Kirjoitin tänne viimeksi ennen joulua ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johto on saanut taas alkuvuodesta osakseen runsasta mutta vähemmän mairittelevaa julkisuutta. En puutu siihen nyt sen enempää, olen kirjoittanut siitä omassa blogissani. Lyhyesti totean, että totuudella on aina itseisarvo. Aina. Elävällä uskolla ei voi olla mitään pelättävää totuuden ilmi tulemisessa. Sen tehtävähän on nimenomaan ohjata ihmisiä omantunnon herkkyyteen ja totuuden tuntemiseen. Kaikki hämärä, mikäli sellaista on, tulkoon siis päivänvaloon, oli sitä missä tahansa.
Perustan teologiset opintopäivät
Tammikuun ensimmäisinä päivinä (2.-4.1.14) sain vierailla Perustan teologisilla opintopäivillä Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa. ”Edustin” siellä vanhoillislestadiolaista liikettä parissa professori Jouko Talosen vetämässä tilaisuudessa. Ensimmäinen oli paneelikeskustelu herätysliikkeiden virheistä ja synneistä, toinen seminaariluonteinen tilaisuus otsikolla ”Lestadiolaisuuden monet kasvot”.
Pääosin olen saanut muilta vanhoillislestadiolaisilta positiivista palautetta teologipäiville osallistumisesta. Jonkin verran on, ymmärrettävästi, tullut myös kritiikkiä: Joidenkuiden mielestä olisi parempi, että liikettämme edustaisi aina SRK:n tai rauhanyhdistysten virallisesti valtuuttama edustaja. Esimerkkinä tämä blogikirjoitus. Itse kuitenkin näen sellaisen järjestelmän liian jäykkänä nykyajan tarpeisiin. On tietysti totta, ettei yksittäinen rivijäsen ”edusta” siinä mielessä, että voisi puhua koko 100 000 henkisen yhteisön nimissä. Toisaalta niin voi tuskin väittää rauhanyhdistysten tai SRK:n ”virallisesti” valtuuttama edustajakaan. Vanhoillislestadiolaisuus kun on paljon muutakin kuin vain rauhanyhdistykset ja SRK.
Vanhoillislestadiolainen opetus on vanhastaan korostanut uskovien yleistä Pyhän Hengen pappeutta, johon sopii luontevasti, että nimenomaan rivikristityt ovat aktiivisia ja kertovat uskostaan sekä siihen liittyvistä kokemuksistaan. Juuri näin tapahtui esimerkiksi lestadiolaisen alkuherätyksen aikaan. Uskon, että sellainen pitemmän päälle myös ruokkii ja elävöittää ihmisten uskonelämää.
Vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi
Perustan teologiset opintopäivät olivat positiivinen kokemus: Suhtautuminen minuun oli pääsääntöisesti hyvin ystävällistä., kiitos siitä. Ohjelma vaikutti monipuoliselta sekä teologisesti korkeatasoiselta. Vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi nousi kuitenkin keskusteluissa, niin julkisissa kuin kahdenkeskisissäkin, voimakkaasti esille. Näissä tilanteissa suhtautuminen saattoi olla yllättävänkin tunteellista. Eräs kysyjä muotoili kysymyksensä suunnilleen näin: ”Milloin aiotte luopua siitä jumalattomasta seurakuntaopista?” Yhteenvetona: Vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi nähtiin teologisesti perusteettomana, sitä pidettiin tuomitsemisena, ylpeytenä ja pelastuksen ”omimisena”. Tämän tyyppistä argumentaatiota on esitetty runsaasti myös täällä K24:ssä. Kuten olen jo aiemmin tuonut esille, se on mielestäni olkinukke todellisesta seurakuntaopistamme.
Nähdäkseni olkinukkekäsityksen taustalla vaikuttaa postmoderni, relativistinen totuuskäsitys. Sen mukaan yhtä totuutta (eli totuutta sanan varsinaisessa merkityksessä) ei ole tai ainakaan me ihmiset emme voi päästä tuntemaan sitä. Uskonnolliset väitteet ilmaisevat siis lähinnä ihmisen toiveita, kokemuksia ja ikävöintiä, eivät objektiivista todellisuutta. Tässä valossa vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi näyttäytyy tietysti kerta kaikkiaan hävyttömänä: Toivomme pelastusta vain pienelle porukalle ja rajaamme röyhkeästi muut ulkopuolelle!
Seurakuntaoppimme taustalla vaikuttaa kuitenkin klassinen kristillinen totuus- ja ilmoituskäsitys, jota tuntematta sitä on oikeastaan mahdoton ymmärtää. Sen mukaan absoluuttinen ja objektiivinen Totuus eli Jumala on ja hänet on mahdollista tuntea, koska hän ilmoittaa itsensä meille ihmiseksi tulleen Poikansa ja Pyhän Henkensä kautta. ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden”, lupasi Jeesus seuraajilleen yläsalissa (Joh. 16:13).
