Olipa kerran, kauan, kauan sitten, aikojen alussa henki (myöh. Jumala, Luoja tai Kaikkivaltias), joka liikuskeli pelkän pimeän tyhjyyden yllä. Aikansa kuluksi tuo henki päätti luoda vallitsevaan tyhjyyteen ns. maailmankaikkeuden ja tähtiä sen pimeyttä valaisemaan. Yhtä pikkuruista tähteä kiertämään se loi mm. kivisen pallon, jota paljon myöhemmin alettiin kutsua nimellä Tellus. Tuolle Tellukselle henki loi muiden olentojen ja monen sorttisen kasvuston lisäksi kaksi elävää olentoa, joita alettiin myöhemmin kutsua ihmisiksi. Ihmisille Jumala antoi luvan tehdä Telluksella mitä ikinä itse keksivät ja aikaa tappaakseen tahtoivat.
Ainoastaan yhden, ihmisten asuinpaikkaa lähellä olevan, omenapuun hedelmiä ei olisi saanut syödä. Ihmisten kanssa touhutessa jokin kuitenkin meni pahasti pieleen kuten arvata saattoi. Paikalle käveli hengen niin ikään luoma käärme. Käärme kertoi ihmisnaaraalle, että oli vahvasti liioiteltua tuo kelletyn hedelmän kielto. Käärmeen huijaama ihmisnaaras päättikin käydä omppuvarkaissa kielletyn puun omppuja pöllimässä, koska kaikki enemmän tai vähemmän kielletty (myöh. ns. kielletty hedelmä) oli ihmisten mielestä jännittävää ja houkuttelevaa jo tuolloin. Syöttipä ihmisnaaras vielä pahaa aavistamattomalle uroksellekin tuota kiellettyä omppua. Varkaissa käynnistä ja omenan syönnistä kuitenkin kävi käry, jonka johti siihen, että molemmat ihmispolot potkittiin pois ihanilta asuinsijoiltaan ja siinä samassa syntyi Tellukselle myös kokonaan uusi käsite, jonka suomenkieliseksi nimeksi vakiintui paljon myöhemmin “perisynti”. Tapauksen seurauksena myös käärme joutui loppuikänsä liikkumaan mahallaan matelemalla.
Koko synti-käsite sai siis alkunsa ilmeisesti siitä, kun Jumala luopui kaikkivoipasta kaikkivaltiudestaan antamalla vast’ikään luomalleen ihmiselle oman harkintakyvyn ja vapaan tahdon. Kaikkivaltias ei voinut enää ihmisen vapaata tahtoa perua, kun sen kerran oli antanut, vaikka jonkin ajan kuluttua huomasikin, että tuli luotua ihan toivottoman luokatonta sekundaa, johon ei voinut olla lainkaan tyytyväinen. Kävi nimittäin ilmi, että ihminen lisääntyi ja sikaili planeetta Telluksella sen vapaan tahtonsa kanssa kuin porsaat pellossa ihan “ellun kanana” mielin määrin, sen minkä kerkesi. (”ellun kanat”-vertausta ei tosin tuolloin vielä tunnettu),
Kun muuta ei ollut tehtävissä Jumalan oli kehitettävä uusi käsite – “synti” – vielä sen perisynnin lisäksi ja sen tekemiselle sanktioksi ja pelotteeksi piti lisäksi luoda Helvetti niminen paikka (myöh. Kadotus), jonne kaikki joutuisivat kitumaan ikuisiksi ajoiksi maallisen vaelluksensa jälkeen, vaikka olisivat syyttömiä Telluksella tapahtuneeseen esi-isiensä sikailuun ja ihan riippumatta siitä kuinka raskasta syntiä olivat itse Telluksella tallustellessaan tehneet. Tuomio oli aina sama. Aste-eroja ei syntien raskaudessa eikä rangaistuksen pituuksissa tunnettu, eikä armoa. Oletettavaa oli kuitenkin, että joku vanhemmista tai esivanhemmista oli niin rankkaan sikailuun syyllistynyt, että lasten ja lastenlasten oli aina neljänteen polveen asti pakko kärsiä iankaikkisesti Helvetissä sen jälkeen kun oli Telluksen tomut jaloistaan karistanut.
