Jeesus sanoo: ”Paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’ Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt. 13:15-17)
Mitä Jeesus tarkoittaa, kun Hän puhuu terveestä silmästä?
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:17); miten saamme korvan, jolla voimme kuulla Kristuksen äänen ja näkevän silmän, jolla näemme Kristuksen?
Sielun silmä, mikä se on?
Miten sydän liittyy silmään ja korvaan?
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. (Job. 42:5); mitä tämä tarkoittaa?
Kaikki julkaistut blogini:
Olen ymmärtänyt niin, että kirkko rakennettu sanan perustalle. Kun se on sanassa, se on Kristuksessa.
On hyvä muistaa, että uskoa seuraa rakkaus ja pyhitys, uusi elämä. Se ei ole lain alla elämistä.
Itsevanhurskaus on kokonaan toinen asia. Pitääkö meidän vielä synnissä elämän, että armo suuremmaksi tulisi? Pois se!
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Jumalan sanaan luottaen elämme. Ainoastaan Jumalan sanasta löytyy koko totuus.
Uskon silmällä näemme Jeesuksen, vaikka ruumiimme silmät eivät Häntä näkisi. Oletko autuas?
Jeesus sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.” Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh. 20:27-29)
Me vaellamme Uskossa ja Toivossa, itsessämme opimme näkemään syntiä yhä syvemmältä, Kristuksessa Armon meri vain kasvaa samaan aikaan. Luther kirjoittaa:
Pysykää lujina uskossa! Kuvitelkaamme Kristuksen valtakunta kauniiksi, avaraksi holviksi, joka jokapuolella ympäröi ja suojelee meitä Jumalan vihalta. Tai jopa suureksi, laajaksi taivaan avaruudeksi, josta loistaa sula armo ja anteeksiantamus. Kaikki synnit ovat sen rinnalla tuskin kuin kipinä suureen mereen verrattuna. Mestari se, joka tämän taidon osaa.
Itsekunkin meistä on kuitenkin nöyrryttävä eikä hävettävä sen opettelemista koko elinaikanamme. Kukaan ei näet kiusauksissa ja omantunnon hädässä voi olla etsimättä tekoja, jotka soisi tehneensä ja joihin voisi luottaa. Alamme kuitenkin epätoivoisina vavista, kun emme löydä ainoatakaan. Tämä on meihin siinä määrin piintynyttä, että nekin, joilla on usko ja vakaumus armosta, voivat töin tuskin riistäytyä irti tällaisesta. Heidän on päivittäin taisteltava sitä vastaan. Inhimillisestä vanhurskaudesta irtautuminen ja Kristuksen vanhurskauteen tarttuminen on näet todella kaiken ihmisjärjen ja taidon vastaista. Tämä vanha tauti on jäljellä, vaikka on kuultu paljonkin Kristuksen vanhurskaudesta ja osataan puhua siitä. Yhä tahdotaan viedä Jumalalle omia tekoja ja rakentaa pelastus niiden varaan. Näin käy siis kristityillekin, jotka kuitenkin taistelevat sitä vastaan. Itseviisaat ja kokemattomat ovat kokonaan uponneina sellaiseen.
M Luther
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Pyhän, kunnioitetun, autuaan, tohtori Martti Lutherin kirjoituksia on ilo lukea. Meidän synnit, ei vain pienet vaan kaikki syntimme, ne kaikkein suurimmatkin on saatu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan armo ei kaipaa meidän ihmisten omia tekoja pilaamaan sitä.
”Jumalan armo ei kaipaa meidän ihmisten omia tekoja pilaamaan sitä.” Olisiko ihmisellä voima ja valta pilata omilla teoillaan jotain noin ylivertaisen ihmeellistä?
Martti Pentti, kiitos hyvästä kysymyksestä. Omavanhurskas ei kaipaa Jumalan armoa, vaan hän haluaa ansaita Jumalan rakkauden.
Niinpä niin… Opettaminen on tosiaan Hengen virka, ylivertaiset ihmisopit eivät siihen mitään lisää. Aloitin päiväni Lutherilla, sopinee siitä myös Luther jatkaa:
2. Kor. 11:19
Te kärsitte mielellänne tyhmiä, koska te viisaat olette.
