Medioissa on korjattu tällä viikolla seksimessujen jälkisatoa. Messujen muutos vuosikymmenien aikana kertoo siitä murroksesta, jonka länsimainen kulttuuri on läpikäynyt suhtautumisessa seksiin. Yksi tapa kehystää tämä muutos on kertoa tarinaa ahtaista kristillisen kulttuurin luomista puitteista vapautumisesta.
Tämä kehystarina näyttää minusta kuitenkin osin virheelliseltä. Kansalaisuskonnollisuuden menneinä vuosikymmeninä tarjoama, kristinuskosta innoitteita ottanut seksuaalikielteinen tulkinta näytti kyllä tarjoavan seksille vain kahdenlaisia paikkoja: Kansalaiskelpoisen heteroseksuaalisen avioliiton lapsineen, jonka onnesta kerrottiin lehtien kansissa ja romanttisissa elokuvissa, tai sitten sivukatujen hämyiset takahuoneet, punalyhtyiset kujat, ruskeat anonyymit kirjekuoret ja myöhäisillan lähetykset. Seksuaalisuuden monimuotoisuuden tuominen sivukujilta ja makuuhuoneista päivänvaloon ei kuitenkaan näytä johtaneen vain rajoitteista vapautumiseen, vaan myös siitä tuotetun kuvan pinnallistumiseen.
Helsingin sanomien kuvaama seksimessujen muutos on kuvaavaa tämän kannalta: 90-luvulla ensimmäisillä messuilla oli tarjolla nykyään jo söpöltä kuulostavaa ”tyttöjen keskinäistä hiplailua” sekä taukojumppaa ja venytyksiä vähissä vaatteissa. Messuille, paitsi niiden mustaan saliin, pääsivät myös alaikäiset. Nykyään mustan salin esitykset on tuotu isolle lavalle, ja hiplailijat sekä alaikäiset kikattelijat työnnetty ulos. Tämä kertoo eräänlaisesta kulttuuriimme iskeneestä herkkyyden menetyksestä. Seksistä on tullut vakavaa ja kaupallista. Bisneksen ehdoilla mennään.
Kristillisen seksikäsityksen perusajatuksia
Raamattu ei sisällä juurikaan konkreettisia seksiohjeita (ts. ohjeita sängyssä toimimisesta). Sen yleisluontoiset ohjeet kieltävät aviorikoksen ja neuvovat ruumiin pyhittämiseen, eivät anna vinkkejä eroottisesta toiminnasta. Lähimmäs eroottista kirjallisuutta pääsee Laulujen laulu, jota on tulkittu kristillisessä mystiikassa allegoriana sielun ja Jumalan suhteesta. Tätä tulkintaa lähelle tulee Uudessa testamentissa myös usein seksikielteiseksi mielletty Paavali.
Konkreettisten ohjeiden sijaan Raamattu ja myöhempi kristillinen perinne on verhonnut seksin häveliäisyyteen. Äärimmäinen tulkinta tästä lähestymistavasta on sysätä kaikki seksi sinne pimeimpään takahuoneeseen. Yhteiskunnassamme nykyään harjoitettu tulkinta näyttää edustavan vastakkaista ääripäätä: aktin tuomista lavalle yleisön eteen.
Molemmat äärimmäisyydet näyttävät kantavan huonoa hedelmää.
Häveliäisyys on intiimin verhoamista, ja paljastamista vähitellen. Kun kristillinen häveliäisyysajatus on menetetty, seksillä on vaara pelkistyä vain karkeaksi visuaaliseksi ja mekaaniseksi performanssiksi. Ihmisvartalo on kyllä kaunis, mutta sen jatkuva revittäminen esiin lehtien ja tietokoneiden sivuilla on omiaan riisumaan sitä mysteeriä, joka omalta osaltaan on juuri tehnyt seksistä houkuttavaa. Kun kaikki on nähtävillä, ei ole enää mitään paljastettavaa tai tavoiteltavaa. Lopulta ihmisen antautumisesta toiselle tulee kauppatavara, joka irtoaa siitä persoonallisesta luonteesta, jonka kristillinen ihmiskäsitys on katsonut sillä olevan. Kaupallisuus tuhoaa seksin syvemmät merkitykset ja tekee siitä tylsää. Siirrytään ikään kuin intohimoisten taide-elokuvien ja amatöörifilmien piiristä B-luokan roskaelokuvien maailmaan, joiden tekijöiden ainoana intohimona on rahan tuottaminen.
