Kun on saanut kasvaa ehdottomien totuuksien maailmassa, jossa Raamattuakin pidetään muuttumattomana Jumalan sanana, Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin Sensuroitu herätti luonnollisesti mielenkiinnon. Ei muuta kuin ensimmäisenä kirjaston lainausjonoon ja odottelemaan, milloin opuksen pääsee kahlaamaan.
Jehovantodistajuuden jälkeen sitä on toki jo ehtinyt tutustumaan jonkin verran Raamatun historiallisuuteen ja tutkimukseen, joten kirjassa ei siten ollut aivan uusia ja mullistavia näkökulmia, mutta paljon uutta informaatiota ja yksityiskohtia riitti silti kosolti. Kirja on koottu helposti luettavaksi kokonaisuudeksi, joka avaa eri aiheita riittävällä tarkkuudella mutta sopivasti tiivistettynä.
Yleisesti ottaen suhtautuminen Raamattuun ja sen sisältöön riippuu aina siitä, millaisesta uskonnosta, yhteisöstä tai yksilöstä puhutaan. On silti mielenkiintoista, että löytyy paljon uskovia, jotka eivät suostu hyväksymään Raamattuun liittyvää tutkimusta ja sen tuloksia siinä, miten Raamattuun suhtautuvat. Kun on esimerkiksi selvää, ettei mitään Raamatun alkuperäisiä tekstejä ole edes olemassa, vaan meille on säilynyt pelkkiä kopioiden kopioita, niin yhtä selvää pitäisi olla, että yksittäisten raamatunjakeiden tulkitseminen ja varmojen johtopäätösten niistä vetäminen on lievästi ilmaistuna rohkeaa. On esimerkiksi aivan tavallista törmätä keskusteluihin, joissa väännetään jakeiden lauserakenteista, sanojen isoista kirjaimista tai välimerkeistä. Tämä kaikki siitä huolimatta, ettei mitään alkuperäisiä lähteitä ole edes olemassa.
Uutena asiana kirjasta itselleni tulikin Raamatun moninkertainen kopioiminen ja tarkemmin se, että aikaisemmin ei välttämättä edes pyritty sanatarkkaan kopioimiseen, vaan teksteihin tehtiin tarkoituksella lisäyksiä ja niitä muutettiin juuri siihen suuntaan kuin korvasyyhy kulloinkin sattui vaatimaan. Tekstit ovat siis muokkautuneet useaan otteeseen kirjureiden tai heidän taustallaan vaikuttavien tahojen omien mielihalujen mukaan.
Selvimmät esimerkit ovat luonnollisesti monijumaluuden ja Jumalan puolison häivyttäminen Raamatusta. Nämä olivat varhaisimmissa teksteissä oleellinen osa jumalakäsitystä, mutta koska yksijumaluudesta tuli sittemmin suositumpi uskomus, tekstit muokattiin kylmän rauhallisesti vastaamaan haluttuja käsityksiä.
Mielenkiintoista luettavaa olivat myös kirjan anti evankeliumien synnystä ja niiden taustoista, kuten myös se, miten Raamattu on kanonisoitu. Tai tarkemmin se, ettei sitä ole kanonisoitu. Kirja toteaa, että kaanoniin kuuluvista kirjoista ei ole tehty mitään yksittäistä, kaikkia sitovaa virallista päätöstä. Tietyt kirjat ovat käytännön kautta pikkuhiljaa vakiintuneet pyhään kokoelmaan, koska ne ovat saavuttaneet suuren suosion ja niitä on käännetty ja kopioitu ahkerasti.
Eri uskonnoilla saattaa olla nykyäänkin erilaisia Raamattuja, joissa on eri kirjoja ja tekstejä kuin perinteisemmissä Raamatuissa. Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että Raamatun kaanonista on jätetty kirjoja pois pelkkien kustannussyidenkin takia. Ei ehkä aivan kestävin teologinen perustelu.
Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille Raamatusta millään tavalla kiinnostuneille. Se avaa Raamatun historiaa tieteellisellä ja puolueettomalla otteella, helppolukuisella ja -tajuisella tyylillä.
Kaikkien kristittyjen tulee yhä tietää, että Raamattu on säilynyt ihmeellisesti kautta aikojen ja ilmoittaa yhä muuttumattoman pelastus-sanoman. Sitä tosiasiaa ei tämäkään kirja pysty kumoamaan. Tosi sekin on, että vertauskuvallisesti Kristukselle on morsian, nimittäin seurakunta.
