Sinä olet hyvä mitta sille, että minä voin olla sinua parempi. Aina mä nyt sut päihitän! Mun isäni on vahvempi kuin sun isäsi. Mun äitini on kauniimpi kuin sun äitisi. Mun isälläpä onkin parempi palkka kuin sun isällä. Ja meidän auto on uudempi ja nopeampi kuin teidän…
Uho alkaa jo aivan pienestä pitäen. Vertailu. Brassailu. Kilpavarustelu. Voisiko tässä kansainvälistyvässä maailmassa lapsilla tulla kilpailua myös siitä, kenen Jumala on vahvin ja viisain? Voiko keskusteluun ottaa osaa myös se pikkukaveri, jonka kotona isä ja äiti ovat vakuuttaneet, että Jumala on kuollut? Kun isoina petytään liian heikkoon ja tyhmään Jumalaan, hänestä tahdotaan päästä eroon. Tai sitten kyllästytään hänen mäntteihin edustajiinsa, joiden puheet ärsyttävät niin, että ei sellaisten kanssa voi millään mahtua esim. samaan kirkkoon.
* * * * * * * *
Sen lisäksi, että meillä ihmisillä on halu kilpailla keskenämme, me osaamme olla myös sangen epäreiluja toisiamme kohtaan. Haluamme asiassa kuin asiassa vetää ns. kotiin päin. Vähän niin kuin tässä kertomuksessakin, johon tuskin voi soveltaa sanontaa Hädässä ystävä tunnetaan:
Rysähtipä kaksipaikkainen pienlentokone jonnekin Afrikan viidakkoon. Miehet selvisivät vähillä kolhuilla, mutta havaitsivat äkkiä kauhukseen, että leijona tarkkaili heitä lähietäisyydeltä. Toinen miehistä alkoi kylmän rauhallisesti sitoa lenkkikenkiä jalkaansa. Toinen mies oli paniikissa ja aivan varma, ettei pakoon kannattanut lähteä, sillä leijona saa heidät kuitenkin kiinni ja syö. ”Luuletko itseäsi niin nopeaksi, että pääset leijonaa juosten karkuun?” ”Ei minun tarvitsekaan olla leijonaa nopeampi. Riittää, että olen sinua nopeampi!”
* * * * * * * *
On kaksi kysymystä, joiden ratkaisun suhteen elämä ei ole tehnyt minua hullua hurskaammaksi:
1) Maailma on täynnä ihania ja kilttejä nuoria naisia, mutta mistä ne kaikki pahat akat tulevat?
Millä perusteella ns. uskovaiset voivat pitää itseään muita parempina ihmisinä? Eikö Paavalin neuvo kilpailla toistemme keskinäisessä kunnioituksessa enää olekaan voimassa? Jos se on minun tietämättäni onnistuttu kumoamaan, niin tahdon ainakin rahani takaisin…
Katja, moni pyörätuolissa olija on kertonut samaa. Ehkä ihmiset tuntevat jotain ylemmyydensekaista sääliä ja ajattelevat, etteivät nyt viitsi pahoittaa tuon vammaisen mieltä.
Taipumus hierarkiaan tai hierarkisessa asemassa olemiseen on varmaan sellainen asia, joka ihmisillä suuresti vaihtelee. Muotia on puhua esimies- ja alaistaidoista. Monessa paikkaa vaan tuntuu siltä, että nyt jätetään niiden ei-hierarkiaan suuntautuvien ihmisten lahjat ja taipumukset käyttämättä (luen tähän jossain määrin itsenikin), kun painotetaan viran ja aseman merkitystä. Ja tietenkin perseennuolemiskykyä, jota myös virheellisesti sosiaalisuudeksikin kutsutaan. Jotkut piiskaa ylen rakastavat.
@Jussi Anttalainen, totuutahan sinä peräsit, mutta ei se sitten sinulle kelvannutkaan. Laajemmin, ymmärtääkseni teologeja koulutetaan juuri uskonnon asiantuntijoiksi. Ehkäpä muutaman vuoden kuluttua voin vastata kysymykseesi paremmin.
Valitettavan usein tämä osoittautuu todeksi. Kirkossakin. Ja kuitenkin luulen, että kirkossakin tiedetään, ettei epäreiluus kanna.
Hyvä blogikirjoitus Kiurulta.