Eduskuntamme ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan, Jussi Halla-ahon tekstiä sodasta Ukrainassa, kai vapaa-ajalla, ikäänkuin harrastuksena kirjoitettua. Lyhyt lainaus:
”Jos venäläisten sotilaiden tappaminen tässä tilanteessa on oikein ja välttämätöntä, myös kaikki, mikä edistää heidän tappamistaan, on oikein ja välttämätöntä. Demonisointi ja tappamisen karnevalisointi on oikein ja välttämätöntä.”
Jos ei jo aikaisemmin, ainakin nyt, tästä kalenterin kohdasta eteenpäin tullaan Suomessa lähes kaikkea arvioimaan edessä olevien eduskuntavaalien näkökulmasta. Ja valtava on se ero, jolla Suomessa puhuttiin ”suuresta itäisestä naapurista” sen kanssa käytyjen sotien jälkeen, 60 – 70 vuotta sitten ja mitä puhutaan nyt. Naapurisuhteissa on koettu alistumista, myöntyväisyyttä, mielistelyä ja mitä kaikkea muuta vielä? Ja nyt parlamenttimme ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja neuvoo demonisoimaan naapuriamme, kiihdyttämään vielä naapurimme sotilaiden tappamista ja sen karnevalisointia.
Se on todella typerää ja edesvastuutonta puhetta. Ulkopolitiikko J.K.Paasikivi neuvoi tosiasioiden tunnustamisen olevan viisautta. Sillä ja peräänantamattomalla puolustuksella on Suomi nyt jo toistasataa vuotta kyennyt säilyttämään itsenäisyytensä. Ei Venäjää demonisoimalla tai heitä tappamalla. ”Entäs, kun tulee se yhdestoista?” Arvaamaton suurvalta vieressämme ei muutu vähemmän arvaamattomaksi demonisoimalla.
Entä Ukraina? Tässä sodassa toivon ja kai me kaikki toivomme Ukrainan voittoa, eli vapauden ja demokratian voittoa. Hyökkäyssota on aina rikos vapautta ja ihmisyyttä vastaan, mutta iso merkitys on myös sillä, että sotarikoksia on nähty lähes pelkästään hyökkääjän puolelta. Sen voi sanoa ja sen pitäisi lisätä halua auttaa Ukrainaa.
Koetin etsiä yhtä sitaattia arkkipiispa Mikko Juvalta. En sitä löytänyt, mutta muistinvaraisesti uskallan sanoa, että hän jo yli parikymmentä vuotta sitten nosti esille kysymyksen viholliskuvista. Viholliskuvien luominen ja niihin yllyttäminen ei tuo mitään myönteistä olemassaoleviin oloihin. Ne kuuluvat samaan ryhmään kuin rasismi, rotusorto, vähemmistöjen ja muukalaisten leimaaminen ja vastustaminen. Jos kaikki se on jollekin puolueelle oikein ja välttämätönta, Herra meitä siitä varjelkoon.
Heikki P,
”Ei Venäjää demonisoimalla tai heitä tappamalla.”
Kyllä puna-armeijan sotilaiden tappaminen esti heitä miehittämästä Suomea.
Jotenkin näyttää, että venäläiset ovat ihan itse demonisoineet itsensä. Ei siinä halla-ahoja tarvita (lausunnot olivat tosiaan melko typeriä).
Venäjän kansa antaa koko ajan vankan tukensa murhille ja raiskauksille. Venäjän kansan enemmistöllä on kuvitelma omasta suurenmoisuudestaan. Sitä vaivaa demoninen ylpeys, jonka perustella se katsoo olevansa oikeutettu tuhoamaan muut kansat. Onhan Venäjän johto ilmoittanut, että sen tavoitteena on ukrainalaisten täydellinen tuhoaminen. Tuskin demonisempaa tavoitetta sodalle voi ilmoittaa.
Heikki kirjoittaa hyvin, kiitos.
Halla-aholla on läheiset siteet Ukrainaan. on muistaakseni myös asunut aikanaan Kiovassa. Mikäli joku on scriptaan joskus tutustunut, niin reipas tyyli ja taipumus vähintään kulttuuriseen rasismiin ei ainakaan loista siellä poissaololla.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt venäläisistä. Yritän ajatella tilannetta realistisesti. Maantiede ei Suomen osalta muutu. Joskus sota loppuu eikä senkään jälkeen Venäjä ole kadonnut mihinkään.