Voiko totuutta käskeä? Taidat olla totuuden tuolla puolen?
Mitähän mahtaa tarkoittaakin. Olla totuudessa merkitsee olla Kristuksessa. Samaa kuin: ”Minun sanani on kokonaan totuus.” Enkä epäile yhtään, etteikö seurakuntani vanha-luterilaisuuden pohjalla olisi myös tässä totuudessa. Varmuus on kallis lahja ja se on totuuden hedelmää.
SAMUEL, en epäile, että varmuuttasi mikään horjuttaisi, mutta onko se uskoa, siis kristillistä uskoa? Raamatun ja kirkon historiassa ainoa pysyvä on muutos, Genesiksestä Johanneksen ilmestykseen ja siitä eteenpäin. Suomessa vanhauskoiset vannovat Paavalin nimeen, mutta Paavali oli radikaali uudistaja. Hän poisti juutalaisen uskon ulkonaisen, mutta hyvin ehdottomana pidetyn merkin, ympoärileikkauksen. Luther poisti selibaatin, joka katolisessa kirkossa on vielä vähän aikaa voimassa. ”Me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.” Jumalan Pyhä Henki näyttää tietä. Eteenpäin, ei taaksepäin.
ANTERO,
en tiedä, oletko rekisteröinyt, miten olen sekä kotimaa24:ssä että Naamakirjassa sitkeästi ja toistuvasti koettanut tehdä tiettäväksi kirjaani ”Jeesus vai Paavali?” (Väyläkirjat 2022) Miksi? Koska kirjan markkinointi isolta osin on jäänyt tekijälle. Uskonto-aiheinen kirja ei enää välity kirjakauppoihin, eikä maan suurin kirjakauppaketju, Otavan omistama Suomalainen kirjakauppa ota siitä edes yhtä näytekappaletta kauppoihinsa.
Toisin ”Sensuroitu”: Sitä on pino jokaisessa kirjakaupassa. Mainostoimisto on keksinyt nimen, kuten IS ja IL lööppinsä, lisäksi kansi väitää sisältöä ”vaietuksi”, vaikka eiväthän yliopistojen eksegeetit ole näistä asioista vaijenneet. No mitä siitä? Olenko kateellinen? Tietenkin, olen. Pelkäänpä, ettei edes vahvalla ammattitaidolla ja tiedolla tehty Wille Riekkisen Raamattu-teos päädy kuin harvoihin Suomalaisiin.
Ei minulla ole mitään ”Sensuroidun” sisältöä vastaan enkä ole sitä vielä edes lukenut, mutta surullinen on kristillisen ja teologisen kirjan tilanne Suomessa tänä päivänä.
Olen huomannut maininnan kirjastasi muutamaan otteeseen, joten siltä osin mainonta on mennyt perille. 🙂
”Sensuroitu” lienee saanut hyvän markkinointisuunnitelman, koska Ville Mäkipelto on suosittu tubettaja ja siten tunnettu nimi jo sellaisenaan. Kustantaja toki ymmärtää että tunnettuun nimeen satsaaminen on hyvin todennäköisesti kannattavaa.
Kiitos Heikille valaisevasta kommentista. Otsikko ”Sensuroitu” on kuin iltapäivälehden lööppi, joka lupaa paljon, mutta osoittautuukin silkaksi sensaatiohakuiseksi otsikoksi. Sinänsä kyseinen kirja on mielenkiintoinen lukukokemus, jossa tosin ei teologille ole juuri mitään uutta. Mutta jos se herättää ihmisten kiinnostuksen Raamattua kohtaan, se on ihan ok. Kertoohan Raamattu, miten ihmiset ovat yli tuhannen vuoden aikana ymmärtäneet ja kokeneet Jumalan. Myös moderni ihminen löytää Raamatun sivuilta rinnakkaisuuksia omiin elämänkysymyksiinsä riippumatta siitä, miten kirjurit ovat käsitelleet tekstejä.
Ajattelen, että Jumalan ilmoitus kehkeytyy inhimillisissä prosesseissa. Ehkä ”Sensuroitu”-kirjaa tuleekin arvioida monisyisten ja -tasoisten prosessien esittelynä. Mistä muusta siinä voisi olla kysymys?
Kirja ei toki olekaan suunnattu teologeille vaan aiheesta yleisesti kiinnostuneille.
Koen tärkeäksi Jumalan Sanan tarkan muuttumattomuuden vuosituhansien saatossa.
Gumranin kirjakääröt todistaa sen, että vertaamalla niitä kirjoituksia tämänpäivän Raamatun kirjoituksiin, niin kirjoituksissa (käännöksissä) on kuitenkin pyritty sana vastaavuuteen. Käännöksien huonopuoli onkin se, että kun tehdään monia käännöksiä, niin sana vastaavuus katoaa ja ajatus heikkenee samalla. Murheellinen esimerkki on vuoden 1992v käännös, joka on virheitä lähes tännä. Laatu on heikentynyt ajanmyötä. Vika on kääntäjistä, jotka eivät hallitse samanvastaavuuyya.
”Vika on kääntäjistä, jotka eivät hallitse samanvastaavuuyya.” Tulitpa kiireessä (?) esittäneeksi esimerkin kirjoitusten kopioinnin ongelmista. Kiitos tästä pienestä huvista, Erkko Järvinen!
Parantumattomana kirjafriikkinä tilasin ”Sensuroidun” nettikaupasta ja luin läpi. Kaksi huomiota:
1. Tekijät popularisoivat Raamatun tekstikritiikin – alkutekstin selvittämisen – kaikkein raflaavimpia tuloksia reippaan populistisella otteella. Itse asiassa kirjassa on myös muutamia virheellisiä ja kyseenalaisen yksipuolisia väittämiä. Tekstikritiikin tuloksista tehdään rankkoja ja provokatiivisia johtopäätöksiä. Vähän samaan tyyliin ja samoja kuin Heikki Räisänen Tuhat ja yksi tulkintaa -kirjassaan. Tietyistä sanavalinnoista voi myös rivien välistä päätellä, että kirjan maalitauluna on erityisesti muuan viidesläisen lehden kohta eläkkeelle jäävä päätoimittaja. Tasapainoisempia näkökulmia löytyisi Sisällekäyntejä Raamattuun -opuksesta.
2. Tekijät ovat tietysti aivan oikeassa siinä, että Raamatun kirjat ovat aikanaan eläneet ja tulleet toimitetuksi. Olen myös samaa mieltä siitä, että konservatiivit usein nostavat esille tutkimustuloksia valikoidusti. Kannatan omasta puolestani lämpimästi ajatusta, että Septuaginta, kreikankielinen VT, pitäisi kääntää suomeksi.
Kaikkein tärkeintä olisi, että keskustelu Raamatun alkutekstistä ei jää kahden eri leirin väliseksi huuteluksi. Raamatun tekstien toimittamiselle ja muokkaamiselle kun on ollut omat, monipuoliset syynsä, joille moderni sensaatiohakuisuus ei tee oikeutta. Mm. Juha Pihkalan artikkeli em. kokoomateoksessa on hyvä, ei-fundamentalistinen näkökulma Raamatun tulkintaan.
Erkko Järvinen: ”Koen tärkeäksi Jumalan Sanan tarkan muuttumattomuuden vuosituhansien saatossa.”
Sitten voit heittää pyyhkeen kehään. Raamattu on muuttunut lukemattomia kertoja sen kehityksen aikana. Mitään muuttumatonta Jumalan sanaa ei ole olemassakaan.
Jos muuttumattomuus olisi oikeasti tärkeää, uskoisit monijumaliseen jumalakäsitykseen ja siihen, että VT:n Jumalalla on puoliso. Mutta koska tärkeää on vain mielikuva Raamatun muuttumattomuudesta, niin sen historialla ja niihin liittyvillä faktoilla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Tai siltä tällainen Raamatun kuvitellun muuttumattomuuden tärkeyden alleviivaaminen ainakin vaikuttaa.
”Mitään muuttumatonta Jumalan sanaa ei ole olemassakaan.” Höpö höpö. Vain tietämötön väittää tämän kaltaisia. Tutustusit nyt tieteelliseen raamatun tutkimuksen kenttään.
