Seurakunnan kirkkoherra on vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon, vaikka kirkko ei ole hyväksynyt moista. Samalla paikallisseurakunta on hämillään ja sen yhteys rikkoutuu. Liberaalit seurakuntalaiset taputtavat käsiään ja sanovat jo oli aikakin! Herätysliikkeiden väki nousee kapinaan tällaisesta. Seurakunnan yhteys on kadonnut ja joukko hajaantuu erilaisin ryhmittymiin. Tie uusien seurakuntien ilmaantumiseen on avattu!
Yhteinen vihollisemme nauraa. Kylläpä tästä iloa riittää!
Surullista kehityksessä on se, että kirkon linjan vastasesti toimivia pappeja boikotoidaan. Vihkiessään he valitsevat puolensa ja hylkäävät osan seurakunnastaan. Eivät sitä tietoisesti tee, mutta mekanismi siinä on sellainen, että pappien olisi hyvä tiedostaa mikä seuraus siitä väistämättä on.
Ei pitäisi boikotoida, vaan hyväksyä kirkon linjan vastainen toiminta?
Joillekin on mahdollista sopeutua mihin tahansa toimintaan, toisille ei.
Tässä sitten Lutherin versio, josta kuvautuu koulupihan versio ja kiero lakimies. ”Luther ei hyväksy sitä skolastiikan käsitystä, että Jumalan kuva eli imago olisi säilynyt ihmisen luontovarustuksessa, sen sijaan kaltaisuus eli similitudo olisi kadotettu.” Jouko N. Martikainen.
https://www.perustalehti.fi/2021/09/imago-essentialis/
Sanojen toistaminen eli repetitio latinaksi on keino eli medium vaikuttaa itseään viisaammalta eli sapientior.
Kosti, suurinosa kristikunnasta, ei ajattele lutherin tavoin. Luterilaisuus on tässä antropologisessa näkemyksessä marginaalissa. Patristisesta kirjallisuudesta ei löydy vastaavaa. Luther keksi tämän 1500 luvulla, mutta nämä nyt ovat tuttuja asioita.
Sami, yleensähän juuri”suurin osa”on väärässä. Niitä on paljon siis suurin osa, jotka kulkevat massassa virran vietävänä kadotukseen. Jeesuksen mukaan valtakunnan perii hänen oma piskuinen laumansa. Ahdas portti ja kaita tie vie lepäämään vihreälle laitumelle hyvän Paimenen johdatuksessa.
Leveässä portissa on katto korkealla ja seinät niin leveällä, että isot massat mahtuvat vaivatta lävitse.
Riitta, olen samaamieltä. Ilmestyskirjassa näemme suuren pelastettujen joukon.
Seurakunnan yhteys on vaarassa, kun mielestään oikeassa olevat eristäytyvät omiksi ’piskuisiksi laumoikseen’. Luukkaan luku, jossa tuo ’piskuinen lauma’ mainitaan varoittaakin juuri farisealaisuudesta.
144000 eli 12×12000 kulu Raamatun astronomiseen numeriikkaan. Esiintyy Ilmetyskirjassa myös muodossa 144 Jerusalemin muurin korkeutena. Ei ole sattumalta luvusa 14 kun luku 666 on luvussa 13.
144000:666=216,216216216216 jne ja 144000:216 = 666,666 666 666 666 ….
Bonjaatteko?
”Taivaan mittakepin” eli Herran nimen kolmikirjaimesta JHV saadun lukuarvon 1056 avulla annetut etäisyydet maasta aurinkoon ja kuuhun sekä maan kehä ja ympärysmitta ovat : Maa- aurinko 1056 x 144000 152064000 km (tai Baalbekin yardia) Maa- kuu 1056 x 360 =380160, maan halkaisija 1056 x 12 =12762 ,maan kehä 1056 x 12 x 3,1415 =39810. Kun vertaa näitä gematrian antamia mittoja samoihin englantilaisin yksikoin annettuihin tieteellisiin mittoihin ei voi olla hämmästymättä, sillä mitat ovat edellisten toisintoja suhteessa 1/6: (kultainen leikkaus: maili suhteessa metriin)
Maa-aurinko 15206400: 1,6 = 91238400 mailia = 1056 x 90000. Maa-kuu 380160: 1,6 =237600 mailia on 1056 x 225. Maan halkaisija 12672 : 1,6 7920 mailia on 1056 x 7,5.
Maan kehä 39810 : 1.6 24694 mailia on 1056 x 24 (pyöristetty kokonaisluvuiksi).