Paljastavaa näyttäisi olevan myös yhä vahvempi täysi-ikäisyyden ja suostumuksellisuuden liittäminen seksiin. Tämä on ymmärrettävää aktien muuttuessa yhä rankemmiksi. Vanhempi kristillinen opetus on korostanut herkkyyden, rakkauden ja vastuullisuuden liittymistä yhteen seksuaalisen intiimiyden kasvun kanssa. Kun akti pyritään irrottamaan tunteesta, edellyttää tämä yhä suurempaa kypsyyttä ja kykyä tunnekontrolliin. Seksi alkaa näin merkitä jonkin luonnollisen sijaan jotakin vaarallista. Kaukana ovat ajat, jolloin koskettamista sisältäneet iltaohjelmat olivat kirkon nuorisotyössä luonnollinen tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Kosketuksesta päätyy nykyään helposti käräjille, vaikka paradoksaalisesti seksi on samaan aikaan yhä enemmän esillä ja kaikkien saatavina.
Tämä edellä kuvattu tunteiden eriytyminen näyttäisi johtavan myös ruumiin ja persoonan välisen erillisyyden korostumiseen. Kun seksi on jotain, jota tehdään käyttäen ruumista välineenä, ruumis saa vahvemmin instrumentaalisen aseman. Silloin sillä, mitä silllä tekee, ei yhtäältä ole enää niin paljon väliä. Toisaalta sen puutteet ja vieraus koetaan kenties helpommin. Ruumiin ja hengen erillisyys ja konflikti on osa myös kristillistä antropologiaa, mutta niiden välinen suhde on silti luultavasti kristillisessä käsityksessä intiimimpi.
Mitä kristillinen käsitys seksistä on antanut?
Vaikka Raamatun ohjeet eivät siis ole kertoneet, mitä tehdä sängyssä, kun äärimmäisyydet on vältetty ovat ne luoneet kehyksen, jonka puitteissa seksiin on liitetty enemmän häveliäisyyttä ja intimiteettiä. Nämä paljastamisen läheisyyden teemat voivat jo itsessään tehdä seksiakteista merkityksellisempiä kuin mitä niistä riisuttu ja paljastettu seksi itsessään voi olla. Tämä ei päde ainoastaan seksiin parisuhteessa, vaan suuri osa niistä jännitteistä, joita on on liittynyt mihin tahansa seksuaaliseen lähestymiseen, on rakentunut näiden merkitysten varaan. Paavali kirjoittaa lain herättävän himoja, ja monet seksiin liittyvät jännitteet ovat rakentuneet tämän dynamiikan varaan.
Kun rakenne puretaan, näyttää siltä, että seksiin liittyvä jännite joudutaan rakentamaan visuaalisen ja aistillisen stimulaation varaan tai luomaan erilaisilla skenaarioilla. Ulkonäköpaineet ja ⛓ kasvava suosio näyttäisivät selittyvän näillä kehityskuluilla. Jotakin on siis menetetty, ehkä paljonkin. Usein se, mitä menetetään, nähdään selvästi vasta jälkikäteen.
Kristillinen käsitys seksistä ja seksuaalisuudesta voi vaikuttaa lähtökohtaisesti rajoittuneelta ja rajoittavalta. Sen anti ei liene ollutkaan konkreettisissa seksiohjeissa (joita se on tarjonnut hyvin vähän), vaan siinä, että se tarkastelee ihmistä Jumalan edessä persoonallisena olentona, mikä antaa ihmisen toiminnalle ja vuorovaikutukselle merkityksiä. Nämä merkitykset ovat hyvin paljon laaja-alaisempia kuin pelkät älä koske –säännöt ja normit siitä, mitä saa tehdä ideaalisessa tilanteessa. Kun asetelma puretaan, menettää seksi niitä syvempiä merkityksiä, joita sillä on ollut.
