Poikajoukko seisoo asumattomassa, ikkunattomassa talossa, vailla sisustusta olevassa isossa tilassa levottoman, pelokkaan ja alistuneen oloisena. Yksi toisensa jälkeen pojat joutuvat aikuisen miehen parturoitavaksi. Talon ulkopuolella on vartijoita aseiden kanssa. Mikä on tilanne? Miksi pojat ovat talossa? Miksi he pelkäävät? Miksi heidän hiuksensa nyljetään ihan lyhyiksi? Miksi ja kuka heitä haluaa hallita? Miksi heiltä estetään onnellinen ja vapaa elämä? He ovat vasta ihan pieniä poikia, noin kymmenkesäisiä.
Kuvaus oli pätkästä jotain TV-ohjelmaa, jota en sen enempi ehtinyt katsoa, joten jutun juoni jäi minulle epäselväksi. Mutta tuo pieni pätkä sai minut voimaan taas jälleen kerran pahoin. Siinä tuli ilmi niin selvästi se asia, että kaikilla ihmisillä ei ole itsemääräämisoikeutta ja vapautta ja että joiltakin maailman lapsilta puuttuu oma koti. Vaikka tuossa kertomassani tapauksessa olisi kyseessä lievimmässä tapauksessa orpojoukkio sodan keskellä, miksi heitä olisi tarvinnut kohdella niin hirvittävän huonosti? Siitä yksinkertaisesta syystä, kun maailmassa on valitettavasti sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa oikeutettuja hallitsemaan muita ihmisiä.
Järjestys ja hallinta kuuluvat yhteiskuntaan, mutta se ei voi tapahtua itse päättämällä ja saamatta ympärillä olijoilta luottamusta ja kannatusta. Hyvän järjestyksen ja hallinnan tunnistaa siitä, että kansa voi hyvin; sairaista, heikoista, köyhistä ja syrjäytymisvaarassa olevista huolehditaan.
Vapaudenriisto pieniltä pojilta ja heidän huono kohtelunsa ja hiustensa nylkeminen on minusta eräänlaista silpomista, tuota ikävää termiä käyttääkseni. Kenelläkään ihmisellä, ei hallitsijalla tai tavantallaajalla, ole oikeutta tehdä mitään sellaista. Omaa lastakin tulee kasvattaa häntä ja hänen ainutlaatuisuuttaan ja persoonallisuuttaan syvästi kunnioittaen, eikä päälle päsmäröiden ja omia mielitekojaan toteuttaen.
Myös sellaista TV-ohjelmaa vilasin, jossa käsiteltiin avioerokiistoja. Vanhemmat eroavat ja molemmat tai jompikumpi alkaa kiusata toista osapuolta lasta lyömävälineenä käyttäen. Lapsen hyvinvointi on tässä sodassa unohdettu kokonaan. Toisesta tehtaillaan pahimmassa tapauksessa rikosilmoituksia, jotta saadaan estettyä häneltä tapaamisoikeus lapseen. Miten kukaan voi silpoa omaa lastaan tällä tavalla?
Myös aikuisia voidaan silpoa, kun heidät otetaan mielenhallinnan piiriin. Määrätään, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Asiat eivät liity mitenkään siihen, vahingoittavatko ne jotakuta, jolloinka säännöt ymmärtäisi hyvin. Ei, vaan ne liittyvät ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Oikeuteen tehdä itse oman ajatuksen pohjalta ratkaisuja sellaisissa asioissa kuin perheen perustaminen, lasten hankkiminen, aviopuolison valitseminen, vaatetus, harrastukset, vapaa-ajan käyttö, ulkonäkö jne.