Väärillä opettajilla on sen menestys, että ihmiset suvaitsevat heidän tyhmyytensä, sillä, vaikka heidän erehdyksensä ovat silmin nähtävät, ja heidän puheensa raaka pilkkaaminen, niin ihmiset eivät anna heitä ylen, vaan pitäytyvät heidän puoleensa. Sitä vastoin maailman ihmiset eivät voi oikeita opettajia kärsiä, vaan väijyvät heitä aina ja tarkastavat kaikkia heidän sanojansa ja toimiansa, voidaksensa, jos mahdollinen on, saada heitä solmituksi; jos he löytävät heistä jonkun virheen, vaikka ainoastaan tikun kokoisen, kohta tekevät he siitä tukin; he eivät osoita heille vähintäkään kohteliaisuutta, vaan tuomitsevat heitä kovimmalla tavalla ja katsovat heitä ylön. Sentähden on saarnavirta sangen raskas, vieläpä niin raskas, että ne, joka ei ennen kaikkia tarkoita Jumalan kunniaa ja lähimmäisensä hyötyä, tuskin voisi siinä kestää. Opettaja saa työtä tehdä ja antaa muitten nauttia kunniaa ja hyötyä työstänsä, samassa kun hänelle itsellensä siitä vahinkoa ja ylenkatsetta palkaksi; tässä ei kelpaa muu kuin rakkaus, itsensä kieltäminen ja kärsivällisyys, mutta taiten tämän täytyy Jumalan Hengen meille opettaa; liha ja veri eivät sitä voi.
M Luther
Pyhä apostoli Paavali opetti Kristuksen oppia, toisin kuin valheopettajat, jotka opettivat ihmisviisauksia.
Kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (1. Kor. 2:1-5)
Juuri näin Juha, ei mitään uutta auringon alla, Paavalin todistus on kuin tästä päivästä, jos pitää kiinni raamatun Sanasta ja Apostolien todistuksesta, niin saa kohdata viisaitten ja vahvojen tuomion: ”Äläs nyt hulluja puhu, ei raamattua pidä ihan sellaisenaan ottaa, ei se Jumala nyt ihan sellaista tarkoita, kun sanoo…” Mitenhän se käärme sai Eevan houkuteltua uskomaan valheen?
”Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?
Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.’ Niin minä sanoin: ’Kuka olet, herra?’ Ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.’
Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,
vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.
Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut.
Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.”
Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: ”Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut”.
Mutta Paavali sanoi: ”En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.
Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.
Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot.”
Niin Agrippa sanoi Paavalille: ”Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi”. At.26:8-28
Ei ole tarpeellista kopioida Raamattua tänne. Pitäisi olla omaa sanottavaa, joka tukeutuu valikoituihin kohtiin.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Raamattua saa lainata blogillani, vaikka kaikki ei siitä tykkää. On paljon helpompi lukea Raamatunkohta kommentista, kuin selata se Raamatusta.
Hengellinen sokeus
Voisiko tuota sokeutta määritellä niin, ettei silloin tunneta Jumalaa
eikä välitetä hänestä. Lainaan Martti Lutherin saarnasta Luuk.18: 31
( kirkkopostillasta) lyhyen lainauksen.
”Sokea merkitsee hengellisesti sokeaa. Sellainen on jokainen Aadamista syntynyt: ei näe eikä opi tuntemaan Jumalan valtakuntaa. On suurta armoa, jos tietää ja oppii tuntemaan sokeutensa ja haluaa siitä vapautumista. Nämä ovat niitä pyhiä syntisiä, jotka tuntevat vikansa ja huokailevat armoa. Mutta sokea ’istuu tien vieressä kerjäten’, toisin sanoen, hän istuu lainopettajien keskellä apua anoen, mutta se on vain kerjäämistä: teoilla hänen täytyy itsensä suomia, siten pyrkien pälkähästä pääsemään. Ja ’siitä kulki kansaa ohi’, jättäen hänet siihen istumaan, toisin sanoen, lain kansa kohisee huutaen teko-oppejansa ilmoille; he käyvät Kristuksen edellä, ja Kristus kulkee heidän jäljessänsä. Mutta kun sokea kuulee Kristuksesta, toisin sanoen, kun sellainen sydän kuulee evankeliumin ja kuulee uskosta, se huutaa ja parkuu eikä sillä ole mitään lepoa, ennen kuin se pääsee Kristuksen tykö. Ne, jotka ’häntä nuhtelevat saadakseen hänet vaikenemaan’, ovat tekojen opettajia, jotka pyrkivät tukahduttamaan ja vaientamaan uskonoppia ja sen kuuluttamista; mutta sillä tavalla he herättelevät sydämiä entistäkin enemmän. Evankeliumin luonne on nimittäin sellainen, että kuta enemmän sitä estetään, sitä enemmän se edistyy. Sitten kun sokeasta on tullut näkevä, hänen kaikki tekonsa ja koko elämänsä on pelkkää Jumalan kiitosta ja ylistystä, ja hän seuraa Kristusta ilolla. Tämä panee koko maailman iki ihmetyksiin — sen hyödyksi.”
Pylkkänen löysi riemastuttavan Lutherin saarnan.
Olen itse saanut nähdä, kuinka tekopyhällä ei ole mitään tekoa syntisten luona, voisi jopa sanoa, että rehellinen roistokin tuntuu rehellisyydessään uskottavammalta, kuin tekopyhä uskonmies.
Jos sanoo sairaalle ja kärsivälle: ”Miksi et rupea terveeksi” eikö, niin, että se on henkistä väkivaltaa.
