Kun on saanut kasvaa ehdottomien totuuksien maailmassa, jossa Raamattuakin pidetään muuttumattomana Jumalan sanana, Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin Sensuroitu herätti luonnollisesti mielenkiinnon. Ei muuta kuin ensimmäisenä kirjaston lainausjonoon ja odottelemaan, milloin opuksen pääsee kahlaamaan.
Jehovantodistajuuden jälkeen sitä on toki jo ehtinyt tutustumaan jonkin verran Raamatun historiallisuuteen ja tutkimukseen, joten kirjassa ei siten ollut aivan uusia ja mullistavia näkökulmia, mutta paljon uutta informaatiota ja yksityiskohtia riitti silti kosolti. Kirja on koottu helposti luettavaksi kokonaisuudeksi, joka avaa eri aiheita riittävällä tarkkuudella mutta sopivasti tiivistettynä.
Yleisesti ottaen suhtautuminen Raamattuun ja sen sisältöön riippuu aina siitä, millaisesta uskonnosta, yhteisöstä tai yksilöstä puhutaan. On silti mielenkiintoista, että löytyy paljon uskovia, jotka eivät suostu hyväksymään Raamattuun liittyvää tutkimusta ja sen tuloksia siinä, miten Raamattuun suhtautuvat. Kun on esimerkiksi selvää, ettei mitään Raamatun alkuperäisiä tekstejä ole edes olemassa, vaan meille on säilynyt pelkkiä kopioiden kopioita, niin yhtä selvää pitäisi olla, että yksittäisten raamatunjakeiden tulkitseminen ja varmojen johtopäätösten niistä vetäminen on lievästi ilmaistuna rohkeaa. On esimerkiksi aivan tavallista törmätä keskusteluihin, joissa väännetään jakeiden lauserakenteista, sanojen isoista kirjaimista tai välimerkeistä. Tämä kaikki siitä huolimatta, ettei mitään alkuperäisiä lähteitä ole edes olemassa.
Uutena asiana kirjasta itselleni tulikin Raamatun moninkertainen kopioiminen ja tarkemmin se, että aikaisemmin ei välttämättä edes pyritty sanatarkkaan kopioimiseen, vaan teksteihin tehtiin tarkoituksella lisäyksiä ja niitä muutettiin juuri siihen suuntaan kuin korvasyyhy kulloinkin sattui vaatimaan. Tekstit ovat siis muokkautuneet useaan otteeseen kirjureiden tai heidän taustallaan vaikuttavien tahojen omien mielihalujen mukaan.
Selvimmät esimerkit ovat luonnollisesti monijumaluuden ja Jumalan puolison häivyttäminen Raamatusta. Nämä olivat varhaisimmissa teksteissä oleellinen osa jumalakäsitystä, mutta koska yksijumaluudesta tuli sittemmin suositumpi uskomus, tekstit muokattiin kylmän rauhallisesti vastaamaan haluttuja käsityksiä.
Mielenkiintoista luettavaa olivat myös kirjan anti evankeliumien synnystä ja niiden taustoista, kuten myös se, miten Raamattu on kanonisoitu. Tai tarkemmin se, ettei sitä ole kanonisoitu. Kirja toteaa, että kaanoniin kuuluvista kirjoista ei ole tehty mitään yksittäistä, kaikkia sitovaa virallista päätöstä. Tietyt kirjat ovat käytännön kautta pikkuhiljaa vakiintuneet pyhään kokoelmaan, koska ne ovat saavuttaneet suuren suosion ja niitä on käännetty ja kopioitu ahkerasti.
Eri uskonnoilla saattaa olla nykyäänkin erilaisia Raamattuja, joissa on eri kirjoja ja tekstejä kuin perinteisemmissä Raamatuissa. Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että Raamatun kaanonista on jätetty kirjoja pois pelkkien kustannussyidenkin takia. Ei ehkä aivan kestävin teologinen perustelu.
Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille Raamatusta millään tavalla kiinnostuneille. Se avaa Raamatun historiaa tieteellisellä ja puolueettomalla otteella, helppolukuisella ja -tajuisella tyylillä.
