Elämän koulun oppimäärä numero yksi: opetella antamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Siitä riippuu kaikki muu. Tuota oppimäärää suorittaa jo sylilapsi äidin rintaa imiessään. Saatikka sitten intohimoiseen leikkiin antautuvat rakastavaiset.
Rakkauteen sisältyy totuus, rakkauden laki. Ja on harhakuvitelmaa, ettei todellista rakkautta ole. Se ympäröi meitä lukemattomin eri tavoin.
Ajattelen sinua, rakkaani. Me ollaan kuin ne kaksi: Romeo ja Julia. Simson ja Delila. Tai ehkä Akseli ja Elina. Mutta ennen kaikkea me ollaan sinä ja minä. Yhden kirjaimen erolla, mutta silti erottamattomat: Sinä ja Minä.
Eläköön siis se pieni ero!
Erotuksena maailmanhistorian fiktiivisiin tarinoihin meidän tarinamme on täyttä totta. Ja vaikka tiedän, että suhteellemme on järkisyitäkin, unohdan ne kaikki ihastuessani sinuun yhä uudelleen. Silmiesi tuike, hymysi ja äänesi riittävät näyttämään suunnan elämälleni.
Sanotaan, että joulusinappi on oikeaa, kun sen aromin tuntee silmien välissä. Samoin rakkaus on oikeaa kun kumppanin pelkkä näkeminen salpaa hengen. Silloin rakastavaisten ainoa mahdollisuus on hakeutua lähelle toisiaan, jotta voi hengittää yhdessä, riemukkaasti ja vapautuneesti.
Kun me kiedomme kätemme toistemme ympärille, taivaan tähdet syttyvät. Yhtäkkiä olemme pesäkolossa ja ympärillämme kasvaa kukkamaa: orvokit, liljat, ruusut ja suuri valkoinen kukka, jonka nimeä emme vielä tiedä. Se on tulevaisuutemme joka aikanaan paljastuu.
Yhdessä hoidamme puutarhaamme. Siellä kasvavat ystävyys, kumppanuus, luottamus ja uskollisuus. Mutta suurimpana siellä kasvaa rakkaus, josta kaikki muu lähtee. Se on Jumalan lahja meille, Hänen leikkiville lapsilleen.
Hieno kuvaus elämästä, joka hipoo täydellisyyttä! Toisen ympärille kiedotut kädet eivät voi lyödä. Käsissä on harvoin silloin kiviäkään.
Yhden reunahuomautuksen lujuuslaskelmien reunamarginaaliin mielelläni tekisin. Esimerkkinä Turun Myllysilta. Se oli hieno valmistumisvaiheessa. Esijännitetty kaarisilta ilman pilareita. Laskelmat olivat varmasti hyvät. Mekanismi nerokas, jonka piti säilyttää kuosi ja kantaa raskaimmatkin kuormat.
Heti valmistumisen jälkeen alkoi painuminen, joka vei osan kauneudesta. Muoto ei ollut niin pyöreä, mitä se oli ennen käyttöä. Laskelmat pitivät kuitenkin ja silta kesti kuormansa. Sitten tapahtui jotain, rantapenkka tai toinen antoi periksi ja pyöreys hävisi ja samalla kantokyky. Kun kiedottujen käsien ote säilyy, niin silta kestää!!!
Lauri,
hyvä esimerkki. Aina on rukoiltava ettei kenellekään sälytettäisi hänen kantokykyään suurempaa kuormaa.