Kirkollisen teologian tehtävä: Analyysi ja valaiseminen
Tarkoitus ei siten ole esittää ranttia, jossa vaaditaan paluuta edellisille vuosikymmenille, vaan analysoida muutosta ja niitä rakenteita, jotka ovat aiemmin luoneet seksiin jännitystä ja mielenkiintoa. Tapahtunut muutos näyttää siirtymiseltä hienovaraisesta karkeaan.
Teologian ja kirkon työntekijöiden tehtävän pitäisi olla pyrkiä analysoimaan ja osoittamaan näitä rakenteita ja näyttämään, mitä niiden purkamisesta seuraa. Kulttuurimuutos on jo tapahtunut. Kirkolla on suuri valo annettavana ihmissuhteiden merkitysten ymmärtämiseen. Sen sijaan, että keskitytään tarkastelemaan yhtä pientä suhteiden alajoukkoa ja kiskomaan toisia tukasta sen ympärillä olisi vihdoin aika palata näihin kysymyksiin, joilla on perustava merkitys koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Selän kääntäminen kaikelle tälle kehitykselle on syntiä. Kun teologia tekee todellisuuden ymmärretäväksi, uskon, että sitä kuunnellaan.
Sekauaalisuus on niin oleellinen osa ihmisyyttä, ettei sen rajoittaminen tai säätely oikein onnistu. Aina voidaan leikkiä häveliäämpää, mutta se on pelkkää feikkiä ja kulissia. Ihmiset kyllä toteuttavat itseään ympäristöstä huolimatta. Yhteiskunnalle jää valittavaksi edistääkö se vapautta ja hyvinvointia vai konservatismia ja pahoinvointia. Seksuaalisuuden tukahduttamisesta kun ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.
Ilmari Karimies: ”Konkreettisten ohjeiden sijaan Raamattu ja myöhempi kristillinen perinne on verhonnut seksin häveliäisyyteen.”
Löytyy Raamatusta toki vilauksia ronskimmastakin kuvailusta. Esimerkiksi sisarukset Ohola ja Oholiba näyttivät olleen entisajan hurjastelijoita, ehkäpä jopa oman aikansa vallankumouksellisia.
Hes. 23:
19 Silti hän jatkoi entistä menoaan. Hän muisteli nuoruutensa päiviä, irstasta elämäänsä Egyptissä, 20 ja hänen mielensä paloi Egyptin himokkaisiin miehiin, joilla oli elin kuin aasilla ja jotka sinkosivat siementään kuin orhi. 21 »Sinä kaihosit syntistä nuoruuttasi, tuota aikaa, jolloin Egyptin miehet hivelivät nännejäsi ja likistelivät nuoria rintojasi.
Jumalan pettämistä epäjumalanpalveluksella verrataan Raamatussa pettämiseen avioliitossa.
Ja yleensä huorin tekemiseen.
Mielestäni Jumalan ihanne oli yksi mies ja yksi nainen elinikäisessä liitossa elävät rakkaudessa ja saavat joitakin rakkauden hedelmiä. Seksuaalisuus piti ola se sinetti, joka pitää liittoa voimassa. Kun on poikkeuksia, niin ei kai tarvitse Jumalan ihanteeseen kajota siksi, että ihmisellä olisi helpompaa.
Kun Herran Henki sydämen, uskossa uudistaapi, himoja synnin saastaisen, se meissä kuolettaapi.
Vanha virsi, C. O. Rosenius, Vanhurskaana Jeesuksessa, s. 62, Sley, 1976.
Kyllä, tämänkin takia olisi vihkiparilta vaadittava aviosopimus nähtäväksi ennenkuin pappi mitään lupaa.
Kirkkohallituksessa syntyisi pohja paperille kahdessa viikossa kun töitä tehtäisiin. Pohja olisi uudistuvaa sorttia minkä saisi kirkkoherranvirastosta viimeistään kuulutuksia hakiessa.