Antero ja Erkko. ”Sensuroidun” tekijät ovat myös vetäneet mutkia suoriksi. Ennen kaikkea heidän kuviteltu vastapoolinsa on sellainen äärikonservatiivis-fundamentalistinen raamattukäsitys, jolla on hyvin vähän kannatusta Suomessa. Kirjan eräänlainen pääteesi on, että mitään (Vanhan testamentin) alkutekstejä ei oikeasti ole ollut edes olemassa. Lisäksi tekstejä on muuteltu, toimiteltu ja käännetty tarkoitushakuisesti.
Juuri kukaan akateeminen teologi ei kiistä näitä asioita. Kirja ei nosta kuitenkaan esiin asioiden mittasuhteita eikä pohdi syvällisemmin syitä tekstimuutoksiin tai siihen, miksi erilaisissa 300-400 -lukujen UT-koodekseissa on mukana myös kaanonin ulkopuolisia kirjoja. Sitä paitsi: Varsinkin Valerianuksen ja Diocletianuksen vainoissa tuhottiin kristillisiä kirjoja viranomaisten toimesta. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, että laajat UT-koodeksit ovat säilyneet vasta 300-luvulta eteenpäin.
Sami Paajanen: ””Mitään muuttumatonta Jumalan sanaa ei ole olemassakaan.” Höpö höpö. Vain tietämötön väittää tämän kaltaisia. Tutustusit nyt tieteelliseen raamatun tutkimuksen kenttään.”
Juurihan kerroin että luin kokonaisen kirjan aiheesta, joka toteaa saman.
Antero, yhtä hyvin voisit lukea vartiotornin julkaisuja ja väittää juurihan luin. Että silleen…
Kirja ”Sensuroitu” perustuu Raamatun tieteelliseen tutkimukseen ja tuloksiin. Vertauksesi Vartiotorniin oli tässä yhteydessä sen tason rimanalitus, että lieköhän tarkoituksesi on edes yrittää asiallista keskustelua.
Et tainnut ymmärtää pointtia. Tutustu vähän laajemmin tieteelliseen raamatun tutkimukseen, mikä ei ole mikään monoliitto.
Ymmärsin pointin oikein hyvin. Tieteellinen tutkimus ei maistu, kun se kertoo jotain kiusallista Raamatusta. Tämä ei ole mitään uutta konservatiivisissa ja fundamentalistisissa piireissä. Aivan samanlainen asenne on vallalla myös Jehovan todistajissa.
Mistä sinä nyt puhut. Haluat shakittaa keskustelun jihonkin konservatismiin. Jus joo…
Raamattu on muutakin kuin ” teos”. Raamattu on myös V ja U-TestamenttI, joka ei ole mikä tahansa teos, vaan Jumalan Sanaa. Jota ei voi
muuttaa ihmisen ” korvasyyhyn mukaan”.
Raamatun arvoa on koeteltu monet kerrat käännöstyön yhteydessä. Esim. ( Room.1: 1–32)
Avioliittoasiat samaapuolisten kanssa on osoittaunut kuumaksi perunaksi, vaikka Raamatusta löytyy selkeä vastaus.
Synti pyritään pesemään pois, aivankuin syntiä ei olisikaan. Synnistä puhuminen ei ole muotia
Uskovalla ihmisellä on vain yksi Jumala eikä jumalia, johon turvautua. Joillakin niitä jumalia tuntuu olevan enemmänkin yksi.
Raamattukysymyksessä ovat myös intohimot vastakkain. Sami on aivan oikeassa siinä, että tieteellinen raamatuntutkimus on monikasvoista. Suomessa julkisuuteen mahtuu perinteisesti vain yksi – yleensä mahdollisimman radikaali ja provokatiivinen – ”totuus” kerrallaan. Radikaalimmilla tutkijoilla – yleensä Helsingin eksegeeteillä – on tapana korostaa Raamatun tekstien ja kokoelman tiettyä puolta ja korostaa sen vastakohtaisuutta kirkollisen opinmuodostuksen kanssa. Systemaattisen teologian edustajat ovat varovaisempia, muista tiedekunnista ja suuresta maailmasta puhumattakaan.
Jos Jeremian kirjan teksti Septuagintassa (kreikankielinen VT) on 10 % lyhyempi kuin hepreankielisessä masoreettisessa tekstissä, mihin useimmat käännökset pohjautuvat, niin vastavuoroisesti teksti on silti melkein 90 %-sti sama. Ruotsinkielisessä Bibel 2000:ssa on muuten esitelty myös vaihtoehtoisia lukutapoja alanooteissa.
