Kun on saanut kasvaa ehdottomien totuuksien maailmassa, jossa Raamattuakin pidetään muuttumattomana Jumalan sanana, Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin Sensuroitu herätti luonnollisesti mielenkiinnon. Ei muuta kuin ensimmäisenä kirjaston lainausjonoon ja odottelemaan, milloin opuksen pääsee kahlaamaan.
Jehovantodistajuuden jälkeen sitä on toki jo ehtinyt tutustumaan jonkin verran Raamatun historiallisuuteen ja tutkimukseen, joten kirjassa ei siten ollut aivan uusia ja mullistavia näkökulmia, mutta paljon uutta informaatiota ja yksityiskohtia riitti silti kosolti. Kirja on koottu helposti luettavaksi kokonaisuudeksi, joka avaa eri aiheita riittävällä tarkkuudella mutta sopivasti tiivistettynä.
Yleisesti ottaen suhtautuminen Raamattuun ja sen sisältöön riippuu aina siitä, millaisesta uskonnosta, yhteisöstä tai yksilöstä puhutaan. On silti mielenkiintoista, että löytyy paljon uskovia, jotka eivät suostu hyväksymään Raamattuun liittyvää tutkimusta ja sen tuloksia siinä, miten Raamattuun suhtautuvat. Kun on esimerkiksi selvää, ettei mitään Raamatun alkuperäisiä tekstejä ole edes olemassa, vaan meille on säilynyt pelkkiä kopioiden kopioita, niin yhtä selvää pitäisi olla, että yksittäisten raamatunjakeiden tulkitseminen ja varmojen johtopäätösten niistä vetäminen on lievästi ilmaistuna rohkeaa. On esimerkiksi aivan tavallista törmätä keskusteluihin, joissa väännetään jakeiden lauserakenteista, sanojen isoista kirjaimista tai välimerkeistä. Tämä kaikki siitä huolimatta, ettei mitään alkuperäisiä lähteitä ole edes olemassa.
Uutena asiana kirjasta itselleni tulikin Raamatun moninkertainen kopioiminen ja tarkemmin se, että aikaisemmin ei välttämättä edes pyritty sanatarkkaan kopioimiseen, vaan teksteihin tehtiin tarkoituksella lisäyksiä ja niitä muutettiin juuri siihen suuntaan kuin korvasyyhy kulloinkin sattui vaatimaan. Tekstit ovat siis muokkautuneet useaan otteeseen kirjureiden tai heidän taustallaan vaikuttavien tahojen omien mielihalujen mukaan.
Selvimmät esimerkit ovat luonnollisesti monijumaluuden ja Jumalan puolison häivyttäminen Raamatusta. Nämä olivat varhaisimmissa teksteissä oleellinen osa jumalakäsitystä, mutta koska yksijumaluudesta tuli sittemmin suositumpi uskomus, tekstit muokattiin kylmän rauhallisesti vastaamaan haluttuja käsityksiä.
Mielenkiintoista luettavaa olivat myös kirjan anti evankeliumien synnystä ja niiden taustoista, kuten myös se, miten Raamattu on kanonisoitu. Tai tarkemmin se, ettei sitä ole kanonisoitu. Kirja toteaa, että kaanoniin kuuluvista kirjoista ei ole tehty mitään yksittäistä, kaikkia sitovaa virallista päätöstä. Tietyt kirjat ovat käytännön kautta pikkuhiljaa vakiintuneet pyhään kokoelmaan, koska ne ovat saavuttaneet suuren suosion ja niitä on käännetty ja kopioitu ahkerasti.
Eri uskonnoilla saattaa olla nykyäänkin erilaisia Raamattuja, joissa on eri kirjoja ja tekstejä kuin perinteisemmissä Raamatuissa. Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että Raamatun kaanonista on jätetty kirjoja pois pelkkien kustannussyidenkin takia. Ei ehkä aivan kestävin teologinen perustelu.
Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille Raamatusta millään tavalla kiinnostuneille. Se avaa Raamatun historiaa tieteellisellä ja puolueettomalla otteella, helppolukuisella ja -tajuisella tyylillä.
1700-luvun tunnettu valistusfilosofi ennusti, ettei 1800-luvun lopulla enää kukaan lue Raamattua. Tänään tiedämme, että Raamattu on maailman eniten levinnyt kirja.
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 8, SLEY, 1982.
Levinnein tai levitetyin ei ole sama kuin luetuin. Suomenkin kotien kirjahyllyissä on kymmeniä tuhansia pareille annettuja ilmaisia ns. vihkiraamattuja, joita ei olle avattu muuten kuin laitettaessa sukulaisten kuolinilmoituksia sen lehtien väliin.
Mistä tiedät, ettei niitä vihkiraamattuja ole lainkaan luettu? Ja ainakin tämän valistusfilosofin ennustus meni täysin pieleen.
Monissa maissa Raamattu on kristityn rakkain ja tärkein kirja.
Mitkä ovat maailman kolme myydyintä kirjaa?
Tätä ikuisuuskysymystä on pohdittu usein mm. erilaisilla internetin keskustelupalstoilla. Varmaa vastausta kysymykseesi ei taida kukaan tietää, sillä luotettavia tilastotietoja kirjojen myyntiluvuista ei ole saatavissa kuin aivan viime vuosikymmeniltä.
Russell Ashin teoksessa ”The Top 10 of Everything” (Dorling Kindersley, 1996) on kuitenkin yritetty laatia uskottavalta vaikuttava lista kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista. Kolmen kärjen listalla muodostaa: 1. ”Raamattu”, 2. Maon ”Punainen kirja” ja 3. Websterin ”American Spelling Book”.
Top 10-lista löytyy kokonaisuudessaan sivulta http://www.ipl.org/div/farq/bestsellerFARQ.html
Russell Ashin teos on suomennettu nimellä ”10 kärjessä” (Helsinki Media, 1996).
Mitkä ovat maailman kolme myydyintä kirjaa?
VastausVastattu 26.3.2007 Päivitetty 26.3.2007
Vartiotorni on (ainakin ollut) maailman laajalevikkeisin lehti. Onko se mielestäsi jokin argumentti esimerkiksi lehden luotettavuudesta, Mika?
Vartiotornia en ole oikeastaan lainkaan lukenut, mutta Jeesus itse sanoo: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh. 7:17)
Jätit vastaamatta kysymykseen.
Antero, vastasin näin, koska pidät Raamattua epäluotettavana.
Raamatun kaanoniin otetuilla teksteillä on apostolinen arvovalta. Ne myös ovat yhtäpitäviä apostolisen opetuksen ja julistuksen kanssa.
Mika, näinhän se on isossa kuvassa.
Anterolle vielä: Syyt siihen, että VT:n apokryfikirjat jätettiin pois British and Foreign Bible Societyn kustantamista raamatuista, olivat sekä kustannuksiin liittyviä että teologisia. Luterilaisuus piti apokryfejä hyödyllisinä lukea kun taas reformoitu kirkko, jonka edustajat olivat Raamattuseurassa, torjui ne jo 1500-luvulla. Niitä ei siis noin vain jätetty pois Raamatusta.
Vielä 1800-luvun puolivälissä Raamattu oli todella kallis kirja köyhien hankittavaksi: lumppupaperia ja nahkalla verhoillut puukannet. Itselläni sattuu olemaan sekä 1870-luvulla painettu hyväkuntoinen ja selvästi paljonkin luettu Raamattuseurojen Raamattu että 1840-luvulla painettu, apokryfit, Lutherin esipuheet ja rekisterit l. hakemistot käsittävä Biblia. Kirjojen kokoero on huomattava, samoin on ollut myös niiden hintaero. Suomalaiset eivät tietenkään tunne tällaisia asioita. Sensuroidun satunnainen lukija niputtaa ne samaan lokeroon 2400 vuotta sitten toimineiden kirjurien tekstinmuokkauksen kanssa. Itse asiassa apokryfikirjojen palauttamista vastustetaan meidänkin kirkossamme. Siksi markkinoilla on tälläkin hetkellä kahta erilaista suomenkielistä Raamattua: apokryfeillä ja ilman. Itsekin olen lukenut apokryfejä vasta keski-ikäisenä.