Apostolien ja profeettojen todistus ihmiseksi tulleesta Totuudesta eli Kristuksesta on tallennettu Pyhän Hengen inspiraation voimalla Raamattuun. Opin, Raamatun tulkinnan, tarkoitus ei ole kuvata vain ihmisen kokemusmaailmaa vaan objektiivista todellisuutta, sitä, miten Jumala todella pelastaa langenneen ihmisen. Näistä lähtökohdista katsottuna Raamatun tulkitsemisessa on kyse äärimmäisen vakavasta asiasta: totuudesta, Jumalan ilmoituksesta, pelastuksesta. Kun kiistellään Raamatun tulkinnasta, kiistellään siitä, mistä kulkee tie ikuiseen elämään.
On selvääkin selvempää, että kristillinen rakkaus velvoittaa toivomaan ja rukoilemaan kaikkien pelastumista. Kenellekään ei saa toivoa pahaa, ketään ei saa aktiivisesti tuomita pelastuksen ulkopuolelle. Tästä ei silti, ainakaan klassisen ilmoituskäsityksen pohjalta, seuraa velvoitetta pitää kaikkia pelastuvina. Pikemminkin päinvastoin. Koska asia on äärettömän vakava, vakavampi kuin mikään muu, ketään ei saa tuudittaa petolliseen rauhaan pitämällä häntä pelastuvana vain kohteliaisuudesta. Näin toimiminenhan olisi äärimmäisen rakkaudetonta.
Mielestäni vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi, sikäli kun se ymmärretään oikein, rakentuu juuri näille lähtökohdille. Sen ”ideana” ei ole aktiivisesti julistaa kenellekään tuomiota. Toivomme vilpittömästi kaikkien pelastumista ja jätämme tuomitsemisen Jumalan asiaksi, joka yksin on erehtymätön sydänten tutkija. Idea on pikemminkin siinä, ettemme uskalla luvata pelastusta uskon suhteen välinpitämättömille tai heille, joiden kanssa olemme eri mieltä Raamatun tulkitsemisesta. Nähdäkseni Raamattu antaa siihen yhtä vähän valtuuksia kuin toisten aktiiviseen tuomitsemiseenkaan. Sana nimittäin sanoo, että on vain yksi usko ja yksi Kristuksen ruumis eli seurakunta (esim. Ef. 4:4-5; ), se varoittaa, että Kristuksen opista luopuvalla ei ole Jumalaa (2.Joh. 1:9) ja Kristuksen omien sanojen mukaan: Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” (Lk. 16:10)
Kiitoksia kaikille pitkästä ja monivaiheisesta keskustelusta. Joukossa on ollut monia asiantuntevia puheenvuoroja.
En ole itse aivan tyytyväinen tähän blogikirjoitukseeni. Tuntuu, etten saanut täysin sanoitetuksi sitä, mitä ajoin takaa. Olen saanut tästä postauksesta perusteltua ja asiallista kritiikkiä myös sähköpostitse. Kiitos siitäkin.
Vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi herättää voimakkaita tunteita. Se on ymmärrettävää ja hyväkin asia: Pelastus on elämän tärkein juttu ja tunteet kertovat, että ihmiset myös kokevat sen sellaiseksi. Toisaalta olisi hyvä, jos tästäkin aiheesta voitaisiin jatkossa entistä enemmän keskustella asiapohjalta, periaatteella: ”Asiat riitelevät, eivät ihmiset.” Täytyy siis jatkaa keskustelua.
Ensimmäisen adventtisunnuntain aihetta voi tutkia ja tekstit lukea täältä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-28-11-2021/
Hyvää Uutta Kirkkovuotta !
Aina tilanteen mukaan
Parempi tietysti joulun aikaan onkin puhua Jumalan Pojasta, vaikka muuten Jeesus Kristus onkin jumala itse, koska aikuisten on vähän vaikea ajatella Jumalaa vauvana, tai posliininukkena, jonka polvia paavi suutelee aina jouluyön messussa.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Heprean kielessä poika -sanaa käytetään myös ilmaisemaan olemukseltaan samaa olevaa kuin se mikä on lähtökohta. Esimerkiksi kipinää voidaan nimittää ”tulen pojaksi”. Näin siis tuo sanonta ilmaisee, että sekä tuli että kipinä ovat samaa palavan olemusta.
Näin myös Jeesuksesta käytetty nimitys Jumalan Poika ilmaisee että Vapahtajamme on Jumala eli siis että Jumala, Taivaan Isä ja Jumalan Poika, Jeesus, ovat olemukseltaan yksi Jumala.
Tämän takia voimme todeta, että Jeesus on ollut kaikkivaltias Jumala myös silloin kun hän sikisi Marian kohdussa, kun hän kehittyi odotusaikana, kun hän syntyi Beetlehemissä ja lepäsi seimessä ja edelleen koko elämänsä maan päällä kuolemansa ja ylösnousemisensa, taivaaseenastumisensa, Isän oikealla puolella istuessaan ja kerran kirkkaudessaan takaisin tulevana. Hänen jumaluutensa on ollut koko ajan täydessä voimassaan.
Sikiämisen hetkestä alkaen Jumalan Pojan olemukseen tuli täydennys. Hän otti olemukseensa ihmisen luonnon. Näin Vapahtajamme on sekä kokonaan Jumala että kokonaan ihminen tuosta alkaen ja yhtä edelleenkin taivaassa sekä myös takaisin täydessä kirkkaudessaan takaisin tullessaan.
