Kirkon uudistuksissa painotetaan usein vapaaehtoisuutta.
Niille käy kuten käsikirjan joillekin kohdille. Ensin komiteasihteeri tutkii koko protestanttisen maailman käsikirjat viimeisen viidensadan vuoden ajalta, kääntää Efraim Syyrialaisen ja Gregorios Naziansialaisen versiot uudelleen suomeksi, vierailee Kappadokian luostareissa ja Athos-vuorella ynnä Vatikaanissa laatiakseen kolmesataasivuisen muistion.
Kirkkohallitus, piispainkokous, tuomiokapitulit ja palauteseurakunnat antavat lausuntonsa, jonka jälkeen komiteasihteeri tekee saman kierroksen uudelleen.
Sitten toimikunnat, komiteat ja valiokunnat sorvaavat rukouksen sanamuotoa ja kirkolliskokous käy lähetekeskustelun, äänestää, palauttaa valmisteluun ja valiokunnat työstävät uutta ehdotusta rukouksen sanamuodoksi. Käytetään sata puheenvuoroa ja äänestetään.
Kun rukous lopulta päätyy käsikirjaan, lukee sen kohdalla alaviitteessä, että voidaan käyttää myös jotain muuta rukousta tai vaihtoehtoisesti jättää rukoilematta. Niin kuin suurin osa papeista sitten tekeekin.
Loistavasti kiteytetty. Ehdotan, että kirkolliskokous palkkaa Teemun komiteasihteeriksi tekemään tällä tyylillä komiteamietinnön kirkon rakenneuudistuksesta. Deadline juhannuksena. Mutkat suoriksi, eikä tarvitse käydä Athosvuorella.
Vaikket Teemu ”vastaa” kuriositeetiksi laatimaan kysymykseesi mitenkään, vastaan puolestasi: voidaan, koska rakenteilla oleva hallitus tulee pistämään vauhdilla kuntarakenteen uusiksi, ei mitään epäselvää. Ja sehän kirkkolain mukaan tietää, että noita yhtymiä pakotetaan näin syntymään myös vauhdilla ja ne ovat sitten reippaan kokoisiakin!