Kulttuurimme on asiassa paljolti menetetty asian yllätyksellisyyden vuoksi.
Tulee kyllä mieleen, olikohan ruotsalainen, romaani missä tyttö ei suopeutunutkaan nopeaan paljastamiseen. Mies oli kuitenkin päättänyt tytön omakseen saada, ja saikin sitten aviossa.
Hääyö oli odotettu mutta hävyn malli ja väri veivät innostuksen kuin kovasti orastavan rakkauden.
Näin jokin keskitie olisi hyvä huomata.
Yhdessä kommentissa katsottiin kieltä ilmaisussa mitä Raamatusta voi löytää.
Näiden kauniiden, ja himottavien, naisten lisäksi muistelen lukeneeni myös synnyttäjänaisista.
Nämä kauniin viehkeät olivat useasti tulleet kykenemättömiksi lapsia saamaan raskaudenkeskeytyksen takia. Heidän statuksensa säilyi kuitenkin hierarkiassa.
En muista mistä olen asiaa joskus huomannut mutta asiahan voisi puhutella tänäkin päivänä.
Menetkö kanssani naimisiin jotta Meistä lykyssä tulee vanhempia lapsellemme. Ei kirkko tämän enempää enää voi opettaa kuin todistaa hyvänä mallina. Ja lykyssä toinen vastaa, otan mielelläni koko paketin.
Mielestäni seksimessujen rinnastaminen nyky-yhteiskunnan arvoihin ja ihanteisiin on ontuvaa. En ole kukkahattusetä enkä lähde paheksumaan kenenkään seksin harrastamista, mutta väitän silti että valtaosa suomalaisista ei ole seksimessuttelijoita.
Ääri-ilmiöistä ei voi tehdä yleistyksiä. Yhtä väärin olisi väittää, että kristityt olisivat tiukkapipoisia seksuaalivähemmistöjen alistajia vain sen perusteella, että löytyy jokin lahko, jolle ihmisten erilaisuus on tuntematon käsite.
Jaksan uskoa, että valtaosa suomalaisista on tolkun väkeä eikä yhteiskunnan mallintaminen ääripäiden välisenä arvokonfliktina vastaa todellisuutta.
”Mielestäni seksimessujen rinnastaminen nyky-yhteiskunnan arvoihin ja ihanteisiin on ontuvaa. En ole kukkahattusetä enkä lähde paheksumaan kenenkään seksin harrastamista, mutta väitän silti että valtaosa suomalaisista ei ole seksimessuttelijoita.”
Valtaosa suomalaisista ei ole myöskään homoseksuaaleja. Ja ne halutaan tuoda ihanteisiin ja arvoihin, uudeksi normaaliksi. Tämä vain näkökulmana. Kyllä ajanhenki on muuttunut.
Blogisti kirjoittaa; ”Kristillinen käsitys seksistä ja seksuaalisuudesta voi vaikuttaa lähtökohtaisesti rajoittuneelta ja rajoittavalta. Sen anti ei liene ollutkaan konkreettisissa seksiohjeissa (joita se on tarjonnut hyvin vähän)”
Onko todella näin. Kyllä ohjaus on ollut hyvinkin konkreettista, ja auktoritääristä. Jos ajattelemme vaikka katolisen kirkon seksuaalietiikkaa. Tästä voisi tehdä oman blogin.
> Valtaosa suomalaisista ei ole myöskään homoseksuaaleja. Ja ne halutaan tuoda ihanteisiin ja arvoihin, uudeksi normaaliksi.
Mielestäni kommenttisi liioittelee. Homoseksuaaleja ei haluta tuoda uudeksi normaaliksi vaan halutaan rakentaa yhteiskunta, jossa tiedostetaan etteivät kaikki ole heteroseksuaaleja ja jossa jokaista kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisesta.