Jumalan piti kuitenkin keksiä porkkana, jota tarjoamalla ihmisten tahtoon voisi vaikuttaa niin, että ylenmääräinen pöhkö sikailu loppuisi ja johon tarrautumalla nämä Telluksen sekundaihmisetkin voisivat välttyä joutumasta Helvettiin. Jumala keksi asettaa säännön ja antoi joidenkin ”bättre folkiin” kuuluville luottohenkilöilleen tehtäväksi julistaa, että jos halusi pelastua Helvetin kidutuksilta, niin piti uskoa, että ihmisnainen (vieläpä nuori neitsyt) on synnyttänyt ihmisen, joka on Jumalan poika. Sitten tämä poika tapatettiin Isä Jumalan toimesta verisesti ihmisten sikailujen hyvittämisesksi, jotta kaikille ihmisille tulisi selväksi, että Jumala ei ole mikään pehmo lälläri, joka voisi ne ihmiten sikailut Telluksella muutoin painaa villaisella, kuin tapattamalla oman poikansa.
Se, että tuon kaiken uskoo ei vielä riitä. Sen lisäksi pitää Jumalalta rukoilla armoa ja anteeksiantoa lakkaamatta päivästä ja vuodesta toiseen koko Telluksella tallustelun ajan ja käydä kirkossa kerran viikossa tunnustamassa syyllisyytensä sellaisiin sikailuihin (synteihin), joita ei tiedä itsensä (eikä vanhempiensakaan) ikinä tehneen. Näin koko elämänsä ajan toimittuaan sitten lopulta selviää Helvetin kidutuksilta ja pääsee maallisen vaelluksensa jälkeen elämään taivaan iloissa ja riemuissa yhdessä toisten samanlaisten uskovien ihmisten kanssa onnellisena iankaikkisuutensa loppuun asti.
Sen pituinen se.
Luin jostain, että kirkkoisä Hieronymos pohti aikanaan ihmisen pelastumisen ja vapaan tahdon ongelmia suurinpiirtein seuuraavaan tapaan: ”Koska kukaan ei pelastu ilman omaa tahtoaan (koska kaikilla on vapaa tahto), Jumala tahtoo meidän tahtovan hyvää, jotta kun tahdomme Hän tahtoo meissä ja itse täyttää oman suunnitelmansa.”
Tämänkö nyt sitten pitäisi vakuuttaa ihminen tahdon vapaudesta? Ärsyttävää ja umpikieroa saivartelua minusta.
Hyvää, onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta 2019 kaikille syntisille ihmiskunnan sikailuista huolimatta.
Raamatusta voi etsiä mitä aihioita eli siemeniä tahtoo, paljon löytyy omia ideoita tukemaan. Kokonaisviestin kannalta on olennaista ja sivuteemoja.
Tämä mies perheen päänä ei tee meitä eriarvoisiksi taivaan perillisiksi.
Perheen pää oli vastuullinen silloin ja pomo, mutta Jumalalle vastuussa teoistaan. Ylilyöntejä on molemmilla laidoilla. Mies on kuin ylitarkastaja tai sitten vastuuton. Jumalan edessä tasaarvoisuus on hyvä asia. Järjestyksen vuoksi voi olla perheellä pomo. Jos on huono pomo, itse vastaa teoistaan.
Raamatun iloiseen sanomaan nämä sivuteemajuttelut ovat hämäyksen verhoa. Joutuuko helvettiin olisi tarpeellinen teema. Siitä ei puhuta ettei asiakkaat suutu. Asiakkaat! Kaupassa he ovat aina oikeassa, mutta Raamattu ei ole noutopöytä.
Kuka Malinen määritelee mikä on hyödyksi ja etenkin missä asiassa hyödyksi? Ja mikä eksyttää ja mistä? Sillä on mahdollista -kuten esim. tutkija John Allegro sanoi, että alkukirkon oppiriidoissa mahdolisesti väärä puoli voitti!
Jos uskomme, että kirkko on todella Jumalan kansa, uskomme myös Hänen johtaneen ja johtavan sitä erehdysten ja harharetkienkin kautta oikeaan suuntaan.
Oppiriidat taitavat olla joka tapauksessa ’väärän puolen’ voittoja: ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen.”