Eräs vl-mies kiitteli minua vastikään siitä, kun olin jossakin keskustelussa ottanut huomioon miehen aseman puhuttaessa suurperheydestä. Miettikää, mitä hillitöntä silpomista se on, kun 15 lapsen isä on vastantahtoisesti isä alun alkaenkin, eikä ole koskaan eläissään potenut ainuttakaan vauvakuumetta? Siinä hänen on vain jotenkuten kärvisteltävä tahtomassaan pestissä loppuikänsä ja yritettävä hoitaa homma kunniallisesti loppuun asti. Mieluiten hän menisi miesporukassa metsälle, kalastusreissulle, tai pelaisi vaimokultansa kanssa tennistä aurinkorannalla Etelän lämmössä virvoitusjuomia välillä siemaillen. Ei se, etteikö hänen mielestänsä lapset olisi ihania, mutta kun mieli tekisi vaikka ja mitä muutakin. Sitten jos harrastat sitä ”kaikkea muuta”, saat huonon isän leiman otsaasi. ”Sekin vain metällä kulukee ja vaimolla kädet täynnä töitä.”
Kipeästi puhuttelevia ovat nekin vanhoillislestadiolaiset elämänkohtalot, joissa aviopuoliso ja lapset on jäänyt saamatta, kun yhteisö on sanellut niin tarkat ehdot niiden saavuttamiseksi. Ei voi ottaa puolisoa liikkeen ulkopuolelta ja sisäpuolelta odottaessa on vierähtänyt muutamia vuosikymmeniä ja niin onkin jo kohta yksinäinen vanhuus käsillä. Ihan järkyttävää silpomista!
Voi sinua uskonyhteisö, joka puutuit ihmisten henkilökohtaiseen elämään ja itsemääräämisoikeuteen oppiesi kanssa! Ja voi-voi sinua uskonyhteisö, joka kielsit seksuaalisuuden toteuttamisen ihmisiltä muulloin kuin avioliitossa aviopuolison kanssa! Ne asiat eivät sinulle kuulu, tai jos kuuluvat, niin sitten kuuluvat myös seuraamukset.
Ja voi sinua uskonyhteisö, joka kehotat hankkimaan lapset vasta Paratiisissa, jossa se tapahtuu ilman kipua ja tuskaa…
Ja voi sinua uskonyhteisö, joka kahmit varoja jäseniltäsi pyhemmän elämän lupauksilla…
Ja VOI-VOI-VOI sinua uskonyhteisö, joka kehotat jäseniäsi kasvattamaan pitkät kainalokarvat, jotta ihmiset rannalla kiinnostuisivat niiden avulla heidän edustamastaan uskosta….
Smack <3
Voi voi voi voi ainua aikuinen ihminen, että alistut toisen aikuisen ihmisen edessä.
Huonoissa hygienisiisä olissa, kuten sodan tai jonkun muun poikkeustilan aikana hiustenleikkuu ihan klaniksi on tehokas toimi rajoittaa täiden, luteiden, kirppujen ym syöpäläisten asettumista ihmiseen ja leviämistä yhteisöön.
Aina ei ole kyse alistamisesta tai nöyryyttämisestä, vaikka se jotakin klanipääpoikien kuvaa katsoessa jonkun mieleen saattaa ailahtaakin.
Tämä blogisaitti olisi mainio itseterapiapaikka minunkin purkaa lapsuuden/nuoruuden/aikuisuuden/avioliiton/työpaikan ahdistuksia ja traumojani. Mutta ei se käy. En ole armoitettu blogisti, saan vain lukea ja ehkä vielä kommentoida.
Joo, en voi tietää, mistä kertomassani tapauksessa oli kyse, kuin vain sen, mikä tuntuma siitä tuli mulle. Mielestäni aikuiset alistivat siinä lapsia, mutta voihan se olla niinkin, että he olivat alistuneen ja pelokkaan oloisia muista syistä ja läsnäolevat aikuiset vain huolehtivat heistä. Mutta siis tämmöisen aivopierun ohjelma sai mussa aikaiseksi, oli asia sitten niin tahi näin 🙂
Mistä ihmeestä sait tämänkertaisessa kirjoituksessani sellaisen kuva, että terapioisin itseäni? Mun lapsuus on ollut turvallinen, en ole vl-isä enkä lapseton, en liioin Jehovan todistaja tahi maitobaarilainen. Muiden traumoista puhuin, kuulemistani, näkemistäni.