Meni kommentti vähän väärään paikkaan.
Jari, kirjoitat:
”Kyllä puna-armeijan sotilaiden tappaminen esti heitä miehittämästä Suomra.” Kyllä, enkä ole muuta väittänyt.
Mutta, jos vihollista olisi vielä enemmän demonisoitu, olisi se tehnyt suomalaisille vielä vaikeammaksi sotien jälkeisen ajan, kun olosuhteitten pakosta itään päin ei pyllistetty vaan syvään kumarrettiin. Koko Urho Kekkosen ajan ja enemmänkin.
Heikki,
olisiko nyt kyseessä vain kuitenkin yhden kansanedustajan henkilökohtainen mielipide?
…ettei tarvisisi koko puoluetta ”demonisoida”.
MIKKO, se ”yksi kansanedustahja” sattuu olemaan Suomen eduskunnan ulkoasiain valiokunnan puheenjohtaja. Joka sitäpaitsi on kansanedustaja-uransa aikana saanut lainmukaisen tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Onko näillä mitään vaikutusta hänen puheisiinsa+
Heikki,
kyllä, olet tuossa Halla-ahon asiassa oikeassa, enkä sitä kiistä. Ei kuitenkaan tule leimata koko puoluetta, joka tuossa tekstisi(missä itsessään on paljon hyvää) lopussa välittyy.
Jo hieman aikaisemmin pohdin blogissani Halla-ahon esille lausumaa teemaa, jota on jo monessa muussakin yhteydessä pohdittu, mm. Hesari kirjoitti muutama päivä sitten aiheesta.
https://www.kotimaa.fi/blogit/vihollinenkin-on-ihminen/
TOIVO, luin blogisi. Siinä kerrot ylenneesi jo yli-luutnantin arvoon. Isäni Allan, joka oli sotilaspappina Talvi-, jatko-, ja Lapin-sodassa, ei sitä korkeammalle ylennyt, mutta Sinä olet vielä nuori. Minun sotilaspassissani lukee:
”reservin tykkimies (aseeton)”
Heikki, en tuosta enää ”ylene”, kun olen jo ikäni puolesta varareservissä. Tietojeni mukaan ylennykset päättyvät, kun tulemme 60 vuoden ikään. Näin meidän tavallisten reserviläisten osalta. Täytin siis hiljattain 63 joten nuoruus ei ihan päde, vaikka vanhakaan en vielä ole! 🙂
Punaisuutta on myös edelleen monen perinnässä. Siitäkin pitäisi tehdä se parannus.
SAMUEL,
mihin tai kehen mahdat vihjailla? Mistä punaisuudesta pitäisi tehdä parannusta? Oletko Sinä porvari ja millä UT:n kohdalla sitä perustelet? Vai teetkö siitä parannusta?
Minä olin opiskeluaikani 1968 – 1974 SKDL:n ja HYY: n edustajiston jäsen, hetken aikaa myös HYY:n hallituksessa. Seurakuntapapiksi ryhdyttyäni erosin puolueesta, en kuulunut mihinkään. Pappisvirkojen jälkeen liityin SDP:een. Tässä ei ole minulla mitään katumista saati syytä tehdä parannusta. Raamattu kehottaa meitä ajamaan sen kaupungin etua, missä asumme – siis politiikkaan. Oletko muistanut ja pannut täytäntöön ”myös maan päällä”?
Samuel K ja Heikki P. Ainakin pohjoisen kristillisyydessä on aikanaan opetettu, että kristitty ei voi olla sosialisti. Tämä linjaus perustui siihen, että sosialismin maailmankuva oli (on?) materialistinen ja ateistinen ja poliittiset tavoitteet avoimesti kirkon sekä kristinuskon vastaisia. ”Ei muuta johtajaa, ei luojaa kuin kansa kaikkivaltias…” ”Älä luota pappiin, poliisiin, älä pääoman renkien lupauksiin”, ”Jeesus oli siitenkin vain yksi ihminen, mutta miljoonia nousee, määrä köyhien”… Sen sijaan sosialismin teoriassa on paljonkin sellaista, mikä on yhteensopivaa kristillisen etiikan kanssa.
