Jos minulla olisi valtaa tai olisin päättäjä millä tahansa tasolla, haluaisin aina ensimmäisenä ohjeena ajaa avoimuutta ja yhteistä hyvää ja yhteistä etua sekä katsoa kokonaisuutta. Kukaan tuskin valitsee päättäjää ajamaan omaa etua, vaikka se tuntuukin olevan suosittua Suomessa eri yhteisöissä.
Avoin hallinto ja avoin varojen käyttö ovat itsestäänselvyyksiä tämän päivän maailmassa. Mikään muu malli ei sovi kansanvaltaiseen järjestelmään. Avoimuus lisää luottamusta ja yhteishenkeä ja poistaa omalta osaltaan vallan väärinkäytön mahdollisuuksia.
Moni vastustaa työelämässä paikallista sopimusta, koska ei luoteta paikalliseen hyväntahtoisuuteen. Sama pätee kaikkeen muuhunkin toimintaan yhteisöissä. Avoimuus on aina parasta ja halvinta valvontaa näissä asioissa ja se tehoaa aina. Kun tietoa pidetään salassa, kuka silloin voittaa? Mietipä sitä. Luulisi myös jokaisen tajuavan helposti, että tällaisissa asioissa ei ole kysymys mistään henkilökohtaisista asioista, vaan yhteisistä asioista.
Sain omasta yhteisöstäni hyviä ideoita edistää savuttomuutta Suomessa uusilla aloitteilla eduskuntaan. Paikallista tukea ei löydy helposti, mutta asia pitääkin saada valtakunnalliseen käsittelyyn. Samoin yhteisten varojen käytölle pitää saada yksiselitteiset ohjeet noudattaa avoimuutta kaikilla tasoilla eri organisaatioissa. Valtion asuntorahaston ehtoihin pitää saada maksuttomat tilaisuudet ainakin senioritaloihin, jos yhteisölle myönnetään tukea joka vuosi.
Savuttomuutta voi ajaa siis ainostaan rakennuksen omistaja, ei isännöintipalvelu. Rakennuksen omistaja hakee kunnalta lupaa tupakointikieltoon. Vuokra-asunnoissa isännöinti voi tehdä savuttomia vuokrasopimuksia tänä päivänä. Tähän olisi hyvä saada valtakunnallinen muutos aloitteeni mukaisesti eduskuntaan niin, että asukkaiden enemmistö voisi päättää suoraan vuokra-asuntojen savuttomuudesta ilman mitään välikäsiä. Terveys on suurimpia arvoja elämässä ja sitä pitää edistää kaikin tavoin.
Olen viime päivinä saanut jutella monen asukkaan kanssa eri asioista. On tullut tunne, että kaikkia ei kuullla. Minä ainakin haluaisin aina kuulua sellaiseen yhteisöön, jossa kaikkien mielipiteitä kuunnellaan – oli ne mitä tahansa – ja kunnioitetaan ja sitten yhdessä päätetään toimintatavoista ja linjauksista.
Jokaisen pitää saada tuoda kuuluville aina mielipiteensä – eikä sen esittämisen pitäisi olla mikään rohkeuskoe. Silloin ei vallitse myönteinen ja avoin ilmapiiri, jos erityistä rohkeutta tarvitaan. Selän takana puhuminen ei kuulu mihinkään yhteisöön enää. Asiat pitää käsitelä asioina avoimesti ja läpinäkyvästi.
Jokaisen tulee näyttää esimerkkiä asiallisesta ja kannustavasta keskustelusta. Se on kaikkien yhteinen etu. Koko maassa. Näin pitää toimia omassa kodissa ja kodin ulkopuolella. Samaa saa vaatia myös yhteiskunnan päättäjiltä ja edustajilta eri tasoilla. Erimielisyys ei ole katastrofi, vaan mahdollisuus johonkin uuteen ja parempaan.