Raamatunlevitystyössä käytetään muuten tänäkin päivänä Raamatun osien painatusta. Minunkin eka raamattuni oli pieni Gideon-veljien jakama Uusi testamentti ja Psalmit. On jaettu myös pelkkiä Johanneksen tai Luukkaan evankeliumeita.
Pääkysymys ei minusta ole, mitä Raamattua tai Uutta testamenttia ihmiset lukevat (poislukien Uuden Maailman väännös). Tärkeintä olisi, että lukisivat. Sitten voi tutustua tekstikritiikkiin ja muuhun eksegetiikkaan 🙂
Pahinta on maccabealaiskirjojen poisjättäminen, sillä ne avaisivat Jeesus-liikkeen todelliset motiivit ja tavoitteet.
Ei Jeesuksen tehtäväkuva ja tärkeimpien opetuslasten nimet sattumalta ole samoja kuin maccabealaisjohtajien. Nomen est omen.
Kiitos Marko lukuisista hyvistä kommenteista tässä(kin) blogissa. 🙂
Mäkipelto ja Huotari ottavat kantaa myös Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen otsikolla – Neitsyt tulee raskaaksi – vai oliko hän neitsyt? He viittavat apostoliseen uskontunnustukseen… ”ja sikisi Pyhästä Hengestä.” He toteavat Jeesuksen neitseestäsyntymisen merkityksestä mm, että ”vaikka se on ollut kristilliselle kirkolle ”aina hieman epämääräinen” usko siihen on ollut kuitenkin kristillisissä kirkoissa vankkumaton.” Tämä perustuu Matt 1:23 ja Jesajan kirjan lukuun 7:14 ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” Myös Luk1:35 viittaa Jeesuksen syntymiseen neitseestä.
Tästä sitten päästään asian ytimeen, kun he alkavat käsitellä ”tieteellisellä otteella” tuota Jesajan kirjan lukua 7. Heidän mielestään tuo teksti kertoo aivan ”jostakin muusta kuin Jeesus-lapsesta.” Edellinen liittyykin heidän mielestään kuningas Ahasiin. Herra nimittäin kehottaa Jesajaa menemään rohkaisemaan kuningas Ahasia. Jesaja ennustaa Ahasille, että Herra tuhoaa hänen vihollisensa. He siis liittävät Ahasiin Jesajan lupauksen ”nuoresta naisesta”, joka synnyttää pojan. Tosin näin, kun Ahas kieltäytyi pyytämästä merkkiä, niin Herra antoi sen itse. Lisäksi kirjoittajat ihmettelevät, mitä pienellä lapsella on tekemistä valtakuntien välisessä sodassa.”
Kuka siis on tämä pojan synnyttävä ”mystinen vaimo”, kuten he arvelevat? Jesajan vaimo? Ahasin vaimo? Vai olisiko ennustettu poika Ahasin poika kuningas Hiskia? Ehdokkaita on siis useita. Tässä yhteydessä kirjoittajat toteavat, että on varsin epäselvää Jesajan mukaan, onko ”tekstissä mainittu nainen neitsyt vai ei?” Hebrean tekstissä sana הָעַלְמָ֗ה hā·‘al·māh, virgin, neitsyt ilmenee varsinaisesti kahdessa kohdassa. Gen 24:43 Rebekan yhteydessä ja Jes7:14. Sana alma mainitaan yhteensä seitsemän kertaa hebrealaisessa tekstissä. Tosin he väittävät, että kyseessä on siis ”nuori nainen tai tyttö.” Olen perustellusti eri mieltä näissä edellämainituissa kohdissa. Jos heprealainen sana alma ei tarkoita neitsyttä, Matteus lainasi karkeasti väärin profeetta Jesajan kirjaa.
