Muutamat FB-kaverit ovat kertoneet olevansa ehdolla kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston vaalissa. Ja muistuttaneet, että kirkolliskokoukseen on tulossa isoja linjakysymyksiä, joten kannattaa äänestää.
Ihan hyvä, että vaaleista pidetään ääntä niin Facebookissa kuin muillakin kanavilla ja tuodaan vaaliohjelmia ja taustaryhmiä esiin. Siinä on vain yksi mutta tai useampikin, varsinkin tällaisen kirkkoa vähän kauempaa seuraavan näkökulmasta.
Näissä vaaleissa kun meillä tavallisilla kirkollisveron maksajilla ei ole äänioikeutta, sillä kovin on välillistä kirkon korkeimpien päättävien elinten jäsenten valinta.
Toki tiedän, että asiasta on keskusteltu ja aloitteita tehty. Ja toki tiedän, että eivät asetelmat siitä paljoakaan muuttuisi, vaikka äänioikeutettujen määrää lisättäisiin. Ei kiinnostus varmaankaan nousisi edes seurakuntavaalien äänestysprosentin tasolle. Ja kalliiksikin tulisi monien vaalien järjestäminen.
Kysymys on kuitenkin avoimuudesta ja demokratiasta, ihan periaatteellisella tasolla. Vähän on sama, jos kunnanvaltuustojen jäsenet valitsisivat Suomen eduskunnan.
Mutta sitäkin suurempi kysymys on kirkon hallinnon moniportaisuus. Oikein innostuin tutkimaan organisaatiokaavioita ja päätöksenteon tasoja. Ja kyllä löytyy kummasti päällekkäisiä ja rinnakkaisia himmeleitä ihan niin kuin sotessa.
Listasin nopeasti kirkon päätöksentekoprosessin kirkon nettisivulla olevasta hallintokaaviosta. Jos ylhäältä lähdetään, niin on kirkolliskokous, jonka alla on piispainkokous, kirkkohallitus, kirkon työmarkkinalaitos ja kirkon ulkoasiainneuvosto. Sitten ovat hiippakunnat ja niissä piispa, tuomiokapituli ja hiippakuntavaltuusto. Seurakuntatalous-taso koostuu joko seurakunnasta, jossa on kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto tai seurakuntayhtymästä, jossa yhteinen kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkoneuvosto ja seurakuntien seurakuntaneuvostot.
Kaikkiaan 17 eri lokeroa.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Yhdestäkään lokerosta ei ole mitään yhteyttä siihen tärkeimpään lokeroon eli kirkon jäseniin. Eikä mikään ihme, ettei ole, sillä kirkon hallintokaaviossa sellaista lokeroa kuin kirkon jäsenet ei ole ollenkaan.
Kirkon hallintokaavio toimii siten, että näissä 17 lokerossa pyörivät ihmiset täydentävät lokeroitaan ihan itse, keskenään. Piiri pieni pyörii. Siten ei ole mikään ihme, että kirkon rakennemuutos ei etene, varsinkin kun korkeimman tason päättäjät eivät ole oikein vastuussa kenellekään – eivät ainakaan äänestäjille.
Tässä lokeroleikissä minua jäi askarruttamaan, mitä esimerkiksi hiippakuntavaltuustot ihan oikeasti tekevät. Ehkä tekevät, mutta ei niiden toiminta näy mitenkään ulospäin. Jos tavalliselta kirkonpenkissä istuvalta kysyisi, ei taitaisi vastausta tulla. Kyllä varmasti kevyemmälläkin hallinnolla saataisiin seurakuntien aloitteet kirkolliskokoukselle lähetettyä.
Tai onko enää nykypäivää vaalijärjestelmän kaksijakoisuus, siis papiston privilegio kirkolliskokouksessa ja hiippakuntavaltuustoissa. Siinä pyörii vielä pienempi äänioikeutettujen piiri.