Erkko, lue tuo Sensuroitu ja palaa sitten asiaan, jos tarvetta on. Tekijät pyrkivät nimenomaisesti osoittamaan ja perustelemaan, että Raamatun teksti EI ole ollut muuttumatonta käsikirjoitusvaiheessa. Lisäksi juuri kääntäjät OVAT heidän mielestään kääntäneet ns. korvasyyhyn mukaan. Itse olen taipuvainen toteamaan, että kärpäsestä on tehty härkänen ja nyt olisi toisten perusteltujen näkökulmien osoittamisen aika.
Jos Paavali synnytti Uuden Maailmanuskonnon on toki merkitystä miten asia onnistui poismenneen, sitten Ylösnousseen Jeesuksen asiassa nyt Kristuksena.
Adoptionaalisesta dokmistahan luovuttiin vuoden kuluessa Rooman hyväksyessä Jeesuksen seuraajat pääuskonnoksi. Toki vanhoja Jumala ei heti unohdettu vaan Konstantinus palvoi kuten ennenkin kenenkään jäädessä tyytymättömäksi.
Mutta katsotaan Rooman Vatikaania henkivartioineen, katolisten tekemiä Ihmisoikeusloukkauksia lapsista eteenpäin, pitää voida ja saada kysyä mitä varjellaan, ja mitä suojellaan.
Rooman kirkko on äitikirkkomme mitä vieläkin vuosittain Pyhiinvaellusmatkoilla kumarretaan täältä Isänmaastamme ilman syytä viemällä sinne Ehtoollisasiakirja, tai nuoria laulamaan Ylistystä ja Kiitosta.
Joku roti täytyy löytyä tähänkin, vai onko kysymys isommasta asiasta mistä riviseurakuntaisille ei kerrota mitään.
Koskaan ei ole avattu merkittävien suomalaisten, akateemisten, Ihmisten hurahtumista katolisuuteen perinpohjin. Sanon aivan todella, hurahtumista katolisuuteen.
Kun kirkkomme seisoo näin huteralla pohjalla saa kysyä eikö Jeesuksen opetus ja Hengellinen tiennäyttö riitä.
Matti Wilanderin kommentti ymmärtää kaiken olevan jo tuttua papeillemme. Miksi pappien saarnat, juhlapuheet, hartaudet, lehtikirjoitukset, eivät kerro monipolvisemmasta totuudesta katsoen perisyntisyyttä tai rakkauden kaksoiskäskyä sen mahdottomuudessaan. Toki viimeisen mahdottomuuteen ei kirkkommekaan ole herännyt.
Syy on papiksi pääsemisen muotodynamiikassa.
Tunnustat, tahdot, ja lupaat, näin todistat ainoastaan mihin Sinut on valtuutettu.
Pappiskirja on yhdenlainen Edunvalvontavaltuutussopimus minkä mukaan Ihmisen eteenpäin tulee toimia virkaansa hoitaessaan.
Edunvalvontaa katsotaan yleensä ikäihmisiin mutta pappi on sitoutunut tähän työhönsä päästäkseen, ja usein nuorena. Onko kyse Ihmisoikeusloukkauksesta, en tiedä, mutta suu on pidettävä supussa olisi kysymykset sitten vertaisen hyviä.
Kirjoittajat, eivät tuo mitään uutta ja ihmeellistä. Samat asiat ovat olleet tiedossa kauan aikaa sitten. Tekstikritiikkiä tarvitaan, ei se ole mikään uhka. Tekstit kyllä kestävät kriittisen tarkastelun. Raamatun tulkinan avain on kuitenkin alusta asti ollut kirkolla, kuten tekstien kanonisointi prosessi kuvaa. Suullinen ja kirjallinen traditio elävät vuorovaikutuksessa pyhän liturgian yhteydessä. Tässä draamassa näkyy pyhien usko, joka on pyhille annettu.
Hyvä kysymys, että mitä kaikkea siellä Vatikaanin arkistoissa kätketään ja suojellaan. Jotain tietoa siitä kamalasta menosta antaa juuri M. Luther, ja siinä on vielä monta vuosisataa päällä. On siis väliä, pysytäänkö Raamatun sanassa vai eikö. Se ei voi lla evankeliumia vastaan.