Paavi on kristikunnan merkittävin evankeliumin julistaja. Siellä missä joku amerikkalainen suurella rahalla mainostettu ”superjulistaja” kerää satatuhatta kuulijaa jollekin kokouspaikalle, paavi voi saada vastaavan määrän miljoonia kuulijoita. Niinpä tämä näkyykin sitten siinä, että katolisia on noin puolet, jollei jopa yli puolet koko maailman kristityistä.
Toisinaan joissakin tilanteissa julistuksessa on hyvä käyttää havaintovälineitä. Nämä antavat läsnä oleville elävämmän kuvan tapauksesta kuin pelkästään sanoin julistaminen antaisi.
Tarja
Koska Jeesus todellisena Jumalan ja todellisena ihmisenä on ollut todellisuutta jo sikiämisestä alkaen, niin panen tähän muutaman sanan meidän kirkkomme opetuksesta neitsyt Marian asemasta Jumalan Pojan synnyttäjänä.
Jouluajan suuri sanoma on että Jumala syntyi ihmisenä Ikuisesta Neitsyestä Mariasta.
Beetlehemin lapsi on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Koska nämä molemmat luonnot ovat persoonallisesti eli yhdessä persoonassa yhtyneinä, me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että tämä yhtymys ei ole sellaista yhteen liittymistä ja yhdistymistä, jonka seurauksena luonnoilla ei olisi persoonallisesti eli persoonallisen yhtymisen perusteella mitään yhteistä.
Vaikka kaksi lautaa liimataan yhteen, eivät ne anna toisilleen eivätkä saa toisiltaan yhtään mitään, mutta Jumalan ja ihmisen todellinen yhtymys on kaikkein syvintä yhteyttä. Siitä persoonallisesta yhtymyksestä ja sen tuloksena syntyneestä sanomattoman syvästä yhteydestä on lähtöisin kaikki, mitä Kristuksesta Jumalana voidaan sanoa ja uskoa inhimillistä sekä mitä hänestä ihmisenä voidaan sanoa ja uskoa jumalallista.
Kirkon vanhat opettajat ovat valaisseet tätä luontojen yhtymystä ja yhteyttä vertauksilla tulisena hehkuvasta raudasta sekä ruumiin ja sielun yhtymisestä ihmisessä.
Niinpä me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Jumala on ihminen ja ihminen on Jumala. Se ei olisi mahdollista, ellei jumalallisella ja inhimillisellä luonnolla olisi mitään todellista keskinäistä yhteyttä.
Kuinka näet voitaisiin ihmistä, Marian poikaa, totta puhuen sanoa Jumalaksi tai Korkeimman Jumalan Pojaksi, ja kuinka hän voisi olla se, miksi häntä sanotaan, ellei hänen ihmisyytensä olisi persoonallisesti yhtynyt Jumalan Poikaan eikä ihmisyydellä siis olisi Jumalan Pojan kanssa mitään reaalisesti eli todellisesti yhteistä, vaan yhteistä olisi pelkkä Jumalan nimi?
Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Mariassa ei siinnyt eikä hänestä syntynyt pelkkää ihmistä, vaan Jumalan todellinen Poika. On siis oikein sanoa häntä Jumalan äidiksi, koska hän se todella on.
Matias
Luin ihan ajatuksella, kiitos vastauksesta.
Näin se on tarina kehitelty, ja ehkä suureksi ja kauniiksi kuvitettu, mutta minä en tiedä sille mitään todellista merkitystä elämisen arjessa, huolissa ja iloissa. Mitä minä teen sillä tiedolla? Minusta ei ole hurmostelijaksi sen äärellä, että jumalan poika nousi ylös.
Minulle esikoinen kansojen perheessä on juutalainen kansa, kirjan kansa, he eivät ole kuolleet. Toki sukupolvet ovat vaihtuneet, mutta esikoinen on elossa ja myös perinyt sen maan, joka heille on testamentissa luvattu. He ovat legenda eläessään, ja minulle se suurin Jumalan ihme maanpäällä. Olen hyvin kiinnostunut heistä, mikä ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi. Kaiken jälkeenkään he aivät haali kostotoimia, vaan pyrkivät luomaan rauhaa naapureiden kanssa.
Kuolleiden ylösnousemus näyttäisi olevan jo Danielin ajattelussa ja Maria sanoi veljensä Lasaruksen kuoltua, että tietää hänen nousevan ylös viimeisenä päivänä, johon Jeesus; ’minä olen ylösnousemus.’ Ja sen jälkeen Lasarus herätetään kuolleista, mutta tarina hänen kohdallalaan loppuu siihen, ei kerrota mitä hänelle tapahtui. Mihin meni Lasarus tai ne kaikki pyhät, jotka heräsivät jo Jeesuksen kuollessa ja nousivat haudoistaan.
Minun kiinnostavat juuri nämä epäselvät kohdat, joita on hyvin paljon ja siksi voisin sanoa omaa toimintaani uskontoarkeologiaksi. Tuskin sitä ihan huuhaaksi uskaltaa sanoa, vaikka moni varmaan niin ajattelee. Tämä on minun kehittämä uusi tieteenhaara, eikä sitä voi opiskella missään. Kaivelen niin sanotusti hengellisiä asioita.
Neiseestä syntyminen on yritetty laatia ihmeeksi , mutta eihän Jumala Adamia luodessaan tarvinnut edes neitsyttä, ihan vain savea muotoili ja tärkeintä oli henki, jonka hän puhalsi poikaan. Ja yllätys yllätys, niin luotiin myös tyttö, eli nainen.