Ymmärrän kyllä että myös kirkon hallinnossa opilliset ja teologiset kysymykset ovat tärkeitä. Mutta eivätkö piispat ja tuomiokapitulit riitä opin vartijoiksi? Tai jos kirkon työntekijöillä välttämättä halutaan säilyttää edustus kirkolliskokouksessa, niin voisi sitä joukkoa laajentaa myös muihin ja paljon suurempiin ammattiryhmiin. Ei se viisaus vain teologisessa tiedekunnassa kasva. Vähän tässä on sama tilanne, jos yrityksen operatiivinen johto olisi yhtiökokouksessa samassa asemassa kuin osakkeenomistajat. Mutta pään lyömistä seinään tämä on, sen on diakonaattiuudistuksen vaivainen vaellus osoittanut.
Mutta ehkä sote opettaa. Kun hallintohimmeleitä karsitaan yhteiskunnassa nyt muutenkin ja kirkon veropohja murenee, saattaapi olla, että kirkkoonkin hiipii ihan huomaamatta todellinen konsultti nimeltään euro. Siinä moni muukin kiva asia voi joutua ihan uuteen asentoon.
Ettei vain havahtuminen tapahtuisi liian myöhään.
Olen samaa mieltä tästä moniportaisuudesta kanssasi!
Monissa asioissa olisi paikallaan yhteys kirkon jäseniin, koska yhdeksi ruumiiksi olemme kastetut. Mutta opillisissa ja tunnustuksellisissa kysymyksissä ei voida mennä demokratian pelisäännöillä. Niissä tulee kuulla kirkon Herraa Kristusta.
Siksi myös papistolla on ja tuleekin olla vahva edustus kirkolliskokouksessa. Papisto (ei vain piispa) toimii Kristuksen edustajina maan päällä. Näin siis luterilaisen tunnustuksen mukaan!
1) Onhan myös pankkimaailmassa sellainen todellisuus että paikallispankkien yhteiselimenä toimivassa keskuspankin johtokunnassa on milteipä ainoastaan pankinjohtajia.
2) Mikäli mentäisiin kansanvaaliin niin tutkimusmielessä tehdyissä koeäänestyksissä on todettu että valituksi tulisi sellaisia julkkiksia jotka jo muutoinkin ovat tiedotusvälineitten esiin pönkkäämiä, mutta joiden kirkollinen tietämys saattaa olla hyvinkin vähäistä.
Onhan tämän hetken valitettava todellisuus se että tiedotusvälineitten valikoiva kirjoittelu on johtanut siihen että
esim. Ruisrokista kerrotaan TVssä enemmän kuin melkein kaksi kertaa isommista Maata näkyvissä festareista.
Toisena esimerkkinä lestadiolaisten kesäseurat, jotka keräävät vuosittain noin Rauman tai Lahden asukasluvun verran väkeä, saavat vähemmän lähetysaikaa TV:ssä kuin jotkut Seinäjoen tangomarkkinat. Kuitenkin Seinäjoen tangomarkkinat tuottavat joinakin vuosina sellaisia artisteja ettei esimerkiksi Suomen suurimman tanssilavan Esakallion kannata pyytää niitä esiintymään koska se merkitsisi kävijöiden määrässä notkahdusta. (Toki toisinaan kannattaakin kun taso on tarpeeksi hyvä.)
Naamakirjasta puhuen tämä on kuva Facebookissa.
Hän on ehdokkaana sekä kirkolliskokoukseen että Tampereen hiippakuntavaltuustoon.
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10203967602447638&set=pb.1149908247.-2207520000.1447907133.&type=3&theater
Hannu on oikeassa siinä, että kirkon hallinnossa on kovin monia lokeroita ja tasoja. Siinä hän on väärässä, ettei mistään hallinnon lokerosta olisi yhteyttä kirkon jäseniin. Kaiken perustana on äänioikeutettujen seurakuntalaisten Kirkonkokous, eli seurakuntavaalit 4 vuoden välein ja kirkkoherran vaali (jos seurakunta haluaa sen toimittaa kansanvaalina). Kirkonkokous siis valitsee aeurakunta- ja Kirkkoneuvoston luottamushenkilöt, jotka puolestaan äänestävät Kirkolliskokous-, hiippakuntavaltuusto- ja piispanvaalissa.