Martti osuu naulankantaan. Itse puhun myös Kristittynä ja puhun sen oletuksen kautta, että Raamatun Sanan perimmäinen tarkoitus on pelastaa ihmisen kadonnut sielu Iankaikkiseen ja takaisin Jumalan yhteyteen.
Kaikki muut tarkoitukset näen tois`sijaisena, en toki turhina, sillä ei valhekaan ole Totuuden kannalta turha.
En etsintää halveksu, mutta moni etsii ja etsii, mutta ei soisi löytyvän, sillä monelle etsinnästä on tullut päätarkoitus ja monet etsivät tiensä aina uutta kuulemaan, vaikka tie Aarteen luo on valmistettu löytäjälle.
Totuus on sen löytäneelle ilmiselvää. Mitä me lopulta etsimme, sen me löydämme.
”Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.” 2.Sam:22:28-29
Myöhäistä tähän on enää kirjoittaa. Kirjoitanpa vain omaksi ilokseni. Piispa näkee tasa-arvo ongelmana miehen ja naisen välisen suhteen. Ongelmahan siitä muodostuu, mikäli suhteen pohjana ei ole keskinäinen rakkaus. Voisiko joku väittää, että Isän, Pojan ja Pyhänhengen välillä olisi jokin tasa-arvo ongelma. Rakkaus siinäkin tekee nämä kolme täysin yhdeksi.
Miten sitten avioliitossa tarvitsisi olla toisin. Kysyppä joskus rakastuneelta parilta, kumpi heistä on arvokkaampi. Heidän mielestään kysymyksessäsi ei ole mitään järkeä. Yhtä järjetöntä on tehdä ongelma patriarkkojen tasarvo-ogelmasta.Ei heillä sellaista ollut. Ongelmia tulee vain niille, joiden välejä ei rakkaus ole siloittamassa.
Hyvin sanottu Pekka. Rakkaudessa ei ole eriarvoisuutta ja YHTEYS ON olemassa ja sen siteenä on juuri Rakkaus.
Kiitos Raamatullisesta puheenvuorosta. Kimmo sä alat päästä jyvälle.
K. Wallentin availi tiettyjä epäloogisia kristinuskonoppikäsitteitä . Mutta puuttumatta niihin niin syntiinlankeemus ei välttämättä ollut huono asia. Luomiskertomuksen mukaan ihminen söi hyvän ja pahan tiedon puusta elikkä tiedon puusta. Tämä tiedon saanti houkutti ihmistä. Ainoa vain , että tieto on polaarista , sitä voi käyttää hyvään tai huonoon. Tässä jää ihmisen vapaaseen valintaan käyttääkö hän saamaansa tietoa hyvään vai huonoon itsensä tai toisten hyväksi . Tiedon puu on jakanut runsaan hedelmän ja vauhti näkyy vain kiithtyvän.
Kimmo kirjoitti kivasti kirkollisten uusliberaalien uskontunnustuksen auki. Perisynti, neitseestäsyntyminen, sovitus, synti, saatana ja kadotus. Yhtä kaikki: silkkaa satua.
K-M: ”Yhtä kaikki: silkkaa satua.”
Niinpä. Luojan kiitos.
Lastenohjaajan kommentti: hyvä satu on sellainen mikä on totta.
Totuuden voi kertoa monella tavalla, jotkut tavat toimivat tietyissä asioissa paremmin kuin toiset.
Tuossa muuten Kimmo on ns teologisesti monta virhettä ja sovitusta tai perisyntiä esimerkiksi on mahdollista ajatella tavoilla, jotka saattaisit hyvinkin hyväksyä.
K-M: ”Tuossa muuten Kimmo on ns teologisesti monta virhettä”
Voipi olla, en tiedä kun en ole teologi. Mutta noin se sisällöllisesti suurin piirtein on minulle koulussa opetettu. Tosin ehkä hiukan toisin sanoin.
Tuskinpa sadut koskaan niin kovin virheettömästi tieteellistä totuutta vastaavatkaan.