—————————–
Egyptiläisillä olivat faaraot jumalia ja jumalan poikia, roomalaiset matkivat julistamalla keisareita kuoleman jälkeen jumaliksi, ja jotkut julistautuivat itse jo eläissään jumalaksi. Tämä ei siis ole mitenkään uutta, mutta kaikkivaltiaita he ovat olleet vain oman aikansa, ja alamaisten tuella, koska ihminen kuolee, vaikka hänet olisi jumalaksi julistettu.
Kaikki kuninkaat ja keisarit ovat toivoneet poikaa, että dynastia jatkuisi ja on se Britanniassa pitkään jatkunutkin, minä luulen, että ihmiset toivovat, että seuraava jatkava poika olisi yhtäkuin äitinsä, eli Elisabeth. Näinkin päin se voi olla ihmisten maassa.
Ja Psalmin mukaan kaikki ovat korkeimman poikia, ja Jeesusken mukaan Jumalia ovat ne joille jumalan sana on tullut, joka tarkoittaisi profeettoja ja hän sanoo olevansa jumalan poika. Hän pitää isänään jotakin profeetoista. Mutta Jesajassakin vesa versoo Isain kannosta, ei siis isästä.
Tällaista vuodatusta aamutuimaan.
Tarja
Kiitos kommentistasi, jossa selvennät omia ajatuksiasi.
1) Käsittelen tässä aluksi yhtä kohtaa, miten jäsenttää ilmaisut Jumalan Poika, Jumalan pojat ja Jumalan lapsi.
1a) Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, on erityisasemassa tässä käsiteselvityksessä: Hän on Jumalan ainosyntyinen Poika, täyden jumaluutensa säilyttäen hän otti olemukseensa ihmisyyden, siksi ihmiseksi ja syntyi ihmiseksi jne ja täten täysin Jumalana ja täysin ihmisenä yhdessä persoonassa hän täytti sovituksen viran koko ihmiskunnan puolesta.
Tässä yhteydessä ilmaus Jumalan Poika viittaa hänen olemukseensa täytenä Jumalana. joka ihmisyyden olemukseensa ottaen on yhdellä kertaa pelastanut koko maailman väestön kaikkina aikoina.
1b) Jobin kirjan ensimmäisessä luvussa puhutaan Jumalan pojista, jotka ovat taivaassa Jumalan luona olevia henkiolentoja, enkelien kaltaisia. Nämä ovat Jumalan luomia ja sellaisinaan kuuluvat luotujen joukkoon.
1c) Jobin kirjassa mainittujen Jumalan poikien joukosta erottuu Saatana, joka toisissa raamatunkohdissa osoittautuu langenneeksi henkivallaksi, Jumalan vastustajaksi. Se on kaiken maailmankaikkeuden pahan alkuperäinen yllykkeen antaja. Viimein sen kohtalo päättyy iankaikkiseen rangaistukseen ikuisessa tulessa, eli siis se voitetaan täydellisesti ja lopullisesti niin ettei mikään paha enää koskaan pääse häiritsemään Jumalan kansaa eikä mitään hänen luomustaan. Niinpä Jumalan antama maailman uudistuminen on niin ratkaiseva, että siitä sanotaan jopa että Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Tätä saatana ei enää pääse tärvelemään minkäänlaisilla houkutuksillaan eikä juonillaan.
1d) Yksi ryhmä Jumalan poikia mainitaan 1. Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa. Näiden lähtökohta näyttää olevan myös alkuaan taivaassa olevien henkivaltojen joukossa, mutta tälle ryhmälle on ominaista heidän sukupuolinen aktiivisuutensa. Niinpä he huomaavat saman mitä maailmassa olevat miehetkin ovat huomanneet, että naiset ovat kauniita ja ihania. Näin he ottavat näitä omakseen ja tekevät näiden kanssa lapsia. Tämä sukukunta kuitenkin joutuu tuhoon kertomuksessa Nooan aikaisen vedenpaisumuksen mukana.
Tässä vain pieni alku ikään kuin suuntaa näyttäe tämän kysymyksenasettelun selkeyttämiseksi.
Jatkoa
1e) Jumalan lapsi nimitys tarkoittaa ihmisiä, jotka kasteen kautta ovat syntyneet Jumalan omiksi.
Kreetan piispalle Tiitukselle lähetetyssä kirjeessä sanotaan, että Jumala on oman armonsa ja rakkautensa takia ottanut ihmisiä omakseen. Tämän hän on tehnyt ilman meidän ihmisten omaa myötävaikuttamistamme . Kasteveden välityksellä toimittamansa pesun hän toteuttaa kirkon virkaa työvälineenään käyttäjen. Tämä Jeesuksen asettama kaste antaa kokonaan uuden elämän, jota voidaan sanoa uudelleen syntymäksi tai uudelleen luomiseksi.
Alkukielen sanan perusmerkitys on uudestisyntymä, mutta sillä tarkoitetaan niin suurta muutosta, että myös uudelleen luominen on erittäin sopiva vastine kuvaamaan muutoksen täydellistä ja kokonaisvaltaista uudistusta. Tämän uudistuksen toteuttajana on Pyhä Henki, Yhden ainoan Jumalan kolmas persoona. Juuri hän antaa ja toteuttaa tuon kasteen kautta ojennetun uudistuksen.