SAMUEL, outoa, kummallista, jos et kykene itse hämäristä vihjailuistasi vastaamaan. Suoralla puheella. Kyllä tahi ei.
MARKO, näinhän sitä on opetettu, mutta oliko se totta? Ja laulujen katkelmillako Sinä sen todistat? Sosialismia on jo ehtinyt olla maailmassa kovinkin monen sorttista. Neuvosto-sosialismi epäonnistui ja kiinalainen kommunismi onkin riisto-kapitalismia.
Minun pitää tehdä koko ajan parannusta, ei mulla muuta lisättävää. Olen vain jostain lukenut, että joillain papeillakin on ollut taipumusta punaisuuteen, siitä on vaikea vetää Raamatullista linjaa samalla. Ei muuta tästä.
Tarvitsen parannusta itse koko ajan, vaikka en ole punainen, enkä pidä sitä yleensä soveliaana tai kristillisenä papeille tai kenellekään, se siitä.
Heikki ja Samuel. On fakta, että kristityillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä aatesuunta tai puolue sopii tai ei sovi kristityille. Näin on ollut Suomessakin ja hyvä niin. Sivusta seuraten ja jälkikäteen kristittyjen monet käsitykset ja puoluevalinnat sekä toimintatavat näyttäytyvät hyvin hämmentävinä. Toiset ymmärrettävämpinä. Otan kolme esimerkkiä:
Pitääkö ”punaisuudesta” tehdä parannus(ta)? Jos pitää, tulisi perustella Raamatun ja järjen avulla, miksi ja tarkemmin mistä? Voiko kristitty äänestää puoluetta, jonka ideologia perustuu ateismille?
Pitääkö kristityn äänestää reilusti kristillistä puoluetta? Onko olemassa yksiselitteisesti Raamatusta johdettavia arvoja tai poliittisia käsityksiä, joiden mukaan nyky-yhteiskuntaa tulisi ohjata?
Voiko kristitty olla fasisti? Muuan Suomesta Ruotsiin 1944 siirtynyt ilmeisen vakaasti uskova pappi vaikuttaa olleen vielä myöhemminkin vakaumuksellinen kansallissosialisti, joka käytti Hitler-tervehdystä entisiä aseveljiä tavatessaan. Eikä ilmeisesti vain nostalgiamielessä. Hän ei tiettävästi koskaan pahoitellut holokaustia. Tuleeko fasismista (tai vaikka etnonationalismista) tehdä parannus? Itse mietin, mille oman aikamme poliittisille ja aatteellisille kannanotoille tulevat kristittyjen sukupolvet puistelevat päätään.
Heikille totean vielä, että olen vuosikymmeniä harrastellut eurooppalaisen äärivasemmiston ja -oikeiston lauluja, usein pilke silmäkulmassa. Lauluissa kun on usein tiivistetyssä muodossa esitettynä ideologisia helmiä. Osa niistä on sysimustia ja rumia, jotkut hienoja ja monet käsittämättömiä oman aikamme näkökulmasta.
Venäläisten demonisointi Suomessa ei millään tavalla auta ukrainalaisia. Sen sijaan se tekee meistä itsestämme ennakkoluuloisempia, rasistisempia, raaempaia. Se on askel takaisin kohti niitä aikoja, kun täällä oltiin varuillaan ja ennakkoluuloisia kaikkea vierasta kohtaan. Minulle Ukraina ja ukrainalaiset ovat rakkaita, olen itsekin opiskellut Kiovassa, ja nyt sodan aikana tapaamani pakolaiset ovat päivittäneet Ukrainasuhteeni ja tehneet Ukrainasta entistä rakkaamman. Paradoksaalista kyllä myös venäläiset ja venäläisyys on saanut lisävärejä ja vivahteita, kun olen vapaaehtoistöissä tavannut niin monta venäläistä, jotka sydämestään toivovat sodan loppumista ja häpeävät synnyinmaansa tekoja. Rakastan myös heitä.
HELKA, kiitos puheenvuorostasi, kauniisti sanotat sen, mitä minäkin halusin sanoa.
