Sinua parempi, nopeampi ja hurskaampi

 Sinä olet hyvä mitta sille, että minä voin olla sinua parempi. Aina mä nyt sut päihitän! Mun isäni on vahvempi kuin sun isäsi. Mun äitini on kauniimpi kuin sun äitisi. Mun isälläpä onkin parempi palkka kuin sun isällä. Ja meidän auto on uudempi ja nopeampi  kuin teidän…

Uho alkaa jo aivan pienestä pitäen. Vertailu. Brassailu. Kilpavarustelu. Voisiko tässä kansainvälistyvässä maailmassa lapsilla tulla kilpailua myös siitä, kenen Jumala on vahvin ja viisain? Voiko keskusteluun ottaa osaa myös se pikkukaveri, jonka kotona isä ja äiti ovat vakuuttaneet, että Jumala on kuollut?  Kun isoina petytään liian heikkoon ja tyhmään Jumalaan, hänestä tahdotaan päästä eroon.  Tai sitten kyllästytään hänen mäntteihin edustajiinsa, joiden puheet ärsyttävät niin, että ei sellaisten kanssa voi millään mahtua esim. samaan kirkkoon.

* * * * * * * *   

Sen lisäksi, että meillä ihmisillä on halu kilpailla keskenämme, me  osaamme olla myös sangen epäreiluja toisiamme kohtaan. Haluamme asiassa kuin asiassa vetää ns. kotiin päin. Vähän niin kuin tässä kertomuksessakin, johon tuskin voi soveltaa sanontaa Hädässä ystävä tunnetaan:

Rysähtipä kaksipaikkainen pienlentokone jonnekin Afrikan viidakkoon.  Miehet selvisivät vähillä kolhuilla, mutta havaitsivat äkkiä kauhukseen, että leijona tarkkaili heitä lähietäisyydeltä.  Toinen miehistä alkoi kylmän rauhallisesti sitoa lenkkikenkiä jalkaansa. Toinen mies oli paniikissa ja aivan varma, ettei pakoon kannattanut lähteä, sillä leijona saa heidät kuitenkin kiinni ja syö. ”Luuletko itseäsi niin nopeaksi, että pääset leijonaa juosten karkuun?” ”Ei minun tarvitsekaan olla leijonaa nopeampi. Riittää, että olen sinua nopeampi!”

* * * * * * * *   

On kaksi kysymystä, joiden ratkaisun suhteen elämä ei ole tehnyt minua hullua hurskaammaksi:

1) Maailma on täynnä ihania ja kilttejä nuoria naisia, mutta mistä ne kaikki pahat akat tulevat?

Millä perusteella ns. uskovaiset  voivat pitää  itseään muita parempina ihmisinä? Eikö Paavalin neuvo kilpailla toistemme keskinäisessä kunnioituksessa enää olekaan voimassa? Jos se on minun tietämättäni onnistuttu kumoamaan, niin tahdon ainakin rahani takaisin…

 

  1. 1. Naisista niin tiedä, mutta kai vissiin molemmille osapuolille tarkoitettuna ystäväni puhui kerran vihittyään parin: Jos luulet olevasti synnitön mene naimisiin.
    2. Krooninen muistivirhe. Ei millään muisteta, kumpaa Jeesus piti vertauksessaan parempana, fariseusta vai syntistä miestä.

  2. Kari-Matti: No, nyt aukesi paremmin, kiitos. Ja tuo loppukaneettisi

    Paradoksi on: totuudenmukainen käsitys itsestä ja maailmasta altistaa masennukselle, ts. kannattaa huijata itseään.

    mitä suurimmassa määrin totta.

    Oikeastaan on hyvä, että ihminen ei täysin pysty tunnistamaan näitä ääripäitä, omaa pahuuttaan ja omaa hyvyyttään. Ettei se masentuisi tai ylpistyisi.

    Murheellista on tietysti se, että otamme usein mielipiteemme aika lailla valmiina muilta. Tai paikkailemme omia käsityksiämme sieltä ja täältä saaduilla tilkkeillä.

    Ja kuitenkin: Jos en minä ota vastuuta elämästäni, niin kuka sitten ottaa? Jos en minä ota selvää, kuka minä olen, niin tekeekö sen sitten joku muu vaikka maksusta puolestani? Voinko ulkoistaa ns. perimmäiset kysymykseni jollakulle toiselle? Voisiko tämä toinen myös kuolla puolestani ja mennä puolestani taivaallisen valtaistuimen eteen selittämään, miten mukava kaveri mä oikeastaan olen…?

  3. Hannu Kiuru:

    Ja kuitenkin: Jos en minä ota vastuuta elämästäni, niin kuka sitten ottaa? Jos en minä ota selvää, kuka minä olen, niin tekeekö sen sitten joku muu vaikka maksusta puolestani? Voinko ulkoistaa ns. perimmäiset kysymykseni jollakulle toiselle? Voisiko tämä toinen myös kuolla puolestani ja mennä puolestani taivaallisen valtaistuimen eteen selittämään, miten mukava kaveri mä oikeastaan olen…?

    Helppoahan se olisi ulkoistaa vastuu omasta elämästä ja omista valinnoista… Helppoa olisi hakea kaikki vastaukset vaikeisiin kysymyksiin Kirjasta.

    Vaikeaa, mutta rehellistä on ottaa itse vastuu valinnoistaan ja päätöksistään.

  4. Tuomas, pohdiskelu palautuu kysymykseen vapaasta tahdosta, ja sen myötä ihmisen perimmäisestä identiteetistä. Raamatun mukaan olemme syntiinlankeemuksen myötä kyvyttömiä hyvään. Siksi vanhan ihmisemme täytyy ensin kuolla yhdessä Kristuksen kanssa. Vasta sen jälkeen olemme vapaita, rakastamaan ja tekemään hyvää.

  5. Kari rakas, puhut niin täysin ohi… En tajua pätkääkään mitä tarkoittaa ”kuolla yhdessä Kristuksen kanssa”… Ja varmaan sen tiedätkin. Siksi ihmettelenkin miksi minulle sellaista kaanaankieltä soperrat.

    Ja vapaa olen rakastamaan ja tekemään hyvää ilman uskon kirjojen pakottamaa vihaa joitakin ihmisryhmiä kohtaan….

  6. Vara-Simola blogissa: ” 1) Maailma on täynnä ihania ja kilttejä nuoria naisia, mutta mistä ne kaikki pahat akat tulevat? ”

    Taannoin siteerasin saman asian ruotsalaista versiota:
    Missä ovat kaikki ne viehättävät naiset,
    jollaisiksi nuoret tytöt ovat puhkeamaisillaan
    ja jollaisa vanhat leidit ovat ilmiselvästi olleet.

    (Staffan Lundgren)”

    Silloinen naisystäväni laukaisi välittömästi: ”Äitiyslomalla”.

    Tämä miesten maailma kuormittaa ja kuluttaa naisia kohtuuttomasti.

  7. Tuomas, jos pärjäät ilman Kristusta, mikä minä (Paavia siteeraten) olen sinua tuomitsemaan. Sillä eiväthän terveet tarvitse parantajaa, sairaat vain. Etkä sinä ymmärtääkseni koe olevasi perisynnin rampauttamalla tavalla sairas. Yksi kysymys kuitenkin viriää: miksi haastat täällä meitä sairaita ja hulluja, kun emme kuitenkaan voi sinua omasta mielestäsi ymmärtää. Vai yritätkö käännyttää meitä eroon uskosta?

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121