Tiituksen kirje:
3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
3:6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
3:8 Tämä sana on varma,
jatkoa
2) Jesajan profetia Iisain kannosta kertoo oman aikansa yhteydessä Daavidia ja hänen jälkeläisiään.
Kansan historian mennessä eteenpäin tuo ajatus Daavidin jälkeläisestä sai uutta tuulta purjeisiinsa siitä, että pakkosiirtolisuuden jälkeen nähtiin tuon lupauksen jatkuvan yhä edelleenkin ja tulevaisuuteen suuntautuneena odotuksena se painottui Daavidin sukukunnasta nousevaan Messiaaseen.
Juutalaisessa yhteisössä sosiaalinen yhteys on merkittävässä asemassa sukuyhteyksistä puhuttaessa. Niinpä Joosefin kihlauksen eli siis meidän aikamme juridisen ajattelutavan mukaan avioliiton juridisen vahvistuksen tapahduttua, vaikkakaan ei seksuaalisesti yhdessä eletyn aviosuhteen perusteella syntynyt Jeesus on juridisessa mielessä Daavidin perillinen eli juutalaisen ilmaisutavan mukaisesti Daavidin poika.
Koska tämän juutalaisen juridisen ajattelutavan ilmaisun lisäksi meille on Raamatussa ilmoitettu, että paitsi ihminen, Jeesus on myös Jumala, niin kristillisen uskon perusteella tämä pelkästään juridisen näkökulman mukainen pieni alkukirjain muutetaankin Jumalan nimitykseen kuuluvaksi isoksi alkukirjaimeksi, kuten yllä blogini otsikossa Jeesus, Daavidin Poika. Näin siis kerrotaan, että Vapahtajamme Jeesus Kristus ei ole kuka tahansa Daavidin sukukuntaan kuuluva jälkeläinen vaan juuri hän, jossa kaikki lukemattomat Daavidia ja hänen sukukuntaansa koskevat lupaukset saavat perimmäisen täyttymyksensä.
Jeesus on koko tuon laajan lupausten verkoston keskipiste. Hänessä profetiat täyttyvät.
Tarja
Tarja
3) Neitseestä syntyminen
Kun juutalainen professori David Flusser kävi Lapinjärvellä pitämässä viikon seminaaria, niin hän sanoi, ettei neitseestä syntyminen ole vaikeaa ymmärtää juutalaiselle, mutta sen sijaan Jeesuksen ylösnousemus on tavalliselle juutalaiselle huomattavasti vaikeampaa ymmärtää.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin myös sinulle puhe neitseestä syntymisestä on luontevasti järjestelmään sopiva.
Jatkoa
4) Kuolleista herääminen
Mielestäni Lasaruksen kuolleista herääminen oli paluuta tähän elämään.
Tämä elämä jatkuu sitten oman aikansa, kunnes Jumala kutsuu itse kunkin tästä elämästä tulevaan, taivaan kotiin asumaan.
Lasaruksen tapauksessa hänen kuolemansa ja herättämisensä ovat Johanneksen evankeliumin jäsennyksessä merkittävässä tehtävässä. Tapahtuma on kuin Jeesuksen kuolleista heräämisen esikuva sillä erolla, että Lasaruksen tapaus oli paluuta tähän elämään, mutta Jeesuksen ylösnousemus oli siirtyminen tulevaan.
Tuomaan aseman on näissä merkittävä. Lasaruksen tapauksessa hänen sanansa mennä Lasaruksen kanssa kuolemaan muodostuvat evankeliumin kokonaisuudessa ikään kuin Jeesuksen kanssa kuolemaan käymisen esikuvallista ennakointia ja ylösnousemuksen yhteydessä Jeesuksen ilmestyessä hänen sanansa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”, ovat kuin evankeliumin huippu. Sana joka oli tullut lihaksi Jeesuksen syntyessä, tuli nyt lihaksi Jumalan kansan eli kirkon tunnustuksessa. Näin evankeliumin jänneväli alusta loppuun asettuu paikoilleen ja saa täyttymyksensä kirkon messuissa, kun ylösnoussut Kristus joka kerta itse on läsnä seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa.
Tämä Lasaruksen tapauksen esikuvallisuus jatkuu yhä edelleen ortodoksien kirkkovuodessa, kun suuren viikon eli meidän hiljaisen viikon edeltävää viikkoa vitetään Lasaruksen viikkona. Tuolloin viikon aikana käydään läpi hänen kuolemansa ja kuolleista heräämisensä. Tämä toimii suureen viikkoon valmistautumisena ikään kuin ennakoiden sitä, mikä tulee perässä, esikuvasta täyttymykseen siirtymällä.
Tarja
Rooman keisareista muutamat vaativat puhuttelemaan itseään jumallisin nimikkein. Esimerkiksi Domitianus, joka hallitsi 14.9.81 – 18.9.96 AD vaati, että hänelle osoitetut kirjeet piti varustaa puhuttelulla: ”Minun herrani ja jumalani.”
Kristittyjä vainottiin hänen aikanaan siitä syystä, etteivät kristityt voineet hyväksyä ketää epäjumalaa elävän Jumalan rinnalle.
