka osaavat rakentaa radioteleskooppeja ja avaruusaluksia. Muussa tapauksessa ihmiskunta olisi jo kuullut heistä tai nähnyt heidät, Lineweaver sanoo.
– Voi olla, että elämän kehittymisessä on jokin pullonkaula, jota emme vielä tunne. Tai kenties älyllistä elämää kehittyy, mutta se myös tuhoaa itsensä.”
Näinhän olemme juuri maapalolla tnkemäsä,olemme tuhoamassa elonkehäämme.
Seppo Heinola.
Pidän mahdollisena elämää jossakin muodossa tässä miljardeja galakseja sisältävässä avaruudessamme. En ole sitä kieltänyt. Olosuhteet ovat kaikkialla muuttuneet suuresti ja jatkuvasti muuttuvat. Planeettamme ja Mars ovat tässä samalla tasolla ja mainitsemani luotain antanee uskottavan kuvan myös tulkitsemastasi Vanhan Testamentin tekstistä.
Muuten en usko sanoihisi, olen Reino Suni, en Reijo Suni. Tässä yksi konkreettinen esimerkki.
Mistä näitä sekoilevia selityksiä oikein sikiää..? Ei ainakaan Raamatusta.
Koittakaa nyt hyvät miehet pysyä jossain määrin yleistajuisessa keskustelussa, jotta me kuolevaisetkin ymmärtäisimme edes hitusen..
Tasa-arvo ja ihmisarvo on mennyt monessa sekaisin ja meillä on sokeus piste, jos me yritämme muuttaa mustan valkoiseksi ja toisinpäin. Jumalan Luoman järjestyksen mukaan kaikella on aikansa ja paikkansa.
Raamatullinen ilmoitus erilaisten olentojen suhteesta ja esim. sukupuolien välillä olevaa erilaisuutta ei voi käsittää, muuten kuin Kristuksen rakkaudesta käsin. Rakkauden sisällä kaikki palvelevat toisiaan, mutta ulkopuolella on vain hapuilua ja pimeää. Tieto on hyödytöntä, paitsi Rakkauden palveluksessa.
Emme voi mitään sille, että leijona syö heikomman ja kuitenkin leijona naaras ruokkii poikasiansa hellästi tuolla tappamallaan saaliilla. Miehen ja naisen asema toisiinsa nähden on yhtä arvokas, mutta tasa-arvoa ei ole olemassakaan. Tasa-arvo sana pitäisikin avata teologiassa. Raamattu ei tunne koko sanaa. Epäilenkin sen olevan vihtahousun eksytyksiä. Ihmisarvo ja tasa-arvo eivät ole toisiaan pois sulkevia, mutta niiden erottaminen on tärkeää ymmärryksen kannalta.
Mitä tulee marssin asukkaisiin, niin ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, muutaman vesitilkan tähden. Ei myöskään kannata unohtaa sitä, että Jeesus puhuu avoimesti Taivaallisista ja sanoi itse tulleensa Isän luota taivaasta. Miten me Taivas määritellään? Uskon kautta me voimme ymmärtää, että Jumalalla on pääsy tänne meidän ulottuvuuteen, mutta meiltä taas on evätty Taivaaseen pääsy vääryytemme tähden. Synti on tullut esteeksi, jota emme voi itse poistaa. me tuhoamme toisemme, jollei Jumala vihellä peliä jossain vaiheessa poikki.
Jumala on kuitenkin avannut Tien ja asettanut sen koko maailman nähtäville. Jumala olemus on meiltä salattu, mutta Kristuksen kautta meillä on pääsy Jumalan Armon alle, joka on Rakkaus, se ei ole salattu vaan kaikille ilmoitettu Evankeliumin kautta.
Tieto paisuttaa, mutta Rakkauden kautta me voimme ymmärtää näkymättömiä ja palvella toisiamme, luottaen siihen, että kerran meillä on pääsy Taivaaseen. Nyt uskomme, mutta kerran saamme nähdä Herran kasvoista kasvoihin.
Uskon, että jokainen saa kerran tietää mitä Totuus ON.
Björn Vikström puhuu oikeita ja mielenkiitntoisia asioita. Raamattu ei voi olla kirja, josta etsitään vastauksia kysymyksiin, joita siellä ei edes esitetä.
Kun keskustelu ryöstäytyy ufo-tasolle ja liitelee Marsissa eikä edes hipaise Maata, on hyvä palata yleistajuiselle tasolle ja maan kamaralle.
Yleisperiaatteina piispa Vikströmin huomautukset raamatuntukinnan avaimina ovat relevantteja.
Turtiainen ei edes hipaise totuuta käsitellessän tämänm ketjun sisältöjä,joissa käsitellään mm. Marsia JA Maata…
Ja antamani sitaatit ja sanat ja ilmiöt o v a t Raamatussa, Turtiainen on hyvä ja tarkistaa itse ellei pelkää
tekstejä kuin muinaiaset teologit Galieon kaukoputkea, jota sanoivat pirunsilmäksi.
Tasa-arvo tarkoittaa muun muassa sitä, kuka jää ilman työtä, kuka joutuu tekemään liikaa työtä surkealla palkalla, kuka pääsee sisälle ravintolaan tai kuka saa turpiinsa pimeässä puistossa. Heprean kirjainten numeroarvoista ja Marsista löytyneistä mahdollisista elämän merkeistä keskusteleminen on harhautumista sivuraiteille.
