Jatkan sellaisten kristilliseen julistukseen liittyvien asioiden pohdintaa, jotka herännäisjohtaja Jonas Laguksen (1798-1857) kirjoitusten valossa ovat olennaisia. Tämän blogin aiheena on herätys.
Laguksen mukaan ihmisen on tultava herätykseen ja nähtävä pelastuksen tarpeensa päästäkseen Kristuksen yhteyteen oikealla tavalla. Herätys voi väkevämpi tai lievempi, mutta se on erotettava Jumalan ennättävän armon vaikutuksista. Viimeksi mainitut kestävät ainoastaan hetken ja valmistavat herätystä. Niitä ei myöskään tunneta ja jatkuvasti ja ne on helppo tukahduttaa. Lievempikin herätys puolestaan ajaa ihmisen etsimään armoa, niin ettei hän saa rauhaa ennen kuin hänet on vanhurskautettu ja hän on saanut varmuuden syntien anteeksiantamuksesta.
Laguksen mukaan Jumalan sana on tavallisin herätyksen väline, kun sitä luetaan rukoillen tai julistetaan puhtaasti. Jumala ei ole kuitenkaan sidottu kirjoitettuun sanaan. Lagus sanoo, että Jumala voi käyttää muitakin keinoja herättääkseen ihmisen. Esimerkkeinä Lagus mainitsee mm. pelastumisen kuolemanvaarasta sekä luonnon, jonka katseleminen voi johtaa ihmisen arvioimaan elämäänsä.
Laguksen käsitys herätyksestä tulee havainnollisemmaksi hänen Raamatusta ottamiensa esimerkkien valossa. Abrahamin saama käsky lähteä pois kansansa parista ja säilyttää oikea jumalantuntemus on Laguksen mukaan kuva hengellisestä heräämisestä. Samuelin kokema herätys kertoo siitä, että Jumalan puhuttelua ei aina ymmärretä heti, vaan sille voidaan hakea muita selityksiä, kunnes ei enää voida erehtyä siitä, että Jumala puhuu. Niiniven kuninkaan ja kansan herääminen sekä Pietarin puheen aikaansaama 3000 ihmisen herätys ovat Lagukselle kuvia suuresta hengellisestä herätyksestä. Paavalin kokemus Damaskon tiellä on puolestaan esimerkki voimakkaasta ja vastaansanomattomasta herätyksestä.
Mainitut esimerkit kertovat siitä, että herätys voi Laguksen käsityksen mukaan tapahtua monella eri tavalla. Mikäli tätä ei ymmärretä ja käsitys herätyksestä valetaan yhteen muottiin, sorrutaan yksipuolisuuksiin. Lagus näkee vaaran myös toisella taholla. Väärässä varmuudessa elävä maailma pitää herätystä tarpeettomana ja vahingollisena, mikä on Laguksen mukaan vastoin Raamatun selvää sanaa. Lagus ironisoi käsitystä, jonka mukaan herätyksen pitäisi tapahtua kaikkien kohdalla niin hiljaa ja huomaamattomasti, että sitä ei lainkaan seuraisi mielenmuutos tai elämän uudistus.
Tämän päivän julistajan ja kristillisen kasvattajan on hyvä kysyä, kuuluuko sana ”herätys” hänen käsitteistöönsä. On myös hyvä kysyä, millä tavalla herätyksestä puhutaan. On nimittäin tiedostettava, että herätys itsessään ei anna voimia uuteen elämään. Siinähän on kyse nimenomaan omien puutteiden näkemisestä. Jumala näyttäytyy pelottavana. Tämän vuoksi ihmisellä on Aadamin ja Eevan tavoin taipumus lähteä pakomatkalle ja paeta vihamielisenä Jumalaa. Tämän parempaan ihminen ei pysty.
Ratkaisu on Laguksen mukaan yhtäältä siinä, että ihminen suostuu olemaan itsessään kaikkea vailla, ja toisaalta siinä, että hän saa kuulla syntisten ystävästä, joka on tullut hänen avukseen. Lagus toteaa sielunhoidollisesti: ”Sinä ja minä olemme myydyt, eikä meille ole halua, tahtoa eikä voimaa, mutta varmasti olemme kuulleet Kristuksen tulleen pelastamaan meitä ja parantamaan kaikki puutteemme. Huomaa: pelastamaan meitä, mutta ei uskollisuutemme, elävyytemme ym. tähden, vaan juuri anteeksi meille nämä ominaisuudet.”
Kun ihminen saa kuulla ja ymmärtää, millainen Jumala on, hän voi lopettaa pakomatkansa ja juosta sen sijaan Jumalan isänsyliin. Näin herätys on saavuttanut varsinaisen tarkoituksensa.
Vaikuttaa siltä, ainakin kommenttien perusteella, että Laguksen puhe siitä, että olisi ”tultava herätykseen ja nähtävä Kristuksessa pelastuksen tarpeensa” ei oikein sytytä eikä myöskään puhe syntiinlankeemuksesta. Tältä tämän ajan ”henki” ainakin noin yleisesti ottaen vaikuttaa.
Todistaako Henki meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, mikäli me olemme uskosta vanhurskaaksi tulleet? Jumalattomina!