Tämän vastakohta olisi yhteiskunta, joka asettaa heteroseksuaalisuuden ainoaksi sallituksi seksuaalisuuden muodoksi ja jollain tavalla vainoaa tai asettaa heikompaan asemaan tästä ihanteesta poikkeavat yksilöt.
Sellainen yhteiskunta, jossa kirkko on avannut alttarinsa spn-parien vihkimiselle, kuten mm. Turun tuomiokirkko, jopa siihen kannustaen tulee menettämään Jumalan siunauksen, vaikka kirkon johto toisin antaa ymmärtää.
> Sellainen yhteiskunta, jossa kirkko on avannut alttarinsa spn-parien vihkimiselle, kuten mm. Turun tuomiokirkko, jopa siihen kannustaen tulee menettämään Jumalan siunauksen, vaikka kirkon johto toisin antaa ymmärtää.
En usko, että yhdelläkään keskustelijalla tällä palstalla on valtaa päättää siunaamisesta Jumalan puolesta. En kannusta Vasumäkeä esiintymään jumalana tällä palstalla.
Jos Jeesukseen on uskominen, Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jotta jokainen häneen uskova saisi iankaikkisen elämän. Jos miettiin tuota uhrausta, huomaa että Jumalan rakkaus on suurempaa kuin joidenkin ihmisten ennakkoluulot seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Raamatun mukaan Jumalan rakkaus ei ole myöskään ehdollinen Turun tuomiokirkkoseurakunnan vihkikäytännöille.
Kuten Nieminen huomasit, en kohdistanut tekstiäni spn-pareihin vaan evlut-kirkkoon. Erotan nämä kaksi asiaa toisistaan, kuten olen alunpitäenkin tehnyt. Toisaalta siihen mitä totesin ei tarvita muuta kuin Raamatun sisälukutaito ja evlut-kirkon syvän sisäisen ristiriidan toteaminen tässä asiassa. Lisäksi. Mitä sovitus tähän asiaan kuuluu. Eihän tässä siitä ole kysymys. Vai luuleeko Niemeinen, että Jumalan sana kiteytyy pelkästään sanoihin ”tasa-arvo ja lähimmäisenrakkaus”, eikä totuudella ole sijaa majatalossa?
Jumalan kanssa me emme voi leikkiä demokratiaa. Hän ei ole puheenjohtaja pöydän päässä, joka joutuu alistumaan enemmistön mielipiteeseen.
> Hän ei ole puheenjohtaja pöydän päässä, joka joutuu alistumaan enemmistön mielipiteeseen.
Silti hän tuntuu alistuvan Kosti Vasumäen mielipiteeseen. Tekstistäsi saa sen kuvan, että olet päättänyt Jumalan puolesta, miten hän suhtautuu samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen Turun tuomiokirkossa.
Niin kuten totesin, ettei asian varmistamiseksi tarvita kuin Raamatun sisälukutaito. Avioliitto Jumalan säätämänä miehen ja naisen välisenä liittona. Kuten edellä totesit:…”jos Jeesukseen on uskominen….”, niin Hän toteaa yksiselitteisesti: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi.” Uskotko sen? Kyllä tämä Turussa tiedetään, kuten muissakin Suomen seurakunnissa, kuten myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Kosti, Genesis EI sano, että VAIN mieheksi ja naiseksi tai ’täydellisiksi’ miehiksi ja naisiksi.
”olet päättänyt Jumalan puolesta, miten hän suhtautuu samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen Turun tuomiokirkossa.”
-Toisella foorumilla juuri esitettiin sellainen väittämä, että spn-vihkimisten puolustajat eivät juuri koskaan vetoa Jumalan tahtoon tässä, siis vihkimis-asiassa. Siis sano uskovansa että ”tämä on Jumalan tahto”. Vaan puhutaan vain ”tasa-arvosta”, ”yhdenvertaisuudesta” ja lähimmäisenrakkaudesta.
Asia ja sen toteuttaminen perustuu siis sille miten ihmiset suhtautuvat.
Onko sinusta mitään väliä sillä mitä Jumala asiasta ajattelee, ja mitä hän tahtoo?