Tai kuinka kukaan voi sanoa masentuneelle: Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy! Kyllä ainoa parantaja ja Vapahtaja on Jeesus, joka puhdistaa sinut Armosta ja tulee sinun luoksesi kuin ystävä, joka tulee sairaalan sängyn päätyyn seisomaan ja vahtimaan, että sinulla on hyvä. Jumala Kirkkaus, Hänen Poikansa Armo pelastaa syntisen.
Kävin joskus yömajoissa julistamassa juopoille Evankelumia, kun etsin juoppoa isääni, joka oli 10v. kateissa Helsingin kaduilla irtolaisena. Kaduilta olen itsekin kotoisin ja olin saanut Armon, mennä kaltaisteni joukkoon. Sen sanon, että tuo Lutherin saarna puhuu juuri siitä, kuinka lain saarna saa syntisen huutamaan tuskasta ja ahdistuksesta. Kun sitten kuulee Jeesuksen tulevan taloon, Hän ryntää juosten kuuntelemaan Armon Sanaa Evankeliumia. Näillä miehillä ja naisilla, ei ole enää epäselvää, mitä synti on ja mitä se saa aikaan.
Rakkautta ei voi leikkiä ja tekopyhän huomaa heti sellainen, joka on vaeltanut koko elämänsä pimeässä laaksossa, ilman Rakkautta, synnin pettämänä, suurten odotusten ja vaatimusten maassa odottaen, että joku olisi kerrankin rehellinen ja luotettava. Taivaan Isä on.
Martti ja Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Evankeliumia Jeesuksta Kristuksesta pitäisi julistaa jokaiselle eksyneelle eli sokealle.
Jorma, asia joskus vaatii sorry. Yritän pitäytyä sopivissa virkeissä, ymmärrän mitä tarkoitat. Omaa sanottavaa ei juuri ole ja juuri se tällä blogilla on ollut poikkeuksellista, että täällä ei väitellä jonnin joutavaa… Vaan asioita käydään läpi raamatun ilmoituksen valossa. Mielipiteet pysyvät täällä pääsääntöisesti hyvässä Kristillisessä ja rakentavassa hengessä.
Olen seurannut lukuisia palstoja ja missä ihmiset tuovat esiin vain omia käsityksiään, jää Hengellinen anti usein köykäiseksi ja filosofiseksi keskusteluksi. Syntiselle ei filosofian jaaritukset ole lohduksi. Ihmisen parantaminen tekopyhyydellä ei myöskään syntistä auta. Sanan esillä pitäminen on häviävän pieni osa siitä kaikesta, mitä kaikkea keskustelu palstoilla yleensä käydään. Sanassa itsessään on Parantava Voima.
Jorma, on myös mielenkiintoista jakaa kokemuksia ja yhteisestä uskosta, en sitä suinkaan pois sulje. Kaikilla meillä on oma näkemys, mutta Henki kyllä opettaa meitä kaikkia omalla ajalla ja paikalla, jos näkemyksemme on vastoin henkeä.
Jos olemme kulkemassa pois päin Jumalasta, Hänellä on kyllä pistimensä, (Paavalilla oli myös pistin lihassa) millä Herra meitä ohjaa ja kurittaa takaisin laumaansa. Hän kyllä osoittaa, meille mikä on Totuus kaikessa. Kun sanoo, nöyrtykää Sanan alle, Hän huolehtii, että emme vastusta sitä, kuten ihmiset luonnostaan tekevät, vaan olemme kuuliaiset Isälle. Sillä lapsiaan Hän kurittaa ja kasvattaa lähemmäksi Kristusta. Huolehtii kuin emo poikasistaan, ettei yksikään hukkuisi pois Kristuksesta.
Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?
Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jes.66:1-2
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Olisimme suuria fariseuksia, jos rakastaisimme omaa viisautta enemmän kuin Jumalan sanaa.
Eivätkö fariseukset rakastaneet Jumalan sanaa? Heidän sokeutensa oli siinä, että he eivät tunnistaneet keskelleen ihmiseksi tullutta Jumalan Sanaa.
En kyllä aloittaisi evankeliumista, kun on jo tarpeeksi hengellisiä keskosia. Kyllä se enämpi lakia vaatii…..
Jorma, kun ihminen tietää olevansa aivan hukassa, niin Jumalan laki ei siinä auta. Ainoastaan evankeliumi auttaa.
”Niin opetuslapset lähtivät matkaan. He kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.” En löytänyt yhtään mainintaa apostoleista julistamassa ’lakia ja evankeliumia’.
Jassåå! Et ole vissiin havainnut,
ettei kukaan huomaa olevansa hukassa,
kun suositat tuollaista hunajaista reseptiä…?
Jorma, Jumalan lailla on omat tehtävänsä ja evankeliumilla omansa. Jumala antaa viisaiden käyttää niitä oikein.