Kuun halkaisija 3456 : 1,6 2160 mai1ia (Huom: 6 x 6 x 60) Kuun säde 1728 : 1,6 1080 mailia.
Mittoja vertailtaessa on helppo havaita, miten 1056 on yhdistävänä tekijänä niin maileissa kuin kilometreissiikin. Luku 1056 esim. kilometreinä on 660 mailia, joka ilmoitettuna ja sanan avulla hepreassa kirjoitetaan 600 ja 60, minkä sanonnan arvoksi tulee 666, silla heprean vav kirjaimen, jolla sana ’ja’ ilmaistaan, arvo on 6! (Siis taas ”pedon” luku ja herran luku yhtyvät. Kun Jeesus sanoo Ut.ssa, että isä ja minä olemme yhtä , on kysymys siitä, että molempien nimet yhtyvät tekijän 666 kautta, sillä isiin peilikuva 1065,6 on 1.6 x 666 ja 666 edusti Kuu-Kristusta, sillä 1080 + 666 = 1746 eli fuusion numero! )
666 on siis myös antiikin mittausopin eräs välittäjä esim. sanojen jumala ja ihminen lukuarvojen 1056, 31415, ja 144000 välillä.
Yksi on meillä välimies: ” Herra Jeesus Kristus” (Heprealaiskirjeessä). Sanonnan Herra Jeesus Kristus arvo on 3168, joka on samalla maan säteen puolikas eli maan halkaisijan neljännes kilometreissä. Vesica Pisciksen (kalanrakon) kaari on aina ympyrän kehän kolmannes: Sellaisen ympyrän, jonka kehä on 3168 eli Herra Jeesus Kristus, kolmannes on 1056, eli Herra! Tässä on gematrinen kolminaisuusoppi!
Evankeliumeiden luvuissa kannattaa aina katsoa keille tai kenelle puhutaan. Jeesus puhuu tässä Luuk. 12:22-32 opetuslapsilleen, ei fariseuksille. Isä on nähnyt hyväksi antaa piskuiselle laumalleen valtakunnan. Piskuinen lauma etsii ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa. Heillä on selvä tärkeysjärjestys elämässään. He luottavat Jumalan huolenpitoon ja lupauksiin.
Esim. ev.lut. kirkon johto ei selvästikään etsi Jumalan valtakuntaa, vaan on kiinnostunut vain tästä maailmasta. Kaikissa kannanotoissa se on nähtävissä.
Pikku huomio: Puolan katolisen kirkon piispainkokous kritisoi Saksan katolista kirkkoa miltei samoin sanoin kuin Riitta S. arvioi oman kirkkomme johtoa.
Minä olen ’piskuisen lauman’ jäsen. Ei minun tarvitse etsiä Jumalan valtakuntaa, koska Jumalan valtakunta on jo sisällisesti meissä ” https://raamattu.fi/raamattu/KR38/LUK.17/Luukas-17” .
Minusta Jumalan valtakuntaan mahtuvat kaikki samit, riitat ja meilälesbotkin.
Seija, kiitos vaan, minä toivon pääseväni, mutta en voi olla siitä varma.
”Jeesus puhuu tässä Luuk. 12:22-32 opetuslapsilleen, ei fariseuksille.” Aivan. Juuri opetuslapsilleen Jeesus sanoi: ”Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta.”
Sami: Mua vähän inhottaa tämä asiayhteydestään irrotettujen raamatunlauseiden kopiointi, mutta sorrun siihen nyt itsekin: ” Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. ” Kaikki tällä palstalla hyvin Raamattunsa lukeneet, tietävät, mistä kohdasta bibliaa lauseet ovat peräisin.
Ja sinulle Sami henkilökohtaisesti: Kasvoin evankelisessa perheessä ja meille jo ihan lapsena istutettiin pelastusvarmuus: ” Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”
Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.”
Seija, pelastusvarmuus aparaatti on keinotekoinen uskonpuhdistuksen luoma komplikaatio. Evankeliset sitä viljelee, sen juuret ovat vähän monimutkaisempi selvitysprosessi kotimaan blogissa. Paavalin muista kohdista irtoaa vastapainoa, mm. sanoilla ”ei niin, että olisin sitä saavuttanut”, ” jos ehkä pääsen ylösnousemukseen”, myös eri pyhityskohdat tuovat yksioikoiselle Paavalin lukemiselle tasapainon. Joten tuo pelastusvarmuus on vähän heikonlaista.🙂
Körttimummin ’pelastusvarmuus’: ”Jos Herra laittaa minut helvettiin, Hän tekee ihan oikein. Jos hän ottaa minut taivaaseen, siihen ei kenelläkään ole mitään sanomista.”