Perussuomalaisilta on kuultu ei yksi tai kaksi, vaan suuri määrä rasistisia puheita. Soini aikanaan niitä selitteli. Halla-aho ei, hän kaatoi bensaa liehheihin. Ja Purra taas kieltää, väittää heitä isänmaallisiksi. Minun isänmaallisuuteni ei ole kansalliskiihkoista, eikä kristillisyyteni kansallista vaan kansojen välistä. Saamme tänä keväänä nähdä, liittääkö Kansallinen Kokoomus arvoihinsa myös rarismin tukemisen, liittoutumisen sen kanssa.
Olen Heikki minäkin hieman huolissani siitä, kuten toteat: ”Entäs, kun tulee se yhdestoista?” Tai jos se tulee? Suomella, kuten hyvin tiedetään on Venäjän kanssa rajaa 1300 km. Olemme tosin turvanneet rajamme paitsi omalla puolustuksellamme myös liittymällä Natoon. Paitsi, että emme aivan ole liittyneet.
Prof. Antti Laato totesi äskettäin teologisilla opintopäivillä ottaen kantaa mm. Natoon:
”Vaikka Natoon liittyminen voi tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä ratkaisulta ja lisätä kansalaisten turvallisuuden tunnetta, siihen voi pitkässä juoksussa kätkeytyä myös vaaransa. Pieni kansa voi joutua suurempien poliittisten valtojen pelinappulaksi, kuten Israelin ja Juudan kuningaskunnille kävi Assyrian, Egyptin ja Babylonian ristipaineessa.”
Mutta. ”Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei ole tuottanut?”(Aam3) Tai (Jes45)”..minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.” Näin oli muinoin. Miten lienee nyt Herran ajatukset muuttuneet noista ajoista tämän päivän näkökulmasta katsottuna?
Erilainen ”demonisointi” lievemmässä muodossaan näkyy myös siinä, että päivänpolitiikasammekin ilmenee usein mielestäni tarpeettoman vahvaa leimaavaa retoriikkaa, jolla pyritään luomaan ”viholliskuvanmaista” vastakkaiasettelua. Jos ei suoranaista demonisointia, niin sellaisen ”poikasta”. Siinä käytetään ”rasistikorttia”, erilaisia ”foobikkosyytöksiä” tai sitten jotain ”vastakkaismerkkistä” turhan vahvaa ja ihmisryhmää leimaavaa ilmaisua (joiden pohtiminen jääköön harjoitustehtäväksi).
Lisäväriä saimme myös surullisenkuuluisassa ”räsäsoikeudenkäynnissä”, jossa syyttäjän mukaan ihmisten teoista puhumista ei voi erottaa ihmisestä itsestään puhumisesta. Ajatus on käsittääkseni humanistis-kristillisen ajattelutavan vastaista. Tekojen ja ihmisen itsensä eroa on ainakin tuntemassani kasvatus- ja ihmissuhdetaitokoulutuksessa on opetettu ja korostettukin: ihminen on itsessään ihmisenä arvokas – teoistaan, meidän mielipiteistämme, sanomisisitamme tai mahdollisista tuomioista, virheistä, (myös synneistä!) ym. huolimatta. Tekojen tuomistseminen on tarpeen erottaa ihmisen itsensä tuomitsemisesta.
Onko tämän ilmiön taustalla vaikuttamassa jälkihumanistis-jälkikristillinen ihmiskuvamuutos, joka heijastuu paitsi päivänpolitiikkaan myös kommenteissa liittyen Venäjän hyökkayssotaan Ukrainaa kohtaan?
On kuitenkin muistettava ihmisen sanallisenkin toiminnanan ”inhorealistisuus” ja huomoitava tasa-arvon näkökohta. Mielipiteiden ja ajatusten ilmaiseminen ei saa jäädä vain ”kaunopuheisten” yksinoikeudeksi. On huolestuttavaa, jos tällaisin perustein rajoitetaan sananvapautta. Nähdäkseni huoli ei ole aivan perusteeton. Toki tietyssä asemassa vaikuttavalta voidaan edellyttää – ja usein tuleekin edellyttää – asemaan soveltuvaa ilmaisutapaa.
Toivon, että p.o. asia saisi ”yleisessä mediassa” ansaitsemaansa nykyistä syvällisempää huomiota ja keskustelua. Vaarana on jonkinlainen asioiden ”tuomitsemalla maton alle lakaisu”: poissa silmistä vaan ei pois todellisuudesta. Vahva mielipiteenilmaisu on oltava oikeus – mutta siihen olisi liityttävä myös nöyryys ottaa palautetta ja kritiikkiä vastaan.
