Tämä on alkukielen mukainen käännös. Suomeksi ”hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” on konditionaalissa. Ei ole kieliopista kysymys, vaan mikä ja miten hukkuminen olisi ehdollista, eli mahdollista?
Jumala antoi Poikansa sovittaakseen maailman synnin, jokaisen ihmisen kohdalla, yksi kerrallaan.
Periaate oli sama kuin ihmisparin luomisessa. Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin iankaikkisuushenkensä ja ihmisestä tuli enkelien kanssa iankaikkisuusolentoja, josta statuksesta ihmisen luomisen yhteydessä käytetään määritelmää ”elävä sielu”.
Niin, tuon Raamatun kohdan merkitys, on, että hukkumiselta (ihmisen luonnollinen tila on kuolema synnin tähden) pelastuminen on yksin Kristuksen kautta, ei siis meidän uskomme kautta. Jokainen joka uskoo, pelastuu hukkumiselta Kristuksen tähden.
Ismo,
Kyllä kaikki on Armoa ja kaikki ikuisuuteen vievä ja siellä kestävä on Jumalan työ. Siitä kuitenkin kieltäydytään, kierretään, muutetaan, poistetaan jne, selvä Asia. Jumala ei tee ihmiselle hyvää, ilman asianomaisen suostumusta.
Raamatussa mainittu Jumalan työtoveruus alkaa kun ihminen sallii Jumalan työn itsessään.
Vähän jatkoa:
Siis on kysymyksessä yksi kreikan kielen neljästä verbin tapaluokasta, eli teologisella ”suomenkielellä” se ilmaistaan: subjunktiivi mood”.
Tässä Joh 3:16 kohdassa ja sen tulkinnoissa, jopa selityksissä, ei tule esille kahdenvälinen sopimus, siis ihmisen ja Jumalan. Se lupaus on läpi Raamatun ja hyvä tiivistys siitä on Hes. 36:25-27.
Jumalan sopimus- sisältö ei muutu. Sopimuksessa on aina vähintään kaksi osapuolta. Tässä tapauksessa onkin vain kaksi osapuolta. Kun toinen rikkoo sopimuksen, niin sopimus lakkaa olemasta.
Jumala halusi palauttaa, kaikki ihmiset uskoontulon/metanoia äärelle. Siis vetää puoleensa tavalla ja toisella ja palkita ne jotka reagoivat Jumalan pistoon, Apt. 2:37. Kaikki ja koko ajan oli vapaaehtoista, ilolla, mielellänsä /kr. asmenos, vastaanotettavissa. Apt. 2:41. Ratkaisuvalta oli vapaa, niinkuin minun kohdallani 10-vuotiaana, 1956. Sitä se on ollut aina sitten Paratiisin.
Eli ”Rajoitettu Ratkaisuvalta”-kirja pitäisi poistaa niin uskoontuloon neuvovana kuin uskossa vaellusta opastavana. Siinä on kohtia, jopa pitkähkötkin pätkät, jotka eivät POIKKEA Raamatusta, vaikka parhaimmillaankin edustaa plus-miinus-nolla-merkitystä.
Lutherin ajatus oli pitkälti niin, että Jumala yksin vaikuttaa ihmisessä uskon, Poikansa Evankeliumin Sanan kautta ja toisaalta, ihminen ainoastaan vastustaa luontonsa mukaan Evankeliumia, kunnes Sanan Armo lopulta murtaa ihmisen vastustamisen. Onko ihmisen luontainen ylpeys lopulta myös ihmisen hauta, jollei ihminen ei saa armoa kohdata Kristusta? Miten Jumalaa vastustavan ihmisen nöyrtyminen Jumalan edessä lopulta tapahtuu, jos yleensä tapahtuu? Kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Kuka kuulee Herran äänen?
Miten tämä nöyrtyminen tapahtuu yksittäisen ihmisen kohdalla? Tapahtuuko tämä helposti, heti, lapsena, kun ihminen saa ymmärtää Jumalan anteeksiannon ja Armon, vai elämän pituisen vaelluksen vaiheissa? Luottamus Jumalaan on lopulta hyvin merkillinen asia, sillä järjellä ei kukaan voi ottaa vastaan sanomaa, jonka Evankeliumi meille lupaa ja avaa. Yliluonnollinen on meille käsittämätöntä, ja vain Jumalan Pojan usko saa meissä aikaan sen, että ymmärryksemme muuttuu ja näemme Taivaallisen todellisuuden.