Neitsyestä syntyminen perustuu Kirkossa Marian omaan todistukseen: ”EN TIEDÄ MIEHESTÄ MITÄÄN” ei siis mihinkään epäselvään Kirjoitusten tulkintaan. Kirkko on Apostolinen juuri silminnäkijöiden ja heidän empiirisen kokemuksensa tähden. Apostolista uskoa on myös hyvä tunnustaa, ja näin pysyä tukevalla Kallio pohjalla. ”Katsokaa, ettei kukaan eksytä teitä.” Sanoi Jeesus.
”Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” Luuk.1:30-35
Mitä tulee ”Sensuroitu” julkaisuun, niin vähänkään Raamattuun perehtyneelle, pitäisi olla selvää, että teologit kautta aikain ovat juuri haravoineet kirjoituksia ja löytäneet monia kyseenalaisia yksityiskohtia, joita ovat ihmetelleet. Se ei ole kuitenkaan aiheuttanut Kirjoitusten alkuperän ja tarkoituksen suhteen erimielisyyttä, Sanoma menee ”kirjaimen” edelle. Kirjoitusten viesti on selkeä.
Raamattu sana tarkoittaa monissa kielissä ”kirjoituksia” tai ”kirjastoa” ja niinhän teologit Raamatun (66 kpl:tta) kirjoituksiin suhtautuvat, ne ovat eri aikoina kirjoitettuja pyhinä pidettyjä kirjoituksia. Nykyiseen Raamattuun on koottu vain pieni osa maailmalla esiintyvistä kirjoituksista.
Ei mitään uutta auringon alla, ihmiset tulevat edelleen uskoon, kun he kuulevat ja lukevat näitä Kirjoituksia, joilla on niiden oman ilmoituksen mukaan Jumalallinen alkuperä. Raamatun kirjat, eivät ole mikään saaga tai eepos, vaan sen oman ilmoituksen mukaan ne ovat Jumalan Sanaa ja ilmoitusta ihmiskunnalle.
On sisänsä ihmeellistä, että juuri nuo Raamatun Kirjoitukset synnyttävät ihmisessä luottamuksen Armolliseen ja Rakastavaan Jumalaan. Sanassa on ihmeellinen Voima, jota maailman viisaat, eivät tahdo ymmärtää, vaan nousevat niitä vastaan ja näin osoittavat synnin todeksi.
Sehän siinä se ongelma onkin. Jos jokin opus yrittää perustella itse itsellään olevansa Jumalan sanaa, ilmoituksen todistusarvo on nolla.
Antero, neljä näkökulmaa. 1) Olet tietenkin oikeassa siinä, että on ongelmallista vedota vain Raamattuun todisteeksi siitä, että se on Jumalan sanaa. 2) Tämä kehäpäätelmä perustuukin meidän luterilaisten mielestä kuitenkin yksinkertaistettuun logiikkaan. Siinä menevät sekaisin se, mitä Raamattu (kirjoituskokoelma) on ja mitä se vaikuttaa. Yksi vastaus onkin ollut todeta, että Raamatun teksteillä ja kertomuksilla on kuin onkin kyky tai ominaisuus vakuuttaa lukijansa tai kuulijansa siitä, että se on Jumalan sanaa, mistä puolestaan seuraa tiettyjä asioita kuten se, että kyse on Jumalan sanasta. Ulkonaisesti tämä Raamatun vaikuttavuus on samankaltaista (mutta ei identtistä) sen kanssa, että 1970-luvun taistolaiset lukivat Marxin Pääoman ja tulivat vakuuttuneeksi sen paikkansa pitävyydestä.
3) Toinen tapa lähestyä kysymystä on todeta, että ensin tullaan uskoon Jeesukseen, ja tästä seuraa Raamatun ynmärtäminen oikein ja sen erityisen luonteen ymmärtäminen. Jeesus on siis uskon ensisijainen kohde ja Raamattu toissijainen kohde, mistä seuraa se, että oivalletaan Raamatun luotettavuus jne.
4) Paljon olisi voitettu jo sillä, että me kristityt reilusti myöntäisimme uskossa olevan kysymys yliluonnollisesta vakuuttuneisuudesta emmekä yrittäisi perustella Raamatun tekstien oletettua erehtymättömyyttä, virheettömyyttä ja muuta sellaista, josta sitten yritetään loogisesti johtaa uskomisen kaikinpuolinen järkevyys ja Raamatun arvovalta.
Marko, juuri näin!