Matias
”2) Jesajan profetia Iisain kannosta kertoo oman aikansa yhteydessä Daavidia ja hänen jälkeläisiään.” + jatko siellä kommentissa.
– Daavid ei vaikuttanut Jesajan aikana vaan noin 300-vuotta aikaisemmin, eli 1000-vuotta ennen Jeesuksen kuviteltua syntymää. Jesaja siis 700-vuotta ennen Jeesusta. Jesajan aikana kuningas oli Hiskia, häntä sanottiin kyllä Daavidin pojaksi, koska hän istui Daavidin valtaistuimella.
Joten sanonta: ” Katso päivät tulevat, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan,” ei voi tarkoittaa mennyttä aikaa, se viittaa tulevaan. Jos se kertoisi tapahtuneesta, eli Daavidin ajasta, se menisi kai näin, ’Katso päivät tulivat, jolloin minä herätin….’
Jesajan sanonta ” Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu,” kertoo tapahtuneesta asiasta, Jesaja ilmeisesti ilotsee lapsesta joka syntyi Hiskialle kuin ihmeenä, koska Hiskia oli kuolemansairas, mutta parani ja sai vielä perillisen, jota hänellä ei ollut. Tilanne oli vakava myös siinä mielessä, että Daavidin suku olisi kokenut loppunsa, ellei tätä poikaa olisi syntynyt.
– Daavid kuuluu juutalaisuuteen, ei ole kerrottu missään, että hän olisi kääntynyt toiseen uskontoon, tai siittäisi poikia johonkin tulevaan uskontoon puolijumaliksi.
– Daavidin isä oli tosiaan Isai.. mutta Jesaja on oikeasti Isaiyah. Eivät siis sama asia.
Koska Daavid kuuluu juutalaiseen kulttuuriin, häntä ei oikeasti voi siirtää muualle, koska sitä voi sanoa kavaltamiseksi, eli varastamiseksi. Toisen omaisuuteen kajoamiseksi ja sen hyväksikäytöksi.
Tällainen näkemys minulla tästä asiasta.
Tarja
Kiitos kommentistasi, jossa tulee sanamuotoni epäselvyys. Otanpa siis uuden yrityksen.
Ilmaus ”Iisain kannosta nousee virpi, vesa versoaa hänen juuristansa” on vaihtoehtoinen tapa kertoa, että tässä profetiassa viitataan Daavidin jälkeläisiin.
Muutamien juutalaiseen käytäntöjen sanonnat ilmaisevat eri asiaa kuin mitä vastaavat ilmaukset meidän kielessämme nykyään. Kunkin kulttuurin kuuluu tyypillisesti tuohon kulttuuriin kuuluvia ilmiöitä. Se mikä yhdessä kultuurissa on päivänselvää, voi toisissa yhteyksissä synnyttää väärinkäsityksiä.
Niinpä tässäkin Jesaja viittaa Daavidin sukuun. Vanhassa ajatus, että jälkeläinen jo eräässä mielessä on esi-isiensä ”kupeissa” mukana kaikessa esi-isiensa elämäntapahtumissa. Näin esi-isien merkitys tuntuu vaikka tuhansiin polviin jälkeenpäin. Tämän mukaisesti myös on aivan luontevaa puhua Jeesuksesta Daavidin Poikana.
Aivan historiallisen lähihistorian näkökulmasta tuo Jesaja puhuu merkittävästä kuninkaasta joka nousee vapauttamaan kansaansa. Vanhoissa juutalaisissa teksteissä sekä Hiskiaa että Josiaa on pidetty Daavidin vertaisena hallitsijana.
Esim.
2.Kuningasten kirja:
22:2 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi kaikessa isänsä Daavidin tietä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.
Myöhemmässä juutalaisuudessa tämä Jesajan kohta on mielletty Jumalan antamaksi profetiaksi tulevasta Messiaasta. Niinpä toisin kuin edellä kerrot, niin mielestäni se, että profetian käyttö Jeesuksesta Messiaana, ei suinkaan ole minkään vieraan mahdin kulttuurivarkauteen verrattavissa oleva ilmiö, vaan suora jatkumo jo ennen Jeesusta kehittyneen perinteen ketjussa. Itse asiassa ratkaiseva ero mikä tuli mukaan Jeesuksen mukana on se, että me Jeesuksen seuraajat pidämme Jeesusta noiden jo aikaisemmin kehittyneitten Messiasta koskevien odotusten täyttymyksenä, kun taas synagoga-juutalaisuus vielä odottaa Messiaan tuloa.
Matias.
”Jos olen oikein ymmärtänyt, niin myös sinulle puhe neitseestä syntymisestä on luontevasti järjestelmään sopiva.”
Taivaallisen järjestelmään se sopii, koska siellä on Neitsyen tähtikuvio, ja se joka syntyy syksyllä, eli Neitsyen tähtimerkissä on tässä järjestelmässä Neitsyt, jopa ikuinen neitsyt, koska syntymänsä ajankohtaa ei voi muuttaa.
Toinen järjestelmä, josta Paavali antaa vihjeen, liittyy kirjalliseen synnyttämiseen , hän sanoo synnyttäneensä teidät evankeliumin kautta, ja olevansa se Isä. Synnytti siis koskematta naiseen fyysisesti, hänellä oli siinä suhteessa jokin esto, mutta hän sai paljon lapsia ihan neitseellisesti, kuuliaisia ottopoikia.