Septuaginta käyttää sanaa παρθένος, parthenos, neitsyt sekä Gen 24:43, että Jes7:14. Se, että hebrean tekstissä sana alma on harvinainen (kuten he toteavat), siihen on jokin syy ja siksi Jesaja myös käyttää tuota hebrean sanaa alma, johon Matteus viittaa. Ei ole mitenkään yllättävää, että kirjoittajat viittavaat tässä yhteydessä sanaan betula (neitsyt).
Syntyikö Jeesus siis neitsyt Mariasta? Mikäli näin ei olisi, kaikki ruumissaarnat ja omaisten lohduttaminen ylösnousemuksen toivolla ovat olleet ja ovat täysin turhia, kuten koko kristillinen opetus. Rationalismin ohjaama teologia on aina pahentunut ensimmäiseksi juuri ajatukseen neitseellisestä sikiämisestä ja Jumalan ”lihaksi tulosta” On turha saarnata ylösnousemusta, mikäli neitseestä syntyminen kielletään.
Niinpä. Räisäs-Heikki sanoi joskus: Samalla kun historiallis-kriittinen raamatuntutkimus on riistänyt meiltä taivaan, se on vapauttanut meidät helvetistä. Vaikka joutui heti perään toteamaan, että se Raamatun henkilö, joka eniten puhuu helvetistä, on Jeesus Nasaretilainen…
Juha Pihkala on oikeassa todetessaan, että historiallis-kriittinen raamatuntutkimus yksin ei riitä kristilliselle kirkolle, koska kaikki tieteelliset tutkimustulokset edellyttävät (tietenkin, M.S.) maailmansisäistä ja naturalista maailmankuvaa. Tässä on muuten sekin ongelma, että ns. yläkristologia edellyttää Kristuksen ennaltaolemisen Isän luona, mitä tieteellisesti ei voida todentaa. Adoptianistinen kristologia, jossa Jeesus otettiin Jumalan Poikana tai häntä alettiin pitää sellaisena, sopii kuin nakutettu historiallis-kriittisen tieteellisen tutkimuksen lähtökohtaoletuksiin. Mäkipelto & Huotari nojaavat tietenkin myös Paavalin Galatalaiskirjeeseen ja Markuksen evankeliumiin tässä neitseestäsyntymiskysymyksessä.
Marko. Kiitos kommentista. Oma tekstini osittain kumpuaa kuolemasta, joka viime sunnuntaina yllättäen kosketti tuttavani puolisoa.
Kosti, osanottoni. Voimia ja siunausta kaikille, joita asia koskettaa.
Marko. Kiitos paljon.
Tästä kirjasta ja sen aiheesta on huomenna Radio Deissä Viikon Debatti. Suorana klo 9.
Voi kuunnella jälkikäteen Dei Plussasta
https://www.radiodei.fi/ohjelmat/viikon-debatti/
Kiitos vinkkauksesta!
Tarkistin vielä ketkä ovat debatoimassa.
Teologi-eksegeetit Ville Mäkipelto ja Matti Kankaanniemi.
Kiitos Sari, tulee kuunneltua myöhemmin varmuudella. 🙂
Eipä kestä. Onneksi voin kuunnella suorana työn lomassa. Viikon Debatti on muutenkin lempparini Dein ohjelmista.