Iloitsen siitä, että edes tällä kerralla olen Martti Pentin linjoilla:
Yksin armosta… ettei kukaan kerskaisi…
Martti Pentin mielestä siis ne, joille Raamattu on Jumalan Sanaa, ovat fariseuksia ja ulkokultaisia ihmisiä. Ok Martti Pentti. Se on sinun mielipiteesi.
Raamatun mukaan vain Jeesus on Jumalan Sana.
Raamattu on Jumalan Sanaa ja Jumalan sanaa. Tässä ei ole mitään ristiriitaa. Ristiriita on ihmisen syntisessä saivartelevassa ja Jumalan Sanaa ja sanaa ja tahtoa vastustavassa päässä, mielessä ja sydämessä.
”Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: ’Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?’ Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isä, joka on minut lähettänyt.” Joh. 14:23-24
Kuten lainauksestasikin huomaat, Jeesuksen puheessa on käytetty sanaa ’sana’ pienellä kirjaimella ja usein monikossa. Vain yksikössä käytetty ’Sana’ isolla alkukirjaimella on tuttu Johanneksen evankeliumin alusta ja viittaa Jeesukseen, lihaksi tulleeseen Sanaan. Mitä nuo Jeesuksen tarkoittamat ’minun sanani’ sitten ovat? Sitä kannattaa miettiä evankeliumeita avoimin mielin tutkien.
Martti Pentti, sinun kannaltasi pitäisi olla vain ilahduttava asia se, että nuo mielestäsi oikeassa olevat fariseukset eristäytyvät omaksi laumakseen. Sittenhän pääset heistä eikä tarvitse jatkuvasti valittaa ja herjata heitä täälläkään.
Yhteyttä ei voi pakottaa. Se syntyy ainoastaan niiden Pyhässä Hengessä olevien välille, joille Raamatun sanoma on sanoma Jumalan rakkaudesta ja armosta, jonka keskuksena on Jeesus Kristus Jumalan Poika, joka on kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut syntimme ja ylösnousemuksellaan kuolleista ja Taivaaseen astumisellaan ansainnut meille vanhurskautuksen ja ikuisen elämän hänen ja Isän Jumalan luona taivaassa.
Ihminen ei voi synnyttää eikä pakottaa yhteyttä niiden välille, joiden välillä ei yhteyttä yksinkertaisesti voi olla. Se syntyy vain niiden välille, joille Raamattu on Jumalan Pyhää muuttumatonta Sanaa.
Jos pidät Raamattua pyhänä Jumalan sanana, ota se tosissasi, Riitta Sistonen! Sen mukaan vain Jeesus on Jumalan Sana.
Juuri näin teen, Martti Pentti. Ja sama kehotus koskee sinuakin!
”Minä olen maan mato, en enää ihminen. Ps. 22:7”
”Raamattu on Jumalan Sana, joka on ilmaistu kirjaimin, samoin kuin Kristus, Jumalan ikuinen Sana, pukeutui ihmisyyteen. Niinpä Jumalan kirjoitettu Sana saa maailmassa samanlaisen kohtelun kuin Kristus aikanaan. Se on muihin kirjoihin verrattuna kuin mato. Sille ei näet osoiteta samanlaista kunnioitusta kuin muiden ihmisten kirjoille, joita tutkitaan, luetaan, tarkastellaan, säilytetään ja käytetään. Raamattu saa parhaassa tapauksessa jäädä lojumaan penkin alle. Toiset taas repivät sen kappaleiksi, ristiinnaulitsevat sen, ruoskivat ja kiduttavat sitä, kunnes saavat sen tulkituksi oman harhaoppinsa, mielensä ja pahan tahtonsa mukaan. Lopuksi se tuhotaan, surmataan ja haudataan niin, että se häviää maailmasta ja unohtuu. Se kuitenkin herää väistämättä eloon; siinä ei auta mikään vastustus. Siksi on hyvä merkki, jos joku on saanut sen kallisarvoisen lahjan, että rakastaa Raamattua, lukee sitä mielellään ja pitää sitä arvossa. Hänelle Jumala varmasti osoittaa kunnioitustaan.” (Luther, Tienviittoja, 228).
En kehottanut pitämään Lutherin sanoja pyhinä.