He tulivat joka kevät, siis sillan rakentajat. Kevättulva teki jääpatoja ja vei kotini kulureitiltä sen puusillan mukanaan. He tulivat, siis naapurien isännät. Toivat puutavaraa ja työkaluja ja rakensivat sillan uudelleen joka kerta, kun luonnonvoimat olivat sen rikkoneet.
Aikuisena olen miettinyt sitä, miksi he tulivat? Eivät he aivan pakosta sitä tarvinneet. Olen käsittänyt, että heillä oli lähimmäisen rakkaus kohdallaan. He tiesivät, että työkyvytön isä ja pienet pojat eivät saa siltaa korjatuksi. Se oli sitä aikaa, kun pärehöylät vielä leikkasivat mäntyä siivuiksi ja pärekatot naulattiin talkoilla.
Kristikunta kaipaa sillanrakentajia, joilla olisi materiaalit ja työkalut valmiina niin monta kertaa kuinka on tarpeellista.