Mäkipelto ja Huotari jatkavat vain neitseestäsyntymisen kyseenalaistaminen traditiota, joka ilmenee monissa kirkon omissa materiaaleissa. Näin esimerkiksi kirkon koulutuskeskuksen oppikirjassa ”Tulkinnan kehällä.” Kari Latvus katsoo Raamatun ohjeellisuuden olevan kirkolle ongelmallista koskien neitseestäsyntymistä, kuten hän toteaa: ”voi varmuudella sanoa, ettei Markus rakenna teologiaansa, pelastusoppia tai kristologiaa, neitseellisen syntymän varaan. Jeesuksen merkitys on UT:n kirjoitusaikana siten ollut mahdollista kuvata ilman, että syntymään kiinnitettiin mitään huomiota.” (Tulkinnan kehällä, 253).
Samassa kirjassa Wille Riekkinen pohtii ”kreikkalaiselle kuuliakunnalle” tarjottua kertomusta Jeesuksen neitseellisestä syntymästä, joka poikkesi alkuperäisestä käsityksestä. Jeesuksesta Jumalan tavallisena juutalaisena adoptiopoikana. Kuten hän toteaa,”adoptiaaninen käsitys Jeesuksesta Jumalan Poikana hylättiin ja sijalle asetettiin puolibiologinen puhumalla Hengestä sikiämisestä ja neitseestä syntymisestä.” (Tulkinnan kehällä, 241).
Sama adoptiopoika-ajatus ja kysymyksenasettelu tulee ilmi myös Wille Riekkisen uudessa kirjassa – Kirjain vai Henki, ”Oliko Jeesus siis Jumalan poika?” ” Kuten hän toteaa, ”juutalainen käsitys Jeesuksesta Jumalan poikana on vanhempi, hellenistinen nuorempi.” Adoptiaanista näkemystä Riekkinen pitää Markuksen evankeliumin nuotoilemana (s.108).
Riekkisen kirja on tosin vähemmän raflaava kuin Mäkipellon ja Huotarin, jotka ovat ammentaneet samoista ”eksegeettisistä leileistä.”
Kosti, en huomannut tätä jatkoasi vaan kommentoin edellistä.
” Kari Latvus katsoo Raamatun ohjeellisuuden olevan kirkolle ongelmallista koskien neitseestäsyntymistä, kuten hän toteaa: ”voi varmuudella sanoa, ettei Markus rakenna teologiaansa, pelastusoppia tai kristologiaa, neitseellisen syntymän varaan. Jeesuksen merkitys on UT:n kirjoitusaikana siten ollut mahdollista kuvata ilman, että syntymään kiinnitettiin mitään huomiota.” (Tulkinnan kehällä, 253).
Neitsyt Mariaa suojeltiin tällä tavalla, hänestä ei puhuttu tai viitattiin salaisesti. Tämä korostus näkyy myös Paavalin kirjeissä;
” Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.” ( 1 Tim 3:16)
Jeesuksen neitseestäsyntyminen on järkeä kivistävä opinkappale. Matteus ja Luukas kertovat Jeesuksen syntymästä, kun taas Markus, Johannes ja Paavali vaikenevat siitä tyystin. Paavali on sikälikin mielenkiintoinen, että hänen kirjeittensä syntyajankohta ajoittuu lähimmäksi historiallista Jeesusta, jopa vuosikymmeniä ennen muita UT:n kirjoittajia. Silti hän ei mainitse kedon paimenia, ei ihmettele kirkasta tähteä, ei jouluyön enkeliä, ei itämaan tietäjiä, ei neitseestä syntymistä. Selitys löytyy Paavalin teologiasta: vain ylösnoussut Kristus on hänelle merkityksellinen.
En oikein ymmärrä, kuten Kosti Vasumäki kirjoittaa, että mikäli Jeesus ei olisi syntynyt neitseestä, hautaan siunauspuheet ja omaisten lohduttaminen olisivat turhia. Eikö monin verroin tärkeämpää ole julistaa ylösnoussutta Kristusta koko maailman toivona?
Ajatus neitseestä syntymiselle ei ollut antiikin kirjallisuudessa vieras aihe. Mutta juuri siksi on syytä kysyä, miksi vain Matteus ja Luukas mainitsevat neitseestä sikiämisen, mikä on heidän motiivinsa.
