Jeesus sanoo: ”Paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’ Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt. 13:15-17)
Mitä Jeesus tarkoittaa, kun Hän puhuu terveestä silmästä?
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:17); miten saamme korvan, jolla voimme kuulla Kristuksen äänen ja näkevän silmän, jolla näemme Kristuksen?
Sielun silmä, mikä se on?
Miten sydän liittyy silmään ja korvaan?
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. (Job. 42:5); mitä tämä tarkoittaa?
Kaikki julkaistut blogini:
Aivan, tuonhan olet sanonut jo aikaisemmin.
Entäs sitten ne, jotka EIVÄT ”tiedä ennestäänn olevansa aivan hukassa”.
Saako heille opettaa Paavalin tavoin:
Niinmuodoin onlaista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaaksi tulisimme (Gal 3: 24)
SITÄ ENNEN, siis kääntymistä ennen:
Mutta ennen kuin usko tuli vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä (Gal 3:23)
Bo Giertz:
Laki on tällainen kovaotteinen kurittaja. Mutta Paavali lisää ”Kristukseen”, Kristuksen luokse Jumalan tarkoituksena oli
johdattaa Israelin kansa ja koko ihmiskunta Kristuksen luokse. Vieläkin
hän käyttää l a k i a osoittaakseen meille, miksi me tarvitsemme Kristusta.
Tätä näkemystä olen tuonut esille.
Lienee sitten Paavali kuten edesmennyt Bo Giertzkin ollut pietistejä 🙂
”Saako heille opettaa Paavalin tavoin: Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaaksi tulisimme.” Paavali tarkoittanee ’meillä’ juutalaisia. Mooseksen laki ei koskenut muita kansoja. Pakanoiden apostolina Paavali ajoi pontevasti sitä, ettei kristityksi kääntyneen pakanan tarvinnut omaksua juutalaisuutta.
>>Olemmeko armon vain lain alla? Miten vaikuttaa pietistinen oppi?>>>>
Minä ihan luulin, että tällä palstalla olemme jo sillä tasolla, ettei taistella
niin sanottua olkinukkea vastaan. Erehdyin
Jorma, monet luulevat kelpaavan Jumalalle, koska eivät ole huonoja; tekevät hyviä asioita eivätkä riko maallista lakia. Taas sitten on sellaisia, jotka tietävät olevan matkalla kadotukseen, koska ovat niin huonoja, epäonnistuneet elämässään. Jumalan laki on tarpeen näille hyville, jotta he tulisivat kelvollisiksi (eli tietäisivät olevansa kelvottomia ilman Kristusta) Jumalalle; jälkimmäiselle riittää evankeliumi, koska nämä tietävät oman tilan ihan oikein, ilman lakiakin.
Pietismillä tarkoitin sitä, mitä sillä yleisesti tarkoitetaan, sen vetäminen esiin jotakin ihmistä tai uskoa vastaan ei ollut tarkoitukseni. Pietismillä on vain oma historiansa. Olen ymmärtänyt, että sen juuret ovat uskon elämän uudistamisessa, nimenomaan sen uudistamisessa, että uskonelämä näkyisi ihmisessä. Tässä ei ole mitään väärää, mutta miten uskonelämän näkyminen pitää näkyä, että se on riittävää? Sen kanssa tulee jo ongelmia.
Luther ei pietismiä vastaan noussut, koska sen syntyminen oli hengellisen liikehdinnän ja kirkollisen uudistamisen jälkimaininkeja Lutherin jälkeen, mutta Galatalaiskirjeen selityksessä Luther nousee pohtii Paavalin kirjeestä nousevan ongelman ydintä, joka on myös mielestäni Pietismin ytimessä, tai sitten olen ymmärtänyt Pietismin väärin.
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Gal.1:6-7
Jorma, On selvää, että me ilmeisen selvästi puhumme myös toistemme ohi ja se pitää ymmärtää, että yhteinen asiamme tulisi olla: Saada itse lohdusta ja samalla lohduttaa muita.
Pietismin käsite on minulle sitä, mistä Luther Gal. kirjeessä puhuu, nimittäin siitä, miten nämä Paavalin kiroamat opettajat olivat tulleet opettamaan, miten Kristityn tulee noudattaa lakia uskoon tulemisen jälkeen. Tämä on minulle Pietismiä.
En ole havainnut sinun opettavan näin, enkä pidä sinua Pietistinä siinä mielessä, miten minä Pietismin näen. Jos Pietismi on mielestäsi jotain muuta, kuin äsken mainittu kuvaus, niin en ole ymmärtänyt sinun kantaasi Pietismistä.