Matt. 12:31-32 sentähden minä sanon teille ;jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkaamista ei anteeksi anneta. 32. Ja jos joku sanoo sanan ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä Maailmassa eikä tulevassa. Mar. 3:29. Mutta joka pilkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin. Mat. 26:34. Jeesus sanoi hänelle ;Totisesti minä sanon sinulle; tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät 1.Moos.1:3—5. Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt ;ja se sanoi vaimolle ;”onko Jumala todellakin sanonut; ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’? 2. Niin vaimo vastasi käärmeelle;” Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, 3. Mutta sen puun hedelmiä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut;’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.” 4. Niin käärme sanoi vaimolle; ette suinkaan kuole;5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukeavat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumalan tietämään hyvän ja pahan.” 1.Moos.4:6 ja Herra sanoi Kainille ;”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? 7. Eikö niin ;jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi ;mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” 5.Moos28.”Jos kuulet Herra, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkemmaksi kaikkia kansoja maan päällä. 5.Moos28:15. Mutta jos sinä et, kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut. 5.Moos.30:19. Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajaksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisit te. Joh:3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Hyvä Tero
Voisit ensinnäkin kommentoida oikealla (koko nimelläsi) jos sinulla on jotain järkevää sanottavaa. Tulen jatkossa poistamaan kaikki epämääräiset kommentoijat, joilla ei ole kanttia kirjoittaa omalla nimellään.
Toiseksi: täällä on tarkoitus ilmeisesti ainakin useimmilla ilmaista omia mielipiteitä. Raamatun sitaatit ovat minulle yhtä tyhjän kanssa. Voin lukea ne itsekin Raamatusta, jos katson sen tarpeelliseksi.
Raamatun kertomus syntiinlankeemuksesta on myytti, joka havainnollistaa semmoista vaihetta ihmisen kehityksessä, jollooin ihminen oli alkanut tajuta, että hän voi valita tekeekö oikein vai väärin, hyvää vai pahaa. Ja kun väärä ja paha tuntui tuottavan hyötyä ja nautintoa, ihminen valitsi väärin. Ja tämähän toistuu jatkuvasti ihmisten käyttäytymisessä siitä huolimatta, että ohjeet hyvään on annettu jo lähes 400 vuotta sitten…
Sahama: ”että ohjeet hyvään on annettu jo lähes 400 vuotta sitten…”
Eikös ns. ”kultainen sääntö” ole ollut tunnettu useissa kulttuureissa jo useiden tuhansien vuosien ajan. Jopa jo paljon ennen Jeesuksen syntymää.
”Eikös ns. “kultainen sääntö” ole ollut tunnettu useissa kulttuureissa jo useiden tuhansien vuosien ajan. Jopa jo paljon ennen Jeesuksen syntymää.”
—-
-Kimmo, kaikki tuon tietävät. Eikä kultainen sääntö olekaan kristinuskon ydinsanoma.
Mutta Jeesuksen versio kultaisesta säännöstä eroaa radikaalisti muiden uskontojen ja opettajien vastaavista. Mahdatko tietää tai arvata millä tavalla?
No onkos sitten myös kertomus tämän myyttisen adamin synnin sovittmaisesta myös myytti?Sanottiinhan Jeesusta uudeksi adamiksi?
Sari : ”Mutta Jeesuksen versio kultaisesta säännöstä eroaa radikaalisti muiden uskontojen ja opettajien vastaavista. Mahdatko tietää tai arvata millä tavalla?”
Kaikkihan tuon tietävät. Turha sitä on tänne enää kirjata, enkä ole missään koskaan väittänyt, että se olisi kristinuskon ydinsanoma. Sisältö ja periaate on kuitenkin jokaisessa versiossa sama.
Olipa jäänyt minulta yksi nolla pois. Tarkoitus oli sanoa: ohjeet hyvään onannettu jo 4000 vuotta sitten. Viittaan tässä kymmenen käskyn lakiin.
Siinä sen vapaan tahdon parhaiten näkee, kun hyvät ihmiset tekee silti paljon pahaa.
Ei paha ole kenkään ihminen. Toinen on vain raaempi toista.
Pekka: ”kun hyvät ihmiset tekee silti paljon pahaa”
Ei ihminen ole hyvä jos hän terkee pahaa. Heikko hän voi sen sijaan olla, olematta kuitenkaan paha.