Koko UT avautuu pääsiäissanomasta käsin. Jokainen UT:n kirjoittaja tiesi, mitä Jeesukselle tapahtui: hän nousi kuolleista. Tämä pääsiäisen uniikki sanoma toimi UT:n kirjoittajien innoittajana. Ja koska Jeesus oli noussut kuolleista, ei hänen syntymänsäkään voinut olla mikä tahansa tapahtuma. Syntymäkertomusten sadunomaisuus selittynee juuri tästä.
Jeesuksen historiallista olemassaoloa ei kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Miten ja missä hän syntyi, jää ilmeisesti tutkimukselta salaan. Kuitenkin monet langat näyttävät päätyvän Betlehemiin.
Oppi neitseestä syntymisestä painottaa sitä, ettei kysymyksessä ollut kuka tahansa historian henkilö, vaan hän oli jotakin olennaisesti omaansa, jonka syntymäjuhlan viettoon kokoontuu joka joulu yli kaksi miljardia ihmistä.
”En oikein ymmärrä, kuten Kosti Vasumäki kirjoittaa, että mikäli Jeesus ei olisi syntynyt neitseestä, hautaan siunauspuheet ja omaisten lohduttaminen olisivat turhia. Eikö monin verroin tärkeämpää ole julistaa ylösnoussutta Kristusta koko maailman toivona?”
Minä ymmärrän. Neitseestä syntyminen takaa synnittömyyden lähtötilanteen. Jos näin ei olisi sovitusta ei olisi tapahtunut. Kuva uudesta Aadamista neitseellisestä alkutilassa kulminoituu Kristuksessa ja on käsillä. Lohduttamisen lähtökohta on kokonaisuus ei vain osa siitä.
Marialogia on myös vahvasti sidoksissa inkarnaatioteologiaan ja kuvaan kirkosta puhtaana neitsyenä.
Toisaalta on pohdittu myös sitä, että olisiko Kristus oli inkarnoitunut lihaan ilman ihmiskunnan lankeemustakin. Ilmeisesti näin olisi tapahtunutkin.
Matti Wirilander: ”En oikein ymmärrä, kuten Kosti Vasumäki kirjoittaa, että mikäli Jeesus ei olisi syntynyt neitseestä, hautaan siunauspuheet ja omaisten lohduttaminen olisivat turhia.”
Kyse lienee yksinkertaisesti siitä, kuka pitää mitäkin uskonkappaletta tärkeänä _omalle_ uskolleen. Lähellekään aina nämä henkilökohtaiset kiveen hakatut oletukset ja vaatimukset eivät ole perusteltavissa tai ne saattavat jopa viedä pohjan koko uskolta. Jehovan todistajat esimerkiksi toteavat, että ellei Raamatun esittämä vedenpaisumus olisi totta, koko Raamattu menettäisi merkityksensä. Näin linjaamalla he vesittävät koko uskontonsa.
”Kyse lienee yksinkertaisesti siitä, kuka pitää mitäkin uskonkappaletta tärkeänä _omalle_ uskolleen. ”
Marialogia muodostui alusta asti ja oli kirkon uskon keskiössä. Esim varhaiset liturgiset dokumentit kuvaavat tätä. Vedenpaisumuskertomus sen ympärille patristisessa teologiassa muodostuu kirjava tulkinta joukko, näin ei tapahdu Marialogian kohdalla. Ei ole myöskään mitään tarvetta asettaa joitakin asioita vastakkain, tai lähtökohtaisesti ottaa induvidualistinen lähestymistapa Raamatun teksteihin. Tämän tyyppinen Raamatun tulkinta oli yhtenäiselle kirkolle vieras.
Sami Paajanen: ”Tämän tyyppinen Raamatun tulkinta oli yhtenäiselle kirkolle vieras.”
Sen tyyppinen Raamatun tulkinta ei näytä olevan vierasta kristityiksi itseään tituleeraaville yksilöille.