Vuokko:
”Myös aikuisia voidaan silpoa, kun heidät otetaan mielenhallinnan piiriin. Määrätään, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Asiat eivät liity mitenkään siihen, vahingoittavatko ne jotakuta, jolloinka säännöt ymmärtäisi hyvin. Ei, vaan ne liittyvät ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Oikeuteen tehdä itse oman ajatuksen pohjalta ratkaisuja sellaisissa asioissa kuin perheen perustaminen, lasten hankkiminen, aviopuolison valitseminen, vaatetus, harrastukset, vapaa-ajan käyttö, ulkonäkö jne”.
Totta tämäkin on. Mutta totta on myös, että kun silvotaan aikuisia uskonopeilla alla olevan esimerkin tavoin, siinä samalla silvotaan myös lapsia. 🙁
http://freepathways.wordpress.com/2014/10/02/anna-videohaastattelu/#more-38996
”Mistä ihmeestä sait tämänkertaisessa kirjoituksessani sellaisen kuva, että terapioisin itseäni? ”
En ainoastaan tämänkertaisesta. Se jotenkin tuntuu olevan kaikkien blogiesi pääjuonne. Viholliseksi olet löytänyt vl:n, ilmeisesti omien kokemustesi ja tuntemustesi kautta. Aika lailla siinä samassa pienessä piirissä pyöritään.
Itselläni on myös kovia kokemuksia ja ahdistuksia ja traumoja, msitä mielelläni kirjoittaisin, mutta niistä ei haluta kuulla. Siksi en saa tehdä blogeja, kuten sinä. Minulla on kai väärä vihollinen. Sinulla on sellainen K24:lle sopiva vihollinen, kun kaikki oikein inhotaan vl:a, niin K24:n oma pesä näyttää puhtaammalta.
Kyllä pääjuonteeni on vl-liikkeen epäkohdissa, se on totta ja pienet ovat piirit. Kannattaneeko sun lukea kaikkia kirjoituksiani, saatat osata ne pian ulkoa? 😉
Harmi kun sua ei ole valittu tänne bloggariksi, voisin ihan vapaaehtoisesti lähteä täältä pois ja päästää sut tilalle. Mulle tämä ei ole mikään elinehto. Ja jos haluaisin blogata edelleenkin, väsäisin vain muualla ittelleni blogin, se ei ole konsti eikä mikään. Olen ollut jonkinaikaa pikkasen jalka ovenraossa täältä lähteäkseni, varsinkin kun mua pyydettiin Vartija-lehden bloggaajaksi. Samoja juttuja kahdessa paikassa? Joo; jo on aikoihin eletty!
Ja muutes. En halua kenenkään inhoavan ketään, en vl-ihmisiä enkä ei-vl-ihmisiä. Sellaisista asioista tulee puhua, jotka aiheuttavat pahoinvointia. Ja mun juttuni perustuvat sellaisiin. Jotta en enää kirjoittelisi näitä asioista, se edellyttäisi, etten ole enää vl-liikkeen ihmisten kanssa tekemisissä/puheissa. Kun jakuvasti kuulen ihmisten kipunoita liikkeen parista ja liepeiltä, koitan vaikuttaa siihen, että ihmisillä olisi parempi olla. Liikkeen sisällä ei aina ymmärretä, miltä mikin asia tuntuu. Eli näistä asioista puhutaan paljonkin julkisuudelta piilossa, mutta minä tuon ne näkyviin. Tietty osa on omiinkin kokemuksiini perustuvia. Mutta joo, tämmöstä.
Toivottavasti saat purkupaikan traumoillesi ja kaikkea hyvää syksyysi. Saatte pienen lepotauon minusta kun lähden tänään Kyprokselle rakkaan mieheni kanssa 30-vuotisen avioliittomme kunniaksi 🙂 Sain rakkaan puolison vl-piireistä, tämä mielettömänä positiivisuuden ilmaisuna vl-liikettä kohtaan lopuksi pläjäytettäköön! Parempaa saa hakea!