Keskellä Afrikkaa on Kamerun. Kamerunin pääkaupunki on Yaounde. 1980 -luvulla Yaoundéssa aloitti Kamerunin luterilainen kirkko seurakunnan. Aluksi ihmiset kokoontuivat kodeissa. Väkimäärän kasvaessa piti hankkia kirkkotila.
SLEY tuli mukaan toimintaan 1990. Siitä lähtien vuoteen 2007 paikalla oli suomalaisia lähetystyöntekijöitä.
Vähitellen syntyi useampia seurakuntia. Nsimeyongiin ja Djoungoloon rakennettiin oma kirkko, toisia tiloja vuokrattiin kirkkotiloiksi. Lähtiessämme 2007 kaupungissa oli kuusi seurakuntaa.
Mielenkiintoinen vaihe oli kokeilu yhden seurakunnan organisoinnista kaupungissa olevaan vankilaan. Pidimme siellä säännöllisesti messuja. Seurakunta järjestäytyi pitkäaikaisisten vankien johdolla. Messut pidettiin yhdessä huoneessa missä oli riittävästi tilaa. Vangit osallistuivat aktiivisesti ja huolehtivat monista järjestelyistä.
Meillä jotka kävimme saarnaamassa oli mukanamme paperit jotka kertoivat millä asialla olimme ja niinpä sisään pääsy ei ollut ongelmallista sen paremmin kuin ulos tulo messun ja sen jälkeen jatkuneitten keskustelujen jälkeen.
Jatkoimme tuon seurakunnan toimintaa pidemmän aikaa. Sitten tuli mukaan meistä riippumattomia tekijöitä. Protestanttisten kirkkojen yhteistyöelimen vankilatyöntekijät kokivat että laajentunut toimintamme jotenkin oli tullut heidän reviirilleen, niin että protestanttisten kirkkojen yhteistyöelimen järjestämä papin työ jäi liiaksi varjoon.
Koska meillä oli kädet täynnä muutakin tekemistä, niin päätimme lopettaa oman toimintamme Yaoundéssa olevassa isossa vankilassa ja jättää sen yksistään protestanttisten kirkojen yhteistyöelimen hoitoon.
Tässä pieni historiikki lyhyen aikaa toimineesta seurakunnasta.
Jeesus sanoo vertauksessaan Matt. 25:31-46 seuraavat sanat:
36 — Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
43 — Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Asioita voidaan priorisoida, jos löytyy korvaava taho, joka toimii samalla metodilla. Minä olen miettinyt noita Raamatunlauseita enkä ole ihan sinut vielä niiden kanssa. Osa minussa saoo, että nehän kaikki kärsivät pahojen tekojensa seurauksista. Jeesus kärsi syyttömänä. Toinen osa minussa sanoo: Jeesus on siellä kokoontuneen seurakunnan keskellä ja tarkkailee motiiviamme, miksi sinne menemme ja miten suhtaudumme niihin ihmisiin.
Lauri
Kiitos puheenvuorostasi.
Mielestäni merkittävin syy evankeliumin julistamiseen on evankeliumi itsessään. Myös vangit ovat ihmisiä. Ihmisinä hekin tarvitsevat evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.
Sattuipa tänään 26.10. että ennen kuin vaimoni meni aamukuudeksi töihin, pidimme yhteisen aamuhartauden. Siinä hän luki päivän tekstin Anna-Mari Kaskisen kirjoittamasta ja Kikka Nyrénin kuvittamasta kirjasta Kodin Arkihetken Raamattu. Raamatun aarteita ja rukouksia vuoden jokaiselle päivälle.
Siinä oli juuri tuo sama aihe raamatuntekstinä Matt. 25:35-40 sekä erinomainen rukous: ”Sinä tulet meitä vastaan pienissä ja heikoissa. Vapahtaja, auta, etten ohittaisi sinua.”
Vankien olot sikäläisissä vankiloissa ovat paljon yksinkertaisempia kuin suomalaisissa vastaavissa laitoksissa. Myös tilat olivat pienempiä niin että alueella kulkiessaan oli kuin olisi kulkenut kadulla ihmisvilinässä.
Koska muuta toimintaa ei ollut samassa määrin kuin meidän maassamme, niin seurakunnan merkitys oli sitäkin suurempi niille jotka pääsivät sen toimintaan mukaan.