Mitä ovat käsitteet ”hyvä” ja ”paha” noin niinkuin sen ”oikean tiedon” valossa, jota esität vaihtoehtona uskonnolle?
Siis kysymys blogistille.
Sari: ”Mitä ovat käsitteet “hyvä” ja “paha” noin niinkuin sen “oikean tiedon” valossa, jota esität vaihtoehtona uskonnolle?”
Pahuutta on toisten oikeuksista piittaamattomuus tai niiden polkeminen. Hyvyyttä on toisten oikeuksien kunnioittaminen ja niiden tukeminen.
Jos olet epävarma teon hyvyydestä tai pahuudesta, jätä se tekemättä. (Friedrich Nietzsche)
”Pahuutta on toisten oikeuksista piittaamattomuus tai niiden polkeminen. Hyvyyttä on toisten oikeuksien kunnioittaminen ja niiden tukeminen.”
—–
-Tuossa sanoit vain oman näkemyksesi, joka on aika lailla nykyisen muodin mukainen. Ja äärettömän epämääräinen ja tulkinnanvarainen.
Kun aina viittaat siihen ”oikeaan tietoon”, niin mikä on tieteellinen totuus hyvästä ja pahasta. Ei tässä nyt auta turvautuminen kenenkään tunnetun ajattelijankaan lausahduksiin. Pyydän että perustelet oman näkemyksesi johdonmukaisesti, tai esität pätevät tieteelliset perustelut ja todisteet.
Muuten kaikki on vain sanojen pyörittelyä ja mielikuvilla pelaamista.
”hyvyyttä on toisten oikeuksien kunnioittaminen”
—-
-Siis ihan oikeasti, jos et pysty tuon parempaan, niin turha aloittaa mitään keskustelua aiheesta…
Näitä ”toisia” on vaikka minkä verran. Vaikka minkälaisia ”vähemmistöjä”, jotka haluavat vaikka mitä oikeuksia. Tuon pitäminen joka asiassa tärkeimpänä ohjenuorana, olisi katastrofaalista.
Ja tuo on niiiiiiin klisee nykyaikana.
Sari: ”-Siis ihan oikeasti, jos et pysty tuon parempaan, niin turha aloittaa mitään keskustelua aiheesta…”
https://www.kotimaa.fi/blogit/voi-hyva-ihminen/
Jos Sari kuvittelet että esim. kristinuskossa kyetään sanomaan absoluuttinen totuus hyvästä ja pahasta, niin miten kristinuskon 2000 vuotisen historian aikana tuo totuus/tieto on toteutunut/sovellettu? Ettei vain olisi ihan oiekeassa uskossa pidetty hyvinkin hyvänä hyvänä esim. noitien polttamista?
Seppo, älä vaihda puheenaihetta, äläkä väitä minun sanoneen jotain mitä en ole sanonut.
Sari,en mitenkään vaihtanut hyvää ja pahaa koskenutta puheenaihetta ja huomaathan että käytin myös sana ’jos’,joka ehdolistaa lauseen.
Sinullla on jännä tapa ylhäisesti määräillä miten ja missä rajoissa ja miten kapeilla raiteilla muiden keskustelijoiden pitää keskustellessaan ajaa, mutta omat raiteesi pidät varsin leveineä. Ja myös varsin usein tivaat muilta heidän käytämilleen käsiteille merkitystarkennuksia. jotka sinä voit armolisesti hyväksyä.
Voisit hieman opiskella vaikkapa diskurssianalyysia ja sisäistää, että esim. käsitteitä on järkevää käyttää kieliperheen niille antamin yleisimmin merkityksin, ei tule mitään jos jokainen keskustelija halua käsitteitä käytettävän oman korvasyyhynsä niille antamien merkitysten mukaan.
Kiitos Seppo, puit ajatuksilleni sanaisen asun.
”Näitä ’toisia’ on vaikka minkä verran. Vaikka minkälaisia ’vähemmistöjä’, jotka haluavat vaikka mitä oikeuksia.” Ei olekaan kysymys oikeuksista, joita joku haluaa vaan oikeuksista, jotka hänellä jo on. Ihmisoikeudet eivät ole erioikeuksia. Vapauden saavuttaminen ei ole vapauksien ottamista.