Kari-Matti Laaksonen voi tnarbkista i.tse Vanhan testamentin alkutekstistä antamani kohdat.
Mun heprean taidot ovat siinä määrin tätä nykyä ruosteessa, etten jaksa maksaa sitä vaivaa, mikä niiden killtäväksi hinkkaamiseen kuluisi.. Uskon kyllä, että Heinolan väittämät pitävät paikkansa, mikäli viitekehyksenä on numerologia. Mitä mieltä olen numerologiasta, jääköön sanomatta.
Marrti Pentti,aiheen Marsista toi ketjuun Heinilä ao. ad-hominem viestissään. Luomiskertomusten lähtökielisistä teksteistä ei edelleenkään löydy mitään perusteita naisen alistamiseen, sen pohjalle ei epä-tasa-arvoa voi rehellinen tekstinlukija perustaa.
Sillä ei ole merkitystä, kuka harhautti ensin. Ei pidä harhautua, jos harhautetaan. Uudessa testamentissa on luomiskertomuksen tulkinta, jota käytetään naisen alistumisen perusteena: ”Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.”
Silläkään ei voi oikeuttaa alistamista.
Alistaminen on määriteltävä oikein, sillä alistaminen on negatiivinen määritelmä alisteisuudelle, joka taas on Raamatusta löytyvälle järjestykselle tyypillistä. Kuninkaalla on määräysvalta alaisiinsa jne. Samaa asiaa voidaan käsitellä myös nöyrtymisen ja nöyryyttämisen välillä.
”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.”
Ja vielä sanoo Paavali:
”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.”
Nöyrtyminen Jumalan sana alle, ei siis onnistu, jos pidämme järkkymättä kiinni omista käsityksistämme ja inhimillinen ymmärrys ei välttämättä käsitä, mikä merkitys Luomisjärjestyksellä, joka sotii meidän järkeilyämme vastaan. On siis varmaa, että Totuus ei voi olla monella tavalla, Jumalan järjestys ei ole alati muuttuva, vaan nimenomaan pysyvä. Ongelmana on kapina, joka vastustaa Jumalaa (vastustaja on ollut alusta asti)
Luonnon järjestyksestä me voimme nähdä Luojan käden jäljen, mutta moni yrittää selittää Jumalan pois ja selittää Luojan ja luodun samalle tasolle. Myös siinä on alisteinen määre, että me olemme luodut ja Luoja on meidän tietoisuuden ulkopuolella. Näin täytyy olla, jos haluaa ymmärtää Raamattua, sen oman ilmoituksen kautta. Myös mies ja nainen on luotu omaan osaansa, kuten kaikki muukin tässä järjettömässä järjestyksessä.
Inhimillisen järjen vastaisuus ei ole olennainen Jumalan järjestyksen ominaisuus. Emme voi täysin käsittää Hänen ajatuksiaan, mutta se ei merkitse, että kaikki meille käsittämätön olisi jumalallista. Vaikka Raamattu kuvaakin kuninkaiden tai keisarien hallitsemaa hierarkista yhteiskuntaa, se ei tarkoita, että tasa-arvoinen kansanvalta olisi Jumalan tahdon vastainen. Tasavallan kansalaisina meidän tulee alistua yhteisille päätöksillemme. Samoin miehen ja naisen tasa-arvo on muuta kuin Raamatun heijastama antiikin malli hallitsevasta isännästä ja alistuvasta emännästä, mutta ei ole Jumalan tahdon vastainen.
Martti Pentti, jos minulle osoitetan ad-hominem, puolustaudun vaikka jouduttaisiinkin poikkeaman aiheesta. Muta jos/kun aiheena on lajemmin ymmärrettynä krisitinusko ja Raamattu,niin eiköhän sen sisälle melko paljon mahdu…
Pavalin puheet heijastavat hänen patriarkaailsta maailmankuvaansa joka oli syntynyt tuhansia vuosia myöhemmin kuin olivat sattuneet Genesiksen synyttämistä/ tekemistä kuvaavat tapahtumat.
Paavali eli siinä samassa juutalaisessa raamatuntulkintaperinteessä, jossa Genesiksen tekstejäkin tulkittiin.
Niitä ei – muuten – kirjoitettu (Heinola: ”synnytetty”) Genesikseen tuhansia vuosia ennen Paavalia, vaan sekä P-lähde että J-lähde, joiden teksteistä Genesiksen alkukertomukset on koottu, kirjoitettiin aikaisintaan myöhäisellä kuningaskaudella (Joasin reformin aikoihin 600-luvulla), mahdollisesti vasta eksiilin jälkeen (500-400-luvulla eKr.).
Juutalainen tulkintatraditio keskittyi Jerusalemin temppelikultin ympärille. Siinä miehen asema (uhripappeus mukaan lukien) oli keskeinen. Naisilla oli temppelialueella oma ”esipihansa”, jonka rajat olivat rikkumattomat.
Samat rajat piti näkyä muussakin yhteiskunnassa, myös perheessä, jossa naisilla oli oma ”esipihansa” eli tarkkaan määritelty roolinsa.
Tämä ajattelu näkyi selkeänä myös Paavalin omaksumassa juutalaisessa perinteessä senkin jälkeen, kun hänestä oli tullut Jeesuksen seuraaja.
Piti kirjoittamani ”Josian reformin aikana”. Sori lapsus.