Voimme nähdä myös Jeesuksen syntyneen neitseellisesti miesten päästä, hän on kirjallinen henkilö, ja ikäänkuin nimimerkki, toivoo itselleen seuraajia, vaikka se ei ole hän, joka toivoo, vaan se kirjoittaja. Jos ei ole itsellä mitään sanottavaa, eikä mitään mielipidettä, aina voi lainata Jeesusta, vaikka hän ei ole kirjoittanut yhtään sanaa, vaan kirjoittajia ovat ne muut, kuten apostolit ja Paavali.
Olen käyttänyt tässä yhteydessä esimerkkinä Aleksis Kiveä, koska hän synnytti neitseellisesti jopa seitsemän poikaa.
Tarja
Kiitos ajatustesi edelleen kehittämisestä.
Mielestäni kristilliseen uskoon sisältyy hyvinkin konkreettinen synnytys ja tämä on tapahtunut ilman miehen myötävaikuttamista. Kirkkoisä Ireneus kirjoittaa sellaisen ajatuksen, että nainen teki sen mitä mies ei voinut, kun hän synnytti meidän Vapahtajamme.
Tästä olisi paljonkin kirjoitettavaa ja sanottavaa, mutta olen aikoinaan kirjoittanut Mariasta kertovan blogin, joten viittaan vain siihen ja sen vilkkaaseen keskusteluun, missä erittäin monia näkökulmia ja kysymyksenasetteluja tuli esiin.
https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/
Jeesuksen anan opetusmenetelmästä
Jeesuksen ajan yleisin opetusmenetelmä oli tärkeimpien aioiden ulkoa opettelu. Opettaja kertasi kunkin opetuksen tärkeintä ajatusta niin moneen kertaan että oppilaat oppivat sen ulkoa. Sitten hän saattoi vielä antaa joitakin selityksiä ulkoa opetettavasta asiasta, jotta oppilaat myös ymmärtäisivät mitä opettajan opettama aines terkoitti.
Toki lukutaito oli hyvin yleistä pyhän kansan keskuudessa. Kirjoitettu sana oli kuitenkin monessa tapauksessa vain apuneuvo eikä opetuksen pääasia. Tämän syynä olli kirjoitustarvikkeiden hinta. Monikin olisi pystynyt omasta päästään ulkomuististaan kirjoittaa muutamia Pyhän kirjan tekstejä, jos hänellä olisi ollut varaa kirjoitustarvikkeisiin.
Esimerkkinä tällaisesta, toki vähän enemmän oppia saaneesta rabbista oli se, että kun hän tuli erääseen synagogaan ja sai tietää ettei lähestyvästä juhlasta huolimatta seurakunnalla ollut asianmukaista juhlakirjaa, niin hän kysyi voisiko saada kirjoitustarvikkeet. Sellaiset saatiin ja tuo ohikulkeva rabbi kirjoitti ulkomuistista koko juhlakäärön seurakunnalle.
Nykyään kun on olemassa kirjoja ja kännyköitä, kannettavia tietokoneita ja iPadeja niin harvempi tulee ajatelleeksi noiden toun ajan ihmisten arkirealistista tilannetta.
Kuitenkin Jeesuksen opetukset menivät eteenpäin tavattoman nopeasti. Niinpä Paavalikin omissa kirjeissään saattoi viitata Jeesuksen suulliseen puheeseen omia esityksiään Vapahtajamme sanoin vahvistaakseen.
Matias
Palataan nyt vielä Lasarukseen.
»Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet.» 12 Opetuslapset sanoivat: »Herra, jos hän nukkuu, hän paranee.» 13Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta. ”
Tällainen tilanne on helppo lavastaa ystävän kanssa, jos haluaa todistella jotakin, minä en usko tähän tapaukseen sen enempää, kuin että metsästäjä pelasti mummon suden vatsasta.
Jos on kuolleena neljä pävää, siitä ei enää huutelemalla herätä, ei edes tekohengityksellä. Mutta on se tarinaan sopiva lisuke, jonka jatko jää oman mielikuvituksen varaan. Ihmettely on ihmisen osa.
Jos vielä nukkumisesta jotakin niin Paavali tuntuu pitävän kuolemaa nukkumisena, kun sanoo:
”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.”
(nukkuneista ) ?
”Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. 18
Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. ” ( nukkuneet)
Jos Jeesus vain nukkui, niin kuka tahansa saattoi hänet herättää, ei siinä enkeleitä olisi tarvittu, ja eihän niitä ole olemassakaan.
Tarja
Nukkumis -sanan käyttö kuolemasta on useinkin ilmausta vain halusta lieventää ilmausta, vaikka puhutaankin reaalisesta kuolemasta eikä suinkaan tarkoiteta meidän tavallista untamme vaan selkeästi kuolemaa.
Omalta puoleltani pidän sekä Lasaruksen herättämistä takaisin tähän elämään että Jeesuksen heräämistä kuolleista tulevan maailman olotilaan reaalisesti tapahtuneina.