Millainen siemen, sellainen oksa… Jumalan Sana on Siemen, joka on maailmaan lähetetty ja saa aikaan sen, minkä tähden se on lähetetty. Ilman Jumalaa, ihminen on kuihtuva oksa, joka ei elä, vakka luuleekin
elävänsä…
Ismo,
Uskon, että jos vielä luet kertaalleen mitä kirjoitin, niin esille tulee minun kohdistus Raamatun kohdistukseen, eli kahdenväliseen sopimukseen, työtoveruuteen, joissa kummassakaan ei Jumalan osuus horju. Lihalle on mahdoton tulla uskoon. Jumalan ihmiseen puhaltama ”elävä sielu”, 1. Moos. 2:7 tulee uskoon, syntyy uudesti, pelastuu, tekee parannuksen jne. ja se, ainoa ihmiseksi syntymisen tarkoitus alkuperäisessä tekstissä, on ilmaistu ”metanoia”-sanalla.
Kun otin esille verbin ”subjunktiivi moodin” niin koin tarpeellisena tämän ehdollisen, konditionaalisen muodon, kautta painottaa, kuinka ihmisen uskoontulo ja siitä pois lankeaminen on täysin ihmisen ratkaisu. Tietysti tämä ilmaisu saattaa vaikuttaa Lutherin oppia halventavalta, vt. kirja ”Sidottu Ratkaisuvalta”.
En luonnollisestikaan nojaa millään tavoin Lutherin opetuksiin, oivalluksiin, vaan pelkästään Raamattuun, Kirjoituksiin.
Nk. teologia-keskustelun muoto on kysellä, niinkuin sanaa äidinkielellään käytti asian oivaltaja Platon. Hän ja hänen opettajansa ja oppilaansa ja sitte kaikki ”areiopagit” harjoittavat kyselyä ja kaiken kyseenalaistamista. Löytäminen ei kiinnosta, koska se on ylpeyttä(kö).
”Etsii, etsii, vaan ei soisi löytävän…” Tämä lienee nykyisin ja on ehken aina ollut monenkin ihmisen ”itse ilmaisua”, kun sanoo etsivänsä totuutta. Ihminen on vain siinä juuri synnin sokaisema, että pyrkii etsimään maallisista Taivaallista, ja kun hänelle sanoo, ettei pimeydestä voi löytää Valoa, niin ei silti luovuta, vaan pyrkii itse saavuttamaan, jotain ylevää ja ainutlaaituista… Yleensä vielä itsestää ja omista sisuksistaan.
Monesti paatunut juoppo on lähempänä Jumalaa, kuin korkea arvoinen filosofi… Juoppo harvoin kuvittelee
itsestään mitään hyvää…
Olemme Reijo erimielisiä tuon ihmisen tahdon vapauden suhteen, mutta ei se mitään, itse olin aikanaan vahvasti oman tieni kulkija, mutta nyt tiedän, etten ole itseni oma, vaan Kristuksen, Hänen luomuksensa. Mitä tämä tarkoittaa, niin se jääköön nyt enempää avaamatta…
Tiedän, (oletan) että ajattelet, että ihmisen tulee suostua Jumalan vetämäksi ja näin tehdä ratkaiseva valinta.
(Tätä kaiketi tarkoitat kahdenvälisellä sopimuksella, jossa Jumala on horjumaton osapuoli.)
Itse taas ajattelen, että Jumala on magneetti, joka vetää metallia puoleensa, ja näin toteuttaa ikiaikaista valintaansa, Hän on Luonut ihmisen ja tietää mitä tekee, Evankeliumia on julistettava kaikille ja näin kaikki tulevat, jotka Jumalan aivoituksen mukaan ovat kutsuttuja. Ihmisen omat aivoitukset ohjaavat vain harhaan ja omaan vanhurskauteen. Näin siis olen ymmärtänyt Raamatun Sanan kautta saatavan Lahjan. Ilman Jumalan Sanan vaikutusta, ihminen ei voi uskoa ja luottaa Jumalaan.
Usko siis syntyy kuulemisesta, eikä ihmisen vaikutuksesta ja yhteispelistä Jumalan kanssa. Näin olen itse asian ymmärtänyt ja näin myös usein asian esittänyt.