Jukka,
hyvin sanottu. Täytyy muistaa, että yksi Suomen vahvuuksia on kansallinen yhtenäisyys. Se ei lujitu ”demonisoimalla”, asiattomalla puheella ja vastakkainasettelulla.
TOKI. NÖYRYYTTÄ! SYVÄLLIUSYYTTÄ!
Jukka, toki pyydän anteeksi, etten löydä kirjoituksestasi syvällisyyttä. Kovasti pyrit ymmärtämään. Ehkä, tavallaan, ainakin tämän valitettavan kiistan toista puolta. Siitä lämmin kiitos! Voisiko kirjoituksesi tiivistää ehkä näin:
”Olkaa kilttejä toisillenne!”
Heikki,
Kirjoitukseni kenties jäi turhan abstraksitiksi. Tarkoitus oli yrittää herättää fundeeraamista.
En puolustele tiettyä kansanedustajaa.
En tarjoa hänelle erityistä ”sympatiaa”. Pikemminkin pyrin tarkastelemaan tai ainakin ymmärtämään ilmiötä – ei vain henkilöitä – laajemmin. Tai toivoisin, että asiaa tarkasteltaisiin laajemmin kuin ”yhden yhtenä tekosena”, irrallaan puoluepolitiikasta.
”Kiltteys” on kaksipiippuinen asia. Se toki ehkä olisi ”kivaa”, mutta se ei aina riitä. Vääränlainen kiltteys voi olla jopa haitaksi.
Viestini oli, että ei pidä keskittyä vain oireiden hoitoon. Olisi porauduttava syvemmälle siihen, miten koko yhteiskuntamme perustus on kenties muuttumassa – näemmekö vain ensioireita? Näkisin, että erityisessti se ihmiskuva, joka on ollut yhteiskuntamme ja yhteiskunnallisen ajattelumme perustan taustalla, on muuttumassa. Ja se tullee muuttamaan monta asiaa. Ehkä jotain hyvääkin, luultavasti jotain muunkinlaista – ei vain hyvää. Aika näyttää?
Jukka Mikkola, miksi käytät peitekieltä/ilmaisuja, kuten tekstissäsi 16.1. 10:06? Eikä se ole ensimmäinen kerta. Vihjailet, laitat sitaatteihin, mutta et sano suiraan, mitä tarkoitat.
Jorma hyvä,
En pyri ”vihjailemaan” tai käyttämään sala- tai peitekieltä.
Pyrin pikemminkin antamaan aihetta ja virikkeitä ajatella aioita eri kannoilta kuin esittämään ehdottomia tiukkoja mielipiteitä.
Erinäisiä termejä olin laittanut lainausmerkkeihin tarkoitukseni keventää ilmaisua ja jättää lukijalle mahdollista itse pohdiskella asiaa.
Nimenomaisesti toivoisin, että asiaa tarkasteltaisiin yksittäisiä tapauksia tai/ja henkilöitä laajemmin.
En pyri rajoittumaan vain tiettyyn tarkasti määriteltyyn tapaukseen tai henkilöön. Yksittäiset henkilöt tai/ja tapaukset saavat mielestäni turhan helposti liian dominoivan aseman.
Viestistäni ja tyylistä(ni) saa toki olla monta mieltä. Ja voi toki olla väärinkäsityksenkin mahdollisuus.
Jorma,
täsmennän vielä senverran, että jos tekstikohtani:
…”jotain ”vastakkaismerkkistä” turhan vahvaa ja ihmisryhmää leimaavaa ilmaisua (joiden pohtiminen jääköön harjoitustehtäväksi)”
jää askarruttamaan, sen viittaamisen voi ja saa ymmärtää moneenkin eri poliittiseen suuntaan. Siksi lisäsin viittauksen ”harjoitustehtävään”.
Puhtaita pulmusia ei ole, eikä tarkoitukseni ole tässä esittää ryhmittymienvälistä arvottamista tms.
Tarkoitus ei myöskään tässä ollut ärsyttää ketään eikä antaa kenellekään erityisesti kannatusta tai moitettakaan.