Kirkon tunnustus on meillä yhteinen, sen tähden mahdumme helposti samaan pöytään, Kristuksen tähden me täällä toisille kirjoitamme, ilman Kristusta ei ole mitään mistä kirjoittaa ja Elämä on annettu elettäväksi Kristuksen yhteydessä Hengessä ja Totuudessa…
Laintien minä ymmärrän ja ihmiset ymmärtävät sen luonnostaan, sillä tietävät, että Jumalaa pitää miellyttää kelvatakseen taivaaseen, kuten Juha totesi mutta Armon tie on kokonaan toinen, siitä minä puhun, siitä, mistä ihmiset eivät ole kuulleet.
Suomi on nykyään lähetyskenttään verrattavassa tilassa, kirkossa on tunnustus, kaste ja usko, sakramentit ja virka. Yleinen vanhurskaus oppi on kyllä esillä ja messu pitää kutinsa, mutta kuinka hyvin tunnetaan Uskon kautta vanhurskaus, jossa Jumala vanhurskauttaa Jumalattoman? Usko ei kysy kirkkoa, vaan se kysyy Sanaa, mutta kirkkoa ei ole ilman Uskoa, eikä Uskoa ilman Sanaa, eikä Sanaa ilman Kristusta. Kristus on meille annettu, Sana meillä on, Kirkko meillä on, löydämmekö ymmärryksen? Lisää meille Uskoa, että ymmärtäisimme, kuten ymmärtää tulee.
Sokea ja näkevä:
Jeesus puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.’ Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” (Luuk. 18: 9-14)
Olen mielelläni pietisti, mutta Ismon luonnehdinnat eivät mielestäni olleet asiallisia.
Merkillistä uskoa on se, mikä ei minnekään näy. Luulisi sellaisen, joka pääsee vankilasta vapaaksi, olevan hyvin iloinen.
.
Kun hiukankin puhutaann lain merkityksestä, alkaa hyvin outo tilanne.
Kukaan ei ole esimerkiksi kommentoinut, mitä tarkoittaa se, että Kristus on lain loppu jokaiselle uskovalle vanhurskaudeksi.
Mitä hän on niille, jotka eivät usko?
Luther: ”Vaikka laki siis tappaa, Jumala käyttää sen aikaansaannosta, kuolemaa, hyvään tarkoitukseen, elämän antamiseen.
Hengellisesti se (laki) osoittaa meille synnin synniksi, saa meidät pelkäämään ja nöyrtymään… että olemme kadotuksen omat. …..uskon tuloon saakka.
(Galatalaiskirjeen selitys, ss 373, 375. SLEY-Kirjat 2003)
Luther tuossa puhuu siis kaikista nistä, jotka eivät ole uskossa, ei siis pelkästään juutalaisista
Tottakai Kristinusko vaikuttaa uskovissaan, mm. iloa ja rauhaa pyhässä Hengessä, saaden aikaan myös näkyviä muutoksia ihmisessä ja hänen käytöksessään ynm. Ne eivät tule lain kautta, vaan Armon. Lailla on kuoleman virka ja se on rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty, lihan heikkouden tähden, mutta lain Sanat ovat edelleen hyvät nuhteeksi ja opetukseksi myös uskon kautta pelastuneelle, siis vanhurskaalle. Mutta kuten aikaisemmin tuli esiin, nämä eivät ole enää vaatimuksena, koska lain kautta ei voi saavuttaa vanhurskautta.
”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. 2.Tim3:16-17
Tärkeintä on että, meillä on yhteys Hänen kanssaan, joka voi meissä kaiken tehdä, mitä laki vaatii. Hänessä me olemme täyttäneet jo koko lain.
Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa (pyhittää=erottaa) meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1.Joh.1:4-10
Ja vielä:
Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. 1.Joh.3:18-24
Tässä Johannes opettaa, että uskominen on hänen käskynsä täyttämistä, joka siis pitää Hänen käskynsä (siis Uskoo) ja rakastaa veljiänsä, pysyy Jumalassa.
Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Jeesus on Kristus, Herramme ja Jumalamme!
Jorma, meidän jokaisen on hyvä aina välillä pohtia omaa vaellusta ja uskoamme. Vaikka kuljemme samaa taivaaseen johtavaa tietä, on meillä erilaisia haasteita. Voi olla asioita, joista emme koskaan pääse eroon. Jumalan armo ja rauha on kaikista tärkeintä. Mitä tekoihin tulee, niin oikeaa uskoa seuraa aina Jumalan tahdon mukaiset teot, hengen hedelmät.
