Kesäpäivän seisaus on takanapäin. Normaalisti olisin tästä ahdistunut. Tänään, tässä ja nyt en ole. Haluan tarttua jokaiseen hyvään hetkeen, jokaiseen kesäiseen auringonsäteeseen, joka lämmittää kasvojani, vaikka heti kohta tulisi taas kaatosade.
Koko opintovapaavuoden aikana minulla on ollut vain yksi ainoa silmätulehdus (normaalisti niitä on 8-10 vuodessa, ne laukeavat stressistä ja kestävät kerrallaan viidestä päivästä kolmeen viikkoon). Uniongelmiakaan ei ole ollut. Olen tehnyt ja saanut aikaiseksi kaikkea vähintään yhtä paljon kuin töissä ollessa, mutta voin paremmin. Mikä selittää? Uskon että se, kun olen saanut aikatauluttaa päiväni vapaammin. Ihminen jaksaa ja saa aikaan vaikka mitä, jos ei joudu heräämään herätyskelloon.
Koen, että opintovapaavuosi (ja jopa koronarajoitusten aiheuttama pettymys kulttuuririentoihin pääsyn estymisestä) on tehnyt minulle hyvää. Osin tämä tasapaino ja myönteisyys mielialassa voi olla vuodenaikaharhaa (kesällä kaikki on sielussani aina niin paljon paremmin kuin talvella) mutta haluan uskoa, että hivenen on ehkä tapahtunut myös ihan oikeaa ja todellista oivaltamista, kehittymistä ja oppimista. Olen oppinut elämän virtaan heittäytymistä. On aivan turha murehtia nyt, tuleeko koronan toinen aalto Suomeen ja mitä rajoituksia siitä kenties taas seuraa. Voin keskittyä tässä ja nyt kaikkeen hyvään, tienpientareen kukkiin, kypsyviin mustikoihin, lähimatkailun iloihin, hyvän ruuan valmistamiseen, puolivilliintyneen pihan kauneuteen ja puukiukaamme löylyihin. Tällä asenteella saan kerättyä voimia, joilla voin tehdä työni ja kantaa huolta perheestä ja maailmasta.
Se mikä on tullakseen, tulee minulta lupaa kysymättä – ja siihen sitten taas sopeudutaan. Olen tajunnut, että voin sopeutua lähes mihin vain, jos en koe väkivallan uhkaa enkä ole liian ylikuormitettu työstä ja vastuusta. Elämä voi mennä monilla tavoin toisin kuin toivon tai kuvittelen – ja olla silti ihan hyvää!
Tämän vuoden etäherättäjäjuhlien puheet vahvistivat minussa myös tätä samaa oivallusta. Aino Suhola sanoi seurapuheessaan, että suostuminen ei ole luuserisana vaan teonsana. Sitä ajatusta maistelen. Ymmärrän entistä selkeämmin, että haluan luottaa siihen, että aivan perimmältään kaikki on hyvän Jumalan kädessä. Tässä luottamuksessa ei ole mitään järkeä, koska en ikinä voisi hyväksyä mitään selitystä sille, miksi hyvä Jumala sallii niin monien kärsiä niin kohtuuttomin tavoin. Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka ajattelevat, että tällaisessa maailmassa Jumala ei voi olla sekä hyvä että kaikkivaltias, tai että häntä ei voi olla olemassa lainkaan. Henkilökohtaisesti kuitenkin voin elää sen paradoksin kanssa, että en lainkaan ymmärrä Jumalan aivoituksia, ja silti haluan uskoa, että lopulta kaikki elämässäni tapahtuu jollakin tavoin hänen sallimanaan ja hänen ikiaikaiset käsivartensa kannattelevat maapalloa ja sen kaikkia ihmisiä. Tämä on naiivi ajatus, mutta se antaa minulle elämään suostumisen rauhan ja rohkeuden. Minä en oikeasti tiedä, onko Jumalaa olemassa ja millainen hän on. Mutta minä haluan ajatella, että kaiken taustalla on hänen väkevä huolenpitonsa.
p.s. Körttiradiossa kokeilimme tänä kesänä uutta ohjelmakonseptia. Pääsin juontamaan suoraa ”Puhelinlangat veisaa” -lähetystä. Tallenne siitä on yhä kuunneltavissa, tervetuloa kuulolle!
Toivekonsertti löytyy täältä.
”Ikkuna oli auki ja lempeä kesätuuli liikutti valkeaa verhoa, ikkunan haka kilkkui hiljakseen tuulessa. Hän muisti kärpäsen, joka napsahteli katossa. Ja sen, ettei olut kiire. Kahvi odotteli kuistilla, kaikki järjestyi, kaikki oli yksinkertaista” (Tove Jansson)
Hyvää kesää!
Kiitos näistä sanoista!
”Jumalan kädet” on ihmisen kädet ? Tai vaihtoehtoisesti sen pahan, joka on itsessämme ?
Kiitos rohkaisusta! Mustikat kypsyy – sekin on muuten teonsana – ihmeellistä ja niin armollista 🙂
”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.
Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä;
mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” 1.Tim.6:6-8
”Ymmärrys on parempi kun vaatteet.” ja ”Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus.” ja ”Hullu sanoo sydämmessään, ei ole Jumalaa.”
Hyvää kesää ja kiitos puhuttelevista blogeista.
Blogisti: ”hänen ikiaikaiset käsivartensa kannattelevat maapalloa ja sen kaikkia ihmisiä.”
Roomalaiskirjeen lävistää sanoma siitä, miten Aadamissa langetettu kuolemantuomio (Room.8:1) kumotaan ja miten Kristuksessa ihmiskunta saavuttaa enemmän kuin se Aadamissa menetti. Se ei ole uskon asia, vaan selkeä oppi, joka kulkee kannesta kanteen.
”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”
”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,”
On olemassa kummallisia ryhmiä, lahkoja, eriseuroja, kirkkoja, joihin kuuluu kristityiksi itseään kutsuvia ihmisiä. He ovat keksineet oppeja, miten he eivät ole tottelemattomia, vaan niitä ovat ne, jotka eivät ota vastaan kristilliseksi kutsuttua sanomaa.
Hyvää Kesää!
Ehkäpä nykyinen herättäjäyhdistys saisi vielä herätyksen ja ”palajamisen armon.” Ajan henki on kavala viemään, ellei valvota uskossa.
” Ehkäpä nykyinen herättäjäyhdistys saisi vielä herätyksen ja “palajamisen armon.” Ajan henki on kavala viemään, ellei valvota uskossa.”
Hei Samuel! En ymmärtänyt sanaakaan kommentistasi. Olen asunut liian kauan pois Suomesta. Mitä tarkoittaa ’palajamisen armo’, johon Herättäjäyhdistyksen toivotaan palaavan?
Kerrotko myös minulle aivan tavalliselle kirkkouskovaiselle, mikä on se kavala ajan henki, joka vie, ellei valvota uskossa? Vähän arvelisin, että viittaat PS-puolueeseen ja uusnatsismiin, mutta en ole varma. Kiitos, jos jaksat avata kommenttejasi ulkosuomalaiselle.