Olen vain kovin huolissani yhteiskuntamme kasvavasta jaukautumisesta, joka ei ratkea vain syyllisten etsimisellä. Opiksi soisin yhden sun toisenkin ottavan.
Kuulun itsekin lisäviisautta tarvitsevien porukkaan.
Voiko kukaan kantaa tulta vaatteissaan puvun häneltä palamatta. Samaa voi kysyä Perus Suomalaisilta, jos hyväksytte nuo Halla-ahon sanat, niin silloin kyse on puolueen kannasta.
Pekka,
kyllä ne kansanedustajat puoluekannasta riippumatta ovat vuosien aikana mitä erilaisimpia sammakoita suustaan päästää. Eivätkä ne ole tainneet olla puolueiden yleisiä kantoja.
Mikko, sammakoitakin on ollut, mutta kun tämä on Perussuomalaisten peruslinja. Puolueen perusta on maahantulijoitten vastustaminen ja rasismi. Kuinka tiikeri pesisi pois juovansa?
”Puolueen perusta on maahantulijoitten vastustaminen ja rasismi. ”
Maahantulon vastustaminen ja rasismi ovat kaksi eri asiaa. Aika tarkkana on syytä olla, kun jakelee tuomioita.
Rajoittamatonta maahanmuuttoa voi ihan hyvin vastustaa esim. siitä syytä, että Suomella ei ole varaa kustantaa elämistä kaikille, jos kuka tahansa saa muuttaa maahan. En usko edes Heikki Palmun kannattavan maahanmuuttoa ilman mitään rajoituksia.
Rasismi taas voidaan määritellä ideologiaksi, jonka mukaan johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvia ihmisiä voidaan syrjiä heidän ryhmänsä perusteella. Rasismi on Suomen perustuslain mukaan kiellettyä ja minkään puolueen ohjelma ei voi sisältää rasismia.
Puoluepukarointi, on se sitten perussuomalaista tai demaripukarointia ei johda kovin korkeatasoiseen keskusteluun vaan lähinnä perusteettomaan leimaamiseen ja loan heittoon.
Minä en ole kyseisen puolueen jäsen, enkä osaa noihin mainitsemiisi asioihin vastata. Ehkäpä joku puolueen jäsen voisi sinulle asiasta suoraan kertoa.
Yhtäkaikki, mielestäni blogissasi oli monia hyviä pointteja, ja niistä kiitos Heikki.
(Mielenkiintoinen muisto/mielleyhtymä/havainto vuosien takaa)
Aikoinaan havaitsimme eräässä opiskelutehtävässä, opiskellessani ryhmätyötä tehden:
Tarkoituksemme oli analysoida (hiukan epävarman muistitietoni mukaisesti sitä nyt kuvaillen) tekstiä, jossa mm. eräät professorit ja muut vastaavat tunnetut henkilöt olivat kommentoineet tekstiä, aiheena ”perussuomalaisten kulttuuripoliittinen kannaotto” (tai suunnilleen noin se kai oli).
Tutkimamme kommentointeja sisältävä teksti liittyi merkittävän ja arvostetun kotimaisen mediatoimijan taustaan.
Meidän ryhmästyössämme tuli ongelmaksi, että lähes kaikki tutkimaamme tekstiä kommentoivat henkilöt kommentoivat lähinnä perussuomalaisia yleisesti, ei niinkään ”kulttuuripoliittista kannanolttoa”. Alkuperäinen tehtävänanto johti umpikujaan: mission impossible.
Jouduimme miettimään meidän alkuperäisen tehtävän asettelun kokonaan uudestaan saadaksemme jonkun järkeävän analyysin muodostetuksi.
Oli hämmentävää huomata, että kommentointi asiassa, joka sisälsi tunteisiin ja/tai poliittisluonteisiin mielipiteisiin liittyvää taustaa, voi mennä ammattilaisltakin ei-aivan-oppikirjamiasesti.
(Tämä minun kommenttini ei sisällä piiloviestejä tai piilomerkityksiä, eikä tämä ole kannanottoni perussuomalaisiin tai puoluepolitiikkaan yleisestikään. )
.
JARI, kerrot maahantulon vastustamisen ja rasismin olevan kaksi eri asiaa. Aha, mutta kun niillä on niin paljon liittymäkohtia ja monet ihmiset edustavat molempia. Kuten esimerkiksi monet perussuomalaiset. He ovat PROFILOITUNEET maahantulijoiden vastustamisella ja rasistisilla huomioill maahamme viime vuosina tulleista.