Vielä muutamia ajatuksia jotka on koottu Spenerin laatimasta uudistusohjelmasta:
” Saarnaamisen on muututtava yksinkertaiseksi ja luovuttava oppineisuuden osoittamisesta ja tähdättävä kuulijoiden uudistumiseen ja rakentumiseen.
– Uudestisyntyneen yksilön sydämmen usko on tärkeämpi, kuin objejektiivista uskoa korostava kirkko. Elikä olisi siirryttävä: opista elämään, skolastiikasta kokemukseen, dogmatiikasta etikkaan, meistä minään. Tämän seurauksena saatta helposti syntyä ja nousta esille kysymys: ” Oletko kokenut syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen” ? Tälläinen kysymys on kyllä oikeutettu ja välttämätön, mutta se on lakia. Tähän kysymykseen sisältyy kuitenkin vaara , että laki ja evankeliumi sekoittuvat toisiinsa tai, että kokoemus tai sen puute tai heikkous syrjäyttää uskon ja armon. Mielestäni ihmisen itsensä tai toisten ihmisten tarkkailun sijasta on parempi kohde tarkastella Kristusta Jeesusta , joka on täyttänyt puolestamme kaikki lain vaatimukset viimmeistä piirtoa myöten, ja vapauttanut lain kahleista ja lähettänyt viemään evankeliumia joka kuuluu kaikille , myöskin lain ikeen alaisille.
Juuri näin. On aina parasta katsoa Kristukseen, turhaan me toisten uskon elämää arvioimme. Kuka meistä edes on katseen kestävä? Äitini sanoi joskus, että kirkossa olisi helpompaa, jos Kristityt oppisivat ensin olemaan kokonaan syntisiä, sen sijaan, että alkavat heti kokonaan hurskaiksi.
Lutherilla oli hyvä ymmärrys ja opetti, että Uskosta osatonta, tulee aina lähestyä Kristuksen Rakkauden kautta, samoin myös niitä, jotka ovat epävarmoja pelastuksensa kestävyydestä, mutta niille, jotka kieltävät Jumalan olemassa olon, voi lausua Jumalan Tuomion koskevan kaikkia ihmisiä, Jumalan olemassa olo kun ei riipu meidän, eikä heidän uskon käsityksistään.
Martti ja Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Lakihenkinen omavanhurskaus on suuri harhaoppi.
Pietismiin sisältyy valtava määrä suomalaista kirkkohistoriaa ja kulttuurihistoriaa! Siksi judaismin ja pietismin rinnastus on tosi räväkkä veto. Vaikkakin herätysliikkeillä usein on vaikeuksia siirtää perinnettään, ilman lakimaista pakkoa ja painolastia. Tämä koskee jokaista herätysliikettä, katsoi se olevansa enempi irtautunut pietismistä tai ei.
Ihminen voi elää ehkä sata vuotta, mutta harva liikkeeseen kotiutunut varsinaisesti haluaa pettää perinnettään, koska tajuaa sen jatkuvan. Siksi keskustelukin tapahtuu rajojen yli, huomioiden ne. Ei sen kummallisempaa.
Osmo, kiitos hyvästä kommentista. Miksi niin helposti ajaudutaan lakihenkisyyteen?
Jos Martti Pylkkäsen tavoin oltaisiin jätetty kysymättä
”oletko pelastettu, oletko uskossa” ja tuijotettu
omaan napaan ja Kristukseen,
olisi kirkko jäänyt Antiokiaan, ja herätykset Wittenbergiin ja Tobolskiin.
On se mahtavaa kun lähimmäisen rakkaudesta ja toisen
pelastuksesta kiinnostuminen leimataan itsevanhurskaudeksi.
Hedbergiläisyydessä on alusta alken paha valuvika.
Vaarana on kuollut usko.
Se keskittyy vain vanhurskauttamisoppiin ja kuvitteelee,
että kaikki muu syntyy itsestään kun siitä ei kenellekään
puhuta tai saarnata.
Jorma, paljastamme itsemme näissä kommenteissa. Joskus kannattaisi pohtia ennen kuin kirjoittaa. Mielenkiintoista, miten näet asiat. Taidat ajatella ihan eri lailla kuin minä. Kiitos kommenteista.