Ylipapit ja lainopettajat pelkäsivät häntä, koska hänen opetuksensa oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen. ”Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.”
He miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. ”Ei kuitenkaan kesken juhlan”, he sanoivat, ”ettei kansa ala mellakoida.”
Toimeen tartuttiin siis juuri ennen juhlia. Jeesus löytyi Juudaksen avulla Getsemanen puutarhasta ja hänet vietiin suuren neuvoston eteen kuultavaksi. Siellä he kysyivät: ”Oletko sinä siis Jumalan Poika?” Jeesus vastasi heille: ”Itsepä te niin sanotte.”
Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?” Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman.
Voimme löytää itsemme tuosta kertomuksesta. Pietari kielsi peloissaan kolmesti tuntevansa syytettynä ollutta Jeesusta. Suuren neuvoston taktikoivina jäseninä, peloissaan olevina opetuslapsina. Maaherra Pilatus puolestaan pesi kätensä koko jutusta. Juudas taisi katua. Pietari häpesi ja itki katkerasti.
Olemme mukana huutamassa Ristiinnaulitse!
****
Kiirastorstaina muistetaan, miten Jeesus söi viimeisen ateriansa oppilaidensa kanssa. Hänen ruokaseurassaan oli tilaa uskollisille opetuslapsille ja tuleville kirkon rakentajille, mutta myös uhoajille, kieltäjille, kavaltajille ja hiljaisille vääryyden hyväksyjille.
He kysyivät, ”kuka meistä on suurin?” Jeesuksen vastaus: Hän otti orjan tehtävän ja pesi oppilaidensa jalat.
Olemme mukana jakamassa ateriaa Jeesuksen kanssa. Kiirastorstain iltakirkon ehtoollinen on vakuutus, että Jeesus on edelleen läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä.
Messun lopulla alttari riisutaan ja puetaan mustaan. Vain Jeesuksen kynttilä jää palamaan. Hiljaisuus täyttää kirkon. Kiirastorstain messu on minulle yksi kirkkovuoden sykähdyttävimpiä kohtia. Mitä jos kaikki olisi jäänyt tähän?
Golgatalla roomalainen sotamies joutuu toteamaan, että ”tämä mies oli todella Jumalan Poika”.
Pääsiäisyö on kristikunnan suurinta juhla-aikaa. Hämärässä kirkossa sytytetään pääsiäiskynttilä ja valo alkaa levitä.
****
Mitä Jeesuksen kärsimys, ylösnousemus ja voitto kuolemasta merkitsevät tänään ihmisten elämässä?
Kristillistä pääsiäistä ei voi ajatella ilman pitkäperjantaita – eikä itse asiassa ihmisen elämää ylipäätään. Sen kärsimyksen ja murheen kautta kulkien voi tajuta pääsiäisen ilon suuruuden.
Ajattelen, että kristillisessä pääsiäisessä ei syvimmiltään ole kysymys vain historiallisesta tapahtumasta ja sen muistelemisesta tai sen ulkoisista muodoista, vaan että ne tapahtuvat ovat yhä keskellämme. Kristuksen kärsimystie jatkuu yhä ihmisten tuottaessa kärsimystä toisilleen.
Ja silti päällimmäisenä on toivo: pääsiäisaamu koittaa synkimpienkin kokemusten jälkeen, ja siihen voi luottaa.
Lohdullinen kirjoitus! MIelestäni Raamattu kuitenkin antaa ymmärtää, että Kristuksen kärsimystie ei enää jatku: ”Se on täytetty!”
Paavali kyllä mainitsee, että hän täyttää sen, mitä puuttuu Kristuksen kärsimyksistä (Kol.1:24) Ja Pietari kehottaa meitä ottamaan aseeksi saman mielen, joka Jeesuksella oli. (1.Piet.3:1) Vieläpä hän lisää, että joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä. (Ei kai minun tarvitse pyytää anteeksi, että vetoan Raamattuun?)
Ylipapit toimivat siis kansansa hyvinvointiin nähden sangen vastuullisesti sillä jatkuvan kapinointiin kyllästyneet roomalaiset olivat todella uhanneet tuhota koko kansan.