Kirjassa Tulkinnan kehällä Juha Pihkala toteaa varhaisen kristikunnan ”tulkitsevan Raamatun salaisuutta samalla tavoin kuin Kristuksen salaisuutta.” Täysi ja todellinen Jumala yhtä aikaa täysi ja todellinen ihminen. Näin myös Raamattu. Yhtä aikaa ”inhimillinen ja jumalallinen, sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta.” Jumalallinen ja inhimillinen. Yksi erottamaton punos. Samoin asian ilmaisee evlut-kirkon piispojen 12 teesiä Raamatusta. Joten, ”tekstit kyllä kestävät kriittisen tarkastelun.”
Kosti: ”Joten, ”tekstit kyllä kestävät kriittisen tarkastelun.””
Se kestävyys on toki lukijan silmässä. Kaikkia uskovia ei todellisuus häiritse vaikka se kertoisi suoraa kieltä siitä, etteivät Raamatun tarinat ole tapahtuneet kuten ne on Raamatussa kerrottu. Lisäksi tarinoita on muutettu aikaisemmista versioista, mikäli niissä on ollut silloisille käsityksille kiusallisia piirteitä.
Tarinoita muutettu. Tarinoiden muutusprosessit tunnetaan ja tiedetään. Ne on kirkossa tiedetty, kauan aikaa sitten. Jehovalaisessa piireissä raamatun tutkimus -ei sitä ole -, hehän eivät arvosta tieteellistä raamatun tutkimusta. He elävät kuplassa.
Mäkipelto ja Huotari ottavat kantaa kirjassaan mm. Jeesuksen tuloon Jerusalemiin. He toteavat, että ”täyttääkseen Sakarian kirjan ennustuksen, hänen täytyy ratsastaa kahdella aasilla.” He käyttävät tässä tulkinnassaan Septuagintan tekstiä (Sak9:9 ”Vanhurskas ja auttaja hän on, hän on nöyrä ja hän ratsastaa aasilla ja aasin varsalla.”)
He ihmettelevät, ”miten kahden aasin kanssa ratsastetaan – kenties vuorotellen tai aasin väliin viritetyllä laudalla?” Mutta kuten olettavat ”Matteuksen mukaan näin todella tapahtui, ”He toivat aasin ja varsan ja panivat vaatteita niiden selkään, ja Jeesus ratsasti niillä” (UT2020)
Kiusallista, kun meiltä on tälläinenkin Raamatun totuus peitetty. Arvelen tosin, että he ovat tehneet edellisen tulkinnan ihan omasta päästään. He kun itse toteavat eräässä kohdassa: ”Keksikö Matteuksen kirjoittaja tekstejä omasta päästään.”
Kosti, olen pidemmän aikaa lukenut Craig Keenerin ja kumppanien Bible Background Commentarya. Sen on julkaissut evankelikaalinen IVP. Siinä todetaan tuo sama asia toteamalla, että Uuden testamentin kirjoittajille oli oman aikansa juutalaisuuden mittapuulla luvallista muokata ja yhdistellä VT:n sitaatteja, toki ei mielivaltaisesti. Esimerkkejä tästä on useampia. Raamattukäsitys näyttää siis olevan hienoisessa murroksessa, mutta ei siten kuin innokkaimmat Raamatun arvovallasta irtautumaan pyrkijät haluaisivat.
En ole lukenut kirjaa, mutta sana Sensuroitu, on todennäköisesti viite historiaan joilloin kristinuskon kritiikkiä sisältäviä kirjoja todella sensuroitiin, ja otettiin pois levityksestä, sekä poltettiin. Kritiikkiä on esiintynyt hyvinkin huomattavien kansaivälisten kirjaiiljoiden taholta, jo varhain.
Huvittavaa kyllä, totuuden etsimistä on kirkollisesti aina pidetty jumalan pilkkana tai hyökkäyksenä kirkkoa vastaan , ja siitä on ollut ihan lailliset rangaistukset. Ehkä isäjumala onkin se valheen isä, joka suosii sitä, että otetaan sanat toisen suusta ja kerrotaan niitä omina ja kukaan ei saa sitä huomata.