Sitten määrittelet rasismin – ”ideologiaksi, jonka mukaan johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvia ihmisiä voidaan syrjiä heidän ryhmänsä perusteella. Rasismi on Suomen perustuslain mukaan kiellettyä ja minkään puolueen ohjelma ei voi sisältää rasismia.”
Kunpa asia olisikin näin yksinkertainen. Kiellettäisi lailla pahan tekeminen! Perustuslakimme on mikä on, mutta Perussuomalaiset esittävät vaaliohjelmassaan maahanmuuttajien taloudellista syrjintää. Ja suomalaisessa lakituvassa on venäläisten demonisoimista nyt esittänyt Halla-aho jo aikaisemmin tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hänkö nyt tarvitsee puolustajia?
Heikki,
ottamatta kantaa p.o. henkilöön, on yleisesti niin, että mielsetäni yhteiskuntarauhan kannalta on ehdottoman tärkeää aito moniäänisyys ja diskuteeraus – toivottavasti perusteellisesti. Sen jälkeen sitten tehdään johtopäätökset. (vrt. Apt 15:5-6)
Maailmamme on sikäli mielenkiintoinen, että me ihmiset emme aina tunnu kestävän moniarvoisuuden moninaisuutta – joskus se hyväilee mieltämme, joskus kurittaa.
Vuoroin vaadimme moniarvoisuutta, vuoroin vetoamme yhteisiin arvoihin (ja niiden itselle sopivaan tulkintaan.) Väitämme asioiden ja asioiden perustuvan valtarakenteille ym. mutta toisaalta vetoamme ehdottomiin arvoihin.
Poliittisessa keskustelussa ilmenee useinkin vähän evankeliumeissa ilmenevän kysymyksen kaltainen tilanne: ”tuleeko Nasaretista” mitään hyvää”. Raamattu kehottaa perehtymään tarkemmin.
Sanan ”Nasaretista” voi mielessään vaihtaa vaikka johonkin puolueeseen tai vakkka johonkin USA:n (kiistellyistä) presidenteistä. (Ei ole kannanotto heihin.)
SAMUEL KETTUNEN
Sinä kirjoitat:
”Tarvitsen itse parannusta koko ajan, vaikka en ole punainen, enkä pidä sitä yleensä soveliaana tai kristillisenä papeille tai kenellekään, se siitä.”
Ehkä kannattaisi hetki ajatella, ennen kuin kirjoittaa. Noin ajatteli moni Suomessa sisällissodan jälkeen eli yli sata vuotta sitten. Kymmeniä tuhansia kuoli vankileireillä teloituksiin, nälkään ja tauteihin ja eduskunnassa istuvat papit ehdottivat, että loput leireiltä lähetettäisi Saksaan, suolakaivoksiin.
Enää ei monikaan näin ajattele, mutta sinäkö Samuel ajattelet? Puhut yhä punaisista ja punaisuudesta, niinkuin olisit jäänyt punaisten ja valkoisten juoksuhautoihin.
Ja sitten vielä: kerrot, että ”punaisuudesta” on vaikea vetää raamatullista linjaa. Miten niin? Kuinka vedät siitä oikestolaista tai kapitalistista linjaa? Mitä tähän käytyyn keskusteluun tulee, Raamattu asettuu pääsääntöisesti tukemaan pakolaisia ja maahanmuuttajia. Jeesus sanoo tulleensa tuomaan köyhille ilosanomaa ja julistamaan sorretuille vapautusta. Miten sinä sitä tulkitset?
Punaisiksi tai lahtareiksi leimaaminen on tosi törkeää ja syvästi loukkaavaa. Johtuneeko siitä, että valkoisten kostotoimien julmuutta ja raakuutta ei vieläkään kunnolla ole otettu esille. Ne ajat osoitti , ettemme ole yhtään Venäläisiä parempia.
Meillä lienee kuisaus ajatella, että tavalla tai toisella voisimme itse oman identiteettimme ”luoda”: voisimme sanoilla tai teoillamme ikäänkuin luoda itsemme hyviksi – tai ainakin toisia paremmiksi.