Matti Wirilander. Niinhän minä totesin, että rationalismin ohjaama teologia on aina pahentunut ensimmäiseksi juuri ajatukseen neitseellisestä sikiämisestä ja Jumalan ”lihaksi tulosta.” Mitä sanokaan Johannes. ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Nyt emme puhu jostakin Jumalan adoptoimasta juutalaisesta tavallisesta miehestä, vaan itse lihaksi tulleesta Jumalasta.
Eikö siinä ilmene Matteuksen ja Luukaksen motiivi, kun he kirjoittavat neitseestä sikiämisestä. Entä sitten syntiinlankeemus. Kuka meistä on synnistä vapaa. No vastauksen tiedämme. Entä pystyykö joku tavallinen juutalainen mies lunastamaan meidät synnin kuoleman ja perkeleen vallasta. Ei pysty. Siihen tarvitaan Jumalan ainoa Poika, neitsyt Mariasta syntynyt, meidän edestämme ristiinnaulittu, kuollut, astunut alas tuonelaan ja noussut kolmantena päivänä kuolleista. Tuon ylösnousseen äänen Paavali kuuli ja heräsi siihen paikkaan, katui ja uskoi ja lähti senjälkeen heti julistamaan ylösnoussutta Kristusta. Jeesuksen neitseestä syntyminen on koko kristinuskon perusta. Sen mukana kirkko joko seisoo tai kaatuu. Neitseestä lihaksi tulleeseen Jumalan Poikaan voi tietenkin uskoa tai olla uskomatta.
”Sen tyyppinen Raamatun tulkinta ei näytä olevan vierasta kristityiksi itseään tituleeraaville yksilöille.”
Tässä esiintyy tyypillinen tietämättömyyden ajatus kirkon tulkinta oikeudesta. Ei olla hahmotettu kirkon historiaa. Kukaan katolinen tai ortodoksi kristitty ei allekirjoita tätä. He tietävät, että asia ei ole näin. Joten yleistys ei ole tosi.
Tässä vaiheessa kaunis kiitos vilkkaasta keskustelusta, jossa on paljon hyvää pohdintaa ja analyysiä. Jatkukoon se niin kauan kuin keskustelijat haluavat. Sarin vinkkaaman Radio Dein debatin jälkeen keskusteltavaa saattaa olla entistä enemmän. 🙂
Mukava kun täällä aletaan päästä asiaan.
Neitsyt oli ajassaan arvonimi tytölle joka uskoi sukujen päätöksentekoon tulevassa naimakaupassa.
Jeesuksen adoptionaalisuudesta luovuttiin vuoden kuluessa kun Jeesuksen seuraajat tulivat silloisen Rooman pääuskonnon harjoittajiksi vanhoja Jumalia unohtamatta hallitsijalta.
Tämän jälkeen Jeesus ja Kristus Ylösnousseena olivat Yhtä.
Kirkkomme sanoo ettei asiasta koskaan ole ollut epäselvyyttä. Miksi asiasta on kuitenkin nyt asiallista puhua.
Olen itse vierastanut ajatusta edellisen kieltämisestä koska Jumala hyvin mahdollisuuksiinsa ottaa poikalapsen omaksi pojakseen.
Kristillisen Uskon todistuksen kannalta on hedelmällisempää myöntää adoptionaalisen focuksen totuus Inhimillisen ja Taivaallisen konversiona jolloin Pyhä Henkikin tulee ymmärretyksi paremmin.
Kosti Vasumäelle ja muillekin vastaan selvennykseksi, että kysymys Jeesuksen neitseestä syntymisestä ihmetyttää minua lähinnä siksi, että vain Matteus ja Luukas tietävät siitä kertoa, mutta muut UT:n kirjoittajat ovat asiasta vaiti. Näin myös Paavali, jonka kirjeet ovat historiallisesti lähimpänä niitä tapahtumia, jotka liittyvät Jeesuksen maanpäälliseen elämään, siis myös syntymään. Tosin selitys löytynee Paavalin ylösnousemusteologiasta. Jos Jeesuksen ihmeellinen maailmantulo olisi häntä kiinnostanut, hän olisi varmasti siihen eksplisiittisesti viitannut.