Myös tässä ketjussa haukkusanat ’populistinen’ ja niin edelleen eivät ole muuta kuin yritystä mitätöidä totuuden etsiminen joksikin muuksi, kuin mitä se varsinaisesti yrittäisi olla.
Se minkä itse olen huomannut, on kristityille täysin luvallista ja jopa suotavaa suhtautua hyvin kriittisesti ja panetellen VT:n kirjoituksiin ja koko kansaan, koska tarkoitus on ollut sen hylkääminen ( vanha testamentti pois uuden tieltä, uusi liitto vanhan tilalle ) kansan hylkäminen pois kristittyjen tieltä.
Perintö kuuluu Jeesukselle, esikoiselle ja ainoalle pojalle, ja sitäkautta kirkolle.
VT ei kerro mitään Jeesuksesta, se kertoo kyllä paljosta muusta, tietysti myös pelastuksesta, kansan pelastuksesta. Se on mielenkiintoinen opetuksen kirja, koska tarinoista aina oppii, vaikka ei uskoiskaan, että Aadam ja Eva ovat oikeasti olleet olemassa. Pelastuksen suurin tarina on tietysti Mooses ja kansan pelastaminen orjuudesta vapauteen, sitä voi verrata Kansan pelastumiseen Lutherin ja Hitlerin maailmasta, jossa pelastajana ei toiminut Jeesus, vaan Theodor Hertzel, koska ryhtyi ajamaan kansallisen kodin perustamista juutalaisille. Luvattuun maahan.
Vt nitoo pelastuksen juuri eskatoligiseen toivoon joka kohdistuu yksilöön, että kansaan. Monet rabbiiniset tekstit käsittelevät tätä aihetta. Se joka panettelee juutalaisua juuri, ei ole vielä saavuttanut oikeaa tietoa.
Liian populistinen ja yksinkertainen kuva välitetään historiasta näkemättä valtion ja uskonnon liittoa. Jossa valtio oli toimeenpanevana tahona.
TARJA;
Someväittelyissä kovin tavallinen ”argumentti” on kehottaa vastapuolta katsomaan peiliin. Se ei vastapuolesta tunnu mukavalta, eipä tietenkään.
Mutta Tarja, oikeasti: Yksi sana, otsikko kirjasta, jota et ole lukenut. Jo se kirvoittaa sinulta sen saman, monta kertaa kuullun reaktion, etten sanoisi purkauksen. Mitä haluat vastapuolelle sillä tässä yhteydessä sanoa?
Pyhän Hengen kanssa syntynyt kirkkolaitos ei ilmeisesti tarkasti huolinut Hengen vapaista pitämisessä kun 1730.lla viimeiset, vielä Oikeasta Uskosta, tietämättömät tapettiin Espanjassa. Kyllä Pyhästä Hengestä todetaan myös sen otetun mukaan Oikean Opin täydellistämiseksi.
Uudelleen voi kysyä Paavalista joka naisesta totesi, ”parempi miehen olla naiseen ryhtymättä mutta suurempien syntien välttämiseksi sekin menee”, ja tämä vapaa käännös.
Miten Paavali katsoi Juutalaisuutta yhtäkkisen uskootulonsa jälkeen. Vakka ja kansi vaihtoivat puolensa, vai miten se menikään.
Hyvin kristikunta itkisi ymmärtäessään suhmuroinnin määrän, mutta kirkkolaitos niin Katolisessa kuin meillä on suojelemassa totuutta, Oikeaa, ja Parempaa totuutta.
Yksi kristikuntamme suuria erehdyksiä on antisemitismi, juutalaisten tuomitseminen. Ja toinen on käsitys, että Israelin valtion toiminta olisi kaiken arvostelun yläpuolella. Netanjahun hallinto syyllistyy sotarikoksiin, sen toiminta lähestyy etnistä kansanmurhaa. Sitä ei voi Vanhalla eikä Uudella testamentilla perustella eikä puolustella.
Heikki, monet Israelin tukijat edustavat tiedostamattaan vanhoja kristillisiä ennakkoluuloja ja asenteita. Mitä muuta ajatus kaikkien juutalaisten paluumuutosta Israeliin on kuin toive jättiläismäisen gheton luomisesta Pyhälle maalle? Vaikka sitä tietyllä VT:n tulkinnalla perustellaankin.