Pekka, näin toki on. Tarkoitin ihan konkreettisesti kirkon nettisivulla olevaa hallintokaaviota, jossa kirkon jäsenille ei ole varattu yhtään lokeroa. Eikä tämä ole pelkästään semantiikkaa vaan kertoo jotain kirkon yrityskulttuurista, joka on keskittynyt työntekijöihin ja luottamushenkilöihin. Ainakin tällainen mielikuva syntyy, niin vaalista kuin kaavioista.
Ei millään yrityksellä olisi varaa unohtaa näin totaalisesti asiakkaansa.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/F213F431F6E2CDC5C2257089004FE858
Todella hyvä kirjoitus. Olen itsekin, ihan vain kirkonpenkinkuluttajana, tutustunut ev.lut. kirkon organisaatioon ja kyllä tyrmistyin.
Ev.lut. kirkon hallintorakenne on kuin jäänne tsaarin ajalta. Nykyisin jopa verovirasto tuntuu suorastaan joustavalta ja ihmisläheiseltä ev.lut. kirkkoon verrattuna. Sillä on parikymmentätuhatta työntekijää, mutta missä tulos? Mitään tulosvastuuta ei kirkolla näytä olevan, vaikka jäsenkato on todellisuutta. Mutta se ei näytä merkitsevän mitään. Kunhan vähän huokaillaan nykyajan maallistumista. Olisiko kirkollamme ja sen toiminnalla osuutta asiaan?
Tulipa mieleeni tällainenkin asia kuin nämä kehitysyhteistyön rahat, joita valtio leikkaa. Miten kirkko esim. siihen reagoi? Ällistyin löytäessäni tämän, jo nyt hiukan vanhentuneen tiedon. Ei kai tilanne paljon ole muuttunut sinänsä. En ainakaan mistään ole lukenut.
”TALOUS JULKAISTU 05.10.2008 KIRKOLLA JÄTTIOMAISUUS
Yhteenlaskettujen tilinpäätös- ja tasetietojen mukaan vuonna 2007 kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa.
Summasta 800 miljoonaa euroa oli likvidejä kassavaroja, josta käteistä oli 255 miljoonaa ja 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa.
Vastaavan kokoiset taseet löytyvät muun muassa SOK:lta ja Rautaruukilta.
Tase ei kuitenkaan mittaa kirkon omaisuuden käypiä arvoja, joten kirkon omaisuus on todennäköisesti selvästi tasearvoja suurempi.”
Että sillä lailla. Kyllä köyhille maille tuosta luulisi riittävän…
Lopputulemana tällainen tavallinen tallaaja vain ihmettelee, että mitens tämä ev.lut. kirkkomme oikein mieltää olemassaolonsa ja tarkoituksensa?
Hyvä puheenvuoro, Hannu!
Itsekin hämmästyin, kun joku kertoi, että on tulossa kirkolliset vaalit. Ei näy eikä kuulu niissä välineissä, joista Suomen menoa seuraan. Ketä kiinnostaa?
Kirkon päällekkäistyötä olen ihmetellyt jo vuosikymmenet. Kirkkohallitus, hiippakunnat ja vielä Kirkkopalvelut häärivät kaikki osittain samojen asioiden parissa. Hallintoa pitäisi selkeyttää, seurakunnille suunnattu toiminta pitäisi järkevöittää.
Lukuisat samoja asioita käsittelevät toimistot, päälliköt ja yms. hallintohenkilöt kuluttavat liiaksi sitä rahaa, jonka pitäisi tuntua seurakuntalaisen elämässä.
Seurakuntavaalit ei mitenkään kumoa sitä tosiasiaa, että tieto on vain pienen piirin saavutettavissa. Pieni piiri hyörii. Vain sisäpiiri siinä hyörii.