Teologeille kuuluu nykyään pakollisena opintona psykiatrian peruskurssi. Yksi taustasyy sen ottamiseen pakollisiin opintoihin oli YLE:n tv-homoilta 2010 ja se teologien tietämättömyys, joka siitä seuranneessa keskustelussa tuli ilmi.
Erinomainen opintouudistus. Kurssilla käydään läpi paljon muutakin kuin seksuaalisuutta ja sukupuolen moninaisuutta, esimerkiksi ihmisen elämänkaarta, mielenterveyshäiriöitä ja ylipäänsä erilaisten ihmisten kohtaamista.
Pohdimme sukupuolen moninaisuuden kohdalla, milloin on kyse mielipiteestä ja milloin on kyse tietämättömyydestä. Tässä on mielestäni yksi ydinasia, joka teologien tai ylipäänsä kirkon piirissä homoseksuaalisuudesta käydyssä keskustelussa sekoitetaan. Jokaisen asiakastyöntekijän velvollisuus on erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.
Poimin tähän luennoilta useille itsestään selvän asian, koska käytännön keskusteluissa huomaan, että ei tämä olekaan itsestään selvää: Homoseksuaalisuus on inhimillisen seksuaalisuuden täysin normaali aspekti ja parinmuodostuksen täysin normaali muoto. Se on poistettu sairausluokituksista jo vuosikymmeniä sitten. Psykologialla ja psykiatrialla ei siis ole tämän kanssa mitään ongelmaa. Onko teologeilla?
Omaa kantaansa voi perustella mielipiteellä, mutta samaan aikaan tulisi huomioida nykypäivän tieto. Homoseksuaalisuuden vastaista mielipidettä perustellaan usein Raamatulla, mutta kuinka usein perustellaan jotain muuta asiaa 2000 vuotta vanhalla tiedolla tai uskomuksella silloin kun tutkimus on pystynyt osoittamaan asiasta uutta tietoa. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole oma valinta.
Teoriassa on mahdollista hyväksyä seksuaalisen moneuden kirjo biologisena ja fysiologisena tosiasiana ja pitää kiinni Raamatun kielloista. Näyttää kyllä jäävän teoriaksi useimmilla: jännite on liian kova oikeasti kohdattavaksi. Joko hyväksytään moneus ja etsitään lähimmäisen rakkauden vaatimuksesta käsin ratkaisuja. Tai pidetään kiinni muutaman oman aikansa maailmaa heijastavan jakeen tietyistä tulkinnoista ja kiistetään modernin lääketieteen konsensus.
Jari Haukka, sinä olet ilmeisesti (monen muun tavoin) omaksunut (hengellisessä viitekehyksessäsi) käsityksen, jonka mukaan Raamattu on uskon kohde: oikea kristitty pitää Raamatun jokaista sanaa ja sen perinteistä tulkintaa ehdottomana totuutena; usko Raamattuun on yhtä kuin usko Jeesukseen; Raamatun erehtymättömyyden mukana seisoo tai kaatuu koko usko.
Monet (ajattelevat) krisityt suostuvat nostamaan päänsä pensaasta ja näkemään myös Raamatun (ja sen tulkintojen) inhimilliset ja aikasidonnaiset piirteet. Islamin puolella vaikkapa talibanit ovat hyvä esimerkkii siitä, mihin kirjoitusten ja perinteiden kritiikitön, sokea usko pahimmillaan johtaa.
Minunkin mielestäni olisi kiva, jos Raamattu olisi kaikissa suhteissa erehtymätöntä, yliluonnollista, suoraa Jumalan puhetta, josta voisin lukea vastauksen kaikkiin (omiin ja tämän päivän) kysymyksiin. Se ei vain ole totta. Jostain syystä Jumala näki hyväksi sallia hieman erilaisen pyhien tekstien kokoelmien syntymisen.
”Toisaalta, en oikein ymmärrä miksi pakanallinen elämäntapa halutaan tuoda osaksi kristillisyyttä.”
Huomautan että ko elämäntapa ei ole pakanallinen, sillä myös Raamatussa Daavid ja Joonatan ilmiselvästi harjoittivat tuota elämäntapaa.
Miten muuten, hyväsytkö kaikkien eronneiten parien kristillisen uudellen vihkimisen vai onko moinen pakanallista?
Kyllä psykiatria on valjastettava oikein ajattelevien aseeksi väärinajattelevien korjaamiseksi! Ja pakkohoito.
Neuvostoliitossa kehitettiin tämä mielipiteenkorjausmenetelmä ajatusrikosten hoitamiseksi ja suljettiin valtaapitävän eliitin suhteen toisinajattelijat pakkohoitoon, sähköshokkeihin ja lääkezombeiksi.
Kyllä siinä konsutkin saataisiin oikein ajattelemaan!
Minulla on noin 2 vuoden kokemus uskonnolisesta keskustelusta liittyen homoseksuaalisuuteen. Olen kirjoittanut yli sata blogikirjoitusta ja todennököisesti yli 1000 kommentti. Suurin osa pelkästään homoseksuaalisuudesta.
Minulla on vahvasti se näkemys, että mitä kielteisemmin ihminen suhtautuu homouteen, sitä vääristyneempi ja valheellisempi käsitys hänellä on homoudesta. Mitä paremmin ihminen ymmärtää homoutta, sitä suvaitsevaisempi hän on. Tämä selittänee merkittävällä tavalla, miksi nuoret ja korkeasti koulutetut suhtautuvat homouteen keskimääräistä selkeästi positiivisemmin.
Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan keskinkertaista vaatimattomampi älykkyysosamäärä johtaa todennäköisemmin konservatiiviseen maailmankatsomukseen. Mietin, että voisiko se oikeasti olla siten, että osalle ihmisistä monimuotoisuuden ymmärtäminen on vaikeaa. Tällöin oma ajattelu ja tunteet on houkuttelevaa korvata, jonkin kirjan yksinkertaisilla teeseillä.
Jari Haukka: ”Keskustelun kannalta olisi hyvä jos emme arvioisi toisten keskustelijoiden uskoa tai ominaisuuksia. Keskitytään vain asioihin.
En tietystikään usko Raamattuun vaan sitoudun siihen mitä on kiteytetty uskontunnustuksiin.”
Arvioin viestisi pohjalta raamattukäsitystäsi. Perustelit kielteisen suhtautumisesi homoseksuaalisuuteen (tässä kontekstissa ymmärrettävä tulkinta, vaikka et sitä suoraan sano) Raamatulla. Raamattukäsityksellä on ratkaiseva merkitys tavalle tulkita Raamattua (ja suhtautua vaikkapa homoseksuaalisuuteen). Siten en katso käsitelleeni sinun henkilökohtaisia ominaisuuksiasi vaan nimenomaan käsiteltävää asiaa.
Kerrot, ettet usko Raamattuun vaan kiteytettyihin uskontunnustuksiin. Niissä(kään) ei ymmärtääkseni puhuta mitään homoseksuaalisuudesta.
Kyllä minäkin olen teologisessa jonkin psykiatrian kirjan tenttinyt. Mutta en muista, että siinä olisi homoudesta puhuttu yhtään mitään.
Minusta teologeilla pitäisi olla ongelma, ko. asian suhteen, koska Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tekemä selvitys samaa sukupuoltaolevien parisuhteista ei löytänyt Raamatusta muuta kuin torjuvan suhtautumisen ko. ilmiöön.
Gastroenterologisille kirurgeille ko. käyttäytyminen tuo ongelman. Se näkyy heidän leikkuupöydällään. Ko. käyttäytymisen seurausten välttämiseksi rakkauden kaksoiskäsky kyllä mielestäni velvoittaisi teologeja suhtautumaan ko. ilmiöön kielteisesti, ei sitä edistäen. Psykologisia / henkisiä / hengellisiä kuormia pitäisi hoitaa sitten eri ammattilaisten kanssa terapeuttisesti, sielunhoidollisesti ja yhdessä rinnallakulkien pastoraalisella ripillä virkavastuulla evl-papiston voimin.
”Jos kaikki, mikä on mahdollista, on myös luonnollista, niin se sitten siitä.”
”Vallitseva valtakulttuuri on monesti ollut hakoteillä. Eikä ihme tässä langenneessa maailmassa.”
Molemmat lainaukset Matti Nissiseltä. Ne kuvastavat mielestäni osuvasti tämän nykyään trendikkään aihepiirin ympärillä käytävän keskustelun onttoutta.
Aika aikaa kutakin pruukasi äiti sanoa. Tämä on nyt tätä. Ja jos yrittää tarjota Jumalaa kilvoittelijan voimaannuttavaksi avuksi ja lohdutukseksi näillä alueilla, saa aikamoiset höyhennykset kohdalleen.
Itse en kuitenkaan ole selvinnyt ilman sitä. Jumala on totisesti auttanut elämässä näilläkin alueilla elämään suurimman ajan elämästäni yksin.
Seksuaalisuus ei ole persoonallisuuden keskeinen elementti, vaan niin kuin Sana itse opettaa, ”yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sieltä elämä lähtee”.
Kristityn elämän keskus ei keskeisesti ole fyyse, vaan psyyke, sydän.
Emme toki ole 100-prosenttisia onnistumisissamme, mutta voimme ns. 100-prosenttisesti (tai vaikkapa jollain muulla %-luvulla) yhtyä tai kieltää Luojamme opetuksen asiasta.