Huutelenpa täältä sivupöydästä koska Lazarus kiinnosta kovasti. Minusta nimi on anagrammi nimestä Eleazar ja kyseessä oli initiaatio/luolavihkimys, jossa luola symboloi ’uudestisyntyvän’ vihittävän kohtua ja ’kuolema’ oli ollut ’vanhan adamin’ kuolema, jotta uusi voisi herätä, nousta ylös ja syntyä. Initiaatiot kestivät mysteereissä symboliset kolme päivää kuvaten auringon liikettä: aurinko 1) tulee asemaan, 2) on asemassa ja 3) poistuu asemasta.
Riitti on yhä olemassa.
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi.
Lasarus -nimi on todellakin hepreasta peräisin oleva nimi. Sen merkitys on ”Jumala auttaa”.
Tuota tarinaa luolassa tapahtuneesta vihkimyksestä en ole ennen kuullut eikä se oikein sovi myöskään siihen kuvaan mikä juutalaisuudessa esiintyi Aaronin aikana.
Aaronin ja hänen poikiensa, Eleasar yksi heistä, pappisvihkimys kuvataan 2. Mooseksen kirjan luvussa 29. Toimitus tehtiin Ilmestysmajan edessä.
https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=2mo+29
Mielestäni tuon kuvauksen valossa ei kertomasi toimitus mitenkään sovi linjaan.
Vaikuttaa että kertomasi tarina on peräisin aivan toisenlaisen ajattelutavan omaavien keskuudesta. Sen paremmin menojen luonne kuin auringosta puhuminen tuossa yhteydessä eivät sovi yhteen.
Sen sijaan erittäin hyvin yhteen sopii Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Vertauksen kärki on sen lopussa oleva toteamus, että rikkaan miehen veljet eivät uskoisi vaikka joku kuolleista heräisi, jos he eivät usko kirjoituksia.
Tällä kärjellä Jeesus korosti, miten tärkeää on jatkuvasti ottaa oppia Jumalan sanasta. Hän on herättänyt Lasaruksen kuolleista, mutta eräät hänen vastustajansa suhtautuivat jopa Lasarukseen torjuvasti, ettei heidän olisi tarpeen kohdata Jeesuksen voimakasta kutsua Jumalan sanan seuraamiseen.
Luuk. 16:19-31
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/LUK.16/Luukas-16
Seppo
Muistatko mistä lähteestä olet tuon mainitsemasi ajatuksen lukenut?
Kuka tuota riittiä toimittaa ja missä yhteisössä?
Tarja
Jumala on luonut kaiken mitä on olemassa. Koko luomakuntaan kuuluvat sekä näkymätön että näkyvä maailma. Näkyvä maailma on se, minkä voimme nähdä tai muutoin mitata. Näkymättömän maailman luomuksia emme voi meidän keinoillamme mitata. Voimme tietää heistä vain siinä määrin, kuin he itse meille itsestään ilmoittavat.
Emme siis voi pyytää enkeliä astumaan vaa’alle voidaksemme mitata hänen painoaan meidän näkyväisen maailman ulottuvuuden projektiona. Heistä saamme tietoa vain siinä määrin, kuin he itse ovat ilmestyneet Jumalan lähettäminä sanansaattajina tai ihmisten palvelijoina. Raamatussa heistä kerrotaan hyvinkin monessa kirjassa.
Matias
” kun ylösnoussut Kristus joka kerta itse on läsnä seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa.”
Ennen perehtymistäni tähän uskontoon, oli jonkin aikaa kirkkokuorossa, mutta en minä koskaan nähnyt siellä Kristusta. Ei kyllä juotu viiniäkään, että olisi silmät kirkastuneet ja näkökyky olemattomuuden maailmaan avautunut.
Joissakin alttaritauluissa on kuvattuna ja se, miltä hän siellä näyttää, riippuu ihan taiteilijan taidosta, tai taitamattomuudesta. Koskaan hän ei vaikuta onnelliselta, vaan hyvin raskautetulta, johtuu varmaan siitä, että häntä ei lasketa ristiltä alas, vaikka kerrotaan hänen jo menneen menojaan ylös pilviin. Hänen ruumiillinen muotonsa on jäänyt tänne katseltavaksi vangiksi, että sadistit voivat nauttia, saada kiksejä toiselle tuotetusta kärsimyksestä. Ja kokea ehkä Katharsiksen.
Tarja
Kirkkokuoro on aivan hyvä juttu. Toivottavasti voit vielä uudestaankin liittyä Jumalan kunniaksi laulettavien ihanien sävelten tuottajien joukkoon.
Helatorstain sanoma Jeesuksen taivaaseen astumisesta kertoo, että Jeesus siirtyi tulevan maailman todellisuuteen. Tämä merkitsee, että nyt hänen läsnäolonsa muuttui näkymättömäksi.
Hän ei kuitenkaan ole jättänyt meitä yksin. Näkymättömänäkin hän on läsnä kaikkialla ja aivan erityisesti siellä missä hänen nimessään kokoonnutaan. Näkymättömänäkin hänen voimansa on rajattoman suuri. Hän on kaikkivaltias.
Tähän näkymättömänäkin mukana olevana, reaalisesti läsnäolevana, meidän Vapahtajanamme todellisesta huolenpidosta omiaan kohtaan puhuu Jeesus apostoli Tuomaalle seuraavasti:
Johanneksen evankeliumi:
20:29 Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!”