Siis osaatko Kosti täydellisesti (minä en) vanhaa hepreaa ja kreikkaa ja osaat myös varmasti tulkita absolut oikein kirjoittajien a) sanat) b tarkoitukset ja c) pyrkimykset?
Suomen sisälukutaito kun ei noita välttämättä oikein avaa.
Joskus kauan sitten tein 9 luokille kysely tutkimusta seksistä ja 99% oli vahvasti sitä mieltä, että mmitä enemmän seksikontakteja on , niin sitä parempi. Joten noiden vastausten perusteella oli helppo arvata mihin suuntaan erotilastot tulee jatkossa olemaan. On selvää
, että jos on useita kokemuksia seksistä, niin silloin on paljon helpompaa myös erehtyä uskottomuuteen avioliitossa.
ihanteena pidetään pitkää ja hyvin toimivaa avioliittoa, jossa kaikki hyvän elämänlaatua ylläpitävät seikat on kestävällä pohjalla. Ainakin sen perusteella, mitä parisuhdetoiminnassa olen saanut nuorilta pareilta kuulla.
Bogin juurena kuvittelen kirjoittajan näkevän sen miten seksuaalikulttuurimme on vienyt harhapoluille. Kirkolla olisi hyvä mahdollisuus tulla apuun ja se on nyt eritysen tärkeää.
Seksin sijaan avioliiton keskuksena tulee olla hyvä tunnesuhde puolisoiden välillä. Se on Raamatun selkeä ohje aviopareille. Hyvä tunnesuhde luo edellytykset myös hyvälle seksille. Se on Jumalan luomistyön tavoite ja tarkoitus , jotta avioliitto muodostuu onnelliseksi ja kestäväksi. Hänellä kun on hyvä tahto ja hän on luonut siihen hyvät edellytykset. Kunhan emme kapinoisi aina ja kaikessa vastaan.
Pekka: ”On selvää , että jos on useita kokemuksia seksistä, niin silloin on paljon helpompaa myös erehtyä uskottomuuteen avioliitossa.”
Itse koen, että nuoruuden kokemukset ovat olleet hyödyksi avioliiton kestävyyden kannalta. Kun omaa vähänkään laajempaa kokemusta, niin ei tarvitse miettiä, millaista se olisi muiden kanssa.
Toisaalta tiedän useamman tapauksen, jossa aviopuoliso on ollut elämän ainoa kokemus, ja joka ei sitten myöhemmin ole kestänyt, kun elämässä on päästy neljän- tai viidenkympin kriisin äärelle ja menojalkaa on alkanut vipattamaan.
Että eivät taida yleistykset päteä näissäkään asioissa.
Pekan mainitsema tunnesuhde, on kyllä todella tärkeä. Se vaatii monenlaista työtä.
Murrosikäiset päästävät tietysti ilmoille kaikenlaisia älyttömyyksiä. Varsinkin jos kyselijä tunnetaan jeesustelijaksi. Joku oli jatkanut vastaavaa gallupia kysymällä kaikkein innokkaimmalta tytöltä: Ajatteletko, että poikakaverisi saa muhinoida sinun lisäksesi vaikkapa sadan muun tytön kanssa? Kymmenen kanssa? Vaiko ihan vain sinun kanssasi? Keskustelu teki kuulemma tytöstä vannoutuneen monogamian kannattajan.
Ei näitä juttuja voi laittaa mihinkään kaavaan.
Jos uskottomuuden syyt voisi laittaa johonkin kaavaan, niin helppoa olisi parisuhdetyö. Aina on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.
Tunnesuhde kuitenkin on sellainen poikkeus, että sen hyvä hoitaminen saa aikaan hyviä tuloksia kaikilla avioliiton osa-alueilla.
Varsinkin jos molemmat puolisot alkavat lataamaan yhteistä tunneakkua. Monissa liitoissa on se perustavaa laatua oleva sisäinen vika, että tunneakkua ei osata hoitaa. Jotkin asiat jatkuvasti tyhjentävät sen kokonaan. Jolloin turvallista suhdetta ei synny.