Paavalin teologian keskiössä on ylösnoussut Kristus. Nousiko Jeesus kuolleista vai ei?. Tämän kysymyksen myötä koko kristinusko seisoo tai kaatuu.
Itse uskon ja liityn iloisesti niiden joukkoon, jotka uskovat ylösnousseeseen Kristukseen meidän ja koko maailman toivona. En tiedä (huom. rationaalinen ilmaisuni) syntyikö hän neitseestä. Neitseestä syntyminen heijastelee UT:n kirjoittajien teologiasta kannanottoa Jumalan ilmoitukseen Jeesuksen syntymästä. Kummallista kyllä, miltei koko UT on vaiti ja ilmeisen tietämätön, miten Jeesus tuli maailmaan. Oppi neitseestä syntymisestä kehkeytyi vähitellen, kunnes siitä tuli dogmi, jonka kirkko esittää nyt uskottavaksi.
”Syntyi Neitsyt Mariasta –” Tämä on teologinen totuus, mutta onko se myös biologinen totuus? Millään mittatikulla en voi sitä osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Jos voisin, olisin monien kavahtama rationalisti. Siksi minulle riittää se, mitä kirkko tunnustuksissaan opettaa neitsyt Mariasta. Sen haluan omakohtaisesti uskoa.
Mariasta ja Jeesuksen neitseestä syntymästä evankelimitekstit ovat niukkasanaisia. Paavalin teologiassa asiaan viitataan verhotusti;
”Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen”
Jos pidämme Raamatun kirjallista traditiota ainoana varteenotettavana lähteenä näkökulma voi kaventua. Ut on monista asioista vaiti, sen sijaan kirkon elämä puhuu rikasta kieltä. Neitseestä syntyminen, Jeesuksen ennaltaolo, inkarnaatio, ylösnousemus ja Maria ikuinen neitsyys ovat kirkon todellisuutta. Jokainen dogma on kulkenut oman kehityskaarensa. Ne on myös ajansaatossa koeteltu.
Ovatko teologinen ja biologinen totuus eri asioita. Pitääkö minun uskoa satuja?
Kiitos Matti Wirilander vastauksesta. Kommentoin vain paria kohtaa. Jeesushan toteaa juutalaisille (Joh8) ”Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.” Kun tämä Jeesuksen sana sovitetaan siihen, mitä Matteus ja Luukas kertovat neitseestä syntymästä, heidän todistuksensa on pätevä huolimatta siitä, vaikka muut evankelistat ja Paavali ei siitä kerrokaan.
Totta kyllä, että Jeesuksen ylönousemus on keksiössä, mutta miten se olisi voinut tapahtua ilman yliluonollista sikiämistä ja Jeesuksen syntymistä neitsyt Mariasta. Ei mitenkään. Ne on liitettävä yhteen. Ilman toista ei ole toista. Siksi totesinkin, että kaikki ruumisaarnat ovat turhia, ellei molempia oteta huomioon.
”Syntyi Neitsyt Mariasta –” Tämä on teologinen totuus, mutta onko se myös biologinen totuus?”
Miten sitten on ymmärettävä se opinkohta, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä yliluonnollisesti ja biologisesti hän syntyi neitsyt Mariasta. Kari Latvushan toteaa: ”voi varmuudella sanoa, ettei Markus rakenna teologiaansa, pelastusoppia tai kristologiaa, neitseellisen syntymän varaan. Ellei kristologiaa rakenneta neitseellisen syntymän varaan, niin kannattaako sitten saarnata Jeesuksen ylösnousemuksesta, koska sitä ei olisi voinut tapahtua ilman synnitöntä lunastajaa?