Siionin virsien uudistus koskee myös virsien osastojakoa. Uusissa Siionin virsien kokoelmassa 255 virttä on jaoteltu yhdentoista otsikon alle. Osastot ovat Ikävä, Havahtuminen, Ahdistus, Armo, Ilo, Yhteys, Oikeus, Juhla, Aamu, Ilta ja Elämä. Siionin virsien uusi osastojako on omalaatuinen ja erilainen kuin esimerkiksi kirkkovirsikirjassa käytetty jaottelu.
Siionin virsien ensimmäisessä uudistuksessa vuonna 1893 virret jaettiin osastoihin pietismille ominaisen armonjärjestyksen mukaan. Herännäisyyden piirissä suhtauduttiin kuitenkin kriittisesti tämän tyyppiseen ”systeemikristillisyyteen”, ja niinpä Siionin virsien toisessa uudistuksessa 1972 osastojako jäsentyi pelkistetympään muotoon ja sen selvästi laajin osasto sai otsikon Uskonkilvoitus.
Kolmannen uudistuksen osastojaossa voi nähdä muistumia varhaisimmista osastojaoista. Uudet yhden sanan otsikot on kuitenkin haluttu pitää laajoina, ettei syntyisi vääränlaista mielikuvaa Jumalan määrittämisestä kaavoihin tai tarkkaan systeemiin. Lähtökohtana osastoissa on ihmisen sisäinen olotila tai hengellisen vaelluksen tilanne.
Ensimmäiselle osastolle on annettu otsikoksi Ikävä. Se kuvaa herännäisyydelle tyypillistä uskonnollista asennetta. Osastojakoa valmistellut tekstijaos perusteli asiaa seuraavasti:
Tällä pyritään ilmentämään lähtökohtaa, että Jumala puhuttelee jokaista ihmistä hänen luotuisuutensa perusteella. Jumala on laittanut luomaansa ihmiseen spontaanin suuntautumisen kohti luojaansa. Virsistä huokuva ikävä ei ole tarkoitettu vain harvoille Jumalan jo puhuttelemille, vaan kaikille. Jumala on puhutellut jokaista jo luomisen hetkenä. Tämä osastojaollinen ratkaisu korostaa myös Siionin virsien liittymäkohtaa klassiseen lännen kirkon yhteiseen perintöön (vrt. Augustinus: Cresiste nos ad te, Sinä loit meidät itseäsi varten).
Muita osastoja tekstijaos kuvasi lyhyesti seuraavasti:
Ikävän jälkeen keskiöön tulevat ihmisen elämään kuuluvat rajatummat reunaehdot: Havahtuminen ja Ahdistus. Näiden otsikoiden alle tulevissa virsissä pääpaino on ihmisen kokemuksissa ja pyynnöissä niissä tilanteissa, kun olemisen rajat tulevat vastaan, kun suuntaa on tarkistettava tai kun tunnettu tai määrittelemätön kuorma painaa veisaajaa (antropologinen painotus).
Otsikoiden Armo ja Ilo alle on koottu virsiä, joiden keskeinen viesti ja painopiste on evankeliumissa. Lähtökohtana on sen muistaminen, mitä Jumala on ihmisen eteen tehnyt ja tekee. Näissä virsissä soi ”körttiläinen varmuus” siitä, että maailma ja kaikki mitä siinä on, on Jumalan hallussa (armo-opillinen painotus, usko).
Tästä lähtökohdasta avautuvat seuraavat aihepiirit Yhteys, Oikeus, Juhla, Aamu ja Ilta. Virsien säkeiden suunta on kohti lähimmäistä, yhteisöjä ja yhteiskuntia (rakkaus).
Kokoelman päättää otsikko Elämä. Kuoleman teemojenkin äärellä virret asettuvat otsikon alle, joka kertoo ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä (eskatologinen näkökulma, toivo).
Osastojaon ja otsikoiden tarkoitus on auttaa virsien käytössä. Monet virret sopisivat sisältönsä puolesta useammankin otsikon alle. Väljä otsikointi voi kuitenkin auttaa löytämään tilanteeseen sopivan virren ja ohjata käyttöä. Otsikot välittävät jotakin virsien hengestä ja rukouksen aihepiireistä. Kiitos löytyy monista virsistä, eikä sille ole erikseen osastoa. Kiitosaiheisia virsiä löytyy uudesta laitoksesta mm. osastoista Juhla, Ilo ja Elämä.
Simo Juntunen
Kirjoittaja on Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja
